Musiikkia ennen v. 2000. Mitä kuuntelit?

Hurriganes - Roadrunner

Peer Günt - Backseat

H.I.M - Greatest lovesongs vol 666

Vierailija kirjoitti:

Armotonta menoa/Sepi Kumpulainen.

Kyllä vain! Tosin sitä ei ole levynä, mutta biisi soi kyllä :D

Vierailija kirjoitti:

Norjalaista bläkkistä aika paljon.

Genre, johon ei ole (vielä) paljoa tarttumapintaa muutamaa Dimmu Borgirin biisiä lukuunottamatta. Kirkonpoltot eivät koskaan ole olleet mun tyyliä.

Toisaalta, Nightwish tai Stratovarius eivät myöskään oikein koskaan ole kolahtaneet, joten... vielä on paljon peltoa kyntämättä.

Donna Summer - Bad Girls

Evelyn Thomas - High Energy

Fun Fun - Happy Station

Dead or Alive - Youthquake

Backstreet Boys - Backstreet's back

Modern Talking - 1998 kokoelma

Bad Boys Blue - 1998 kokoelma

Alphaville - First Harvest

Keba - Keba

Zen Café - Idiootti

Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta

Apulanta - Kolme

Tina Turner - Private Dancer

Sade - Smooth Operator

Sandra - 18 greatest hits

Kim Wilde - Kids in America

Skunk Anansie - Stoosh ja Post-Orgasmic Chill

Nirvana - Nevermind

Guns'n'Roses - Use Your Illusion 1&2

Underground Rock Orchestra Suomi nyt.

--- ja sitten pieni luova tauko. Saa kommentoida.

90 luvun alusta c-kasetteja. Metallica, gnr, skidrow, sepultura. Kirjastosta lainasin lp levyjä ja cd levyjä joita äänittelin kassuille. Soitin kitaraa niin kirjaston nuotti ja musiikkiosasto tuli tutuksi.

Radiomafiaa, yleensä taustalla ja kuuntelemalla kuuntelin muutamaa niistä erikoisohjelmista, joissa käsiteltiin vain tiettyjä genrejä. Kun lopettivat, meni pitkään, etten kuunnellut oikeastaan yhtään musiikkia. Nykyään soi jatkuvasti jotain tuben pohjattomasta genrevalikoimasta. Radio pysyy hiljaa jos voin vaikuttaa asiaan.

Faithless - koko tuotanto

Jean-Michel Jarre - Equinox ja Oxygene

Yello - koko tuotanto

Giorgio Moroder - koko tuotanto

Vierailija kirjoitti:

90 luvun alusta c-kasetteja. Metallica, gnr, skidrow, sepultura. Kirjastosta lainasin lp levyjä ja cd levyjä joita äänittelin kassuille. Soitin kitaraa niin kirjaston nuotti ja musiikkiosasto tuli tutuksi.

Samoin, kirjastot olivat ja ovat edelleen aarreaitta. Mulle ei, vahinko vaan, jäänyt itse soittaminen veriin. Paitsi osaan soittaa suuta, puhelinta ja ovikelloa ja olen tehnyt jotain tietsikkasoftalla, mutten itse julkaissut mitään. Koronavuosi olisi ollut siihen hyvä mahdollisuus ja ajankäyttötapa, mutta ei nyt vielä ole inspistä, kun ei ole paikkojakaan, missä voisi esiintyä, jos jotain saisi ulos.

Vierailija kirjoitti:

Radiomafiaa, yleensä taustalla ja kuuntelemalla kuuntelin muutamaa niistä erikoisohjelmista, joissa käsiteltiin vain tiettyjä genrejä. Kun lopettivat, meni pitkään, etten kuunnellut oikeastaan yhtään musiikkia. Nykyään soi jatkuvasti jotain tuben pohjattomasta genrevalikoimasta. Radio pysyy hiljaa jos voin vaikuttaa asiaan.

Netti on kyllä mahdoton mediakirjasto ja julkaisujen hirvittävästä määrästä johtuen voi nykyisin joko keskittyä täysin yhteen genreen tai sitten paikata yleissivistystään klassikkolevyillä tai jollain live-taltioinnilla, jota ei vielä viikko sitten edes tiennyt olevan olemassa. Tai sitten vaikka avata korvat Blind Channelille tai Mäneskinille, joita ei vielä ennen toukokuuta suurikaan osa tiennyt yhtään missään fanittaa, vaikka useita levyjä oli ulos tullut.

Vaikka aloituksessa on eräs päivämäärä, niin musiikki on minulle ajatonta, oleellisempaa kuin olla päivän trendeissä mukana on löytää edes joskus sellainen juttu, joka sitten kolahtaa niin, että sitä on pakko kuunnella kaikki löytyvä materiaali ja ymmärtää, että tämä on oikeasti kuuntelemisen arvoinen juttu ja elämä olisi mennyt tosiaan ohi, jos en olisi sitä löytänyt. On se sitten tapahtunut ennemmin tai myöhemmin, pääasia, että olen siitä nyt kartalla. Sillä heittelen noita albumien nimiä, jos joku vaikka sattuu kiinnostumaan, mitä joku winner niistä on irti saanut.

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laidasta laitaan. 90-luvun puolivälin paikkeilla techno ja eurodance oli kovia sanoja ja niitä tuli kuunneltua aika paljon. Mutta jossain vaiheessa alkoi punk kiinnostaa enemmän ja ihan 90-luvun lopulla metalli.

Mun suurin levykokoelma on ysäridiscoa. Punk oli ensimmäistä suomalaista musiikkia, jota kuuntelin aktiivisesti, mutta en mä siitä yksittäisiä biisejä enemmän saanut itselleni jäämään. Hassisen Kone soi kuitenkin enemmän kuin Eput. Iron Maiden -kautta mulla ei oikein koskaan ole ollut, Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, Metallica, Black Sabbath, Pink Floyd, Oasis... tämmöiset meni multa vuosikymmeniä ihan ohi, vaikka elin sitä aikaa. Ilo näitä on silti löytää nyt myöhemmin. Mitään musiikkia sinänsä en vierasta, vaikken sitten uudelleen enää kuuntele.

Konemusiikki, disco ja eurodance oli ja on mulle kuitenkin aika oleellista. Siihen aikaan vielä oli Anttilan cd-alelaarit ja saksalaiset dance-kokoelmat.

Hassisen Kone oli yksi suosikkeja, erityisesti Tyhjällä tiellä- raita itkettää vieläkin. Olin päälle parikymppinen, töissä kirjakaupassa, ja yksi kiva työkaveri tuli vapaapäivänään pyytämään minut ulos. Mentiin kahville, ja hän tuli kaapista ja kertoi miehensä tehneen itsemurhan edellisenä yönä. - Tuo homous nyt vain todettiin, en mieti ihmisten suuntauksia ellen ole itse heistä seksuaalisesti kiinnostunut. Kaveruus syveni ystävyydeksi siinä kun yritin tukea ja halata ja lohduttaa. Itsemurhan syy ei koskaan selvinnyt. Biisi soi silloin päässäni kotimatkalla, kun mietin ystäväni pärjäämistä. Tämä siis 90-luvun alussa

winner kirjoitti:

Char kirjoitti:

Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.

Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.

#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?

Elokuvamusiikkia tuli ostettua myös ihan vaan leffan takia. Moroderin Metropolis, Scarface, Midnight Express,

Streets of Fire, Morriconen western-soundtrackit, Tangerine Dreamin Thief, Firestarter, Near Dark, Carpenterin Halloween, Assault on Precinct 13, Big Trouble in Little China, Prince of Darkness jne. William Barberin Platoon-soundtrack Queenin levy Highlanderin takia...

Sama juttu! Lähtien Disneyn piirretyistä, Morriconen ja aikalaistensa kautta nykypäivään. Tosin välillä käy niin, ettei sitten levyltä uppoa kuin yksi biisi... Pirates of the Caribbean-tunnari minulla oli vanhassa puhelimessa soittoäänenä, myös tekstiviesteissä. Hyvä puoli: tiesin aina, että se just mun puhelin, joka soi. Huono puoli: välillä jäin kuuntelemaan kipaletta, ja vastaaminen meinasi unohtua. Kerroinko jo että olen blondi? 🙂

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää musiikkia, nyky määkimistä ei voi kuunnella..

Cherin Believe muutti autotunella aika paljon musaskeneä. Samoin musiikinteko-ohjelmien löytyminen joka kodista ja radioasemien jumittuminen samoihin soittolistoihinsa, joita periaatteessa yksi musalevy-yhtiö Suomessa hallitsee ja artistinsa sijoittelee eri musiikkiohjelmiin laulamaan jonkun 70-luvun artistin kappaleista urpåja ja vaivaannuttavia cover-versioita. Samoin levy-yhtiöiden ja artistien häikäilemätön soittokertojen ja tykkäysten osto.

Mitä on autotune?

Cherin kasetti löytyy, vanhempi. Alice Cooper ja Poison oli videona vaikuttava. MTV näkyi silloin meillä.

winner kirjoitti:

Suomalainen musiikkiskene.

Hmm.... heitetäänpä alkuun

Dingo > Yö

Eput > Popeda

Hanoi Rocks > Hurriganes

Ismo Alanko > Ilkka Alanko

J. Karjalainen > Leevi & the Leavings

Movetron > Aikakone

Raptori > Sleepy Sleepers

Ressu > Bogart co.

Minulla on sekä Dingon että Yön (vanhat) älppärit, kaikki. Jussi Hakulisen koko tuotanto löytyy myös, tykkään kovasti, laulettiinpa Serpentiineistä tai Motista! Helmikuussa keikka, Yön viimeinen varietee, jei!

En osaa sanoa paremmuudesta mitään, ovat kaikki niin erilaisia. Samoin Eppu Normaali ja Popeda. Ismo Alangon Rakkaudesta-maxi-sinkku-lpn soitin melkein puhki.

winner kirjoitti:

Paras suomalainen biisi 1970-2000

Dave Lindholm - Pieni ja hento ote

Minusta on hienoa, erikoista, mutta hienoa, että osaat haarukoida noin tarkasti suosikkisi! Minulla on valinnan vaikeus, liian paljon hyviä. - Lempioopperani osaan sanoa: Tosca. Sankarin aaria ennen kuolemaa on se, jonka oopperan puolelta ottaisin autiolle saarelle. Oopperaharrastukseni alkoi, kun muutin sydämen murtumisen takia pois Suomesta, Wieniin. Päätin kääntää asiat parhain päin, eli opiskelin saksaa, ja vapaapäivinä kävin museoissa, iltaisin tilaisuuden salliessa oopperassa. En tiennyt oopperasta mitään, paitsi sen, että ehdottomasti paras tapa tutustua lajiin on käden ulottuvilla. Liput maksoivat viime tingassa ostettuina kymmenisen markkaa, siihen oli kodinhoitajan palkalla helposti varaa, ja sai kuulla mahtavia esityksiä! Käsiohjelmasta selvisi juoni, ja sitten tarvitsi vain nauttia.

Minun kirjoissani Hector ja Juice menevät heittämällä Isokynän ohi. Ei kuitenkaan kerrota sille, ettei ensi kerralla lähikaupan jonossa potkaise. 🙂