Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa nuorisonne puhumaan puhelimeen!
23.06.2021 |
Tiedän, ettei nykynuoriso enää soita kenellekään puhelimella (korkeintaan jättävät ääniviestin), eikä kukaan vastaa tuntemattomiin puheluihin. Mutta JOS nuorenne vastaa puhelimeen tai soittaa jonnekin, opettakaa heille alkeellisimmat asiat puhelimessa puhumisen tavoista!
1. Kun nuoresi soittaa jonnekin, opeta, että kuuntelee, kuka langan toisessa päässä vastaa. Pitäisi siis odottaa, että vastaaja ehtii sanoa oman nimensä tai firman nimen tai vastaavaa. Ei siis niin, että kun puhelin ei enää hälytä, aletaan puhua suoraan omaa asiaa. Tämä on hämmentävän yleistä. Useimmiten vastaan siis puhelimeen "Lei.. (nuori alkaa pälättää omaa asiaansa) ..la Lukiolainen, Leilan lukion apulaisrehtori".
2. Jos nuori vastaa tuntemattomasta numerosta saapuvaan puheluun, puheluun tulisi vastata joko omalla nimellä tai haloo tai jollain muulla yleisellä vastaamistavalla. Eikä niin, ettei sano yhtään mitään tai vastaa "kuka siäl on?".
Olen lukion apulaisrehtori ja yrittänyt soittaa varasijoilta päässeille nuorille, että ovat saaneet paikan. Käsittämättömän yleisiä nämä kaksi outoutta.
Kommentit (183)
"Puhelin" on hyvin harhaanjohtava nimi nykypäivänä. Pitäisi olla vaikka "viestitin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teinit ja nuoret aikuiset enää soita. Eikä niille kannata soittaa, koska puhelin on oletusarvoisesti äänettömällä. Eivätkä tietenkään soita takaisin mistään syystä.
Mulla on kolme teiniä, jotka laittavat kuva-/ääniviestejä kavereilleen tai kirjoittavat WhatsAppiin. Snäppejä ja mitälie myös. Korona-aikaan yleistyi myös sellaiset "puhelut", jossa läppärin näytöllä oli kolme kaveria ja tekivät kaikki jotain omiaan, välillä puhuivat toisilleen. Joskus katsoivat telkkariakin noin, eli oli videopuhelu auki ja katsoivat telkkaria "yhdessä".
Omat lapset vastaavat mun puheluihin "Nii?" tai "moi". Jos vastaavat ensiksi mainitulla, niin käsken kyllä aina vastaamaan jotenkin ystävällisemmin.
Olen melko varma, että kohta myydään puhelimia, joilla ei voi soittaa mihinkään. Ei kukaan oikeasti kohta enää soita kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan totta! Meilläkin lapsille soittaminen on tosi outo ajatus. Esikoisella on Asperger ja puhuu yleensäkin mutisten ym. Mutta täytyy sanoa, että kun työharjoittelupaikkaa piti hakea ja soittaa sinne, suoriutui siitä sitten ihan hyvin. Eli kyllä se sitten monesti sujuu, kun on pakko. En itse asiassa tykkää itsekään puhua puhelimessa, en ole ikinä tykännyt.
En tykkää itsekään soittaa mihinkään, edelleenkään. Joudun kuitenkin työn puolesta soittamaan paljon, eikä soittaminen enää niin hermostuta tai jännitä, että menisin ihan paniikkiin. Silti, paljon mieluummin laitan sähköpostia, varaan kaikki tapaamiset verkossa jne.
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän pelottavaa se ainakin on. Oma teini itki melkein tunnin kun oli pakko soittaa puhelu tuntemattomalle (kesätyö).
Pitäisi ottaa jo koulun opetussuunnitelmaan tuo puhelimen käyttö SOITTAMISEEN.
Mun teini ei hakenut yhteen paikkaan kesätöihin ollenkaan, koska kaikki yhteydenotot piti hoitaa vain puhelimella.
Kyllä on surkeeta.. Miten ihmeessä nää tulee pärjäämään työelämässä kun siellä pitää johonkin soittaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän alkuviestittäjät tuskanne mutta tässä tulee nyt se tuskallinen askel eteenpäin. Sanokaa heille juuri se, mitä haluatte. Eli hei stop, nyt suu kiinni kun edes kerron nimeni ja vastaan puhelimeen. Ihan sama miten siihen reagoidaan. Toisten reaktio ei ole se juttu kun opetetaan toisille käytöstapoja. Jos haluat muuttaa maailmaa, muuta se itse äläkä kinaa muiden kanssa että miksi te muut ette hoida tätä asiaa.
Viimeksi eilen yksi teinikundi yritti esittää minulle johtajaa ja sanoin että ookoo. Ei esittänyt sen jälkeen. Äiti tuli ottamaan ohjat ja kohteli minua kunnioittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän pelottavaa se ainakin on. Oma teini itki melkein tunnin kun oli pakko soittaa puhelu tuntemattomalle (kesätyö).
Pitäisi ottaa jo koulun opetussuunnitelmaan tuo puhelimen käyttö SOITTAMISEEN.
Tämän ymmärrän kyllä, olen itsekin pelännyt puhelimella soittamista. Lapsena kun sain sukulaistädiltä syntymäpäivälahjaksi setelin kirjekuoressa, äiti pakotti soittamaan lahjan lähettäjälle ja kiittämään. Toivoin aina etten saisi yhtään kirjekuorta, kun pelkäsin niin paljon soittamista. Kasvotusten tädin yms. kanssa keskustelu oli tuolloinkin ihan ok.
Iän myötä pelko on vähentynyt. En edelleenkään pidä puhelimessa puhumisesta, mutta olen silti aina osannut asioida asiallinen puhelimitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän puhelinkammon ja sen, että mieluummin laittaa niitä viestejä. Mutta en mäkään ymmärrä millään tota viestien äänittämistä ja lähettämistä! Siihen menee enemmän aikaa kuin puhelun soittamiseen. Tupla-aika vähintään, kun ensin pitää äänittää ja sitten vastaanottajan pitää kuunnella se sama juttu uudestaan.
Olisko joku nuorisolainen paikalla selittämässä, miksi ihmeessä noita äänitettyjä puheviestejä lähetetään eestaas, eikä soiteta??
Joku v#¤%n lehtimyyjäkö sielä sössöttää? Nuori tietää kyllä, jos odottaa jotain puhelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nuori menettää kesätyön tai muun työn, kun ei uskalla vastata puhelimeen. Ei rekrytoijalla ole aikaa monia kertoja samalle tyypille soitella. Jos puhelimeen ei viitsi vastata, se on sitten nimi pois listalta ja soittoa seuraavalle. Turha sitten jälkikäteen itkeä sähköpostilla, että "miksi mua ei valittu".
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän alkuviestittäjät tuskanne mutta tässä tulee nyt se tuskallinen askel eteenpäin. Sanokaa heille juuri se, mitä haluatte. Eli hei stop, nyt suu kiinni kun edes kerron nimeni ja vastaan puhelimeen. Ihan sama miten siihen reagoidaan. Toisten reaktio ei ole se juttu kun opetetaan toisille käytöstapoja. Jos haluat muuttaa maailmaa, muuta se itse äläkä kinaa muiden kanssa että miksi te muut ette hoida tätä asiaa.
Viimeksi eilen yksi teinikundi yritti esittää minulle johtajaa ja sanoin että ookoo. Ei esittänyt sen jälkeen. Äiti tuli ottamaan ohjat ja kohteli minua kunnioittavasti.
No olispas kiva olla teini ja jännittää puhelua uuteen lukioon ja sitten ensimmäinen reaktio sieltä päästä onkin joku "nyt suu suppuun ja hiljaa siellä, kun minä puhun!".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku v#¤%n lehtimyyjäkö sielä sössöttää? Nuori tietää kyllä, jos odottaa jotain puhelua.
Ei tunnu tietävän.
t. työpaikkahakemusten takia soitteleva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on asioita, joita en koskaan kuvitellut joutuvani omille lapsille opettamaan. Omat 20v, 18v ja 16v kammoavat puhelimella soittamista. Eivät soita edes meille vanhemmille mistään syystä. WhatsAppilla kaikki viestintä, kavereiden kanssa muita sovelluksia. Korkeintaan videopuhelu, jos pitää puhua.
Ja yksi, mitä en tajua sitten ollenkaan: äänitetään viesti, lähetetään se, vastaanottaja äänittää viestin ja lähettää sen takaisin. Ja tätä siis voi jatkua vaikka 10min. Eikö oikeasti olisi järkevämpää soittaa!?!
Olin kerran bussipysäkillä ja teinityttö vieressä teki tätä. Luulin aluksi, että nauhoittaa jotain päiväkirjamerkintöjä tai jotain, eli äänittäisi jotain tärkeää, en tiedä. Mutta meni suurin piirtein näin:
(äänitti tämän) "Moi ni mä oon nyt tääl dösäpysäkil."
(tuli ääniviesti, kuunteli sen)
(äänitti taas ääniviestin) "Joo kuuskutosella ni se tulee joskus viiden minan pääst"
(tuli ääniviesti, kuunteli sen)
(äänitti taas ääniviestin) "Joo LOL"
En tajua, en tajua.
:D :D :D XD
Nuoret menneet menneisyyteen :D Voi raukat, kukaan ei ole vissiin kertonut heille miten puhelin toimii ja mitä puhelimella soittaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan voisi pitää vaikka lukion pääsykokeena, että et pääse sisään, jos et osaa vastata puhelimeen tai puhua puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän pelottavaa se ainakin on. Oma teini itki melkein tunnin kun oli pakko soittaa puhelu tuntemattomalle (kesätyö).
Pitäisi ottaa jo koulun opetussuunnitelmaan tuo puhelimen käyttö SOITTAMISEEN.
Tämän ymmärrän kyllä, olen itsekin pelännyt puhelimella soittamista. Lapsena kun sain sukulaistädiltä syntymäpäivälahjaksi setelin kirjekuoressa, äiti pakotti soittamaan lahjan lähettäjälle ja kiittämään. Toivoin aina etten saisi yhtään kirjekuorta, kun pelkäsin niin paljon soittamista. Kasvotusten tädin yms. kanssa keskustelu oli tuolloinkin ihan ok.
Iän myötä pelko on vähentynyt. En edelleenkään pidä puhelimessa puhumisesta, mutta olen silti aina osannut asioida asiallinen puhelimitse.
Oma puhelinkammoni tuli tasan vanhempien toiminnasta. Minua raivostuttaa kaikki vanhempien toilailujen seurausten ulkoistaminen koululle tai yhteiskunnalle noin ylipäänsä. Se ensi vastuu on siellä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Joku v#¤%n lehtimyyjäkö sielä sössöttää? Nuori tietää kyllä, jos odottaa jotain puhelua.
Miksei ne sitten vastaa puhelimeen kun soittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän pelottavaa se ainakin on. Oma teini itki melkein tunnin kun oli pakko soittaa puhelu tuntemattomalle (kesätyö).
Pitäisi ottaa jo koulun opetussuunnitelmaan tuo puhelimen käyttö SOITTAMISEEN.
Mun teini ei hakenut yhteen paikkaan kesätöihin ollenkaan, koska kaikki yhteydenotot piti hoitaa vain puhelimella.
Peiliin katsomisen paikka vanhemmilla, jos tuollaista tapahtuu. Ellei sitten kyse ole jollain tapaa vammaisesta lapsesta, joka vaan ei pysty soittamaan puhelimella. Mutta sellainen tuskin hakisi töitä.
Mä olin itsekin joskus 16-vuotiaana ihan pulassa, kun piti alkaa itse puhelimella hoitaa asioita. Äitini oli ikävä kyllä siihen mennessä soittanut kaikki lääkäriajat sun muut vastaavat, joten ei ollut mitään kokemusta. Monet kaverit oli laitettu itse hoitamaan asioitaan jo nuorempana ja heille se oli ihan rutiinia.
Pakko oli kuitenkin soittaa, kun kesätöitä aloin hakea, panikoin ihan kympillä kirjoitin kaikkea mahdollista itselleni valmiiksi ylös ja se oli silti ihan kamalaa. Vuosikausia pelkäsin soittamista, onneksi on ollut sellaisia töitä, että on ollut pakko soitella, joten asia on vähän helpottanut, mutta silti edelleen mieluummin esim. varaan kaikki ajat netissä, jos vaan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Joku v#¤%n lehtimyyjäkö sielä sössöttää? Nuori tietää kyllä, jos odottaa jotain puhelua.
On olemassa miljoonia asioita, joiden takia joku haluaa tavoittaa puhelimitse ja nämä ovat kaikki sellaisia, joita nuori ei osaa odottaa.
Ihan yksinkertaisesti vaikkapa sellainen, että täysikäinen nuori lukiolainen on altistunut koronalle koulussa ja epidemiologisesta toiminnasta soitetaan nuorelle itselleen. Osaako tällaista puhelua odottaa?
Tai joku on löytänyt nuorelle kuuluvaa omaisuutta ja soittaa.
Tai nuoren kaveri on kadonnut ja kaverin vanhemmat yrittävät soittaa kaverilistaa läpi.
Kyllä siihen puheluun kannattaa aina vastata, vaikkei sitä odota.
ap
Hirvittävän pelottavaa se ainakin on. Oma teini itki melkein tunnin kun oli pakko soittaa puhelu tuntemattomalle (kesätyö).
Pitäisi ottaa jo koulun opetussuunnitelmaan tuo puhelimen käyttö SOITTAMISEEN.