8 vuotta kihloissa- Mies hermostui kun puhuin naimisiin menosta
Olemme olleet 8 vuotta kihloissa. Olemme jo suhteen alkuaikoina puhuneet, että menemme naimisiin ja tuntui, että naimisiinmeno oli yhtä tärkeää miehellekin.
Kihloihin mentiin vuoden seurustelun jälkeen sopimalla yhdessä asiasta. Mies ei kosinut.
Olen sen verran vanhanaikainen kai, että kihlausta pidän lupauksena siitä, että mennään pian naimisiin.
Olen viimeiset kolme vuotta toivonut, että mies kosisi. Tämä vuosi on tuntunut kaikista vaikeimmalta. Tuntuu raskaalta taas pettyä.
Otin miehen kanssa puheeksi naimisiin menon. Kerroin, että haluaisin naimisiin. Mies sanoi, että " ei se ole mikään ongelma" " voidaan mennä" mutta mä en osallistu järjestelyihin" . Kysyin vielä, että miksei olla aikaisemmin voitu mennä naimisiin. Mies vastasi " Et oo tehnyt mitään asian eteen" Olin ihan hämilläni ja sanoin miehelle, että eihän hän ole edes kosinut? Miten ihmeessä olisin voinut tehdä mitään järjestelyjä??. Mä olen tässäkin asiassa vanhanaikainen, mutta odotan miehen aloitetta. Mies hämmentyi kun sanoin, että ei hän edes ole kosinut.
Luulen, että luovutan. Olen kuitenkin pettynyt ja hänilläni miehen sanomisista. Mulle naimisiin meno oli tärkeää ja on edelleen, mutta en jaksa enää miettiä koko asiaa.
Mitä ajattelette tästä?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ootte kihloissa niin kosinta on jo tehty. Seuraava askel on hääpäivän sopiminen ja mahd. juhlien valmistelut.
Mies sanoi, että ei osallistu mihinkään järjestelyihin.
Ap
No, entäs jos te puhutte asiat auki? Mitä tarkoittaa ei osallistu mitenkään?
Millaiset häät? Pienet idylliset?
Miten paljon niihin tarvitsee järkkäillä?
Kerro sinäkin toiveesi.
Nyt leikitte jotain ihme kissahiiri-leikkiä.
Ettehän te puhu te vaan oletatte.
Tarkentakaa. Puhukaa uudelleen, kysykää.
Kahdeksan vuotta ja sinä leikit?
Puhu sen miehesi kanssa. Sano, että olet sen verran prinsessa, että olet nyt odottanut kolme vuotta herne patjapinon alla ja, että tukalalta tämä tuntuu.
Että kosintaa odotellessa, että toivot miehen kosivan. Vastaus on kyllä selkeä.
Tai onko, aapee?
Uskalla ulos sieltä kuorestasi. Sulla on siinä ilmeisesti hyvä mies. Ja sinä olet just hyvä omana ittenäs.
Uskallusta ja uteliaisuutta ja luovuutta nyt vaan.
Vierailija kirjoitti:
Avioehdolla saa tietysti rajatuksi toisen puolison perintäoikeuden kokonaankin.
Aviopuolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan provo, mutta olet hölmö nainen, kun olet odotellut noin kauan. Ei mies halua kanssasi naimisiin ollenkaan, on kanssasi ihan vain mukavuussyistä (saa kotipalvelut ja seksiä ja säästää rahaa asumalla kanssasi).
Erotkaa ja etsi mies, joka oikeasti haluaa vihille kanssasi. Pitkät kihlajaiset on vain hyväuskoisten naisten vedättämistä.
Kihlauksesta tänään 29 vuotta, taidan olla hyväuskoinen hölmö. Enkä todellakaan aio mennä naimisiin!
Ei sun tarttekaan.
Aapee haluaa naimisiin sen oman miehensä kanssa.
Moni on vain avoliitossa. Eräskin pariskunta jolla kaksi pientä lasta. Eivät ole edes kihloissa ja raha-asiat on erillään.
Meillä minä ehdotin kihloja ja parin vuoden päästä siittä mies kosi ja alettiin järjestellä häitä. Että kyllä jokainen pari tekee kuin parhaaksi katsoo.
Miehen hämmentyminen varmasti johtuu siitä, että mies tietää kihlautumisen olleen jo kosinta ja lupaus naimisiin menosta ja ap on ainoa asiasta sekaisin oleva.
Käytte maistraatissa. Jos olette olleet jo kahdeksan vuotta kihloissa, etpä varmaan ole enää ihan nuorikaan, joten miten ihmeessä haluat jotkut naurettavat prinsessahäät? Eikö sinulla ole mitään muuta, millä päteä: hyvä koulutus, työpaikka, harrastukset, sijoitukset? Säästätte aikaa ja rahaa, kun käytte vain maistraatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdolla saa tietysti rajatuksi toisen puolison perintäoikeuden kokonaankin.
Aviopuolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia.
Jos ei ole rintaperillisiä (eli lapsia), aviopuoliso perii. Siihen ei tarvita testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nainenkin voi kosia, jos mies on nössö. Kuka haluaa nössöä miestä palveltavakseen? Ei kukaan.
Naimisiin hinkuvat miehet ne vasta nössöjä onkin. Suurin osa menee kumppanin mieliksi naimisiin jos edes menee, ovat ihan tyytyväisiä jos nainen vaan odottaa kosintaa eikä nosta kissaa pöydälle niin ei tarvitse mennä naimisiin ollenkaan.
Kosinta on ollut se kihlautumisesta sopiminen. Järjestys on kosinta -> kihlaus -> naimisiinmeno.
Ala suunnittelemaan häitä. Mieti vaihtoehtoja päiväksi ja kysy sopiiko se. Sitten varaat kirkon tai maistraatin, millaiset juhlat sitten haluatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan provo, mutta olet hölmö nainen, kun olet odotellut noin kauan. Ei mies halua kanssasi naimisiin ollenkaan, on kanssasi ihan vain mukavuussyistä (saa kotipalvelut ja seksiä ja säästää rahaa asumalla kanssasi).
Erotkaa ja etsi mies, joka oikeasti haluaa vihille kanssasi. Pitkät kihlajaiset on vain hyväuskoisten naisten vedättämistä.
Kihlauksesta tänään 29 vuotta, taidan olla hyväuskoinen hölmö. Enkä todellakaan aio mennä naimisiin!
Kihlauksesta voi olla 29 vuotta, mutta et tällä hetkellä ole enää kihloissa.
Ettehän te edes ole kihloissa, jos avioliittolupausta ei edes ole? Te olette ihan tavallinen seurusteleva susipari leikkisormuksinenne. Kihlaus alkaa kosinnasta, jota teillä ei edes ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Käytte maistraatissa. Jos olette olleet jo kahdeksan vuotta kihloissa, etpä varmaan ole enää ihan nuorikaan, joten miten ihmeessä haluat jotkut naurettavat prinsessahäät? Eikö sinulla ole mitään muuta, millä päteä: hyvä koulutus, työpaikka, harrastukset, sijoitukset? Säästätte aikaa ja rahaa, kun käytte vain maistraatissa.
Kaikkien yli 25-vuotiaiden häät ovat siis naurettavia prinsessahäitä ja maistraatti riittää. Ok. Ap on mennyt kihloihin käytännössä heti seurustelun alettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdolla saa tietysti rajatuksi toisen puolison perintäoikeuden kokonaankin.
Aviopuolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia.
Tasinkoa voi saada (jota ei nimitetä perinnöksi) ja lapseton pariskunta kyllä saa toisensa omaisuuden, jos ei ole rajattu testamentilla tai avioehdolla.
No jopas on! Varaat ajan maistraattiin ja menette naimisiin? Ei järjestelyjä sen enempää, ei kulujakaan. Meette vaikka kahdestaan syömään ulos maistraatin jälkeen. Sitten pääsette naimisiin!
Näin me tehtiin aikoinaan! Ei ongelmaa :) Naimisissa oltu pian 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan provo, mutta olet hölmö nainen, kun olet odotellut noin kauan. Ei mies halua kanssasi naimisiin ollenkaan, on kanssasi ihan vain mukavuussyistä (saa kotipalvelut ja seksiä ja säästää rahaa asumalla kanssasi).
Erotkaa ja etsi mies, joka oikeasti haluaa vihille kanssasi. Pitkät kihlajaiset on vain hyväuskoisten naisten vedättämistä.
Tämä. Joku päivä aloittaja huomaa olevansa yksin. Mies rakastuu niin AP jää kuin nallikalliolle.
Eikö kihloissa olla se aika mikä on kosinnan ja vihkimisen välissä? Ei kait kukaan kysy että mennäänkö kihloihin? Mitä järkeä semmoisessa on?
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te edes ole kihloissa, jos avioliittolupausta ei edes ole? Te olette ihan tavallinen seurusteleva susipari leikkisormuksinenne. Kihlaus alkaa kosinnasta, jota teillä ei edes ole ollut.
No ei se sitä kosintaa saati mitään kenenkään polvistumisia tarvitse, kyllä kihloihin voi mennä ihan avioliittoaikeista yhdessä sopimallakin. Mutta jos ei aio mennä naimisiin niin silloin ei ole kihloissa.
Ap ja mies ovat sopineet yhdessä kihloista eli luvanneet mennä keskenään naimisiin. En tajua miksi mies enää kosisi? Ja jos ap on kerran vanhanaikainen ja toivoo kosintaan, niin miksi hän on alunperin yhdessä sopinut kihloista? Yleensä nämä ovat toisilleen vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Kihlauksesta tänään 29 vuotta, taidan olla hyväuskoinen hölmö. Enkä todellakaan aio mennä naimisiin!