Musiikkia ennen v. 2000. Mitä kuuntelit?

winner kirjoitti:

R.E.M - Automatic for the people

Bruce Springsteen - Born in the USA

Radiohead - Paranoid Android

Springsteenistä tykkään kovasti, on monta älppäriä. Point blank jostain syystä vetoaa kovasti. Kate Bush, kyllä, U2 samoin. Kun aikoinaan vietin kesiä Ateenassa isosiskon kanssa (hänen egyptiläinen rakkaansa asui siellä), Amplianis-kadun parvekkeella soitin Joshua treetä. Vastapäisessä talossa asui ikäiseni nuori likka, ja hänellä oli sama kasetti. Me ei koskaan tavattu, mutta vilkuteltiin, ja soitettiin kasetteja vuorotellen. Musiikin universaali kieli, nääs.

Kreikasta tuli mieleen: sieltäkin olen tuonut monta levyä musiikkia. Theodorakis oli Saijonmaan kautta tullut tutuksi, mutta uudemmista ns. isoista nimistä mainitsen Giorgios Dalaraksen. Hänet olen nähnyt Hesassa livenä, ja ihastunut kiertueen kitaristiin etänä. Arabialainen musiikki on myös hienoa, Ateenassa käytiin paljon arabiklubeilla. Kerrankin oltiin siskon kanssa ainoat länsimaalaiset paikassa, ja kun olimme asettuneet seureen kanssa pöytään, yhtye soitti "Strangers in the night". Muista pöydistä hymyiltiin ja kohoteltiin maljoja. 80-luku oli monin tavoin upeaa aikaa! Suvaitsevaista, sallivaa, ihmiset hakivat yhteyttä ja yhteisyyttä, eikä toista/erilaista kulttuuria nähty pelottavana tai vihattavana.

Sama juttu, kun alta parikymppisenä matkustin yksin Kairoon ja Luxoriin. Pitihän se nyt omin silmin käydä katsomassa kaikki nähtävyydet ja aarteet, jotka saivat kreikkalaisen antiikin näyttämään siltä, millä lapset leikkivät pihalla, kuten Aziz, lankomies, sanoi. Ihmiset olivat ihania, sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Kun kävelin kadulla, äidit nostivat taaperoita vilkuttamaan minulle ohiajavista autoista. Kairon eläintarhassa sain lapsilta kutsun paikallisen koulun eväsretkelle. Mikä hieno päivä! Juteltiin, opet tulkkasivat oppilaille, ja ruusuteen palanpainikkeeksi oli kakkua. Kun olin lähdössä, koko koulu järjestäytyi jonoon kättelemään minua. Ja sitten yksi pikkutyttö kysyi, että voimmeko vaihtaa poskisuukot. No tottakai - minkä jälkeen kaikki jo kättelemäni lapset ryntäsivät takaisin pusuttelujonoon, 10 v pojanviikarit hihittäen ja toisiaan tönien.

Milleniaaleja käy sääliksi. He ovat joutuneet kasvamaan vihan keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Armotonta menoa/Sepi Kumpulainen.

Sepi on niin symppis! Vaikea kuvitella, miten hän nyt löisi itsensä läpi...

Ehkä hyvinkin, ainakin telkkarissa pyörii se tietoiskumainen Armollista menoa.

winner kirjoitti:

Hurriganes - Roadrunner

Peer Günt - Backseat

H.I.M - Greatest lovesongs vol 666

H. I. M - löytyy muutama cd. Bändistä kiinnostuin oikeastaan vasta upean Funeral of hearts-videon nähtyäni.

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laidasta laitaan. 90-luvun puolivälin paikkeilla techno ja eurodance oli kovia sanoja ja niitä tuli kuunneltua aika paljon. Mutta jossain vaiheessa alkoi punk kiinnostaa enemmän ja ihan 90-luvun lopulla metalli.

Mun suurin levykokoelma on ysäridiscoa. Punk oli ensimmäistä suomalaista musiikkia, jota kuuntelin aktiivisesti, mutta en mä siitä yksittäisiä biisejä enemmän saanut itselleni jäämään. Hassisen Kone soi kuitenkin enemmän kuin Eput. Iron Maiden -kautta mulla ei oikein koskaan ole ollut, Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, Metallica, Black Sabbath, Pink Floyd, Oasis... tämmöiset meni multa vuosikymmeniä ihan ohi, vaikka elin sitä aikaa. Ilo näitä on silti löytää nyt myöhemmin. Mitään musiikkia sinänsä en vierasta, vaikken sitten uudelleen enää kuuntele.

Konemusiikki, disco ja eurodance oli ja on mulle kuitenkin aika oleellista. Siihen aikaan vielä oli Anttilan cd-alelaarit ja saksalaiset dance-kokoelmat.

Hassisen Kone oli yksi suosikkeja, erityisesti Tyhjällä tiellä- raita itkettää vieläkin. Olin päälle parikymppinen, töissä kirjakaupassa, ja yksi kiva työkaveri tuli vapaapäivänään pyytämään minut ulos. Mentiin kahville, ja hän tuli kaapista ja kertoi miehensä tehneen itsemurhan edellisenä yönä. - Tuo homous nyt vain todettiin, en mieti ihmisten suuntauksia ellen ole itse heistä seksuaalisesti kiinnostunut. Kaveruus syveni ystävyydeksi siinä kun yritin tukea ja halata ja lohduttaa. Itsemurhan syy ei koskaan selvinnyt. Biisi soi silloin päässäni kotimatkalla, kun mietin ystäväni pärjäämistä. Tämä siis 90-luvun alussa

Joo, tuossa taisi aluksi mennä Kasevan Tyhjää ja Koneen Tällä tiellä sekaisin? Kumpikin hyviä kipaleita.

Hyvin järkevä suhtautuminen ihmisten seksuaalisuuteen. Ei sillä todellakaan ole merkitystä kuin vasta jos sänkyyn mennään ja sittenkin ihmisistä löytyy uusia piirteitä, jotka sitten taas eivät edes jonkin heteroseksuaalisuuden piirissä ehkä sitten olekaan valtavirtaa vaan jotain vähemmistön vähemmistön vähemmistöä, jotka punastuttavat lgbt-kansaa, joille vastaavat kikat eivät tule mieleenkään.

Damiano-ketju on aika pervoa porukkaa, jos oot huomannut, niille ei parane tulla kaapista ;D

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Char kirjoitti:

Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.

Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.

#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?

Elokuvamusiikkia tuli ostettua myös ihan vaan leffan takia. Moroderin Metropolis, Scarface, Midnight Express,

Streets of Fire, Morriconen western-soundtrackit, Tangerine Dreamin Thief, Firestarter, Near Dark, Carpenterin Halloween, Assault on Precinct 13, Big Trouble in Little China, Prince of Darkness jne. William Barberin Platoon-soundtrack Queenin levy Highlanderin takia...

Sama juttu! Lähtien Disneyn piirretyistä, Morriconen ja aikalaistensa kautta nykypäivään. Tosin välillä käy niin, ettei sitten levyltä uppoa kuin yksi biisi... Pirates of the Caribbean-tunnari minulla oli vanhassa puhelimessa soittoäänenä, myös tekstiviesteissä. Hyvä puoli: tiesin aina, että se just mun puhelin, joka soi. Huono puoli: välillä jäin kuuntelemaan kipaletta, ja vastaaminen meinasi unohtua. Kerroinko jo että olen blondi? 🙂

Rod Stewart - Blondes have more fun löytyy hyllystä. Ja Blondien Parallel Lines kuunneltiin myös aikalailla puhki. Vauvassa suurin osa porukasta vaikuttaa olevan blondeja. Minä en ole, joten jonkinlainen äo-tasapaino säilyy.

Nauran sille, että The Prodigyn Smack My Bitch Up sai niin paljon kohua ja kauhistelua osakseen ja on kai nykyään sensuroitukin. Eminemin sanoituksiakin kauhisteltiin. 

Naurettavaa herkkäperseilyä. Ne on vain sanoituksia. Ihan samoin kuin videopelit on vain videopelejä. Ja se 90-luvun typerä "hevimusiikki tekee ihmisistä saatananpalvojia" -höperöinti...

Ihmiset on kyllä niin ääilöitä, ei sille löydy mitään rajaa.

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää musiikkia, nyky määkimistä ei voi kuunnella..

Cherin Believe muutti autotunella aika paljon musaskeneä. Samoin musiikinteko-ohjelmien löytyminen joka kodista ja radioasemien jumittuminen samoihin soittolistoihinsa, joita periaatteessa yksi musalevy-yhtiö Suomessa hallitsee ja artistinsa sijoittelee eri musiikkiohjelmiin laulamaan jonkun 70-luvun artistin kappaleista urpåja ja vaivaannuttavia cover-versioita. Samoin levy-yhtiöiden ja artistien häikäilemätön soittokertojen ja tykkäysten osto.

Mitä on autotune?

Cherin kasetti löytyy, vanhempi. Alice Cooper ja Poison oli videona vaikuttava. MTV näkyi silloin meillä.

Se on karkeasti sanottuna sitä, että lauletun falskin nuotin sävellajia teknisesti muutetaan oikeaksi, jos vaikka ei ole studioaikaa käytettävissä muuta kuin yhteen ottoon. https://www.antarestech.com kertoo kaiken.

Jolloin vaikkapa täysin laulutaidoton, mutta kaupallisessa mielessä hyvännäköisyydellään tai vaikkapa tanssitaidoillaan tai takamuksellaan myyvä artisti pystyy tekemään studiolevyn ja esiintymään sitten playbackina hengästymättä ja nuotissa pysyen. Cherin Believe-kappaleessa se oli hupimielessä tehty tehokeino, joka sitten jätettiin levylle, koska Cher piti sitä hauskana. Käsittääkseni hän kyllä pystyy laulamaan nuotissa pysyen, vaikka laulaakin normaalia naisääntä alempaa.

Alice Cooperia kävin katsomassa livenä Turussa ja mulla on pari dvd-konserttikoostetta. Billion Dollar Babies oli se ensimmäinen levytys, joka kolahti 70-luvulla ja siinä kun toiset jammaili Bowieta, niin mä sitten Cooperia, tietysti kauhushow'n takia ja kun se oli kiellettyä hupia. Tosin otin 80-luvulla sitten Bowie-katalogissa kiinni Let's Dancen myötä ja kun Alicella oli hieman kokeellisempi kausi. Sitten kun Desmond Child ei säveltäjänä osannut tehdä mitään väärin Alicen ja Bon Jovin kanssa, niin tukkahevi teki paluun levykokoelmiin. MTV näkyi opiskeluaikaan Turussa ja paikalliset antikvariaatit ja levyliikkeet olivat oivia paikkoja menettää rahansa cd-levyihin.

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Suomalainen musiikkiskene.

Hmm.... heitetäänpä alkuun

Dingo > Yö

Eput > Popeda

Hanoi Rocks > Hurriganes

Ismo Alanko > Ilkka Alanko

J. Karjalainen > Leevi & the Leavings

Movetron > Aikakone

Raptori > Sleepy Sleepers

Ressu > Bogart co.

Minulla on sekä Dingon että Yön (vanhat) älppärit, kaikki. Jussi Hakulisen koko tuotanto löytyy myös, tykkään kovasti, laulettiinpa Serpentiineistä tai Motista! Helmikuussa keikka, Yön viimeinen varietee, jei!

En osaa sanoa paremmuudesta mitään, ovat kaikki niin erilaisia. Samoin Eppu Normaali ja Popeda. Ismo Alangon Rakkaudesta-maxi-sinkku-lpn soitin melkein puhki.

Yö -yhtye käytännössä loppui minulle Varieteen jälkeen, Olli löysi jostain aina vaan pateettisemmat biisit tulkittavikseen ja kansansuosiota ei vaan meitsi tajua. Kai se on just blondien juttu ;D

Dingolla vaan oli parempia biisejä, vaikka Neumann(kaan) ei oikein osannut laulaa. Mutta se oli vissiin sama kuin Duran Duranissa eli ei niitä biisejä sillä nuotilla kukaan muu olisi voinutkaan laulaa, tykkäsit siitä nuotista tai et. Jussin Joutsenlaulu on tietty klassikko, mutta kuten aiemmin pistin kommenttia, niin Dave on mulle kovempi juttu. Rakkaus on lumivalkoinen saa vaihtamaan kanavaa, mutta karaokessa sitä ei pääse karkuun ;D

Manserokista löytyy yksittäisiä hyviä biisejä, sekä Epuilta, että Popedalta, mutta ne menivät paljolti toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja kun niitä kuuli joka paikassa koko ajan, niin eipä tullut levyjä hankittua, ennenkuin 2000-luvulla kokoelmia kirppareilta. Patella on yksittäisiä mahtavia tulkintoja.

Hassisen Koneen Täältä tullaan, Venäjä soi todella paljon, se oli mielestäni enemmän punk kuin Pelle tai Eput, joiden sanoitukset olivat kilttejä. Samoin Harsoinen teräs, Siekkareiden L'amourha ja sitten Suomi Putos Puusta ja I-R-T-I.

Miljoonasade näistä paljon kasari-ysärillä kuunnelluista suomi-bändeistä vielä on mainitsematta kokonaan. Samoin joitakin yksittäisiä huumoripläjäyksiä menneisyydestä muistuu: Sleeppareiden Mopott-show, Hullujussi/Viktor Kalborrek ja Simo Salmisen legendaariset tulkinnat.

Ennen 2000-lukua soi mm. Erotic, Aqua, DJ Alligator, Shaggy ja Lou Bega. Voi niitä aikoja. Nykyisin noista joka ikinen olisi kielletty jonkin feminismin ja esineellistämisen takia. Nyt kuunnellaan jotain Sannin ”sit ku mä oon vapaa” ja woimaannutaan. Ennen pistettiin melaa mekkoon ja kaikilla oli hyvä mieli.

winner kirjoitti:

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laidasta laitaan. 90-luvun puolivälin paikkeilla techno ja eurodance oli kovia sanoja ja niitä tuli kuunneltua aika paljon. Mutta jossain vaiheessa alkoi punk kiinnostaa enemmän ja ihan 90-luvun lopulla metalli.

Mun suurin levykokoelma on ysäridiscoa. Punk oli ensimmäistä suomalaista musiikkia, jota kuuntelin aktiivisesti, mutta en mä siitä yksittäisiä biisejä enemmän saanut itselleni jäämään. Hassisen Kone soi kuitenkin enemmän kuin Eput. Iron Maiden -kautta mulla ei oikein koskaan ole ollut, Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, Metallica, Black Sabbath, Pink Floyd, Oasis... tämmöiset meni multa vuosikymmeniä ihan ohi, vaikka elin sitä aikaa. Ilo näitä on silti löytää nyt myöhemmin. Mitään musiikkia sinänsä en vierasta, vaikken sitten uudelleen enää kuuntele.

Konemusiikki, disco ja eurodance oli ja on mulle kuitenkin aika oleellista. Siihen aikaan vielä oli Anttilan cd-alelaarit ja saksalaiset dance-kokoelmat.

Hassisen Kone oli yksi suosikkeja, erityisesti Tyhjällä tiellä- raita itkettää vieläkin. Olin päälle parikymppinen, töissä kirjakaupassa, ja yksi kiva työkaveri tuli vapaapäivänään pyytämään minut ulos. Mentiin kahville, ja hän tuli kaapista ja kertoi miehensä tehneen itsemurhan edellisenä yönä. - Tuo homous nyt vain todettiin, en mieti ihmisten suuntauksia ellen ole itse heistä seksuaalisesti kiinnostunut. Kaveruus syveni ystävyydeksi siinä kun yritin tukea ja halata ja lohduttaa. Itsemurhan syy ei koskaan selvinnyt. Biisi soi silloin päässäni kotimatkalla, kun mietin ystäväni pärjäämistä. Tämä siis 90-luvun alussa

Joo, tuossa taisi aluksi mennä Kasevan Tyhjää ja Koneen Tällä tiellä sekaisin? Kumpikin hyviä kipaleita.

Hyvin järkevä suhtautuminen ihmisten seksuaalisuuteen. Ei sillä todellakaan ole merkitystä kuin vasta jos sänkyyn mennään ja sittenkin ihmisistä löytyy uusia piirteitä, jotka sitten taas eivät edes jonkin heteroseksuaalisuuden piirissä ehkä sitten olekaan valtavirtaa vaan jotain vähemmistön vähemmistön vähemmistöä, jotka punastuttavat lgbt-kansaa, joille vastaavat kikat eivät tule mieleenkään.

Damiano-ketju on aika pervoa porukkaa, jos oot huomannut, niille ei parane tulla kaapista ;D

I stand corrected: Tällä tiellä oli se biisi, jota tarkoitin. 🙂

Damiano-ketjua vilkaisin vasta eilen. Luulin, että kyseessä on jalkapalloilija...

winner kirjoitti:

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää musiikkia, nyky määkimistä ei voi kuunnella..

Cherin Believe muutti autotunella aika paljon musaskeneä. Samoin musiikinteko-ohjelmien löytyminen joka kodista ja radioasemien jumittuminen samoihin soittolistoihinsa, joita periaatteessa yksi musalevy-yhtiö Suomessa hallitsee ja artistinsa sijoittelee eri musiikkiohjelmiin laulamaan jonkun 70-luvun artistin kappaleista urpåja ja vaivaannuttavia cover-versioita. Samoin levy-yhtiöiden ja artistien häikäilemätön soittokertojen ja tykkäysten osto.

Mitä on autotune?

Cherin kasetti löytyy, vanhempi. Alice Cooper ja Poison oli videona vaikuttava. MTV näkyi silloin meillä.

Se on karkeasti sanottuna sitä, että lauletun falskin nuotin sävellajia teknisesti muutetaan oikeaksi, jos vaikka ei ole studioaikaa käytettävissä muuta kuin yhteen ottoon. https://www.antarestech.com kertoo kaiken.

Jolloin vaikkapa täysin laulutaidoton, mutta kaupallisessa mielessä hyvännäköisyydellään tai vaikkapa tanssitaidoillaan tai takamuksellaan myyvä artisti pystyy tekemään studiolevyn ja esiintymään sitten playbackina hengästymättä ja nuotissa pysyen. Cherin Believe-kappaleessa se oli hupimielessä tehty tehokeino, joka sitten jätettiin levylle, koska Cher piti sitä hauskana. Käsittääkseni hän kyllä pystyy laulamaan nuotissa pysyen, vaikka laulaakin normaalia naisääntä alempaa.

Alice Cooperia kävin katsomassa livenä Turussa ja mulla on pari dvd-konserttikoostetta. Billion Dollar Babies oli se ensimmäinen levytys, joka kolahti 70-luvulla ja siinä kun toiset jammaili Bowieta, niin mä sitten Cooperia, tietysti kauhushow'n takia ja kun se oli kiellettyä hupia. Tosin otin 80-luvulla sitten Bowie-katalogissa kiinni Let's Dancen myötä ja kun Alicella oli hieman kokeellisempi kausi. Sitten kun Desmond Child ei säveltäjänä osannut tehdä mitään väärin Alicen ja Bon Jovin kanssa, niin tukkahevi teki paluun levykokoelmiin. MTV näkyi opiskeluaikaan Turussa ja paikalliset antikvariaatit ja levyliikkeet olivat oivia paikkoja menettää rahansa cd-levyihin.

Kiitos selityksestä! Cheristä pidän, ja sitä on minun helppo laulaa mukana, minulla kun aika matala altto itsellä. Siksi myös Ville Valon biisit sopivat. - Minä en pysy nuotissa, eli esiintymiset rajoittuvat yksin ollessa esim keittiöpuuhia vauhdittamaan.

Mistä tulikin mieleen hauska episodi: olin töissä lastenhoitajana perheessä, ja alle parivuotiaan pojan kanssa synkkasi. Hän rakasti, ja rakastaa, ruokaa ja ruuanlaittoa, ja yhdessä puuhailtiin keittiössä paljon, radio auki. Kerran, kuumana päivänä, olin riisunut paidan ja pitsirintsikoissa kokkailin, ja lopulta intouduin tanssimaan pyyhe rekvisiittana Runawayn tahtiin. Charin Sylikisu (kuten taaperoa kutsuttiin) hakkasi lusikalla uaa-uaa-kohdissa pöytää. Loppuhuipennus ja pyörähdys - jolloin huomasin, että parvekekorjaajien lava oli jäänyt ikkunan taakse seuraamaan esitystä. He taputtivat, minä pokkana kumarsin, ja sitten siirryin toppia etsimään.

Sylikisu on nyt 30-v arkkitehti, ja paljon pitempi kuin minä! Olen siis pitkä nainen. Sama ihana poika sieltä pilkottaa, meillä on edelleen samanlainen huumorintaju - pidämme harvakseltaan yhteyttä hänen ja isosiskonsa kanssa.

Alice Cooper ja David Bowie ovat molemmat erittäin kuunneltavia, vaikken levyjä omistakaan.

winner kirjoitti:

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Suomalainen musiikkiskene.

Hmm.... heitetäänpä alkuun

Dingo > Yö

Eput > Popeda

Hanoi Rocks > Hurriganes

Ismo Alanko > Ilkka Alanko

J. Karjalainen > Leevi & the Leavings

Movetron > Aikakone

Raptori > Sleepy Sleepers

Ressu > Bogart co.

Minulla on sekä Dingon että Yön (vanhat) älppärit, kaikki. Jussi Hakulisen koko tuotanto löytyy myös, tykkään kovasti, laulettiinpa Serpentiineistä tai Motista! Helmikuussa keikka, Yön viimeinen varietee, jei!

En osaa sanoa paremmuudesta mitään, ovat kaikki niin erilaisia. Samoin Eppu Normaali ja Popeda. Ismo Alangon Rakkaudesta-maxi-sinkku-lpn soitin melkein puhki.

Yö -yhtye käytännössä loppui minulle Varieteen jälkeen, Olli löysi jostain aina vaan pateettisemmat biisit tulkittavikseen ja kansansuosiota ei vaan meitsi tajua. Kai se on just blondien juttu ;D

Dingolla vaan oli parempia biisejä, vaikka Neumann(kaan) ei oikein osannut laulaa. Mutta se oli vissiin sama kuin Duran Duranissa eli ei niitä biisejä sillä nuotilla kukaan muu olisi voinutkaan laulaa, tykkäsit siitä nuotista tai et. Jussin Joutsenlaulu on tietty klassikko, mutta kuten aiemmin pistin kommenttia, niin Dave on mulle kovempi juttu. Rakkaus on lumivalkoinen saa vaihtamaan kanavaa, mutta karaokessa sitä ei pääse karkuun ;D

Manserokista löytyy yksittäisiä hyviä biisejä, sekä Epuilta, että Popedalta, mutta ne menivät paljolti toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja kun niitä kuuli joka paikassa koko ajan, niin eipä tullut levyjä hankittua, ennenkuin 2000-luvulla kokoelmia kirppareilta. Patella on yksittäisiä mahtavia tulkintoja.

Hassisen Koneen Täältä tullaan, Venäjä soi todella paljon, se oli mielestäni enemmän punk kuin Pelle tai Eput, joiden sanoitukset olivat kilttejä. Samoin Harsoinen teräs, Siekkareiden L'amourha ja sitten Suomi Putos Puusta ja I-R-T-I.

Miljoonasade näistä paljon kasari-ysärillä kuunnelluista suomi-bändeistä vielä on mainitsematta kokonaan. Samoin joitakin yksittäisiä huumoripläjäyksiä menneisyydestä muistuu: Sleeppareiden Mopott-show, Hullujussi/Viktor Kalborrek ja Simo Salmisen legendaariset tulkinnat.

Olen jostain lukenut, että ihmisen musiikkimaku helposti määräytyy sen mukaan mitä on murkkuna ja nuorena kuunnellut. Kohdallani se voi pitää paikkansa... Eka Yö-yhtyeen keikka mulle 30-v juhlakiertue, en ole mikään keikoilla ravaaja, kuten huomaat. Pateettisuuden suhteen olet tietenkin oikeassa, ja siinä, että meihin blondeihin se iskee 🙂.

Asiaan vihkiytyneenä voin kertoa, että Lumivalkoinen ns. syntyi valmiina. Jussi oli lomalla perheensä kanssa, ja uittaessaan pientä tyttöään meressä biisi vain tuli. - Sitä en ymmärrä, miksi se on niin suosittu "häävalssi".

Dingo oli hieno, kun nyt Neumann lopettaisi lämmittely-yritykset. Via Finlandian ostin, kuuntelematta yhtään ensin. Eli se on kuriositeettina kokoelmissa.

Epuilta ja Popedalta on minullakin lähinnä kokoelmia. Yläasteen äidinkielen kirjassa oli Njet, njet, ja ope yritti innostaa lahjakasta punkkarityttöä luetuttamalla biisin ääneen. Toivottavasti toimi.

Hassisen Koneen älppärit mulla on, ja paljon Siekkareita. Jälkimmäisestä on mieleen jäänyt erityisen karmea levynkansi; vähän kuin lihapalasta olisi veistetty patsas. En muista levyn nimeä, enkä oleile kotona, eli en pääse tsekkamaan. Pelle Miljoonasta tykkäsin ja kuuntelen edelleen, mutta lähinnä vain Moottoritie-levyä. - Olitko TVn äärellä silloin aikoinaan vuodenvaihteessa, kun Pellen ulkoilmakonsertti ajautui häiriköinnin uhriksi? Se tuntui kamalalta.

Heikki Salo on oikea virtuoosi! Kasetteja löytyy, ja Olkinainen on pelottava. Siskonpedissä siitä oli versio, ja tehokas.

P. S. Noita vanhoja käännösiskelmiä ym finnhitsejä en muuten soita, mutta tulee lapsuus mieleen, kun radiosta kuulee

Vanhempi mutta varmasti sensuroitu biisi on "me halutaan olla n.....reitä" :) 

Vierailija kirjoitti:

Ennen 2000-lukua soi mm. Erotic, Aqua, DJ Alligator, Shaggy ja Lou Bega. Voi niitä aikoja. Nykyisin noista joka ikinen olisi kielletty jonkin feminismin ja esineellistämisen takia. Nyt kuunnellaan jotain Sannin ”sit ku mä oon vapaa” ja woimaannutaan. Ennen pistettiin melaa mekkoon ja kaikilla oli hyvä mieli.

Feministi olen ollut murkusta lähtien, ja Barbie oli metka! En tiedä, kuka noita bändejä nytkään olisi kieltämässä... Rapin naiskuvaa voimme kukin tykönänsä ihmetellä, mutta ei sitäkään kielletä. Eikä pidäkään.

En ymmärrä, mistä tämä ajatus siitä, että Suomessa - tai maailmalla - hallitsisi feministimonopoli. Jos näin olisi, eiköhän silloin keskityttäisi kaikenlaisen parisuhdeväkivallan kitkemiseen, ahdistelun lopettamiseen, isien aseman parantamiseen lasten tärkeänä toisena vanhempana, jne. Tasa-arvo ei ole nollasummapeliä, ja globaalisti naisten aseman parantaminen hyödyttäisi koko ihmiskuntaa.

Tiukat, jäykät ja kahlitsevat käsitykset ja odotukset miehisyydestä ja maskuliinisuudesta muuttuisivat automaattisesti myös. Tämä nykyinen vastakkainasettelu tasa-arvoteorioineen, nais- ja miesvihamielisyyksineen jne ei hyödytä ketään.

Kun kirjoitan tätä, äitiäni on auttamassa yöpuulle nuori lähihoitaja (nainen), joka juuri kertoi lähtevänsä viikon loman jälkeen armeijaan. Eikös Elisabeth Rehn aikoinaan hommannut varusmiehille ovet vessoihin? En asunut silloin Suomessa, mutta en ainakaan muista, että naisilla olisi ollut edes mahdollisuus liittyä. Hanke liittyi nimenomaan miesten yksilösuojan ja intimiteetin parantamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi mutta varmasti sensuroitu biisi on "me halutaan olla n.....reitä" :) 

Juu, tästä oli videokin tuolla Kauheimmat-ketjussa, esimerkkinä siitä, miten aikoinaan harmiton bilebiisi olisi nykyisessä ilmapiirissä julkaistavaksi mahdoton. Ja syystä: rasismi on nostanut ruman päänsä, eivätkä nuo rallatukset (ketjussa on muitakin) enää vaan ole sopivia.

Ei niitä vanhoja kukaan silti "kiellä", miten voisikaan?

Vierailija kirjoitti:

Nauran sille, että The Prodigyn Smack My Bitch Up sai niin paljon kohua ja kauhistelua osakseen ja on kai nykyään sensuroitukin. Eminemin sanoituksiakin kauhisteltiin. 

Naurettavaa herkkäperseilyä. Ne on vain sanoituksia. Ihan samoin kuin videopelit on vain videopelejä. Ja se 90-luvun typerä "hevimusiikki tekee ihmisistä saatananpalvojia" -höperöinti...

Ihmiset on kyllä niin ääilöitä, ei sille löydy mitään rajaa.

Tässä video, jos linkitys onnistuu. Ohjaaja https://en.wikipedia.org/wiki/Jonas_Åkerlund

Videon mainio lopputwisti on varmaan monelta kauhistelijalta jäänyt näkemättä?

Åkerlundin leffa Spun on myös aika kursailematonta menoa, se on joko hauska tai aivan kauhea, katsojasta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen 2000-lukua soi mm. Erotic, Aqua, DJ Alligator, Shaggy ja Lou Bega. Voi niitä aikoja. Nykyisin noista joka ikinen olisi kielletty jonkin feminismin ja esineellistämisen takia. Nyt kuunnellaan jotain Sannin ”sit ku mä oon vapaa” ja woimaannutaan. Ennen pistettiin melaa mekkoon ja kaikilla oli hyvä mieli.

Kummasti se yhdessä sukupolvessa muuttui. Netti tietysti mahdollisti sen, että kaikki mahdollinen oli alaikäisten näkyvillä ja sitten kun herkkuja oli joka lähtöön tarjolla, niin siinä ei jenkkien Parental Guidance tai suomalainen kristillinen oikein muuta voinut kuin tajuta, että housuton Aku Ankka on sentään vain harmiton piirroshahmo kylillä ketkuttelevien mikropöksyteinien rinnalla.

Jep, tämä E-roticin kokoelma oikeasti on Greatest Tits. Kannattaa huomioida kappale #13 , nudge nudge wink wink   ;D

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

R.E.M - Automatic for the people

Bruce Springsteen - Born in the USA

Radiohead - Paranoid Android

Springsteenistä tykkään kovasti, on monta älppäriä. Point blank jostain syystä vetoaa kovasti. Kate Bush, kyllä, U2 samoin. Kun aikoinaan vietin kesiä Ateenassa isosiskon kanssa (hänen egyptiläinen rakkaansa asui siellä), Amplianis-kadun parvekkeella soitin Joshua treetä. Vastapäisessä talossa asui ikäiseni nuori likka, ja hänellä oli sama kasetti. Me ei koskaan tavattu, mutta vilkuteltiin, ja soitettiin kasetteja vuorotellen. Musiikin universaali kieli, nääs.

Kreikasta tuli mieleen: sieltäkin olen tuonut monta levyä musiikkia. Theodorakis oli Saijonmaan kautta tullut tutuksi, mutta uudemmista ns. isoista nimistä mainitsen Giorgios Dalaraksen. Hänet olen nähnyt Hesassa livenä, ja ihastunut kiertueen kitaristiin etänä. Arabialainen musiikki on myös hienoa, Ateenassa käytiin paljon arabiklubeilla. Kerrankin oltiin siskon kanssa ainoat länsimaalaiset paikassa, ja kun olimme asettuneet seureen kanssa pöytään, yhtye soitti "Strangers in the night". Muista pöydistä hymyiltiin ja kohoteltiin maljoja. 80-luku oli monin tavoin upeaa aikaa! Suvaitsevaista, sallivaa, ihmiset hakivat yhteyttä ja yhteisyyttä, eikä toista/erilaista kulttuuria nähty pelottavana tai vihattavana.

Sama juttu, kun alta parikymppisenä matkustin yksin Kairoon ja Luxoriin. Pitihän se nyt omin silmin käydä katsomassa kaikki nähtävyydet ja aarteet, jotka saivat kreikkalaisen antiikin näyttämään siltä, millä lapset leikkivät pihalla, kuten Aziz, lankomies, sanoi. Ihmiset olivat ihania, sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Kun kävelin kadulla, äidit nostivat taaperoita vilkuttamaan minulle ohiajavista autoista. Kairon eläintarhassa sain lapsilta kutsun paikallisen koulun eväsretkelle. Mikä hieno päivä! Juteltiin, opet tulkkasivat oppilaille, ja ruusuteen palanpainikkeeksi oli kakkua. Kun olin lähdössä, koko koulu järjestäytyi jonoon kättelemään minua. Ja sitten yksi pikkutyttö kysyi, että voimmeko vaihtaa poskisuukot. No tottakai - minkä jälkeen kaikki jo kättelemäni lapset ryntäsivät takaisin pusuttelujonoon, 10 v pojanviikarit hihittäen ja toisiaan tönien.

Milleniaaleja käy sääliksi. He ovat joutuneet kasvamaan vihan keskellä.

Tuo U2-juttu oli tosi mahtava. Samoin muutkin kulttuurien kohtaamiset. 9/11 muutti vaan kaiken. Herranjestas siitäkin on kohta 20 vuotta, niin se aika menee!

Char kirjoitti:

winner kirjoitti:

Hurriganes - Roadrunner

Peer Günt - Backseat

H.I.M - Greatest lovesongs vol 666

H. I. M - löytyy muutama cd. Bändistä kiinnostuin oikeastaan vasta upean Funeral of hearts-videon nähtyäni.

Mulle kolahti When Love & Death Embrace ja Wicked Game, Chris Isaakin levy mulla olikin jo ennen tätä. Tässä vanhempaa live-vetoa Saksan tv:stä, ennen Join Me:tä, em. biisit settilistan viimeisinä.

Char kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi mutta varmasti sensuroitu biisi on "me halutaan olla n.....reitä" :) 

Juu, tästä oli videokin tuolla Kauheimmat-ketjussa, esimerkkinä siitä, miten aikoinaan harmiton bilebiisi olisi nykyisessä ilmapiirissä julkaistavaksi mahdoton. Ja syystä: rasismi on nostanut ruman päänsä, eivätkä nuo rallatukset (ketjussa on muitakin) enää vaan ole sopivia.

Ei niitä vanhoja kukaan silti "kiellä", miten voisikaan?

Historiaa uudelleenkirjoitetaan ja kyseenalaistetaan ja kielletään koko ajan netin kautta. Elvis elää ja on käynyt Liperin Essolla kahvilla. Ihminen ei ole koskaan käynyt Kuussa. Keskitysleireillä oli pelkästään kivaa larppausta II maailmansodassa.Tämä kaikki on Matrix. Pirkka-Pekka Peteliuksen täytyy tehdä julkinen anteeksipyyntö vanhoista komediasketseistään...

Kaikki kehitys ei todellakaan ole kehitystä.