Onko sinulla hankala tilanne? Minä autan. :)

Haluaisin vihdoin lähteä mieheni kanssa jouluksi matkoille koska en halua enää olla täyttämässä muiden odotuksia, noudattaa itseä kiinnostamattomia perinteitä, olla varpaillaan ettei loukkaa jotakuta teki sitten niin tai näin. En pidä siitä että muutamalle päivälle asetetaan suhteettomia odotuksia, se tuntuu keinotekoiselta. muulloin pidän sukulaisten luona kyläilystä kun ei ole niin latautunutta. Mieheni haluaa viettää joulut samaan malliin kuin ennenkin ja haluaa minut mukaansa. Mitä tehdä?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:59"]

Kannattaako ostaa neliveto vai pärjääkö ilman, jos ei paljoakaan aja pääkaupunkiseudun ulkopuolella?

[/quote]

Pärjäät ilman. :)

T: AP

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:33"]

Mies on pettänyt luottamukseni monta kertaa. Eka kerta tuli valitettavasti esille vasta kun meillä oli jo lapsi ja olimme naimisissa. Yhteisiä vuosia oli tässä vaiheessa jo kuusi. Mies on luvannut lopettaa valehtelun ja asioiden pimittämisen mutta vähän aikaa sitten hän jäi taas kiinni valehtelusta. Hän ei kuulemma keksi miten voisi tilannetta parantaa vaikka kertomansa perusteella kovin yrittää.

En koe olevani naiivi tai muutenkaan tyhmä mutta kyllä on alkanut tuntumaan että hän pitää mua ihan idioottina ja epäilen ettei se edes aio yrittää vaikka muuta väittää. En tiedä mitä odotan vastauksesta mutta ois vaan niin hienoa jos joku voisi sanoa mitä hemmettiä tässä pitäis tehdä?

[/quote]

Valitettavasti on niin, että kuulostaa siltä kuin miehesi ei tosissaan olisi edes yrittänyt muuttua. On ehkä lähinnä yrittänyt vain selvitä yksittäisistä tilanteista, eikä ymmärrä tilanteen kurjuutta ja vakavuutta sinun puolellasi. Aavistuksesi on mielestäni aivan oikea, hän ei ole yrittänyt. Nimittäin mikäli olisi, se näkyisi miehessä luultavasti myös muilla tavoilla. Hän oppisi arvostamaan sitä mitä hänellä on ja iloitsemaan siitä, että osaa ja tajuaa käyttyä perhettään kohtaan kunnioittavasti.

Sinun ei tarvitse tuntea itseäsi naiiviksi, ei todellakaan. Luottamus rakkaaseen ihmiseen ja halu uskoa hyvään ja parempaan loppuun asti on luonnollista, mutta sinun tulee suojella itseäsi, vaikka prosessi olisi raskas. Vaikket tiedä mitä tulevaisuus tuo ja edessä olisi rankkaa aikaa, sinun tulee pitää mielessä, että elämäsi on arvokas ja elät sitä ensisijaisesti itsellesi (vaikket tietenkään toisten kustannuksella, kuten tuntuu, että miehesi tekee). Et ole kenellekään niin arvokas kuin itsellesi. Kuuntele omatuntoasi ja luota vaistoihisi, järkeä käyttäen. Tsemppiä kovasti sinulle.

T: AP

[/quote]

Kiitos :) yritän järkeillä ja sitten tunteilen. Rakastan miestäni todella paljon ja haluan uskoa että hän puhuu totta mutta silti välillä mietin millaista olisi lasten kanssa kolmisin. Jos hän ei valehtelisi niin en edes miettisi eronmahdollisuutta.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:02"]

Tympii se etten pysty oppimisvaikeuksien takia hommaamaan ammattia ja työtä vaikka olen jo keski-ikäinen. Mitä teen?

[/quote]

Tähän on nyt hyvin vaikea vastata ilman pientä taustoitusta. Jokainen osaa jotain, aivan jokainen. Oletko kuinka aktiivisesti koittanut hakea työtä vaikkapa siivoojana tai kaupanmyyjänä? Näihin ei tarvitse useinkaan koulutusta. Kun on tehnyt jotain työtä, on paremmat mahdollisuudet edetä johonkin suuntaan. Voit kehittää itseäsi kansalaisopistoissa, avoimessa yliopistossa/ammattikorkeakoulussa ja harrastaa asioita, joissa voi samalla oppia. Sinun ei tarvitse osata samoja asioita kuin muut. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan pyri miettimään, mitkä ovat aidosti vahvuutesi. Tärkeintä on yrittää, eikä jäädä suremaan kohtaloaan. Valitettava fakta on, ettei kukaan sinua sängynpohjalta tule hakemaan töihin. Jos olet masentunut, etkä koe jaksavasi kaikkea edellämainittua, hakeudu terapiaan. Siihen saat varmasti Kelan tuen, sillä Kela kuntouttaa mielellään kuntoutuspotentiaalin ja -halun omaavia ihmisiä. Oikein hyvää jatkoa sinullekin!

T: AP

Auttaako kognitiivinen terapia sos. tilanteiden pelkoon, jos kuitenkin olen jo monen vuoden ajan ja edelleenkin työssäni altistunut sos. tilanteille? Sos tilanteiden pelkoni liittyy erityisesti työssä vastaan tuleviin tilanteisiin.

Mulla on tylsää!

Olen appiukkoa "viihdyttämässä" juhannuksena. On vanha ja yksinäinen, mutta suunnattoman rasittava persoona. Puhuu aina vain itsestään, sodasta, vaikka perheenä keskustelemme ruokapöydässä niin saa keskustelut taas vaihdettua itseensä.

Tajuan, että olisi syytä olla hiljaa, mutta alan aina "psykologisen sodankäynnin" ja puhun antaumuksella omaa perhettäni koskevista asioista. Miksi jotkut ihmiset saavat omat huonot puolet esille? Yleensä olen ihan pidetty ihminen. Apen ja minun suhde on aina ollut tälläinen. Kadun jo ovella saapumistani:) Auta rakas psykologi!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:26"]

Miten toimia kun facebookissa yks mies koko ajan kirjoittaa keskusteluun viestiä ja en jaksaisi jutella? Olen yrittänyt olla huomioimatta, mutta jatkaa vaan kirjoittamista ja ihme juttujen kirjoittamista. Joka päivä. En tohtis ihan suoraan laittaa että lopeta.

[/quote]

Onko läheinen henkilö? Täytyykö teidän pysyä väleissä?

Jos sanoisit, että anteeksi en ihan näin usein ehdi aktiivisesti täällä kirjoitella. Tai ettet osaa auttaa häntä/kommentoida/ottaa kantaa häntä mietityttäviin asioihin, olet kiireinen ja hoidat lähinnä tärkeimmät töihin/muuhun sosiaaliseen elämään liittyvät "velvollisuudet" Facebookin kautta, etkä juurikaan käytä keskusteluun. "Ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti" -tyyliin. Ja sitten vain jätät vastaamatta, kyllä se aikanaan rauhoittuu.
T: AP

[/quote]

Aika läheinen ja näyttää siltä ettei rauhoitu, tekstiä pukkaa. Tänäänkin on kirjoitellut ja olen vastannut yksisanaisesti, mutta ei tajua. Ehkä tulee joku tunnin tauko ja taas  uusi kysymys "mikä fiilis?" ja jos jättää huomioimatta, niin jatkaa yksinpuhelua, vastaa siis tyyliin "täällä ok" jne...Nyt lopetin kommentoinnin, niin on ollut hiljaa 30 min. Jaksaisin tuota noin 2 krt/viikko, mut joka päivä kysymystulva ja samat kyssärit tyyliin "mitä kuuluu?", "onko poikas kotona?", "mitäköhän tänään telkusta?" ja aina vastaan samoin, joten en tajua miksi jatkaa. Huoh, täytyy varmaan kokeilla sanoa jtn. olen nyt puhelimessa ei pysty jutteleen tai en jaksa jutella.

[/quote]

Onko hän aivan normaali vai ehkä hieman heikkolahjainen? Tuntuu erikoiselta, että aikuinen ihminen noin jumittaa Facebook-kyselyissään yhdelle ihmiselle. Edelleen sanon, että sanon nätisti, ettet tätä kautta ehdi jutella. Hän lopettaa aikanaan. Jos vastailet silloin tällöin, sama meno jatkuu. Kun olet sanonut, lopeta vastailu kokonaan. Kyseessä on vain Facebook. Jos olette läheisiä ja hänellä on tärkeää asiaa, voi mies ottaa yhteyttä muuta kautta.

T: AP

[/quote]

Ok, kiitos vastauksesta. Yritän toimia näin.

(p.s. mies ihan normaali, vähän masennusta, mutta taitaa olla vaan yksinäinen ja ei oikein muuta seuraa kuin Face, vaikka sielläkin hänellä on muitakin kavereita mun lisäksi. Muunlaista yhteydenottoa muhun hän ei voi ottaa, vain Facessa)

Olen tämän keskustelun aloittaja, ongelma on edelleen läsnä enkä tiedä mitä tekisin.

http://www.vauva.fi/keskustelu/4200600/ketju/taysin_kadeton_aikuinen_mita_tehda

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:08"]

Kannattaako parisuhteessa miellyttää toista ja tehdä toisen mieliksi asioita? Pitääkö unohtaa omat unelmat ja vaijeta niistä. Jos molemmat haluavat eriasioita, eikö toisen pidä joustaa.

[/quote]

Jopa kysymyksesi on muotoiltu niin, että itsekin tiedät vastauksen tähän pääosin. Eli: ei tietenkään. Jos tilanne parisuhteessa on sellainen, ettei tällaisista asioista voi puhua, on mietittävä mikä mättää. Mikset voi puhua unelmistasi? Sinun unelmiesi ja elämäsi miehesi rinnalla tulisi olla miehellesi tärkeää ja arvokasta. Jos et pysty ääneen sanomaan, mitä elämältäsi haluat, miettisin sinuna hyvin tarkkaan syitä suhteessa oloon ylipäätään.

On kunnioitettava kumppania puolin ja toisin. On voitava luottaa ja elettävä riittävässä turvallisuudentunteessa siitä, että saan olla omaitseni, kertoa ajatuksistani ja tunteistani. Jos pelkäät tai mies ei vastaanota/noteeraa näitä viestejä sanomisesta huolimatta, on ongelmia. On kyse prioriteeteista, onko sinulle tärkeämpää elää tämän ihmisen kanssa ja saatko siitä suhteesta enemmän kuin että toteuttaisit itseäsi? Se on sinun valintasi.

T: AP

Olen tavallaan kahden miehen loukussa. Eksä on aivan ihana, mutta meidän välillä ei voi mitään tapahtua, asutaan eri maissa ja tulevaisuudenhaaveet on vähän erilaiset. 3 kk eron jälkeen hankkiuduin puolivahingossa seksisuhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Eksäni on paras ystäväni ja sanoi, ettei aio olla kanssani tekemisissä jos tää touhu jatkuu. Mä olen läheisriippuvainen ja salaseksi piristää. Tiedän tekeväni väärin, mutta jostain käsittämättömästä syystä en halua pahoittaa rakastajani mieltä ja "jättää" häntä. Haluan pitää välit eksääni hyvinä ja mahdollisimman nätisti sanoa tälle toiselle miehelle, että menee ja elää elämänsä onnellisena vaimonsa kanssa. Tää mies on ihastunut muhun, mulla ei ole tunteita häntä kohtaan ja hän tietää sen.

ps. Mulla on jo diagnosoitu dissosiaatiohäiriöepäily ja määrittämätön pitkäaikainen mielenterveyshäiriö

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 19:26"]

Miten toimia kun facebookissa yks mies koko ajan kirjoittaa keskusteluun viestiä ja en jaksaisi jutella? Olen yrittänyt olla huomioimatta, mutta jatkaa vaan kirjoittamista ja ihme juttujen kirjoittamista. Joka päivä. En tohtis ihan suoraan laittaa että lopeta.

[/quote]

Onko läheinen henkilö? Täytyykö teidän pysyä väleissä?

Jos sanoisit, että anteeksi en ihan näin usein ehdi aktiivisesti täällä kirjoitella. Tai ettet osaa auttaa häntä/kommentoida/ottaa kantaa häntä mietityttäviin asioihin, olet kiireinen ja hoidat lähinnä tärkeimmät töihin/muuhun sosiaaliseen elämään liittyvät "velvollisuudet" Facebookin kautta, etkä juurikaan käytä keskusteluun. "Ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti" -tyyliin. Ja sitten vain jätät vastaamatta, kyllä se aikanaan rauhoittuu.
T: AP

[/quote]

Aika läheinen ja näyttää siltä ettei rauhoitu, tekstiä pukkaa. Tänäänkin on kirjoitellut ja olen vastannut yksisanaisesti, mutta ei tajua. Ehkä tulee joku tunnin tauko ja taas  uusi kysymys "mikä fiilis?" ja jos jättää huomioimatta, niin jatkaa yksinpuhelua, vastaa siis tyyliin "täällä ok" jne...Nyt lopetin kommentoinnin, niin on ollut hiljaa 30 min. Jaksaisin tuota noin 2 krt/viikko, mut joka päivä kysymystulva ja samat kyssärit tyyliin "mitä kuuluu?", "onko poikas kotona?", "mitäköhän tänään telkusta?" ja aina vastaan samoin, joten en tajua miksi jatkaa. Huoh, täytyy varmaan kokeilla sanoa jtn. olen nyt puhelimessa ei pysty jutteleen tai en jaksa jutella.

[/quote]

Onko hän aivan normaali vai ehkä hieman heikkolahjainen? Tuntuu erikoiselta, että aikuinen ihminen noin jumittaa Facebook-kyselyissään yhdelle ihmiselle. Edelleen sanon, että sanon nätisti, ettet tätä kautta ehdi jutella. Hän lopettaa aikanaan. Jos vastailet silloin tällöin, sama meno jatkuu. Kun olet sanonut, lopeta vastailu kokonaan. Kyseessä on vain Facebook. Jos olette läheisiä ja hänellä on tärkeää asiaa, voi mies ottaa yhteyttä muuta kautta.

T: AP

[/quote]

Olen ihan ulkopuolinen, mutta miksi ihmeessä et säädä facebook -chatin asetuksia niin, ettei hän näe sinun olevan online? Sitten jätät vain hänen viestinsä avaamatta "Saapuneet"-kansiosta, kunnes olet valmis jotain takaisin kirjoittamaankin.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:20"]

Auttaako kognitiivinen terapia sos. tilanteiden pelkoon, jos kuitenkin olen jo monen vuoden ajan ja edelleenkin työssäni altistunut sos. tilanteille? Sos tilanteiden pelkoni liittyy erityisesti työssä vastaan tuleviin tilanteisiin.

[/quote]

On kuitenkin hyvä, että ylipäätään kykenet työhön, jossa kohtaat näitä tilanteita ja selviät siitä. Se on jo paljon. Kognitiivinen ja kognitiivis-analyyttinen, myös psykodynaaminen terapiamuoto ovat mielestäni suositeltavia sinun avuksesi. Suosittelen terapiaa sekä sopivaa lääkitystä, mikäli somaattiset oireet ovat suurena osana pelkoasi. Valitse tarkoin sinulle sopiva terapeutti, jonka kanssa koet tutustumiskerralla miellyttävän luottamuksellisen yhteyden, sillä terapiasuhteet ovat pitkiä ja olet ensisijaisesti parantamassa itseäsi, asiakas. Sinulla on hyvät mahdollisuudet helpompaan elämään. Muista, että kaltaisiasi on paljon. Hyvää kesänjatkoa ja toivottavasti asiasi menevät parempaan suuntaan!

T: AP

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:20"]

Mulla on tylsää!

[/quote]

Elämä on joskus sellaista. :) Samassa veneessä ollaan! Koitahan nyt nauttia tästä vähälumisesta juhannuksesta kuitenkin loppuun asti!

T: AP

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:21"]

Olen appiukkoa "viihdyttämässä" juhannuksena. On vanha ja yksinäinen, mutta suunnattoman rasittava persoona. Puhuu aina vain itsestään, sodasta, vaikka perheenä keskustelemme ruokapöydässä niin saa keskustelut taas vaihdettua itseensä.

Tajuan, että olisi syytä olla hiljaa, mutta alan aina "psykologisen sodankäynnin" ja puhun antaumuksella omaa perhettäni koskevista asioista. Miksi jotkut ihmiset saavat omat huonot puolet esille? Yleensä olen ihan pidetty ihminen. Apen ja minun suhde on aina ollut tälläinen. Kadun jo ovella saapumistani:) Auta rakas psykologi!

[/quote]

:) Ymmärrän kyllä tämän. Tietynlaiset persoonat vain saavat erikoisia reaktioita aikaan omassa itsessä ja voi jopa hämmentyä omista ajatuksistaan/reaktioistaan. Toisinaan voi tulla jopa olo, että häpeää omia ajatuksiaan kun raivostuu, vaikka yrittää ymmärtää ja tajuaa ihmisen tilanteen. Salli ne tunteet itsellesi. Teet oikein suuren palveluksen kuuntelemalla appeasi! Olet ystävällinen ihminen. Elämä ja ihmissuhteet vain ovat tällaisia, ettei kaikkia dynamiikkoja ole mahdollista tasapainottaa.

Juttele apelle ja vaikka huuda ja naura jälkikäteen jollekin läheiselle. Mutta, tee tämä kaikki vain jos oma mielesi sen kestää. Kuten jo aiemmin olen täällä sanonut, ei ole velvollisuutta uhrata itseään toisen kustannuksella, ei tällaisissa tilanteissa. Se on nimittäin tahatonta sinun hyväksikäyttöäsi, jos ahdistut ja koet liikaa pahaa oloa appesi kanssa käydyistä keskusteluista. Vaikkei appi sitä tosiaan tarkoituksella tee.

Mielestäni, mikäli vieläpä tosiaan vanhempi ihminen kyseessä, ei ole syytä yrittää alkaa puhumaan sen kummemmin tunteistasi itse ko. henkilölle. Mielummin ajattelet, että teit mukavasti ja voit kokea hyvää mieltä siitä, että kuuntelit ja olet väleissä ja appesi haluaa sinulle jutella, mutta nyt tuuletan negatiiviset ajatukset jollekin ja se siitä. Appiukollesi tämä on varmasti hyvin tärkeää, kuten useille iäkkäämmille, puhua vaikeista kokemuksista. He ovat eläneet eri aikaa ja tilanne- ja tunteidenkäsittelytaju on erilainen. Joudut hyväksymään sen, että perheesi asiat juttelet nopeasti kun voit ja loput muille, suhteenne nyt vain on tällainen. :) Koitahan pärjäillä!

T: AP

Olen ihan ulkopuolinen, mutta miksi ihmeessä et säädä facebook -chatin asetuksia niin, ettei hän näe sinun olevan online? Sitten jätät vain hänen viestinsä avaamatta "Saapuneet"-kansiosta, kunnes olet valmis jotain takaisin kirjoittamaankin.

Hei kiitti neuvosta. En ole aikaisemmin tiennyt, että noin voi tehdä. Nyt katsoin asetuksia ja aion todellakin säätää sen niin ettei hän näe mun olevan online. Toisaalta tuntuu inhottavalta, mutta en todellakaan enää jaksa tuota jatkuvaa kirjoittelua ja hymiöiden lähettelyä. Ihan kiva joo, että on kaverina, mutta liika on liikaa. Kuitenkin haluan olla Facessa päivittäin, koska sitä kautta saan muita ihmisiä hyvin kiinni.

Kiitos! Kirjoitat hyvin ajatuksesi ja olet niin oikeassa :) Hyvää juhannusta! T.appiukon ahdistama

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 20:53"]

Kiitos! Kirjoitat hyvin ajatuksesi ja olet niin oikeassa :) Hyvää juhannusta! T.appiukon ahdistama

[/quote]

Samoin sinulle! Mukavaa jos pystyin helpottamaan mieltä.

Nyt pidän pienen tauon, jatkan vastailuja niin kauan hetken päästä kun niitä tulee. Myös näihin jo kirjoitettuihin vastaan pian.

T: AP

Mistä johtuu aikuisen ihmisen itkuherkkyys? Alan helposti itkeä esim. riitatilanteessa, mutta myös, jos pitää keskustella jollekin "auktoriteetille" kuen esimiehelle tai lääkärille. Tuntuu, että jännitän sellaista keskustelua, jossa jollain tapaa puhutaan "vakavasti". Eli jos minulla on joku ongelma, mistä pitää keskustella, niin jännitän niin paljon, että alan helposti itkeä. Mistä johtuu? Voiko olla jotain hylätyksi tulemisen pelkoa, ainakin miehen kanssa riidellessä?

Saako 22 myös vastauksen?