Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pettynyt lapsen kummiin :-(
21.06.2014 |
Ollaan kaverini kanssa ristiin toistemme lasten kummeja. Viime vuosina ei ole enää hirveästi yhteyttä pidetty, mutta nyt kummilapset ovat rippikouluiässä, joten kummille on taas tarvetta. Oltiin minun kummilapseni rippijuhlissa ja annettiin toiseen mukaan lahjaksi rahaa mopokorttia varten. 50 euroa vain, mutta sekin on iso raha minulle, sillä olen äitiyslomalla. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa ja puhuttiin, että pitää kyläillä ja pitää paremmin yhteyttä. Oman lapseni rippijuhla oli myöhemmin, eikä tämä kummi osallistunut lapsen rippijuhlaan eikä konfirmaatioon. Postilaatikkoon oli sentään tuonut kortin. Pelkän kortin siis. Ei rahaa, ei lahjaa. Ottaa niin päähän lapsen puolesta. Jos olisin tiennyt, että lahjojen antaminen on yksipuolista, olisin ennemmin antanut senkin rahan omalle lapselleni. Kuinka kukaan voi olla noin juntti?
Jos tämä kummitäti nyt sattuu palstalle ja lukee tämän, niin varmaan tunnistaa itsensä, mutta ihan sama. Eipä paljon kiinnosta ajatella hänen tunteitaan nyt. Ja ihan turha esittää myöhemmin kutsua lapsen valmistujaisiin, lakkiaisiin tms. En ole maisemissa...
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:04"]
Oisit aikanaan valinnut kummit paremmin. Yleensä lahjaa antaessa en mieti, saanko takaisin jossain vaiheessa lahjaa lahjan saajalta. Lahjan antamisen idea katoaa tuommoisten odotusten myötä.
[/quote]
Tuskinpa itsekään olisin kiinnittänyt asiaan näin paljon huomiota, jolleivat rippijuhlat olisi olleet näin lähekkäin jolloin muistamisten erojen räikeys korostui.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekö sinua ap nyt nyppii, että satuit nyt tällä kertaa antamaan enemmän kuin toinen? Sen sijaan ystävyytenne hiipuminen ei tunnu haittaavan.
Sinun logiikallasi voisin olla vaatimassa kummilasteni vanhemmilta samat lahjasummat itselleni kuin olen heidän lastensa lahjoihin laittanut. Lapseton kun ei voi käyttää edes tuota "ollaan ristikkäin toistemme kummeja" -korttia.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:08"]
Miksi kostat tilanteen omalle kummilapsellesi?
[/quote]
No en koe kostavani. Kuten sanottu, ei olla oltu hirveästi yhteyksissä enää viime vuosina. Kumminkaan päin. Taitaisi teinipoika olla ihmeissään, jos nyt yhtäkkiä rupeaisin hirveästi huomiota tarjoamaan. En kuitenkaan ota enää sitä riskiä, että minulla on kirjaimellisesti se viisikymppiä vähemmän laitettavaa oman lapseni lahjaan, eikä hän saa kummiltaan mitään.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 08:01"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:28"]
Ja kyseessä siis kahden aikuisen ja kauhen lapsen talous, molemmat vanhemmat työssäkäyviä ihmisiä, joten tuskin on kyse siitä, ettei olisi varaa muistaa kummilasta.
ap
[/quote]
Älä. ikinä. milloinkaan. Oleta. Tietäväsi. Toisten. Raha-asioita. Vaikka kuin olisi uudet omakotitalot, työpaikat, autot sun muut, voi rahatilanne olla täysin retuperällä.
Näen punaista joka kerran, kun joku sanoo näitä ääliömäisyyksiä, kuten "ne on töissä molemmat, niillä on talo, niiden raha-tilanne on ok". Et voi tietää kaikkea, ja on idioottimaista kuivitella niin.
Muutenkin tuli heti mieleen, kun kortti on tuotu laatikkoon vaikka olet kotona, että tuttavaasi nolottaa varmaan tosi paljon. Kai hän muuten olisi ovelle tullut!
[/quote]
En ole ap enkä kukaan muukaan tähän ketjuun kirjoittanut, mutta jos on omakotitalot ja kalliit autot ja työpaikat, niin aivan taatusti on noin pieniin yllätysmenoihin varaa. Itse asiassa jo pelkkä säännöllinen palkka takaa sen, että on varaa. Eikä varmasti kummilapsen rippijuhlat pitäisi edes tulla yllätyksenä...
Minulla on raha-asiat ihan oikeasti retuperällä - omakotitaloon on tullut tämän vuoden puolella jo monta kallista yllätyskorjausta, rahareikiä aukeaa puolella jos toisella, ja jatkuvasti revin hiuksiani, että miten tässä nyt pärjätään pidemmän päälle - mutta kun ystävän isä kuoli yllättäen ulkomailla, lähetin automaattisesti pienen 40 euron kukkakimpun muistamisen vuoksi. Se nyt vaan kuuluu asiaan: ei siinä voi ruveta pohtimaan, malttaisiko tähän asiaan laittaa rahaa vai ei. Elämä on.
"Onko varaa" on muutenkin vähän väärä tapa ajatella asiaa. Ei minulla toki ole "varaa" tuhlata 40 euroa sinne tänne täysin turhiin ostoksiin, mutta nuo kukat ystävälleni tai sitten lahja kummilapselle eivät ole mitään turhia ostoksia - ne ovat sen verran tärkeitä, että rahan repii vaikka mistä. Säästää sitten muista menoista sen määrän.
[/quote]
Joo. Sinun rahatilanteesi ei ole tarpeeksi retuperällä ymmärtääksesi, ettei se viisikymppinen välttämättä ole niin mitätön summa että sen nyt pystyy irrottamaan. Enempää en ala väittää, kunpa vaan ihmiset ymmärtäisivät että se oma tilanne ei aina ole se yleinen totuus. Miten se voi olla niin vaikeaa..? T. Yksi vakipalkkainen ja omakotitalollinen joka aikanaan joutui antamaan kolme kymppiä lahjarahaa, koska piti se kaksikymppiä säästää ruokarahaa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:08"]
Miksi kostat tilanteen omalle kummilapsellesi?
[/quote]
No en koe kostavani. Kuten sanottu, ei olla oltu hirveästi yhteyksissä enää viime vuosina. Kumminkaan päin. Taitaisi teinipoika olla ihmeissään, jos nyt yhtäkkiä rupeaisin hirveästi huomiota tarjoamaan. En kuitenkaan ota enää sitä riskiä, että minulla on kirjaimellisesti se viisikymppiä vähemmän laitettavaa oman lapseni lahjaan, eikä hän saa kummiltaan mitään.
ap
[/quote]
No et ehkä koe kostavasi mutta niin sinä teet kuitenkin. Häpeäisit edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:48"]
Jätätkö sä nyt kummilapsesi sen takia, että teillä ei kemiat kohtaa tämän äidin kanssa?
[/quote]
Minunko pitäisi olla yksipuolinen lypsylehmä? Antaa kummilapselle rahaa ja huomiota ja oma lapseni ei saa omalta kummiltaan kumpaakaan? Ennemmin tuhlaan rajallisen aikani ja vähät rahani omiin lapsiini.
ap
[/quote]
No miksi olet alkanut kummiksi jos ei homma kiinnosta? Ja sen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen eikä siihen, että olet lypsylehmänä vastoin tahtoasi.
Ymmärrän, että tuo kaverisi käytös ottaa pannuun mutta ethän sä sille kummilapsellesi voi kostaa sitä jos sinun lapsesi ei saa kummitädiltään huomiota.
[/quote]
No elämä on ajanut erilleen. Oli varmaan virhe ruveta ristiin toistemme lasten kummeiksi, kun ovat vielä noin saman ikäisiäkin. Molemmilla ollut kädetä täynnä sitä omaa lasta. Mutta vapaaehtoista se kummeus hänellekin on ollut. Koetin kuitenkin nyt toimia niin kuin kummin kuuluukin. Harmi, ettei oman lapseni kummi näin tehnyt.
ap
[/quote]
Oletko ilmaissut harmituksesi suoraan kaverillesi?
ja että lapsesi varmasti toivoisi kumminsa läsnäoloa ja sinä myös, koska toimit vastuullisesti kuitenkin hänen lapsensa kummina.
Eihän sitä tietystikään voi pakottaa ketään.
No joo, itselläni on tilanne, että äitini ja kummitätini välit ovat menneet enkä ole nähnyt kummiani varmaan 20 vuoteen. Olen muinoin kysellyt äidiltäni että miksi kummi ei pidä yhteyttä tai miksi äitini ei pidä yhteyttä häneen, niin sain vastauksesi jotain epämääräistä mutinaa ja jokin riita siellä on taustalla tms. Ei tässä nyt mitään traumoja ole sen suhteen, mutta se on ikävää, että kummilapsi ikään kuin menettää kumminsa aikuisten riitojen takia. Mutta sellaista se elämä joskus on.
Koittakaa puhua homma selväksi :)
Pikkasen lapsellista touhua toi, että mä en osta tolle lahjaa kun se ei osta mulle.. kasva aikuiseks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:05"]Kummi = lahja- ja rahakone, huoh. Vihaan tätä nykyajan kummisysteemiä. Olen yhden lapsen kummiksi alkanut, ja ärsyttää olla kaksi kertaa vuodessa lahjakone. Aikaa sen lapsen kanssa on mukava viettää. Muita lapsia huomioin lahjoilla ja rahoilla silloin kun itse haluan (itse asiassa aika usein), mutta nimeäni en enää ikinä allekirjoita lahja- ja rahakonesopimukseen!!!!!!
[/quote]
Sama juttu. Olen niin täynnä tätä kummina olemisen rahan ja lahjojen kerjuuta. Omia lapsia ei ole. Jos joskus olisi, en heille pyytäisi ketään kummiksi, kun tiedän millaisesta riesasta on kyse.
Eilen oli kummilapsen perhe käymässä ja heidät kestitsin. Hilpeästi kävi niin, että kummilapsi tuli kysymään, että annanko hänelle jonkun lahjan... Kysyin sitten, että miksi sellaista kysyy. Siinä sitten äitinsä selitti, että kummi antaa lahjan jouluna ja synttäreillä. Oli kyllä hieman sellainen olo, että voisin jättää lahjomiset kokonaan. Keskityn vaikkapa siihen kristilliseen kasvatukseen ja opetan tuollaisen kerjäämisen olevan sekä epämiellyttävää että noloa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:08"]
Miksi kostat tilanteen omalle kummilapsellesi?
[/quote]
No en koe kostavani. Kuten sanottu, ei olla oltu hirveästi yhteyksissä enää viime vuosina. Kumminkaan päin. Taitaisi teinipoika olla ihmeissään, jos nyt yhtäkkiä rupeaisin hirveästi huomiota tarjoamaan. En kuitenkaan ota enää sitä riskiä, että minulla on kirjaimellisesti se viisikymppiä vähemmän laitettavaa oman lapseni lahjaan, eikä hän saa kummiltaan mitään.
ap
[/quote]
No et ehkä koe kostavasi mutta niin sinä teet kuitenkin. Häpeäisit edes.
[/quote]
Häpeäisin varmaan, jos ei potuttaisi näin paljon lapseni puolesta. Kyllä hänkin olisi ansainnut edes hiukan huomiota ja lahjan kummiltaan.
Entäs se minun lapseni kummi. Kuuluisiko hänen hävetä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SURULLISTA ON SE, että kummeina ette ole ottaneet sitä tärkeintä asiaa elämäänne eli yhteydenpitoa puolin ja toisin. Itse pidän viikottain yhteyttä kummilapseeni, joka asuu rapakon takana ja on jo pian 30-vuotias.
SURULLISTA ON SE, että kummeina ette ole ottaneet sitä tärkeintä asiaa elämäänne eli yhteydenpitoa puolin ja toisin. Itse pidän viikottain yhteyttä kummilapseeni, joka asuu rapakon takana ja on jo pian 30-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:18"]
Häpeäisin varmaan, jos ei potuttaisi näin paljon lapseni puolesta. Kyllä hänkin olisi ansainnut edes hiukan huomiota ja lahjan kummiltaan.
Entäs se minun lapseni kummi. Kuuluisiko hänen hävetä?
ap
[/quote]
Nyt puhutaan SINUSTA ja SINUN lapsellisista kostotouhuista. Ja varmasti on ansainnut, mutta edelleen, miksi kostat omalle kummilapsellesi kun jo tiedät kuinka paljon lasta harmittaa kummin muistamattomuus suurina päivinä??
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:48"]
Jätätkö sä nyt kummilapsesi sen takia, että teillä ei kemiat kohtaa tämän äidin kanssa?
[/quote]
Minunko pitäisi olla yksipuolinen lypsylehmä? Antaa kummilapselle rahaa ja huomiota ja oma lapseni ei saa omalta kummiltaan kumpaakaan? Ennemmin tuhlaan rajallisen aikani ja vähät rahani omiin lapsiini.
ap
[/quote]
No miksi olet alkanut kummiksi jos ei homma kiinnosta? Ja sen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen eikä siihen, että olet lypsylehmänä vastoin tahtoasi.
Ymmärrän, että tuo kaverisi käytös ottaa pannuun mutta ethän sä sille kummilapsellesi voi kostaa sitä jos sinun lapsesi ei saa kummitädiltään huomiota.
[/quote]
No elämä on ajanut erilleen. Oli varmaan virhe ruveta ristiin toistemme lasten kummeiksi, kun ovat vielä noin saman ikäisiäkin. Molemmilla ollut kädetä täynnä sitä omaa lasta. Mutta vapaaehtoista se kummeus hänellekin on ollut. Koetin kuitenkin nyt toimia niin kuin kummin kuuluukin. Harmi, ettei oman lapseni kummi näin tehnyt.
ap
[/quote]
Oletko ilmaissut harmituksesi suoraan kaverillesi?
ja että lapsesi varmasti toivoisi kumminsa läsnäoloa ja sinä myös, koska toimit vastuullisesti kuitenkin hänen lapsensa kummina.
Eihän sitä tietystikään voi pakottaa ketään.
No joo, itselläni on tilanne, että äitini ja kummitätini välit ovat menneet enkä ole nähnyt kummiani varmaan 20 vuoteen. Olen muinoin kysellyt äidiltäni että miksi kummi ei pidä yhteyttä tai miksi äitini ei pidä yhteyttä häneen, niin sain vastauksesi jotain epämääräistä mutinaa ja jokin riita siellä on taustalla tms. Ei tässä nyt mitään traumoja ole sen suhteen, mutta se on ikävää, että kummilapsi ikään kuin menettää kumminsa aikuisten riitojen takia. Mutta sellaista se elämä joskus on.
Koittakaa puhua homma selväksi :)
[/quote]
No en ole ja se tuntuu vaikealta. Jos toinen ei itse tajua, niin tuskinpa siihen mikään auttaa. Luulen kyllä hänen tietävän tarkalleen mitä tekee. Ei vain piittaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 08:01"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:28"]
Ja kyseessä siis kahden aikuisen ja kauhen lapsen talous, molemmat vanhemmat työssäkäyviä ihmisiä, joten tuskin on kyse siitä, ettei olisi varaa muistaa kummilasta.
ap
[/quote]
Älä. ikinä. milloinkaan. Oleta. Tietäväsi. Toisten. Raha-asioita. Vaikka kuin olisi uudet omakotitalot, työpaikat, autot sun muut, voi rahatilanne olla täysin retuperällä.
Näen punaista joka kerran, kun joku sanoo näitä ääliömäisyyksiä, kuten "ne on töissä molemmat, niillä on talo, niiden raha-tilanne on ok". Et voi tietää kaikkea, ja on idioottimaista kuivitella niin.
Muutenkin tuli heti mieleen, kun kortti on tuotu laatikkoon vaikka olet kotona, että tuttavaasi nolottaa varmaan tosi paljon. Kai hän muuten olisi ovelle tullut!
[/quote]
En ole ap enkä kukaan muukaan tähän ketjuun kirjoittanut, mutta jos on omakotitalot ja kalliit autot ja työpaikat, niin aivan taatusti on noin pieniin yllätysmenoihin varaa. Itse asiassa jo pelkkä säännöllinen palkka takaa sen, että on varaa. Eikä varmasti kummilapsen rippijuhlat pitäisi edes tulla yllätyksenä...
Minulla on raha-asiat ihan oikeasti retuperällä - omakotitaloon on tullut tämän vuoden puolella jo monta kallista yllätyskorjausta, rahareikiä aukeaa puolella jos toisella, ja jatkuvasti revin hiuksiani, että miten tässä nyt pärjätään pidemmän päälle - mutta kun ystävän isä kuoli yllättäen ulkomailla, lähetin automaattisesti pienen 40 euron kukkakimpun muistamisen vuoksi. Se nyt vaan kuuluu asiaan: ei siinä voi ruveta pohtimaan, malttaisiko tähän asiaan laittaa rahaa vai ei. Elämä on.
"Onko varaa" on muutenkin vähän väärä tapa ajatella asiaa. Ei minulla toki ole "varaa" tuhlata 40 euroa sinne tänne täysin turhiin ostoksiin, mutta nuo kukat ystävälleni tai sitten lahja kummilapselle eivät ole mitään turhia ostoksia - ne ovat sen verran tärkeitä, että rahan repii vaikka mistä. Säästää sitten muista menoista sen määrän.
[/quote]
Joo. Sinun rahatilanteesi ei ole tarpeeksi retuperällä ymmärtääksesi, ettei se viisikymppinen välttämättä ole niin mitätön summa että sen nyt pystyy irrottamaan. Enempää en ala väittää, kunpa vaan ihmiset ymmärtäisivät että se oma tilanne ei aina ole se yleinen totuus. Miten se voi olla niin vaikeaa..? T. Yksi vakipalkkainen ja omakotitalollinen joka aikanaan joutui antamaan kolme kymppiä lahjarahaa, koska piti se kaksikymppiä säästää ruokarahaa.
[/quote]
Heh, arvasin, että joku takertuu tähän :D Minun rahatilanteeni on niinkin retuperällä, että tällä hetkellä yritystoiminta menee kehnosti ja kuukausitulot ovat vajaa 1500 euroa, ja siitä pitää maksaa paitsi eläminen ja asuminen ja talon remonttikulut yms., myös lainan lyhennykset. Joskus myyn kallista (joskus monta vuotta sitten hankkimaani) tavaraa halvalla Huutiksessa pois, jotta saisin pikaisesti jotain ruokarahaa. Kilpaillaan nyt sitten, kummalla on raha-asiat enemmän retuperällä...
Noiden kukkien lähettäminen tosiaan oli suoraan ruokarahoistani pois. Mutta se oli TÄRKEÄ meno. Se oli minun näkökulmastani katsoen PAKOLLINEN meno. Ihan yhtä pakollinen kuin päivittäinen aamupuuroni, sillä välitän ystävästäni todella paljon.
Ja jos ei herranen aika sentään osaa varautua kummilapsen rippijuhliin vaikka jo vuotta aiemmin, niin aika tyhmä saa olla. Rippijuhlat ovat kuitenkin huomattavasti paremmin ennustettavissa kuin kuolemantapaukset.
t: 77
P.S. Kolme kymppiä on ihan hyvä summa lahjaan, varsinkin kun antaja on vähävarainen, joten en ymmärrä pointtiasi. Käsittääkseni ap:n lapsen kummi ei antanut yhtikäs mitään, eikä edes saapunut paikalle.
Ap, laita tänne se tilinumerosi. Laitetaan AV:lle keräys pystyyn ja yritetään saada sulle kerättyä se menettämäsi viisikymppinen. Onneksi et sentään satasta antanut lahjaksi.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:43"]Voi herranjumala mikä kitisijä sinä oikein olet.
[/quote]
Sinä se taas et omaa empatiaa.
Kyllähän se lapsen kummi muisti lastasi kun oli onnittelukortin tuonut. Käsittääkseni lahja annetaan mikäli osallistutaan juhlaan. Samalla logiikallahan hääparikin voisi rahastaa nekin, jotka eivät juhlaan pääse saapumaan.
Ton ikäselle kortti on yhtä v-mäinen kun lahjapaketti jossa ei ookaan mitään :D olis jättäny tuomatta
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:18"]
Häpeäisin varmaan, jos ei potuttaisi näin paljon lapseni puolesta. Kyllä hänkin olisi ansainnut edes hiukan huomiota ja lahjan kummiltaan.
Entäs se minun lapseni kummi. Kuuluisiko hänen hävetä?
ap
[/quote]
Nyt puhutaan SINUSTA ja SINUN lapsellisista kostotouhuista. Ja varmasti on ansainnut, mutta edelleen, miksi kostat omalle kummilapsellesi kun jo tiedät kuinka paljon lasta harmittaa kummin muistamattomuus suurina päivinä??
[/quote]
Keskustelu koski alunperin minun lapseni kummin toimintaa, ei sitä miten minä ehkä tulevaisuudessa toimin, kun kuitenkin nyt tein kuten kuuluukin. Kun seuraava isompi juhla on varmasti joku valmistujainen, niin tuskin minun läsnäoloani tämä kummilapsi edes kaipaa. Rahalahjan uupuminen voi tietysti harmittaa, mutta annan sen mieluummin omalle lapselleni. Olkoon lapsellista.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kostat tilanteen omalle kummilapsellesi?