Mitenhän lapsi oikeasti kärsii tollaisesta: viikko äidillä, viikko isällä elämästä?

entäpä kysytäänkö lapselta, että hei, onkos nyt kivaa kun näet isiä vain kahden viikon välein? Tuskin sitäkään kysytään sen enempää....

Avioerossa, sen aikana ja jälkeen käsitellään monenlaisia ikäviä asioita. Jos lapsilta kysyttäisiin, harva haluaa vanhempiensa eroavan. Mutta eron jälkeen aikuisten pitäisi hoitaa asiat niin että lapsi ei joudu eramaan kummastakaan vanhemmastaan.

Nainen ilmoittaa, että ero tulee, ja sen jälkeen koko järjestelmä on viritetty tukemaan sitä, että lapset ovat äidin luona, ja isä tapaa 1-2 kertaa kuukaudessa.



Vaatii aikamoista viitseliäisyyttä ja rakkautta lapsiin ehdottaa ja toteuttaa käytännössä jotain muuta. Se vaatii myös melkoista kypsyyttä ja harkintaa - ja kuten sanottu, valmiutta luopua elatusmaksuista. :D

että lapsi pysyy kotonaan ja vanhemmat vuorotellen tulevat sinne kotiin. Tämä toimi vuoden verran. Sitten toinen vanhempi löysi uuden puolison ja toinen katkeroitui. Lopulta vanhemmat tappelivat verisesti oikeudessa. En muista, miten lopuksi kävi ja kumpi sai huoltajuuden.

enkä ole muutenkaan ihan varma että kauanko jatkavat tuota... Nyt käytäntöä kestänyt noin vuoden verran. 22

Lapset kiintyy paikkoihin ehkä enemmänkin kuin aikuiset. Ja musta on ihan turha lähteä jotain tutkimustuloksia ja kommentteja kumoamaan tuollaisilla argumentilla, että oma lehmä ojassa. Kyllä mä ymmärrän ihan täysin tuon, että lapselle ei tee hyvää reissata kahden kodin väliä.



Koittakaa ymmärtää se, että avioerolapsen koko maailma on juuri muuttunut dramaattisesti. Eräällä lailla on matto vedetty alta. Avioerolapsi haluaa turvallisen ympäristön ja pysyvyyttä, koska hänen ehdottoman varmoina pitämänsä elämän puitteet ovat juuri keikahtaneet päälaelleen.



T:se avioerolapsi tuolta aiemmin

Taas jotain " järkevää" " terapeutilta" . Että lapsi asuisi itsekseen ja vanhemmat lähtis pois ja tulis takasin.. Kuvittele toi tilanne ihan itseksesi! Lapsi asuu omassa asunnossaan 5- vuotiaana. Joka paikka leluja täynnä (hänhän omistaa asunnon tai talon) sitten vanhemmat tulee isojen matkalaukkujen kanssa ja purkaa tavarat paikoilleen, sitten taas asunto tyhjennetään että toinen saa tuoda tavaransa.



Kallista palkata muuttofirma viikonvälein kantaan tavaroita, vai saisko alennusta jos muuttaa 20 kertaa vuodessa???



Ja mitä se tekee lapsen terveydelle kun vanhemmat lähtee joka viikko tavaroineen tyhjästä asunnosta???



Terapeuteilla näyttää olevan tarve keksiä " joku uusi tapa olla ja elää" nimetä se jotenkin hienosti.



Mää muutin vanhempien erotessa äidin luo, veli isälle ja viikonloppusin oltiin molemmat joko isällä tai äidillä. Lomat oltiin vuorotellen toisella, vaikka Joulu äidillä, uusivuosi isällä, pääsiäinen äidillä ja juhannus isällä..

Kyllä sitä selviää kun vanhemmat antaa rakkautta ja aikaa. Isä kun oli vähemmän mun kanssa niin lahjoi mua lahjoilla ja äiti päinvastoin veljelleni. Luonnollista puuhaa kun harmittaa olla erossa lapsesta.



Ero on lapsille rankkaa jos lapsista ei välitetä ja niitä käytetään lyömäaseina. MITÄÄN väliä ei ole jos lapsi saa rakkautta ja lapsi saa soittaa vaikka toiselle vanhemmalleen eikä joudu kuulemaan miten entistä haukutaan.



Musta on VAAN hyvä tapa et ollaan viikko kotona äidin luona ja viikko isällä. Se on kuitenkin paljon enempi kuin 2 yötä joka toinen viikonloppu! Ja minäkin olen väleissä isääni tolla tekniikalla!!

Tottakai on hankalaa muuttaa isältä äidin luo jos välimatkaa kertyy mutta meillä ainakin onnistuisi kun asuttaisiin samassa kaupungissa.

viikonlopun lomalla isällään ja kotona hyppivät ensimmäisen viikon silmille, kun on niin erilaiset säännöt isän luona kuin meillä. Saisin omaa aikaa, harrastaa vain olla joka toinen vko.



MUTTA minä ajattelen lasteni parasta. Tämmöisellä systeemillä lapsi ei kiinnity mihinkään (viikko-viikko).

Vaan kellä on taloudellisesti mahdollista pitää kahta asuntoa (se oma ja sitten se lapsen, jossa vanhemmat vaihtuu)???

Vierailija:

Uskon, että moni ei siihen suostuisi!

Esitätkö, vai etkö oikeasti ymmärtänyt pointtia?

Molemmat vanhemmat asuvat perheasunnossa, eli lapsella on oma huone molemmissa kodeissaan. Lapsella on oikeastaan kaikkea kaksin kappalein: 2 pyörää. 2 pulkkaa, kaikki vaatteet. lelut, kirjat jne. molemmissa paikoissa.



Päiväkodissa pitää olla reppu mukana joka päivä kaikilla lapsilla. Siellä sitten kulkevat pienet omat asiat, niin kuin muillakin lapsilla.



Lapselle molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä ja toistaiseksi (lapsi nyt 5v) meillä on pelkästään hyviä kokemuksia. Molemmilla vanhemmilla on jo uudet puolisot. Asumme samasa kaupungissa ja lapsen hoitopaikka on tietoisesti säilynyt samana koko hänen elämänsä ajan, vaikkei ole ihan kotikulmilla.



Yleensä myös synttäreitä on kaksin tai kolmin kappalein, joten ainoaksi päänvaivaksi muodostuu se, saako lapsi ns. liikaa kaikkea kun kaikkea on melkein tuplasti.



No joo, tästä mallista mulla on kokemuksia joten voin suositella. Ero on aina tosi karmeaa, mutta mun mielestä tää on lapsen kannalta paras ratkaisu.

Viikonloppumallissa jos missä lapset joutuvat viettämään leirielämää ja lempitavarat ovat väärässä paikassa, kun toisella vanhemmista ollaan vain pari päivää. Meillä molemmissa paikoissa on omat lempitavarat ja jos jotain hyvin tärkeää sattuukin olemaan toisessa paikassa, se voidaan helposti hakea. Järjestelyn perusteena oli aikanaan se, että lapset saisivat olla molempien vanhempien kanssa suunnilleen yhtä paljon, ei vanhempien etu. Niin kuin jo joku sanoikin, lapsille ei ole tärkeää tila vaan rakkaat ihmiset. Lapset vastustaisivat itsekin viikonloppusysteemiä, olen kysynyt heiltä asiasta.



Näyttäkää minulle tutkimustulokset, joiden mukaan viikkosysteemissä elävät lapset voivat huonommin kuin viikonloppuisien (kyllä, ne ovat useimmiten isiä) lapset. Kertokaa myös mistä näkee, että lapset kärsivät tästä? Mistä näkee, että lapset eivät " ehdi asettua" viikossa?



4

vastoin kaikkia uskomuksiani, järjestely tuntuu toimivan varsin hyvin. Vanhemmat ovat kyllä oikein fiksuja ihmisiä ja pystyvät puhumaan ja sopimaan asioista aina joustavasti. He myös asuvat aika lähellä toisiaan, välimatkaa on noin kilometri.



Ainahan toisten tekemisiä on helppo tuomita. Mutta varmasti aika monet ratkaisevat asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon siihen että erolapsen hyvinvointiin vaikutta paljon enemmän vanhempien eron jälkeiset välit ja kommunikoititaidot kuin asumismuoto.

taitaa olla taustalla ajattelumalli, että äidillä on suurempi oikeus lapseen. Eihän se niin ole.

En ole kokenut eroa sen enempää lapsuudenkodissani kuin omissa liitoissanikaan, mutta kyllä tuntuisi pahalta jos lapset tapaisivat eron tuleen isäänsä vain joka toinen viikonloppu. onhan se ihan hemmetin vähän! Kyllä siinä kärsisi niin lapset kuin isäkin valtavasti. Itse ton. näk valitsisin viikko-viikko systeemin, koska uskoisin sen olevan paras vaihtoehto niin lapsille kuin molemmille vanhemmillekin.

teillä on jo oma jyrkkä mielipiteenne asiasta, ja kaikki sitä kyseenalaistava pommitetaan alas argumenteilla tyyliin oma lehmä ojassa. Tämä on aika koomista, koska sillä ihmisellähän se oma lehmä ojassa on, jonka lapset on siinä viikkosysteemissä.



Tässä teille pari faktaa:

Lapset kärsivät erotilanteesta joka tapauksessa. He eivät kerro teille nyt, jos teette asiat väärin, koska haluavat olla kilttejä lapsia, kun vanhemmilla on vaikeaa. Te kuulette kritiikin aikaisintaan, kun lapset ovat teini-iässä, luultavasti myöhemmin, jos koskaan. Ja se kritiikki voi tulla teille yllätyksenä.



Siksi on tärkeää keskustella ja miettiä tosissaan, mikä on hyvä ratkaisu lapsen kannalta, koska lapsi sitä ei pysty kertomaan. Oma kokemukseni lapsena oli se, että viikonloppuratkaisu toimi. Itse olin niin kiintynyt kotiini, etten olisi sieltä halunnut lähteä. Joku toinen lapsi voi tuntea asian toisin.



Näihin asioihin ei ole yksinkertaista ja yksioikoista ratkaisua, mutta ei ole mitään hyötyä asettua juoksuhautoihin puolustamaan omaa ratkaisua, vaan sitä voi uudelleen arvioida aina välillä. Kritiikkiä voi kuunnella ja miettiä. Ja jos lapsenne ovat jo sen ikäisiä, että voivat itsekin miettiä omaa asemaansa (lähellä murrosikää), voitte heidän kanssaan asiasta keskustellakin. KYSYKÄÄ, onko tämä nyt toimiva ja hyvä ratkaisu, vai voisiko asian tehdä myös paremmin!



Edelleen se avioerolapsi.

Asioita ei kerta kaikkiaan voi järjestää niin, että lapsi ei yhtään kärsisi avioerosta. Jos eroaa, ottaa aina lapsen kärsimisen tunnolleen.



Tosin aika harvassa lienevät ne ydinperheidenkin lapset, jotka eivät koskaan kärsi yhtään. Lapsuuden traumat syntyy lähes jokaiselle.

ajan itse viikko-viikko systeemiä ja uskoi, että monet eivät sen jälkeen järjestäisi lapselleen semmoista elämää.

Missä näitä suomi-ruotsi maaottelun tutkimuksia mahtaa olla? Itsellä viikko-viikko -järjestely, ja kohta kai ex-eukko vetää järjestelyn oikeuteen vedoten siihen, että " suomalaisten asiantuntijoiden =vasta valmistuneiden lapsettomien sossutätien -mielestä lapsella on oltava vain yksi koti, joka on aina tilanteesta riippumatta äidin luona" . Onhan äiti automaattisesti parempi ihminen ja vanhempi aina -riippumatta siitä kuinka hyvä vanhempi isä on.



Jos siis joku tietää oikeasti mistä näitä tutkimustuloksiä löytyy, niin linkkiä kiitos. Ettei tarvitse mennä tyhjin käsin suomalaiseen oikeuteen, jossa lähtökohta on se, että lapselle riittää kun se näkee enintään kahtena viikonloppuna isäänsä. Sillälaillahan sitä syntyy hyvä luottavainen kestävä suhde. Sillä ei ole mitään väliä mikä pedo-pentti äidillä on uutena miesystävänä... pääasia, että suhde oikeaan isään katkaistaan keinolla millä hyvänsä. Vaikka siis mitään oikeaa syytä ei siihen olisi ja oikea isä olisi osallistunut lapsen hoitoon ja huoltoon kaikin tavoin (myös hoitovapaalla) alusta asti täysin panoksin. Tilanteesta riippumatta, lapsihan ei tarvitse isää, vaan äisin. Riitää että lapsi joskus kulle äidiltä, että " on sulla myös biologinen isä, mutten haluu olla sen kanssa missään tekemisissä ja siksi säkään et ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen" .



Luo siinä sitten oikeaa isä-lapsi suhdetta, vaikka halua olisi...

Mutta olen tullut toisiin ajatuksiin näin kesän lopulla, eivät lapset tunnu kauheasti kärsivän vaikka kesällä vietetään viikkoja mökillä ja usein vielä pitkiä viikonloppuja. Onhan paljon rikkaita ihmisiä, joilla on kaksi-kolme-neljäkin kotia.

Kuitenkin lapsen kannalta on kysymys paikasta, oli se mikä tahansa jompikumpi vanhempi puuttuu.

Niin ja minun on helppo tulla toisiin ajtuksiin kun tiedän sata varmasti että lapset pysyvät minulla viikot ja 90% viikonlopuistakin, jos olisi pelko lasten menetyksestä viikoksi kerrallaan ajattelisin toisin, enkä varmasti lasten etua.:(