8 vuotta kihloissa- Mies hermostui kun puhuin naimisiin menosta
Olemme olleet 8 vuotta kihloissa. Olemme jo suhteen alkuaikoina puhuneet, että menemme naimisiin ja tuntui, että naimisiinmeno oli yhtä tärkeää miehellekin.
Kihloihin mentiin vuoden seurustelun jälkeen sopimalla yhdessä asiasta. Mies ei kosinut.
Olen sen verran vanhanaikainen kai, että kihlausta pidän lupauksena siitä, että mennään pian naimisiin.
Olen viimeiset kolme vuotta toivonut, että mies kosisi. Tämä vuosi on tuntunut kaikista vaikeimmalta. Tuntuu raskaalta taas pettyä.
Otin miehen kanssa puheeksi naimisiin menon. Kerroin, että haluaisin naimisiin. Mies sanoi, että " ei se ole mikään ongelma" " voidaan mennä" mutta mä en osallistu järjestelyihin" . Kysyin vielä, että miksei olla aikaisemmin voitu mennä naimisiin. Mies vastasi " Et oo tehnyt mitään asian eteen" Olin ihan hämilläni ja sanoin miehelle, että eihän hän ole edes kosinut? Miten ihmeessä olisin voinut tehdä mitään järjestelyjä??. Mä olen tässäkin asiassa vanhanaikainen, mutta odotan miehen aloitetta. Mies hämmentyi kun sanoin, että ei hän edes ole kosinut.
Luulen, että luovutan. Olen kuitenkin pettynyt ja hänilläni miehen sanomisista. Mulle naimisiin meno oli tärkeää ja on edelleen, mutta en jaksa enää miettiä koko asiaa.
Mitä ajattelette tästä?
Kommentit (75)
Kyllä sympatiat ovat miehen puolella.
Kun kositaan, mennään kihloihin, kihlaus on avioliittolupaus.
If it ain`t broken, then don`t try to fix it!
Minäkin sanoisin, että kihlat on lupauksena naimisiinmenosta (vaikkei kumpikaan nyt ole pakko). Ja naimisiin ei ole kiva mennä jos toisella on noin apaattiset tunteet koko projektista.
Mutta olen myös miehen puolella, koska kosiminenhan tarkoittaa kihloihin menemistä, niin jos jo olette kihloissa, niin mitä sitä enää kosintaa tarvitaan?
En nyt ihan ymmärrä, miksi kihlattu morsian odottaa sulhaseltaan kosintaa. Kihlaushan on lupaus ja päätös naimisiin menosta. Ei kihloissa ollessa enää kosita.
Jos ootte kihloissa niin kosinta on jo tehty. Seuraava askel on hääpäivän sopiminen ja mahd. juhlien valmistelut.
Jos haluat naimisiin, niin alat vaan niitä häitä järjestämään. Sivit miehen kanssa päivämäärän. Älä tee asioista liian vaikeita.
Kihlat kannattaa ostaa vasta sitten, kun hääpäiväkin on tiedossa.
Ei voi kuin ihmetellä miten pihalla jotkut ovat tästä kosimis/kihlaushommasta. Jos mies kosii ja sanot kyllä niin olette kihloissa. Jos olette muuten vaan sopineet että mennään kihloihin niin turha odotella enää mitään kosimisia.
Kannattaa silloin kihlautuessa sopia milloin menette naimisiin. Ei välttämättä tarvitse mitään päivämäärää mutta edes vuosi, oli se sitten 1 tai 3 vuoden päässä. Yleensä pelkkä kihlautuminen ilman häiden sopimisia tarkoittaa pitkiä kihlautumisia ja naiset odottavat että mies yhtäkkiä 10 vuoden päästä sanoo että nyt haluan naimisiin :D
Pitäisköhän vähän laskee noita "näin asian kuuluisi mennä" odotuksia, kun kerran mieskin haluaa naimisiin. Sovitte päivän ja mietitte millaset juhlat haluatte vai haluatteko ensinkään.
Varmaan provo, mutta olet hölmö nainen, kun olet odotellut noin kauan. Ei mies halua kanssasi naimisiin ollenkaan, on kanssasi ihan vain mukavuussyistä (saa kotipalvelut ja seksiä ja säästää rahaa asumalla kanssasi).
Erotkaa ja etsi mies, joka oikeasti haluaa vihille kanssasi. Pitkät kihlajaiset on vain hyväuskoisten naisten vedättämistä.
Avioliitolla ja muilla sopimuksilla ei ole ehkä merkitystä niin kauan, kun kaikki menee hyvin.
Eron tapahtuessa avoparien omaisuus selvittään ja kumpikin saa omansa. Riitoja voi tässäkin syntyä.
Jos toinen avopuoliso kuolee ja avoparilla ei ole lapsia, ilman testamenttia toisen hyväksi, yhdessä ostettu asuntokin menee jakoon: kuolleen puolison lakimääräiset perijät saavat koko omaisuuden itselleen. Asumisoikeuttakaan avopuolisolla ei ole yhteiseen asuntoon (ellei lunasta puolison osuutta).
Vierailija kirjoitti:
Jos ootte kihloissa niin kosinta on jo tehty. Seuraava askel on hääpäivän sopiminen ja mahd. juhlien valmistelut.
Mies sanoi, että ei osallistu mihinkään järjestelyihin.
Ap
Avioehdolla saa tietysti rajatuksi toisen puolison perintäoikeuden kokonaankin.
Kyllä nainenkin voi kosia, jos mies on nössö. Kuka haluaa nössöä miestä palveltavakseen? Ei kukaan.
Haluatko häät vai naimisiin? Ahdistaako miestä juhlat vai avioliitto? Meillä oli vuosien kihlaus ja naimisiinmeno oli miehestä aina hankalaa jo ajatuksena. Loppujen lopuksi selvisi, että häntä vain ahdistaa ne juhlat ja se hintalappu ja hän inhoaa olla keskipisteenä. Mentiin sitten vaan maistraatissa naimisiin. Itselle avioliitto on tärkeä sitoutuminen, vaikka mikään ei muuttunutkaan. Millään prinsessahäillä ei ole merkitystä.
Totta,tyhjän päälle jäät,jos puolisosi menehtyy. Ja mahdolliset muut perijät tuskin tuntevat sääliä,kun rahanhimo iskee. 7vuotta avoliitossa ja huomannut ettei miehen polvillaan esittämä kosinta koskaan tarkoittanutkaan mitään.
Eipä se naimisiin meno mitään muuta. Turha haluta naimisiin.