Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa nuorisonne puhumaan puhelimeen!
23.06.2021 |
Tiedän, ettei nykynuoriso enää soita kenellekään puhelimella (korkeintaan jättävät ääniviestin), eikä kukaan vastaa tuntemattomiin puheluihin. Mutta JOS nuorenne vastaa puhelimeen tai soittaa jonnekin, opettakaa heille alkeellisimmat asiat puhelimessa puhumisen tavoista!
1. Kun nuoresi soittaa jonnekin, opeta, että kuuntelee, kuka langan toisessa päässä vastaa. Pitäisi siis odottaa, että vastaaja ehtii sanoa oman nimensä tai firman nimen tai vastaavaa. Ei siis niin, että kun puhelin ei enää hälytä, aletaan puhua suoraan omaa asiaa. Tämä on hämmentävän yleistä. Useimmiten vastaan siis puhelimeen "Lei.. (nuori alkaa pälättää omaa asiaansa) ..la Lukiolainen, Leilan lukion apulaisrehtori".
2. Jos nuori vastaa tuntemattomasta numerosta saapuvaan puheluun, puheluun tulisi vastata joko omalla nimellä tai haloo tai jollain muulla yleisellä vastaamistavalla. Eikä niin, ettei sano yhtään mitään tai vastaa "kuka siäl on?".
Olen lukion apulaisrehtori ja yrittänyt soittaa varasijoilta päässeille nuorille, että ovat saaneet paikan. Käsittämättömän yleisiä nämä kaksi outoutta.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Sähköpostilla pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Miten edes pääsee töihin soittamatta?
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan voisi pitää vaikka lukion pääsykokeena, että et pääse sisään, jos et osaa vastata puhelimeen tai puhua puhelimessa.
Ennemmin peruskoulusta poispääsyn vaatimuksena. Pitää läpäistä kurssi, jossa soitetaan ainakin Kelaan, johonkin työpaikkaan hakijana, lääkäriin ja hakutoiveissa olevaan jatkokoulupaikkaan. Lisäksi pitää vastata vaikkapa kahden viikon ajan IHAN JOKAISEEEN tuntemattomaan numeroon, josta soitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Sähköpostilla pärjää.
Suurimmassa osassa työpaikkoja ei todellakaan pärjää pelkällä sähköpostilla. Monissa paikoissa ohitetaan jo rekryvaiheessa ne, jotka eivät puhelimeen osaa vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Sähköpostilla pärjää.
Ei pärjää kun työelämässä ihmiset haluaa saada sinut kiinni myös puhelimella. Vastaat siihen tai sitten toinen työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Miten edes pääsee töihin soittamatta?
Mä olen tehnyt sähköisen hakemuksen nykyiseen työhöni. Kutsu haastatteluun tuli sähköpostilla. Työhaastattelun päätteeksi pomo sanoi, että eiköhän se ollut tässä ja tehtiin samantein työsopimus.
En siis itse soittanut mihinkään, eikä minullekaan soitettu ja työpaikan sain.
Saman huomion olen tehnyt itsekin lasten ja nuorten parissa työskennellessä. Kun nuoret soittavat, eivät he anna vastata puhelimeen vaan tosiaan alkavat heti puhua päälle, ilman itsensä esittelemistäkään. Sitten kun yrität itse soittaa nuorelle (usein saa soittaa vielä monta kertaa, että vastaavat), eivät sano mitään. Toisessa päässä pelkkää hiljaisuutta. Siinä sitten kyselet että onko siellä Veera puhelimessa, ihan kuin puhuisit pienelle lapselle. Minusta todella järkyttävää ja saa miettimään että mihin suuntaan tämä kanssakäyminen ja sosiaaliset taidot on "kehittymässä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Miten edes pääsee töihin soittamatta?
Mä olen tehnyt sähköisen hakemuksen nykyiseen työhöni. Kutsu haastatteluun tuli sähköpostilla. Työhaastattelun päätteeksi pomo sanoi, että eiköhän se ollut tässä ja tehtiin samantein työsopimus.
En siis itse soittanut mihinkään, eikä minullekaan soitettu ja työpaikan sain.
Harvoin menee noin. Moni työnantaja haluaa puhua hakijan kanssa jo ennen haastattelua. Sekin kun kertoo aika paljon ihmisestä, miten hän puhelimessa käyttäytyy. Itse en ottaisi haastatteluun ihmistä, joka vastaa puhelimeen "kuka siellä?" tms. tai kuulostaa jo puhelinkeskustelun aikana siltä, että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit vastaavat asiallisesti puhelimeen ja osaavat soittaakin sillä. Tuntemattomille soittessaan esittelevät itsensä jne. Olen paljon puhunut näistä asioista heidän kanssaan, kun olivat nuorempia. ja myös kuulevat paljon, kun itse puhun puhelimessa erilaisten ihmisten kanssa. Kuunteleminen ja rauhallisuus ovat valtteja puhelimeen puhuttaessa.
Tuosta vastaamisesta tuntemattomaan nroon olen opettanut, että vastaavat tyyliin "haloo". Näin teen itsekin. Tämä siksi, koska nykyään ei voi tietää, mistä vinkuintiasta puhelu tulee ja millä asialla soittaja on. Se, että joku hämärä tyyppi tietää sinun puhelinnron ja vielä nimenkin, on aika paljon informaatiota näin indentiteettivarkaus ym. aikana. Jos tuntematon soittaja jossain puhelun vaiheessa tarttee nimeäni johonkin, jää harkinta minulle, annanko sen vai en.
Aika monen puhelinnumero on selvitettävissä alle puolessa minuutissa, jos nimi on tiedossa. Ja vastaavasti nimi, jos numero on tiedossa. Nimelläsi vastaamalla et siis anna soittajalle mitään sellaista informaatiota, mitä a) hän ei kykenisi helposti selvittämään muutenkin b) voisi hyödyntää identiteettivarkaudessa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Miten edes pääsee töihin soittamatta?
Mä olen tehnyt sähköisen hakemuksen nykyiseen työhöni. Kutsu haastatteluun tuli sähköpostilla. Työhaastattelun päätteeksi pomo sanoi, että eiköhän se ollut tässä ja tehtiin samantein työsopimus.
En siis itse soittanut mihinkään, eikä minullekaan soitettu ja työpaikan sain.
Minulla ei ole mennyt ikinä noin. Aika monessa hakuprosessissa olen ollut mukana ja aina on prosessin aikana keskusteltu jossain vaiheessa puhelimitse. Yleensä soitan ennen hakemuksen lähettämistä ja toinen puhelu on haastatteluajan sopiminen.
Olen hieman järkyttynyt tästä ketjusta. Minun lapseni ovat vielä alle 10 vuotiaita, joten nuorisomaailma ei ole minulle tuttua. Mutta jokainen lapsistani (jopa 4v, kun soittaa mummolle minun puhelimellani) osaa esitellä itsensä ja vastata puhelimeen omalla nimellään. Koska ovat niin pieniä vielä olen ohjeistanut vastaamaan vain etunimellä. Hämmästyttää suuresti, jos edes 17v melkein aikuinen ei osaa normaaleja käytöstapoja puhelimessa toimiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman järkyttynyt tästä ketjusta. Minun lapseni ovat vielä alle 10 vuotiaita, joten nuorisomaailma ei ole minulle tuttua. Mutta jokainen lapsistani (jopa 4v, kun soittaa mummolle minun puhelimellani) osaa esitellä itsensä ja vastata puhelimeen omalla nimellään. Koska ovat niin pieniä vielä olen ohjeistanut vastaamaan vain etunimellä. Hämmästyttää suuresti, jos edes 17v melkein aikuinen ei osaa normaaleja käytöstapoja puhelimessa toimiessa.
On the bright side, hyvin tehty, kommentoija. Sinun lapset tulee pärjäämään hyvin yhteiskunnassa kiitos hyvän kasvatuksesi. :)
Hyvä apulaisrehtori, tässä syy miksi nuoret eivät osaa soittaa puhelimella tai edes tehdä mitään. Ongelma ei ole mitenkään uusi, vaan näin on ollut kautta maailman sivun.
IS pääkirjoitus minusta valaisee hyvin asiaa, oli kysymys tämän päivän nuoresta tai v.1950 tai 1910. Nuoriso on aina ollut hulttiolla ja käyttäytynyt huonosti.
Vai onko joku kuullut nuorison käyttäytyvän hyvin?
Ei ole. En minäkään, vaikka olen 76v ja itsekin kuuluin nuorena noihin suuresti paheksuttuihin, en osannut aikuisen mielestä tehdä mitään, jopa opettaja ennusti kansakoulussa, ettei minusta ikinä voi tulla mitään. No, jotain kuitenkin tuli, kun tein ihan menestyneen työuran.
Kommentti: Nuoret eivät ole koskaan osanneet yhtään mitään
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000804740.html?cs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku v#¤%n lehtimyyjäkö sielä sössöttää? Nuori tietää kyllä, jos odottaa jotain puhelua.
On olemassa miljoonia asioita, joiden takia joku haluaa tavoittaa puhelimitse ja nämä ovat kaikki sellaisia, joita nuori ei osaa odottaa.
Ihan yksinkertaisesti vaikkapa sellainen, että täysikäinen nuori lukiolainen on altistunut koronalle koulussa ja epidemiologisesta toiminnasta soitetaan nuorelle itselleen. Osaako tällaista puhelua odottaa?
Tai joku on löytänyt nuorelle kuuluvaa omaisuutta ja soittaa.
Tai nuoren kaveri on kadonnut ja kaverin vanhemmat yrittävät soittaa kaverilistaa läpi.
Kyllä siihen puheluun kannattaa aina vastata, vaikkei sitä odota.
ap
Nuoren kavereiden vanhemmat ei soita tuntemattomasta numerosta. Aika tasan tarkkaan sulla on puhelimessa niiden numerot joilla on sun. Ja todellakaan en vastaiel tuntemattomiin numeroihin itsekään. Sen verran huonoja kokemuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä apulaisrehtori, tässä syy miksi nuoret eivät osaa soittaa puhelimella tai edes tehdä mitään. Ongelma ei ole mitenkään uusi, vaan näin on ollut kautta maailman sivun.
IS pääkirjoitus minusta valaisee hyvin asiaa, oli kysymys tämän päivän nuoresta tai v.1950 tai 1910. Nuoriso on aina ollut hulttiolla ja käyttäytynyt huonosti.Vai onko joku kuullut nuorison käyttäytyvän hyvin?
Ei ole. En minäkään, vaikka olen 76v ja itsekin kuuluin nuorena noihin suuresti paheksuttuihin, en osannut aikuisen mielestä tehdä mitään, jopa opettaja ennusti kansakoulussa, ettei minusta ikinä voi tulla mitään. No, jotain kuitenkin tuli, kun tein ihan menestyneen työuran.Kommentti: Nuoret eivät ole koskaan osanneet yhtään mitään
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000804740.html?cs
Tosi vastuutonta kirjoittaa tällainen kommentti kun tilastojen mukaan yhä enenevässä määrin EI kasva kelpo kansalaisia. Syy on ihan tiedossa mutta siitä ei saa puhua kun paijaus.
Voi voi. Kaverillani ei yläasteikäisena edes ollut kotona puhelinta, mutta mansikkamaalle piti töihin päästä. Kävi välillä puhelinkopista kolikoilla, välillä meidän puhelimesta soittelemassa ympäri Suonenjokea, ja lopulta sopiva paikka löytyi. Junalipun sai, kun sanoi rautatieasemalla junansuorittajalle ihan livenä että lippu Suonenjoelle kiitos. Taisi tyttöystäväkin löytyä mansikkahommista ja sen verran rahaa, että sai ostettua kunnollisen polkupyörän. Eikä tämä tapahtunut 50-luvulla, puhutaan ajasta jolloin jo ensimmäisiä Nokioita alettiin kiinnitellä Mustamäen marketin Levi's-vöihin keikkuklipsuilla.
En syytä nuorisoa itseään, vaan tätä sairasta "kehitystä" siitä, että erkaannumme niin muista ihmisistä, että edes puhuminen ei enää onnistu muuten kuin koneelle. Tekniikalle ei kuitenkaan pitäisikään antaa vapaata kontrollia, vaan vanhempina voimme opettaa lapsille tervettä järkeä maailmassa, jossa sitä yhä vähemmän ilmenee ja samalla sen arvo kasvaa.
Tämä ongelma oli jo lehdistössä esillä v. 1959 ja aiheutti aikuisille päänvaivaa.
Lähde: IS
"Vuonna 1959 nuoret eivät osanneet soittaa puhelimella.
Modernit nuoret eivät osaa oppikouluista päästyään käyttää puhelinta oikein, he eivät osaa korjata yksinkertaisia sähköistettyjä käyttövälineitä, eikä heille ole opetettu joka miehen psykologiaa, Helsingin Sanomat kertoi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku v#¤%n lehtimyyjäkö sielä sössöttää? Nuori tietää kyllä, jos odottaa jotain puhelua.
On olemassa miljoonia asioita, joiden takia joku haluaa tavoittaa puhelimitse ja nämä ovat kaikki sellaisia, joita nuori ei osaa odottaa.
Ihan yksinkertaisesti vaikkapa sellainen, että täysikäinen nuori lukiolainen on altistunut koronalle koulussa ja epidemiologisesta toiminnasta soitetaan nuorelle itselleen. Osaako tällaista puhelua odottaa?
Tai joku on löytänyt nuorelle kuuluvaa omaisuutta ja soittaa.
Tai nuoren kaveri on kadonnut ja kaverin vanhemmat yrittävät soittaa kaverilistaa läpi.
Kyllä siihen puheluun kannattaa aina vastata, vaikkei sitä odota.
ap
Nuoren kavereiden vanhemmat ei soita tuntemattomasta numerosta. Aika tasan tarkkaan sulla on puhelimessa niiden numerot joilla on sun. Ja todellakaan en vastaiel tuntemattomiin numeroihin itsekään. Sen verran huonoja kokemuksia on.
Hyvinkin voi soittaa. Ei minun teinilläni ainakaan ole tapana keräillä kavereiden vanhempien numeroita puhelimeensa. Numerotiedustelusta saa selville teinin numeron, jos se ei ole salattu. Tai voihan se löytyä vaikka kadonneen puhelimesta. Joskushan puhelin löytyy, mutta tyyppiä ei. Mutta mikäpä siinä jos haluat vaikeuttaa elämääsi ja jäädä paitsi tärkeistä tiedoista. Useinhan ne kaikkein tärkeimmät (läheisen onnettomuus, työpaikkahaastattelukutsu jne.) tulevat juurikin tuntemattomista numeroista. Ei poliisi tms. lähettele tekstiviestejä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän puhelinkammon ja sen, että mieluummin laittaa niitä viestejä. Mutta en mäkään ymmärrä millään tota viestien äänittämistä ja lähettämistä! Siihen menee enemmän aikaa kuin puhelun soittamiseen. Tupla-aika vähintään, kun ensin pitää äänittää ja sitten vastaanottajan pitää kuunnella se sama juttu uudestaan.
Olisko joku nuorisolainen paikalla selittämässä, miksi ihmeessä noita äänitettyjä puheviestejä lähetetään eestaas, eikä soiteta??
No onhan ääniviesteissä se hyöty, ettei sen kuunteluun ole samalla lailla sidottu, kuten puhelussa. Vastaanottaja voi kuunnella ääniviestin silloin kuin itselle sopii ja toisaalta sen voi kuunnella myös uudestaan, jos vaikka sovitaan jostain asiasta tms.
Meillä teinit vastaavat asiallisesti puhelimeen ja osaavat soittaakin sillä. Tuntemattomille soittessaan esittelevät itsensä jne. Olen paljon puhunut näistä asioista heidän kanssaan, kun olivat nuorempia. ja myös kuulevat paljon, kun itse puhun puhelimessa erilaisten ihmisten kanssa. Kuunteleminen ja rauhallisuus ovat valtteja puhelimeen puhuttaessa.
Tuosta vastaamisesta tuntemattomaan nroon olen opettanut, että vastaavat tyyliin "haloo". Näin teen itsekin. Tämä siksi, koska nykyään ei voi tietää, mistä vinkuintiasta puhelu tulee ja millä asialla soittaja on. Se, että joku hämärä tyyppi tietää sinun puhelinnron ja vielä nimenkin, on aika paljon informaatiota näin indentiteettivarkaus ym. aikana. Jos tuntematon soittaja jossain puhelun vaiheessa tarttee nimeäni johonkin, jää harkinta minulle, annanko sen vai en.