Muita, joita ei koskaan kutsuta minnekään?
Juhannuksena tuli miehen kanssa juttua asiasta. Järjestämme kotona illanviettoja useamman kerran vuodessa. Niihin on kyllä halukkaita tulijoita. Esim uutenavuotena ja vappuna meillä on aina vieraita. Olisi joskus kiva että itsekin saisimme kutsun kyläilemään. Ettei aina tarvitsisi itse isännöidä, jos haluaa viettaa aikaa ystävien kanssa. Viime vuonna järjestimme isot juhlat, joissa oli yli 70 vierasta. Silti koko kesässä ei ole kutsua minnekään. Juhannuskin oltiin sitten ihan omalla porukalla, kun ei jaksettu alkaa järjestämään mitään ja kukaan ei meitä kutsunut edes piipahtamaan.
Kommentit (48)
Meillä vähän samaa, toki saamme kutsuja sentään muutamiin istujaisiin vuodessa mutta lähes aina ollaan meillä. Suurin syy on varmaan se minkä pari tuttua on sanonutkin: tilat. Meillä on iso okt, saunaosasto ja ulkoporeamme, jossa vieraat tietenkin tykkäävät käydä. Ja itse asuvat pienemmissä asunnoissa.
Tosin mekin nuorempina asuimme pienemmissä asunnoissa ja kutsuimme vieraita. Minusta se ei ole este eikä vieraita varten tarvita mitään pihaa.
Joskus tuntuu vähän raskaalta ainainen emännöinti juuri niissä tapauksissa että vastakutsua ei koskaan tule.
Mulla toisin päin. En edes yritä pitää mitään kekkereitä, kun olen saanut muutaman kerran hävetä silmät päästäni ja itkeä itseni uneen, kun kukaan ei ole tullut. Yleensä eivät edes ilmoita että eivät pääsekään. Kiitos vaan ihan vitusti. Eikä enää minuakaan kutsuta mihinkään, joten taidan olla sitten harvinaisen vittumaista tai tylsää seuraa... :(
Ei meitäkään juuri kukaan kutsu. Itse en kutsu koska asunto on pieni ja ahdas kerrostaloasunto täynnä leluja ja muuta roinaa huonolla alueella. Rahaa ei ole hienoihin tarjottaviin eikä voimia itse leipoa/laittaa ruokaa muille kuin omalle perheelle. Eikä tosiaan ketään joka auttaisi edes vähää järjestelyissä jos omaa alakoululaista lasta ei lasketa. Sukulaisia meillä ei käy kuin ehkä yksi kerran vuodessa. Itsekään emme käy sukulaisissa niin tasapuolista on. Voisin kutsua jos olisi tilaa ja rahaa ja joku tukiverkko.
okei. tervetuloa sitten jos ei haittaa oikeesti sotkut ja tavarakasat pienessä asunnossa. ei ole myöskään varaa hankkia uusia huonekaluja vaan kaikki repsottaa enemmän tai vähemmän.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:10"]Muakin ärsyttää kaverit, jotka eivät ikinä kutsu kylään. Me kutsumme kyllä heitä, koska ovat hyviä kavereita lapsuudesta asti. Olen pohtinut asiaa ja muistanut, että heidän lapsuudessaan heillä ei ikinä käynyt vieraita. Meillä pyöri serkkuja ym. Mutta heillä ei ikinä käynyt ketään.
Olenkin koittanut olla kutsumatta kavereita, kun helposti tulee oletus, että juttu on perinne. Esim. jos kaksi uuttavuotta meillä niin helposti kaveripiiri olettaa että taas nähdään meillä.
Mun tosi tärkeä ystävä (olimme 12 vuotta samalla luokalla) ei ole vielä kertaakaan kutsunut meitä heillle kylään. Mutta tiedän, että ei ole kyllä kutsunut ketään muutakaan. Ei varmaan edes osaisi toimia emäntänä. Olen joskus ohikulkumatkalla poikennut että olen nähnyt uuden kotinsa.
Nyt olen ehdotellut, että nähdään esim. jossain terassilla klo 20, kun en aina viitsi olla se, joka siivoaa ja emännöi kodissaan.
Te, jotka ette ikinä kutsu kavereita kylään, kertokaahan miksi!!
[/quote]
Koska en tykkää leipoa ja laittaa ruokaa. Meille olisi tervetullut jos kahvikupillinen riittää. Jos voisi antaa jääkaapista mitä sattuu olemaan ja oltaisiin rennosti kutsuisin. Monesti vain odotetaan jotain suorittamista.
Mä olen laiska emäntä. Enkä oikein tykkää et meille tullaan sotkemaan :D en osaa laittaa mitään hyvää ruokaa tai naposteltavia, hoen kokoajan "tää nyt on vaan tällästä, varmaan vähän epäonnistui" ristiäisetkin järjestin pitopalvelulla kodin ulkopuolella, pappi vaan paikalle.
Meitä kyllä kutsutaan illanviettoihin ja vappubileisiin, mutta ei oikein jakseta lähteä. (hyi me muuten ollaan aika kauheita)
Nykyinen puolisoni on omissa oloissaan viihtyvä eli ei kovin seurallinen. Harmi, koska itse pidän vieraiden kyläilyistä ja kutsujen järjestämisestä.
Miksi te valitatte, joiden luona käydään? Meillä ei käy kukaan, eikä meitä kutsuta minnekään. En oikein tiedä, kuka kävisikään, sukulaisia nyt tietysti on toisilla paikkakunnilla. Me vanhemmat olemme tähän tottuneet, mutta surettaa lapsen puolesta, sitten kun hän tajuaa tilanteen.
Meillä käydään useimmiten silloin, kun se hyödyttää tulijaa. Asuttiin ulkomailla, ja kylläpä riitti kyläilijöitä, ihan itse itsensä kutsuneita. Sellaisiakin tyyppejä änki kylään, joita en ole ennen enkä jälkeen nähnyt missään. Nyt takaisin Suomessa, eikä ole nuo samat ottaneet mitään yhteyttä.
Meille on myös soitettu, jos ollaan oltu ajamassa paikkaan x johonkin varsinaiseen hauskanpitoon, ja tarvittaisiin ilmaista yöpaikkaa.
Jotkut sentään tapaa meitä ihan huvikseenkin, pari ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 00:57"]
Minua ei mieheni ottanut mukaan juhannuksenviettoon, ei tuttavien lapsen rippijuhliin... Repikääs sitten siitä.
[/quote]
Ei tuo taida meidän repimisestä parantua, kyllä sun tarttee itte repiä pelihoususi, ja jos se ei riitä, niin vaikka miehen kaikki vaatteet. Ei se noin saa mennä, vaikka miestä ei olisi mieheksi kasvatettukaan. Sun on se sitten itse tehtävä.
Suomalaisissa on jokin perustavanlaatuinen vika. Ei muunmaalaiset ole näin vittumaisia.
Meillä pidetään pippaloita n. pari kertaa vuodessa, mutta noin yleensä mä näen kavereita mieluummin esim. ravintolassa kuin kotona.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 22:01"]
Eipä minullekaan vastakutsuja herunut, vaikka ystäviä kestitsin - joskus isommillakin juhlilla. Vaan en enää muutamaan vuoteen, vaikka jotkut vielä kuulovoittelevatkin, että sopisiko tulla. Miksi minun pitäisi aina olla se, joka järjestää ja tarjoaa? Tai ap:n tai muidenkaan tähän keskusteluun osallistuneiden ja samanlaisessa tilanteessa olevien? Hyvät tavat - joihin vastavuoroisuuskin kuuluu - ovat unohtuneet, ja kiireellä perustellaan laiskuutta ja omaa mukavuudenhalua. Jos on aikaa mennä valmiiseen pitopöytään, on varmasti joskus aikaa myös itse kattaa sellainen.
[/quote]
Harva nykyisin katsoo olevansa riittävän pätevä pitokokki, nyt kun ruualla on alettu hienostelemaan oikein tosissaan. Tähän ainakin Eftersnackissa päätyivät, kun ihan samaa kysymystä siellä pohtivat. Ja jos oma huusholli on vähemmän fiini (ja varmaan onkin) kuin sen rohkeimman kutsujan, niin kynnys on todella suuri ruveta päivälliskutsuja pitämään. Harvempi nykyään on saanut tarvittavat taidot kotoaan, ettei vaikuttaisi kömpelöltä.
Ja kun hirveän vaivan tuloksena on odotettavissa sosiaalinen ylenkatse ja entistä suurempi etääntyminen ystävistä, on paljon järkevämmän tuntuista jättäytyä sohvalle pätemään netissä.
Jos perustettaisiin arkiruokaklubeja, joiden pointti olisi samanlainen ohjelmallinen paluu juurille kuin tanskalaisessa elokuvassa, ehkä ne illanistujaiset vuoroperiaatteella saattaisivat jopa kiehtoa taas. Jotain tämän tapaista on kai ruokahifistelijät yrittäneetkin, mutta kun se menee tillilihaksi Savoyn tapaan, niin pieleen menee heti.
Meille ei vaan kukaan halua tulla. Mietin syitä siihen. Yksi voisi olla, että meillä on maine, että ollaan köyhiä. Pienituloisia kyllä, muttei rahasta pulaa ole. Asumme parinkymmenen kilsan päässä kaupungista, se on niille kaupunkilaisille pitempi matka kuin meille sinne päin.
Voi kun käytäisiin kylässä vain kahvilla, niin kuin lapsuudessani! Kahvinkeittämisestä selviäisin.
Onko tosiaan niin, että jotkut jättävät vastakutsun esittämättä, koska häpeävät kotiaan tai tarjoomuksiaan? Mutta kumpihan mahtaa olla ärsyttävämpää ja epäkohteliaampaa: se, että itse käy vierailulla eikä koskaan kutsu muita kotiinsa vai se, että edes silloin tällöin kutsuu ja tarjoaa vaikka Lidlistä ostettua pakastepullaa tai -pitsaa?
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 22:29"]
okei. tervetuloa sitten jos ei haittaa oikeesti sotkut ja tavarakasat pienessä asunnossa. ei ole myöskään varaa hankkia uusia huonekaluja vaan kaikki repsottaa enemmän tai vähemmän.
[/quote]
Minua ei kiinnosta toisten asuminen vaan seura. Olisi kivaa vaikka juoda teetä sekä syödä korppuja ja keskustella. En ymmärrä miksi ihmisten kanssakäymisestä on tehty nykyään niin vaikeaa.
Minun vuokseni ei kenenkään kannata siivota itseään kipeäksi tai stressata hienoilla tarjoiluilla.
Meillä kävi niin, että oltiin kaveripiirin ensimmäinen pari joka "aikuistui": saatiin lapsi ja rakennettiin talo. Sen myötä oli luontevaa alkaa viettää iltoja meillä, kun meillä oli eniten tilaa ja oli helppoa laittaa lapsi omaan sänkyyn nukkumaan. Siitä tuli tapa ja perinne, ja vaikka muillakin olisi nyt puitteet kunnossa niin meillä sitä aina ollaan! Tykkään kyllä kovasti järjestää illanistujaisia, mutta kieltämättä olisi ihanaa päästä vähän useammin itsekin vieraaksi.
Minua ei mieheni ottanut mukaan juhannuksenviettoon, ei tuttavien lapsen rippijuhliin... Repikääs sitten siitä.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:02"]
Onpa harmillista.
Jospa muita pelottaa, että eivät osaa järjestää yhtä hienoja, isoja ja viihtyisiä juhlia kuin te? Tai ajattelevat, että teillä on kuitenkin jo muita suunnitelmia, koska teillä on niin laaja tuttavapiiri?
[/quote]
Tämä tuli minullekin mieleen.