Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat ärsyttää!
26.06.2021 |
Aaargh. Pakko purkaa tää nyt jonnekin.
Minun vanhempani ovat varmasti syyllistämisen mestareita! Niin turhauttavaa. He eivät pidä mitään, eivät siis oma-alotteisesti MITÄÄN yhteyttä lapsenlapsiinsa. Ei ainuttakaan puhelua, käyntiä tapaamaan lapsia, ei mitään.
Ja sitten syyllistetään siitä miksen minä tuo lapsia mökille. Kun sinne sitten päästään jatkavat isovanhemmat omissa puuhissaan, hokevat LAPSILLE koko ajan, että on kiire hoitaa rikkaruohot, maalata pihakeinu tms, minulla ja lapsilla on todella epämukava olo olla "tiellä" jatkuvasti, mutta jos ei mennä, niin siitä vasta syyllistetään!
On se nyt perk kun täytyy pilata toistenkin juhannus käytöksellään.
Ja ei, minä en odota minkäänlaista lastenhoitopalvelua, esikoinen on 10v, eikä sinä aikana isovanhemmat ole hoitaneet lapsia kuin tunneissa laskettavan määrän. Ei ainuttakaan yökyläilyä tms. Mutta mikä siinä on, että lapsenlapset täytyy saada paikalle aivan kuin sitä varten, että näytetään mökkinaapureille, että ollaan "hyviä" isovanhempia....
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Tähän vaan se, että ärsyttää kun lehdissä taivastellaan miten vanhainkodeissa on vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa. Ne on just näitä vanhempia. Omani tulevat olemaan myös yksinäiset vanhainkodissa. Ei käy kukaan katsomassa.
Mutta sen sijaan että hoitajat tai media päivittelisi tätä asiaa, voisi joskus vaikka miettiä mitä sieltä taustalta löytyy. Mun tapauksessa on todella painava syy sille että en aio osallistua mitenkään heidän vanhuudenhoivaansa. En enää ikinä suostu näkemään kaltoinkohtelijoitani ja kiusaajiani.
Eiköhän tuohon joukkoon mahdu ihan hyviäkin vanhempia ja sinä olet se joka ei kykene keskustelemaan kuin mustavalkoisesti. Nämäkin asiat ovat vähän monimutkaisempia kuin se, että kaikki yksinäiset vanhukset silkkaa pahuuttaan kiusaa niitä lapsiaan. Ihmissuhteet kun on kahden kauppa ja aina tulisikin miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette saaneet uusia ihmisiä ympärille? Olen yksi jolla suht ”tuore” välirikko, reilut 2v kestänyt ja joka todennäköisesti pysyy loppuun asti. Aika yksin jäin, koska asun vielä suvusta kaukana. Ei yhteyttä vanhempiin, sisarukseen (valitsi vanhempien puolen) tai oikeastaan keneenkään. Yksi ystäväperhe on mutta ei ne sukua korvaa, aina kun on juhla he ovat tietenkin oman suvun kanssa. Me olemme aina joulut, juhannukset, vaput jne yksin.
Mitä vikaa yksin olemisessa on? Sekin on taito, joka pitää vaan opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän vaan se, että ärsyttää kun lehdissä taivastellaan miten vanhainkodeissa on vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa. Ne on just näitä vanhempia. Omani tulevat olemaan myös yksinäiset vanhainkodissa. Ei käy kukaan katsomassa.
Mutta sen sijaan että hoitajat tai media päivittelisi tätä asiaa, voisi joskus vaikka miettiä mitä sieltä taustalta löytyy. Mun tapauksessa on todella painava syy sille että en aio osallistua mitenkään heidän vanhuudenhoivaansa. En enää ikinä suostu näkemään kaltoinkohtelijoitani ja kiusaajiani.Eiköhän tuohon joukkoon mahdu ihan hyviäkin vanhempia ja sinä olet se joka ei kykene keskustelemaan kuin mustavalkoisesti. Nämäkin asiat ovat vähän monimutkaisempia kuin se, että kaikki yksinäiset vanhukset silkkaa pahuuttaan kiusaa niitä lapsiaan. Ihmissuhteet kun on kahden kauppa ja aina tulisikin miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa.
Typerä hakkaajavanhusten puolustelija olet. Lapsi ei koskaan hylkää vanhempaansa ilman painavaa syytä. Tässä ketjussa lähes kaikilla on juuri sellaiset ihmispersevanhemmst jotka ansaitsee yksinäisen vanhuuden.
En tajua miksi tää yksi kirjoittaja läpi koko ketjun yrittää mitätöidä muiden kokemukset. Onko oma elämäsi kivempi kun voi laittaa pään pensaaseen? Pahaa ei tapahdu kun kiellät sen? Kunpa se kuule menisi noin vaan eipä mene.
Tähän voisi joku hoitaja kertoa miten ”herttaisen mukava” on narsistivanhus joka käy niin omaisten kuin hoitajien kimppuun. Hirveetä paskalässytystä että ei ne vanhukset tahallaan ole hakanneet ja kaltoinkohdelleet lapsiaan - vahingossako ne sen teki?
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette saaneet uusia ihmisiä ympärille? Olen yksi jolla suht ”tuore” välirikko, reilut 2v kestänyt ja joka todennäköisesti pysyy loppuun asti. Aika yksin jäin, koska asun vielä suvusta kaukana. Ei yhteyttä vanhempiin, sisarukseen (valitsi vanhempien puolen) tai oikeastaan keneenkään. Yksi ystäväperhe on mutta ei ne sukua korvaa, aina kun on juhla he ovat tietenkin oman suvun kanssa. Me olemme aina joulut, juhannukset, vaput jne yksin.
Emme mekään ole löytäneet uusia ihmisiä ympärillemme, vaikka välirikosta on jo vuosia. Sanoisin, että tietynlainen yksinäisyyden tunne tai ainakin haikeus tulee aina olemaan seurana. Toisaalta se on sitten se hinta vapaudesta ja turvallisuudesta.
Voi kun me samassa tilanteessa olevat voisimme löytää toisemme ja muodostaa oman yhteisömme. Tuntuu, että olemme niin näkymätön joukko..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän vaan se, että ärsyttää kun lehdissä taivastellaan miten vanhainkodeissa on vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa. Ne on just näitä vanhempia. Omani tulevat olemaan myös yksinäiset vanhainkodissa. Ei käy kukaan katsomassa.
Mutta sen sijaan että hoitajat tai media päivittelisi tätä asiaa, voisi joskus vaikka miettiä mitä sieltä taustalta löytyy. Mun tapauksessa on todella painava syy sille että en aio osallistua mitenkään heidän vanhuudenhoivaansa. En enää ikinä suostu näkemään kaltoinkohtelijoitani ja kiusaajiani.Eiköhän tuohon joukkoon mahdu ihan hyviäkin vanhempia ja sinä olet se joka ei kykene keskustelemaan kuin mustavalkoisesti. Nämäkin asiat ovat vähän monimutkaisempia kuin se, että kaikki yksinäiset vanhukset silkkaa pahuuttaan kiusaa niitä lapsiaan. Ihmissuhteet kun on kahden kauppa ja aina tulisikin miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa.
Typerä hakkaajavanhusten puolustelija olet. Lapsi ei koskaan hylkää vanhempaansa ilman painavaa syytä. Tässä ketjussa lähes kaikilla on juuri sellaiset ihmispersevanhemmst jotka ansaitsee yksinäisen vanhuuden.
En tajua miksi tää yksi kirjoittaja läpi koko ketjun yrittää mitätöidä muiden kokemukset. Onko oma elämäsi kivempi kun voi laittaa pään pensaaseen? Pahaa ei tapahdu kun kiellät sen? Kunpa se kuule menisi noin vaan eipä mene.
Hyödyttääkö se sitten ketään jos katkerana haukkuu vanhempiaan läpi elämänsä? Koettakaa jo antaa se lapsuutenne anteeksi ja mennä elämässä eteen päin. Ei teidän tarvitse siitä välittää miten esim yksinäisistä vanhuksista julkisuudessa puhutaan. Ja jos keskustelut häirii soittakaa iltapäivälehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä olette saaneet uusia ihmisiä ympärille? Olen yksi jolla suht ”tuore” välirikko, reilut 2v kestänyt ja joka todennäköisesti pysyy loppuun asti. Aika yksin jäin, koska asun vielä suvusta kaukana. Ei yhteyttä vanhempiin, sisarukseen (valitsi vanhempien puolen) tai oikeastaan keneenkään. Yksi ystäväperhe on mutta ei ne sukua korvaa, aina kun on juhla he ovat tietenkin oman suvun kanssa. Me olemme aina joulut, juhannukset, vaput jne yksin.
Uusia? Omat vanhempani eivät halua olla tekemisissä, eivät ikinä kutsu kylään, eivätkä tule kylään. He eivät ole olleet minusta kiinnostuneita sen jälkeen kun täytin 10 vuotta. Lapsenikin ei kiinnosta. Joten ei tähän mitään uusia ihmisiä tarvita. Mutta minulla on oma perhe ja ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisi joku hoitaja kertoa miten ”herttaisen mukava” on narsistivanhus joka käy niin omaisten kuin hoitajien kimppuun. Hirveetä paskalässytystä että ei ne vanhukset tahallaan ole hakanneet ja kaltoinkohdelleet lapsiaan - vahingossako ne sen teki?
Luuletko ihan oikeasti, että vanhempasi tulee ja halaa sinua kun oikein kovasti haukut ja katkeroidut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa (olen aiemmin kirjoittanut välit katkonut jolla meni koko suku samalla) että mun vanhemmat ei koskaan tunteneet mua. Ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena. En saanut koskaan kertoa mitä ajattelen, mitä tunnen, mitä toivon. Lapset ei saaneet ylipäätään puhua, vastata piti toki jos vanhemmat kysyi. Koskaan ei puhuttu mitään koulusta, ystävistä, siis vanhemmat ei kysyneet miten menee ja oletko tyytväinen tai mitään.
Heille lapsi on kuin huonekalu. Nurkassa, ja hiljaa, ja sitä voi potkaista kun itseä ärsyttää ja kiukuttaa. Ei ne tunne ollenkaan minua eikä tiedä mitään millainen olen.Tätä ei koskaan voi korjata sillä välirikko on jo niin kauan kestänyt että ”tässä elämässä” emme mitään yhteyttä tule koskaan saamaan.
Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia, omat vanhemmat teki useamman lapsen siksi koska oli sosiaalinen pakko. Tämä siis oli 70-luvulla.Oletko sinä aikuisena kysynyt vanhemmiltasi mitä tuntevat, mitä ajattelevat mitä toivovat?
Meille lapsille on kerrottu jo ihan pienenä miten me oltiin vahinkoja eikä vanhemmat olisi menneet naimisiin ilman vahinkoraskautta. Sekin tehtiin selväksi, että lapset pilaavat vanhempien elämän. Vieläkö siinä olisi pitänyt kaivaa verta nenästä utelemalla, että mitä haaveita teillä oli ja mistäs kaikesta jouduitte luopumaan? Etenkin isältä, joka ei koskaan edes jutellut lastensa kanssa yhtään mistään. Oma rohkeus ei tuohon riittänyt.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein typerimmät neuvot tulee tuolta yhdeltä vähttelijältä joka on selvästi hyvien rakstavien vanhempien lapsi. Ei yhtään tajua millaista on elämä kun vanhemmat on väkivaltahirviöt ja miten se ihmistä vaurioittaa.
Kunpa edes tajuaisi pysyä poissa. Mutta ei. Pitää vaan tulla ilkkumaan satutetuilla ja lyömään lyötyä. Sekin on - arvatkaas mitä - vallankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Eiköhän se mummi ole nähnyt elämässään jo sen verran monta perhosta, ettei jokaisesta viitsi aina innostua vaikka lapsi kuinka hihkuisi. Muutenkin olisi hyvä opettaa lapset olemaan kerjäämättä huomiota 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa (olen aiemmin kirjoittanut välit katkonut jolla meni koko suku samalla) että mun vanhemmat ei koskaan tunteneet mua. Ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena. En saanut koskaan kertoa mitä ajattelen, mitä tunnen, mitä toivon. Lapset ei saaneet ylipäätään puhua, vastata piti toki jos vanhemmat kysyi. Koskaan ei puhuttu mitään koulusta, ystävistä, siis vanhemmat ei kysyneet miten menee ja oletko tyytväinen tai mitään.
Heille lapsi on kuin huonekalu. Nurkassa, ja hiljaa, ja sitä voi potkaista kun itseä ärsyttää ja kiukuttaa. Ei ne tunne ollenkaan minua eikä tiedä mitään millainen olen.Tätä ei koskaan voi korjata sillä välirikko on jo niin kauan kestänyt että ”tässä elämässä” emme mitään yhteyttä tule koskaan saamaan.
Kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia, omat vanhemmat teki useamman lapsen siksi koska oli sosiaalinen pakko. Tämä siis oli 70-luvulla.Oletko sinä aikuisena kysynyt vanhemmiltasi mitä tuntevat, mitä ajattelevat mitä toivovat?
Meille lapsille on kerrottu jo ihan pienenä miten me oltiin vahinkoja eikä vanhemmat olisi menneet naimisiin ilman vahinkoraskautta. Sekin tehtiin selväksi, että lapset pilaavat vanhempien elämän. Vieläkö siinä olisi pitänyt kaivaa verta nenästä utelemalla, että mitä haaveita teillä oli ja mistäs kaikesta jouduitte luopumaan? Etenkin isältä, joka ei koskaan edes jutellut lastensa kanssa yhtään mistään. Oma rohkeus ei tuohon riittänyt.
Eri
Itsekin olen näitä 70-luvun vahinkoja. Äitini oli 17v ja meni presidentin luvalla naimisiin ja sain vielä kaksi sisarusta. 16 vuotiaana lähdin kotoa ja olen luonut itselleni ihan oman elämän. Vanhempani elää omissa oloissaan ja he ovat saaneet sen elämän, jonka ovat tahtoneet. Mikä minä olen siihen puuttumaan ja kaivelemaan menneitä. Asiat meni niin kuin meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Eiköhän se mummi ole nähnyt elämässään jo sen verran monta perhosta, ettei jokaisesta viitsi aina innostua vaikka lapsi kuinka hihkuisi. Muutenkin olisi hyvä opettaa lapset olemaan kerjäämättä huomiota 24/7.
Ja lapsia voisi vanhempi ohjata kysymään voisivatko nämä auttaa. Talossa kun mennään talon tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein typerimmät neuvot tulee tuolta yhdeltä vähttelijältä joka on selvästi hyvien rakstavien vanhempien lapsi. Ei yhtään tajua millaista on elämä kun vanhemmat on väkivaltahirviöt ja miten se ihmistä vaurioittaa.
Kunpa edes tajuaisi pysyä poissa. Mutta ei. Pitää vaan tulla ilkkumaan satutetuilla ja lyömään lyötyä. Sekin on - arvatkaas mitä - vallankäyttöä.
Get over it
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Eiköhän se mummi ole nähnyt elämässään jo sen verran monta perhosta, ettei jokaisesta viitsi aina innostua vaikka lapsi kuinka hihkuisi. Muutenkin olisi hyvä opettaa lapset olemaan kerjäämättä huomiota 24/7.
Ja lapsia voisi vanhempi ohjata kysymään voisivatko nämä auttaa. Talossa kun mennään talon tavoilla.
Niinpä. Mitä siitä tulisi, jos isovanhemmat tulisi ap kotiin ja alkaisi säätämään omia kun lasten pitäisi mennä hammaspesulle? Mitä vanhempasi teki esim siellä mökillä kun olit lapsi? Todennäköisesti samoja juttuja, kun tekevät nytkin. Nyt heidän pitäisi muuttaa omia tapojaan ap tahdon mukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisi joku hoitaja kertoa miten ”herttaisen mukava” on narsistivanhus joka käy niin omaisten kuin hoitajien kimppuun. Hirveetä paskalässytystä että ei ne vanhukset tahallaan ole hakanneet ja kaltoinkohdelleet lapsiaan - vahingossako ne sen teki?
Dementia saa sairastuneen tekemään tekoja, joita hän ei terveenä tekisi. Harvoin hoitajat terveitä vanhuksia on hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Eiköhän se mummi ole nähnyt elämässään jo sen verran monta perhosta, ettei jokaisesta viitsi aina innostua vaikka lapsi kuinka hihkuisi. Muutenkin olisi hyvä opettaa lapset olemaan kerjäämättä huomiota 24/7.
tai sitten voi ryhtyä katselemaan niitä perhosia, jättää ruuanlaiton väliin ja kun lapsi valittaa nälkäänsä, voi sanoa, että ei me nyt syödä, me ihaillaan näitä perhosia. Katso, tuolla on yksi keltainen lisää.
Asioita läpi käynyt kirjoitti:
Sodan aikaan ja pian sotien jälkeen syntyneillä ikäpolvilla on pahoja tunnelukkoja. Heitä ei ole huomioitu niinkuin kuuluisi ja he taas siirtävät näitä tunnelukkoja seuraaville sukupolville. Meidän tehtävä on katkaista tämä kierre. Suojella lapsiamme tunnekylmyydeltä samoin kuin yrittää ymmärtää näitä vanhuksia, jotka ovat jääneet niin paljosta paitsi lapsuudessaan He toteuttavat sitä, mitä näkivät lapsuudessaan, loputonta tekemistä. Surullista, todella surullista. Kun omat lapset ovat siinä iässä, että heille voi kertoa näistä asioista niin pelkkä tietoisuus asioista auttaa ymmärtämään ja tunnelukkokierre katkeaa.
Se loputon tekeminen oli ainoa keino saada ruokaa pöytään ja katto pään päälle. Nykyisin rahaa saa seinästä, elämänsä voi käyttää maailman ihmettelyyn ja pöytä notkuu ruuasta, vaikka kukaan perheestä ei tekisi töitä. Silloin 50-luvulla jokainen tiesi, että kun naapuri ei tee töitä, niin minähän sen joudun elättämään. Ja se sanottiin aika lailla tylysti, joten lusmuja ei ollut eikä sossu viskonut rahoja ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisi joku hoitaja kertoa miten ”herttaisen mukava” on narsistivanhus joka käy niin omaisten kuin hoitajien kimppuun. Hirveetä paskalässytystä että ei ne vanhukset tahallaan ole hakanneet ja kaltoinkohdelleet lapsiaan - vahingossako ne sen teki?
No, itse en ainakaan osaa yhtään ennustaa millainen tulen olemaan esim hoitajia kohtaan. Sinä et ole nähnyt sitä miten se rakas ja mitä hyvä sydänmisin ihminen muuttuu kun se sairaus häntä runtelee.
Mistä olette saaneet uusia ihmisiä ympärille? Olen yksi jolla suht ”tuore” välirikko, reilut 2v kestänyt ja joka todennäköisesti pysyy loppuun asti. Aika yksin jäin, koska asun vielä suvusta kaukana. Ei yhteyttä vanhempiin, sisarukseen (valitsi vanhempien puolen) tai oikeastaan keneenkään. Yksi ystäväperhe on mutta ei ne sukua korvaa, aina kun on juhla he ovat tietenkin oman suvun kanssa. Me olemme aina joulut, juhannukset, vaput jne yksin.