Muita, joita ei koskaan kutsuta minnekään?

Eipä minullekaan vastakutsuja herunut, vaikka ystäviä kestitsin - joskus isommillakin juhlilla. Vaan en enää muutamaan vuoteen, vaikka jotkut vielä kuulovoittelevatkin, että sopisiko tulla. Miksi minun pitäisi aina olla se, joka järjestää ja tarjoaa? Tai ap:n tai muidenkaan tähän keskusteluun osallistuneiden ja samanlaisessa tilanteessa olevien? Hyvät tavat - joihin vastavuoroisuuskin kuuluu - ovat unohtuneet, ja kiireellä perustellaan laiskuutta ja omaa mukavuudenhalua. Jos on aikaa mennä valmiiseen pitopöytään, on varmasti joskus aikaa myös itse kattaa sellainen.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:20"]

Meillä homma meni niin että kutsuimme tälle paikkakunnalle muutettuamme ensimmäiset kolme vuotta ihmisiä päivälliselle mutta emme saaneet yhtään vastakutsua koska olemme absolutisteja. Emme tee asiasta sen suurempaa numeroa vaan tarjoamme kylmän rauhallisesti skumpat ja viinit alkoholittomina versioina. Niiden lisäksi pöydässä on ollut muutakin juotavaa ja vieraiden tuomat viini- jne pullot on laitettu pöytään heidän juotavakseen.

Olimme paluumuuttajia ja huomasimme että Suomessa ajatellaan näköjään niin että ihminen on jotenkin epäilyttävä tapaus jollei juo alkoholia. Ihmiset eivät ymmärrä asiaa että isäntäväellä voi olla lääkityksiä joiden kanssa alkoholi ei sovi yhteen. Emme ole retostelleet vaivoillamme vaan todenneet alkoholittomuuden sopivan meille paremmin. Eiväthän kaikki polta tupakkaakaan vaikka sitä saa ostaa vapaasti mielin määrin monesta paikasta.

[/quote]

Meitäkään ei koskaan kutsuta mihinkään, kun ei juoda alkoholia. Mennyt nyt sitten siihen, ettei meillä ole enää yhtään kavereita, joiden kanssa viettää iltaa tai tehdä ylipäätään mitään yhdessä.

Muakaan ei kutsu muut ku tietysti perheenjäsenet. Kaverit ei ikinä :(

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 22:08"]Muakaan ei kutsu muut ku tietysti perheenjäsenet. Kaverit ei ikinä :(

[/quote]

Lopetin sit itsekin kutsumisen. Mielelläni herkuttelen yksin ;D ja olen tutustunut uusiin ystäviin joiden kanssa vietän mielelläni aikaa.

Minä sain jo lapsena sen mallin, että vuoroin vieraissa käydään ja että kylästä poistuttaessa viimeistään esitetään vastakutsu. Ei sen vastavuoroisuuden varmaan tarvitse tarkalleen kaavamaisesti toteutua, mutta jos joku, joka on ollut vieraanani, poistuu vastakutsua esittämättä ja muulloinkaan kotiinsa kutsumatta, loukkaannun kyllä. Sellaista on silloin tällöin tapahtunut. Muutaman kerran voin kutsua vielä, mutta sitten lopetan minäkin kutsumiset. Yksipuoleinen kyläily on törkeää ja tökeröä hyväksikäyttöä, ja kaikkein törpöimmät ovat vielä kehdanneet yrittää jatkaa yksipuolisia vierailujaan.

Sellaistakin on minulle tapahtunut, kun aloitin uudessa työpaikassa, että ystävälliseltä tuntuva työkaveri kertoi jo ensimmäisellä viikolla kutsuvansa minut vierailulle. Kiitin ja sanoin mielelläni tulevani ja että milloinka sopisi. Työkaveri kertoi miettivänsä ajankohtaa ja palaavansa asiaan. Seuraavan kolmen kuukauden aikana hän palasikin asiaan muistaakseni peräti vielä viisi kertaa. Joka kerran kiitin ja kysyin ajankohtaa, mutta aina hänen piti sitä vielä miettiä samoin kuin sitä, olisinko minä ainoa vieras vai kutsuisiko hän muitakin. Kuudennen kerran jälkeen hän ei enää kertaakaan ottanut asiaa esiin enkä minäkään ole viitsinyt kysyä, että mitenkä ne illanvieton järjestelyt etenevät. Tökeröä tuollainenkin, että pakottaa toisen kerta toisensa jälkeen kiittämään turhasta ja sitten vielä yksipuolisesti unohtaa asian. Mutta opinpahan jättämään hänen puheensa omaan arvoonsa.

Ite en tykkää kuin harvoin kutsua ketään kylään ja syynä on ainakin se että meillä on pieni asunto, 2aikuista ja 3lasta. Olis ihanaa kun lapsetkin vois kutsua enemmän kavereitaan yhtäaikaa kylään ja itsekkin.

up

Ei mua kutsuta mihinkään. Mietin just että aika kauan saisin maata kuolleena yksin kotona.