Opettakaa nuorisonne puhumaan puhelimeen!
Tiedän, ettei nykynuoriso enää soita kenellekään puhelimella (korkeintaan jättävät ääniviestin), eikä kukaan vastaa tuntemattomiin puheluihin. Mutta JOS nuorenne vastaa puhelimeen tai soittaa jonnekin, opettakaa heille alkeellisimmat asiat puhelimessa puhumisen tavoista!
1. Kun nuoresi soittaa jonnekin, opeta, että kuuntelee, kuka langan toisessa päässä vastaa. Pitäisi siis odottaa, että vastaaja ehtii sanoa oman nimensä tai firman nimen tai vastaavaa. Ei siis niin, että kun puhelin ei enää hälytä, aletaan puhua suoraan omaa asiaa. Tämä on hämmentävän yleistä. Useimmiten vastaan siis puhelimeen "Lei.. (nuori alkaa pälättää omaa asiaansa) ..la Lukiolainen, Leilan lukion apulaisrehtori".
2. Jos nuori vastaa tuntemattomasta numerosta saapuvaan puheluun, puheluun tulisi vastata joko omalla nimellä tai haloo tai jollain muulla yleisellä vastaamistavalla. Eikä niin, ettei sano yhtään mitään tai vastaa "kuka siäl on?".
Olen lukion apulaisrehtori ja yrittänyt soittaa varasijoilta päässeille nuorille, että ovat saaneet paikan. Käsittämättömän yleisiä nämä kaksi outoutta.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä apulaisrehtori, tässä syy miksi nuoret eivät osaa soittaa puhelimella tai edes tehdä mitään. Ongelma ei ole mitenkään uusi, vaan näin on ollut kautta maailman sivun.
IS pääkirjoitus minusta valaisee hyvin asiaa, oli kysymys tämän päivän nuoresta tai v.1950 tai 1910. Nuoriso on aina ollut hulttiolla ja käyttäytynyt huonosti.Vai onko joku kuullut nuorison käyttäytyvän hyvin?
Ei ole. En minäkään, vaikka olen 76v ja itsekin kuuluin nuorena noihin suuresti paheksuttuihin, en osannut aikuisen mielestä tehdä mitään, jopa opettaja ennusti kansakoulussa, ettei minusta ikinä voi tulla mitään. No, jotain kuitenkin tuli, kun tein ihan menestyneen työuran.Kommentti: Nuoret eivät ole koskaan osanneet yhtään mitään
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000804740.html?csTosi vastuutonta kirjoittaa tällainen kommentti kun tilastojen mukaan yhä enenevässä määrin EI kasva kelpo kansalaisia. Syy on ihan tiedossa mutta siitä ei saa puhua kun paijaus.
Oman kokemukseni mukaan koskaan aikaisemmin nuoret eivät ole olleet niin sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä kuin tänä päivänä.
Tein 43-työurani nuorten parissa ja minulle soitettiin usein ja minä soitin heille ja minulla ei ollut ap. kaltaisia ongelmia. Liekö nuoriso sitten muuttunut huonommaksi muutamassa vuodessa, kun puhun puhelimessa vain lastenlapsieni kanssa ja sukulaisten, mutta he aina esittelevät itsensä.
Tosin lastenlapseni sanovat vain etunimensä, eikä enää teitittele.
Vanhukset täällä rutisevat. Olen itsekin keksi-ikäinen, mutta minua ei haittaa nuorten viestimistyyli enkä oleta, että maailma pysyy lankapuhelinmaailmana. Nuoriso on pilalla jne. Jos kalkkikset opettelisivat itse soputumaan ja tiivistämään asiansa ja nuoriso kyllä kasvettuaan hioo pois pahimmat kulmat.
Mutta en itsekään enää toimi puhelimessa, kuten 80-luvulla. Näen puhelimesta, jos ystäväni soittaa ja oletan, että hän on tietoinen, kenelle soitti. Näin ollen voin vastata moi, tai no moi. Miksi minun pitäisi nimelläni vastata? Jos en tunnista numeroa ja vastaan, sanon etunimeni. Soittaessani odotan kyllä, että vastaanottaja vastaa kunnolla, ennen kun alan puhumaan.
Myös viestien lähettäminen on kätevää, jos kyseessä on joku pieni asia ja koska kukaan ei nykyään istu kotona telkun ääressä klo 17-21, niin usein laitan viestiä, että milloin ehdit puhua, jos haluan puhua jonkun kanssa pidempään. Ja "virastoasiat" on niin paljon kätevämpi hoitaa sähköisesti, ei tule virheitä ajanvarauksessa, jää epäselvyyksiä, mitä on sovittu tai tarvitse jonotella puhelimessa tuntitolkulla. Usein jätän vastaamatta tuntemattomiin numeroihin, sillä saan ihan liikaa soittoja puhelinmyyjiltä. En tosin harrastaisi tuota ääniviestien nauhoittelua viestin tai puhelun sijaan.
Työssäkin tarvitsen todella vähän puhelinta, saan ehkä viisi soittoa kuukaudessa, muuten hoidetaan asiat sähköpostilla tai sovittuina puhelin- tai videopalavereina.
Lopettakaa se pöyristyminen puhelinasioissa, soputukaa hieman ja miettikää, mitä omia hölmöjä tapoja teillä on, joita nuoriso ei ymmärrä (esim. kännääminen).
Olen aikuinen, mutta silti inhoan soittamista kaikenmaailman virastoihin, kun sieltä vastaa joku elämäänsä kyllästynyt Pirkko.
- Hei, tässä Tiina Tomera ja haluaisin perua lehtitilaukseni.
- (Huokailua ja kyllästynyttä muminaa.) Noo, mikäs sun asiakasnumero on?
- 123456.
(Odottamista, kun Pirkko yrittää hallita tietokonetta.)
- Tääl on nää yhteystiedot päivittämättä.
(15 minuuttia nap nap tietokoneen naputusta ja yhteystietojen päivittämistä, kun oikeesti haluan vaan päästä koko tilauksesta eroon.)
- No niin.
(Hiljaisuus, jonka minä joudun rikkomaan.)
- Tuota... oliko tämä nyt siis tässä?
- Joo oli.
- Sehän kiva. Mutta kiitos ja hyvää kesää!
- Kiitos hei.
Helpommin selviäisi jollain nettilomakkeella.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset täällä rutisevat. Olen itsekin keksi-ikäinen, mutta minua ei haittaa nuorten viestimistyyli enkä oleta, että maailma pysyy lankapuhelinmaailmana. Nuoriso on pilalla jne. Jos kalkkikset opettelisivat itse soputumaan ja tiivistämään asiansa ja nuoriso kyllä kasvettuaan hioo pois pahimmat kulmat.
Mutta en itsekään enää toimi puhelimessa, kuten 80-luvulla. Näen puhelimesta, jos ystäväni soittaa ja oletan, että hän on tietoinen, kenelle soitti. Näin ollen voin vastata moi, tai no moi. Miksi minun pitäisi nimelläni vastata? Jos en tunnista numeroa ja vastaan, sanon etunimeni. Soittaessani odotan kyllä, että vastaanottaja vastaa kunnolla, ennen kun alan puhumaan.
Myös viestien lähettäminen on kätevää, jos kyseessä on joku pieni asia ja koska kukaan ei nykyään istu kotona telkun ääressä klo 17-21, niin usein laitan viestiä, että milloin ehdit puhua, jos haluan puhua jonkun kanssa pidempään. Ja "virastoasiat" on niin paljon kätevämpi hoitaa sähköisesti, ei tule virheitä ajanvarauksessa, jää epäselvyyksiä, mitä on sovittu tai tarvitse jonotella puhelimessa tuntitolkulla. Usein jätän vastaamatta tuntemattomiin numeroihin, sillä saan ihan liikaa soittoja puhelinmyyjiltä. En tosin harrastaisi tuota ääniviestien nauhoittelua viestin tai puhelun sijaan.
Työssäkin tarvitsen todella vähän puhelinta, saan ehkä viisi soittoa kuukaudessa, muuten hoidetaan asiat sähköpostilla tai sovittuina puhelin- tai videopalavereina.
Lopettakaa se pöyristyminen puhelinasioissa, soputukaa hieman ja miettikää, mitä omia hölmöjä tapoja teillä on, joita nuoriso ei ymmärrä (esim. kännääminen).
Kerrot toimivasi täysin erilailla kuin nämä moititut nuoret ja sitten kiellät moittimasta. Mikä olikaan pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Ei teinit ja nuoret aikuiset enää soita. Eikä niille kannata soittaa, koska puhelin on oletusarvoisesti äänettömällä. Eivätkä tietenkään soita takaisin mistään syystä.
Mulla on kolme teiniä, jotka laittavat kuva-/ääniviestejä kavereilleen tai kirjoittavat WhatsAppiin. Snäppejä ja mitälie myös. Korona-aikaan yleistyi myös sellaiset "puhelut", jossa läppärin näytöllä oli kolme kaveria ja tekivät kaikki jotain omiaan, välillä puhuivat toisilleen. Joskus katsoivat telkkariakin noin, eli oli videopuhelu auki ja katsoivat telkkaria "yhdessä".
Omat lapset vastaavat mun puheluihin "Nii?" tai "moi". Jos vastaavat ensiksi mainitulla, niin käsken kyllä aina vastaamaan jotenkin ystävällisemmin.
Olen melko varma, että kohta myydään puhelimia, joilla ei voi soittaa mihinkään. Ei kukaan oikeasti kohta enää soita kenellekään.
Me puhumme paljon puhelimessa, mutta olet uskoakseni oikeassa siinä, että puhuminen on jäämässä pois puhelimen toiminnoista. Itse vastaan perheelle niin - enkä edes ole ajatellut sitä epäystävälliseksi - perheen ulkopuolisille vastaan etunimellä, jos soittajan nimi näkyy ja muuten etu- & sukunimellä. Hieman hölmistyin, kun kuuntelin viidesluokkalaisen vastaavan oudosta numerosta tulevaan puheluun - vastaaja nousi seisomaan, madalsi hieman ääntään ja vastasi 'Matti Meikäläinen' ja lähti puhumaan makuuhuoneeseen .Kun mietin asiaa, huomasin, että molemmat vanhemmat hoitavat työasioitaan kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku v#¤%n lehtimyyjäkö sielä sössöttää? Nuori tietää kyllä, jos odottaa jotain puhelua.
On olemassa miljoonia asioita, joiden takia joku haluaa tavoittaa puhelimitse ja nämä ovat kaikki sellaisia, joita nuori ei osaa odottaa.
Ihan yksinkertaisesti vaikkapa sellainen, että täysikäinen nuori lukiolainen on altistunut koronalle koulussa ja epidemiologisesta toiminnasta soitetaan nuorelle itselleen. Osaako tällaista puhelua odottaa?
Tai joku on löytänyt nuorelle kuuluvaa omaisuutta ja soittaa.
Tai nuoren kaveri on kadonnut ja kaverin vanhemmat yrittävät soittaa kaverilistaa läpi.
Kyllä siihen puheluun kannattaa aina vastata, vaikkei sitä odota.
ap
Nuoren kavereiden vanhemmat ei soita tuntemattomasta numerosta. Aika tasan tarkkaan sulla on puhelimessa niiden numerot joilla on sun. Ja todellakaan en vastaiel tuntemattomiin numeroihin itsekään. Sen verran huonoja kokemuksia on.
Mulla ei ole kenenkään mun lapsen kaverin puhelinnumeroa, saati niiden vanhempien numeroita. Miksi ihmeessä olisi? Jos oma lapseni katoaisi, etsisin kyllä niiden numerot jostain käsiini, mutta en kyllä tiedä niiden vanhempien nimiäkään.
Lapseni ovat siis lukiolaisia ja opiskeljoita. Olen yli nelikymppinen, mutta ei munkaan nuoruudessa mun vanhemmilla ollut mun kavereiden numeroita tai kavereiden vanhempien numeroita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä apulaisrehtori, tässä syy miksi nuoret eivät osaa soittaa puhelimella tai edes tehdä mitään. Ongelma ei ole mitenkään uusi, vaan näin on ollut kautta maailman sivun.
IS pääkirjoitus minusta valaisee hyvin asiaa, oli kysymys tämän päivän nuoresta tai v.1950 tai 1910. Nuoriso on aina ollut hulttiolla ja käyttäytynyt huonosti.Vai onko joku kuullut nuorison käyttäytyvän hyvin?
Ei ole. En minäkään, vaikka olen 76v ja itsekin kuuluin nuorena noihin suuresti paheksuttuihin, en osannut aikuisen mielestä tehdä mitään, jopa opettaja ennusti kansakoulussa, ettei minusta ikinä voi tulla mitään. No, jotain kuitenkin tuli, kun tein ihan menestyneen työuran.Kommentti: Nuoret eivät ole koskaan osanneet yhtään mitään
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000804740.html?csTosi vastuutonta kirjoittaa tällainen kommentti kun tilastojen mukaan yhä enenevässä määrin EI kasva kelpo kansalaisia. Syy on ihan tiedossa mutta siitä ei saa puhua kun paijaus.
Oman kokemukseni mukaan koskaan aikaisemmin nuoret eivät ole olleet niin sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä kuin tänä päivänä.
Tein 43-työurani nuorten parissa ja minulle soitettiin usein ja minä soitin heille ja minulla ei ollut ap. kaltaisia ongelmia. Liekö nuoriso sitten muuttunut huonommaksi muutamassa vuodessa, kun puhun puhelimessa vain lastenlapsieni kanssa ja sukulaisten, mutta he aina esittelevät itsensä.
Tosin lastenlapseni sanovat vain etunimensä, eikä enää teitittele.
Ennen suurin osa ihmisista oli Suomessa keskivertoja. Nyt yhteiskunta on alkanut Suomessakin jakautumaan korkeasti koulutettuun ja varakkaaseen sivistyneistöön sekä alempiin sosiaaliluokkiin, joilta puuttuu koulutus, sivistys ja elintaso. Riippuu ihan kumman puolen kanssa on tekemisissä. Sivistyneiden perheiden lapset on entistä sivistyneempiä ja toisella puolella ollaan entistä surkeampia.
Olen huomannut tämän myös toisinpäin: kun itse soitan jonnekin ja esittelen itseni (no Meikäläisen Maija tässä hei), jään tietenkin odottamaan vastaajan tervehdystä (no hei). Mitä nuoremmalta asiakaspalvelija tai virkailija kuulostaa, sitä useampi sekunti on hiljaisuutta ennen kuin hän tajuaa, että odotan hänen tervehdystään.
En nimittäin itse todellakaan ala paasaamaan asiaani ennen kuin saan jonkinlaisen vastatervehdyksen. Luulin, että tämä kuuluisi edelleen peruskohteliaisuuteen, mutta ilmeisesti ei, koska osa odottaa useita sekunteja sanomatta mitään.
Voi hyvin olla, että puhelimeen puhuminen poistuu jossain kohtaa kokonaan, mutta nyt, kun se edelleen on erittäin käytetty viestintätapa, olisi kyllä aiheellista opettaa se lapsille ja nuorille kunnolla. Onhan se ihan järjetöntä, että asiat jäävät hoitamatta ja työt saamatta, vain koska asioita ei pystykään hoitaa puhumatta puhelimessa henkilölle, jota ei ennestään tunne.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut tämän myös toisinpäin: kun itse soitan jonnekin ja esittelen itseni (no Meikäläisen Maija tässä hei), jään tietenkin odottamaan vastaajan tervehdystä (no hei). Mitä nuoremmalta asiakaspalvelija tai virkailija kuulostaa, sitä useampi sekunti on hiljaisuutta ennen kuin hän tajuaa, että odotan hänen tervehdystään.
En nimittäin itse todellakaan ala paasaamaan asiaani ennen kuin saan jonkinlaisen vastatervehdyksen. Luulin, että tämä kuuluisi edelleen peruskohteliaisuuteen, mutta ilmeisesti ei, koska osa odottaa useita sekunteja sanomatta mitään.
Tämä! Takaisinsoittopalveluissa myös joskus hämmentäviä tilanteita. Esim. näin:
Minä: *oma nimeni*
Soittaja: "Tiina Virtanen tässä Vaasan terveysasemalta hei"
*hiljaisuus*
Minä (tajuttani, että soittaja ei aio kertoa, miksi soittaa): "Niin, joo, soittelin varatakseni aikaa asiaan x"
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin olla, että puhelimeen puhuminen poistuu jossain kohtaa kokonaan, mutta nyt, kun se edelleen on erittäin käytetty viestintätapa, olisi kyllä aiheellista opettaa se lapsille ja nuorille kunnolla. Onhan se ihan järjetöntä, että asiat jäävät hoitamatta ja työt saamatta, vain koska asioita ei pystykään hoitaa puhumatta puhelimessa henkilölle, jota ei ennestään tunne.
Ei tule poistumaan ikinä. Ihan jo siksi, että kaikkia asioita nyt vaan ei voi hoitaa viestillä. Ja onhan paljon ihmisiä, jotka eivät edes pysty hoitamaan asioita muuten kuin puhumalla.
En vastaa tuntemattomiin numeroihin, ellen odota puhelua. Googlaan numeron joko puhelimen soidessa tai sen jälkeen. Jos numero löytyy googlaamalla ja on ok, vastaan puheluun tai soitan takaisin. Jos ei löydy, niin antaa olla. Niin paljon tulee huijauspuheluita, ettei niihin kannata vastata, koska silloin numerosi pääsee aktiivisten numeroiden listalle, ja puheluita tulee taas entistä enemmän. Viranomaisten kannattaisi keksiä parempi yhteydenottotapa - ja onhan se jo, nimittäin nettiposti (OmaPosti).
Täällä on ollut lukemattomia ketjuja, joissa aikuiset (oletettavasti) kertovat panikoivansa puhelimeen vastaamisen suhteen. Ja soittaminen vasta onkin vaikeaa. Joten ei tämä pelkästään teinien kohdalla ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
En vastaa tuntemattomiin numeroihin, ellen odota puhelua. Googlaan numeron joko puhelimen soidessa tai sen jälkeen. Jos numero löytyy googlaamalla ja on ok, vastaan puheluun tai soitan takaisin. Jos ei löydy, niin antaa olla. Niin paljon tulee huijauspuheluita, ettei niihin kannata vastata, koska silloin numerosi pääsee aktiivisten numeroiden listalle, ja puheluita tulee taas entistä enemmän. Viranomaisten kannattaisi keksiä parempi yhteydenottotapa - ja onhan se jo, nimittäin nettiposti (OmaPosti).
Joo, helvetin kätevää ilmoittaa esim. siitä, että lapsi on kännissä puistossa tai siitä että asuntoon on murtauduttu jonkun nettipostin kautta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren kavereiden vanhemmat ei soita tuntemattomasta numerosta. Aika tasan tarkkaan sulla on puhelimessa niiden numerot joilla on sun. Ja todellakaan en vastaiel tuntemattomiin numeroihin itsekään. Sen verran huonoja kokemuksia on.
Oletko aikuinen?
Kerrohan jokin konkreettinen menetys, onnettomuus, rahallinen tappio tms. joka seurasi siitä, kun vastasit tuntemattomasta numerosta tulleeseen puheluun ja miten tämä tapahtumaketju eteni?
Niin, lista ei liene kovin pitkä. Kaikki syyt olla vastaamatta tuntemattomiin numeroihin ovat kriittistä tarkastelua kestämättömiä, ts. tekosyitä kiertää tosiasia, että olet arka ja mieluummin pakoilet epämiellyttäviä asioita kuin kohtaat ne.
Ainakin työpuhelineen tulee niin valtavan paljon tuntemattomista numeroista soittoja, ettei niihin aina millään ehdi reakoida. On jis millaista myyjää tai ilmoituksen pyytäjää, että omat työt jäisi tekemättä.
Yleensä, jos ei ole salainen numero, kuvaruudulla näkyy puhelimen liittymän omistajan tiedot. Ja silloin tietenkin vastataan.
Vierailija kirjoitti:
En vastaa tuntemattomiin numeroihin, ellen odota puhelua. Googlaan numeron joko puhelimen soidessa tai sen jälkeen. Jos numero löytyy googlaamalla ja on ok, vastaan puheluun tai soitan takaisin. Jos ei löydy, niin antaa olla. Niin paljon tulee huijauspuheluita, ettei niihin kannata vastata, koska silloin numerosi pääsee aktiivisten numeroiden listalle, ja puheluita tulee taas entistä enemmän. Viranomaisten kannattaisi keksiä parempi yhteydenottotapa - ja onhan se jo, nimittäin nettiposti (OmaPosti).
Numeronesto on sinulle ilmeisen tuntematon käsite? Minulla ei kyllä puhelut ole mitenkään lisääntyneet, vaikka vastaan ihan kaikkiin numeroihin. Yrittäjänä ei ole varaa valikoida. Enkä muutenkaan ymmärrä tätä "iik apua, tuntematon numero en varmasti vastaa kun ne kuitenkin tyhjentää tilin jne." Ihan kuin se vasta puoli sinun nimestäsi saisi mitään hyötyä. Se on hänellä todennäköisesti jo muutenkin tiedossa.
Gallupoidaanpa muuten, miten vastaatte puhelimeen, jos teille soittaa joku perheen ulkopuolinen tuttu (ei läheinen ystävä) tai vaikka työkuvioista tuttu asiakas. Numero on siis tallennettuna ja näette, kuka soittaa.
Ylänuoli: vastaatte "epävirallisemmin" no moi, tervehdys, tms.
Alanuoli: vastaatte omalla (etu)nimellä
Mä koen tuon nimellä vastaamisen jotenkin hölmönä, ikään kuin pitäisi antaa se kuva etten tiedä kuka soittaa. Mutta pelkkä moikkaaminen on vähän liian tuttavallista sekin.
Vierailija kirjoitti:
Gallupoidaanpa muuten, miten vastaatte puhelimeen, jos teille soittaa joku perheen ulkopuolinen tuttu (ei läheinen ystävä) tai vaikka työkuvioista tuttu asiakas. Numero on siis tallennettuna ja näette, kuka soittaa.
Ylänuoli: vastaatte "epävirallisemmin" no moi, tervehdys, tms.
Alanuoli: vastaatte omalla (etu)nimellä
Mä koen tuon nimellä vastaamisen jotenkin hölmönä, ikään kuin pitäisi antaa se kuva etten tiedä kuka soittaa. Mutta pelkkä moikkaaminen on vähän liian tuttavallista sekin.
Huono gallup, koska ainakin itselläni riippuu täysin siitä kuka tuo soittaja on. Pomolle vastaan eri tavalla kuin parhaalle ystävälleni. Noin esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallupoidaanpa muuten, miten vastaatte puhelimeen, jos teille soittaa joku perheen ulkopuolinen tuttu (ei läheinen ystävä) tai vaikka työkuvioista tuttu asiakas. Numero on siis tallennettuna ja näette, kuka soittaa.
Ylänuoli: vastaatte "epävirallisemmin" no moi, tervehdys, tms.
Alanuoli: vastaatte omalla (etu)nimellä
Mä koen tuon nimellä vastaamisen jotenkin hölmönä, ikään kuin pitäisi antaa se kuva etten tiedä kuka soittaa. Mutta pelkkä moikkaaminen on vähän liian tuttavallista sekin.
Huono gallup, koska ainakin itselläni riippuu täysin siitä kuka tuo soittaja on. Pomolle vastaan eri tavalla kuin parhaalle ystävälleni. Noin esimerkiksi.
Ainiin, ei saanut olla läheinen ystävä. No silti vastaustapa riippuu soittajasta. Laitetaan aiempaan parhaan ystävän tilalle vaikka kummitätini, jota tapaan kerran viiteen vuoteen.
Oletko aikuinen?
Kerrohan jokin konkreettinen menetys, onnettomuus, rahallinen tappio tms. joka seurasi siitä, kun vastasit tuntemattomasta numerosta tulleeseen puheluun ja miten tämä tapahtumaketju eteni?
Niin, lista ei liene kovin pitkä. Kaikki syyt olla vastaamatta tuntemattomiin numeroihin ovat kriittistä tarkastelua kestämättömiä, ts. tekosyitä kiertää tosiasia, että olet arka ja mieluummin pakoilet epämiellyttäviä asioita kuin kohtaat ne.