Onko sinulla hankala tilanne? Minä autan. :)

Vastaa ihmeessä! Kaikki yhtä lukuunottamatta tietävät, että et puoskaroi mitään. Toisen ajatukset voivat saada omat liikkeelle. Et sinä turhaan kirjoittele. 89

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:09"]

Olen ollut n.5 vuotta sinkkuäitinä ennenkuin aloin seurustelemaan ihanan miehen kanssa n. 2kk sitten. Kaikki on sujunut hyvin ja olen todella rakastunut. Minulla on myös varma tunne siitä, että mies aidosti välittää minusta ja lapsestani ja että tämä juttu kestää. Asumme kuitenkin vielä tällä hetkellä eri paikkakunnilla ja työasioiden vuoksi yhteistä aikaa on joskus vaikea järjestää, mistä pääsemmekin itse aiheeseen: Minulla on huono omatunto, kun mies kertoo ikävöivänsä, mutta en itse tunne samoin. Olenko vain liian tottunut olemaan ja tulemaan toimeen omillani? Rakastan miestä ja arvostan yhteistä aikaamme, mutta en kaipaa sitä yhtä paljon kuin hän. Kasvanko ajan kanssa ajatukseen yhteen muuttamisesta ja oikeasta arjen jakamisesta? Mitä jos kaikesta huolimatta ahdistun ja koen etten saa tarpeeksi aikaa itselleni?

[/quote]

Nämä ovat taas näitä turhankin simppeliltä kuulostavia kysymyksiä, mutta oletko näistä ajatuksista puhunut miehelle, jopa näillä sanoilla? Pelkäätkö, että hän ei ymmärtäisi tätä tunnettasi ja hyvin toimiva suhde olisi vaarassa? Miksi sellaista pelkäät? Mikäli et ole puhunut tuntemuksistasi vielä lainkaan, vaan miettinyt lähinnä itseksesi, voisit sanoa juuri niin kuin asia on. Tuossa kun ei ole mitään väärää. Olet onnellinen ja ehkä hieman häkeltynytkin, että näin mukavasti voikaan jonkun kanssa mennä. Se, että kaipaat omaa aikaa ei tekstisi perusteella kuulosta liittyvän mitenkään suhteeseesi tai mieheen, olet vain tottunut persoonasi ja aiemman elämäsi kautta elämään yksin(kin) ja oppinut nauttimaankin siitä. Omantilantarve on erilainen eri ihmisillä. Mies ei kaipaa sitä kuten sinä, mutta koska sinä olet asettanut ilmeisesti toistaiseksi "rajat" sille, kuinka paljon näette, et ehkä voi edes tietää miten paljon todellisuudessa mies lopulta kaipaa kiinteää yhdessäoloa. Henkisesti tai fyysisesti. On kuitenkin kyse hyvin tuoreesta suhteesta, jossa vasta tutustutte toisiinne ja toistenne tapoihin ja persooniin. Ja muista, mies on ihastunut. :)

Voit esittää nätisti ajatuksiasi siitä, että jostain syystä sinulle oma tila on tärkeää, kaipaat sitä vaikka välität miehestä. Olet ollut sellainen ja sinulla kestää aikasi tottua toisenlaiseen tilanteeseen. Kuulostat itsenäiseltä ihmiseltä, mikä on vain hyvä asia. Kestää aikansa löytää tasapaino. Ei ehkä kannata etukäteen asettaa tiettyjä tavoitteita, vaan lähinnä kertoa, että tämä vaatii minulta nyt hieman aikaa, voidaanko katsoa rauhassa eteenpäin, onhan meillä aikaa. Et halua pilata näin mukavaa suhdetta hötkyilemällä tekemistesi suhteen johonkin suuntaan, joka ei tunnu sinusta vielä luontevalta.

Älä ihmeessä pode huonoa omatuntoa. On tärkeää säilyttää oma tila ja aika näyttää, hioutuuko teidän oman tilan tarpeenne yhteen. Siitä ei etukäteen kannata ottaa liikaa paineita, vaan ajan kanssa katsoa, löytyykö sopiva "kompromissi". Kun ei ehdottomin ajatuksin ole liikenteessä, vaan on sekä valmis itse tekemään myönnytyksiä että osaa niitä maltillisesti toiselta osapuolelta toivoa, on oikein mahdollista, että tasapaino syntyy vahingossakin. Tärkeintä nyt olisi, että mies tietäisi ajatuksesi, jotta oppisi tuntemaan Sinut. Kukaan kun ei ole ajatustenlukija. :) Aika näyttää ja toivottavasti mukava suhde jatkuu yhtä hyvänä jatkossa!

T: AP