Mistä saatte syytä elää jatkossa? Ikää 36v ja tuntuu, että elämä ohi. Nuorena oli kaikki edessä, mieshommat, vauva jne

Nyt heti kannattaa tehdä ryhtiliike ettei sinulle käy kuten äidilleni. Hänen koko elämä oli vain perhe, ja romahti täysin henkisesti ja fyysisesti kun lapset aikuistui eikä kukaan enää tarvinnutkaan häntä. 

Eikö elämässäsi ole muuta sisältöä ja päämäärää ollut kuin pariutuminen ja lisääntyminen?

Mulla on antoisat harrastukset, juoksen, maalaan, soitan. Kun nämäkään ei riittäneet ahdistuksen poistamiseen niin erosin kumppanista, jonka kanssa ei ollut juuri mitään yhteistä. Nykyisessä suhteessa on taas vaikka mitä odotettavaa elämältä, kun ison osan haaveista saa jakaa.

Ero toimi uskomattoman hyvin itselläni, mutta en silti suosittele ilman vuosien harkintaa, sillä myös ne omat jutut on selvitettävä.

Ap tietää elämästä vielä hyvin vähän,elä tätä päivää ja lopeta liika miettiminen niin säästyt murehtimisesta...

Jumalauta nainen, sulla on kaikki hyvin! Nyt vähän respectiä sitä kohtaan, mitä sulla on.

Normaalia kun olet jo iäkäs

Vierailija kirjoitti:

Mä sain miljoonaperinnöstä. Siis tiedosta, että olen jonain päivänä erittäin rikas (verrattuna sen hetkiseen tilanteeseeni, joka ei sekään ihan huono ollut). Miettikää itse, että nykyinen varallisuutenne noin 5-kertaistuisi yhdessä yössä.

Ja ei, ei tarvitse moraalipanikoida, että ”joku odotti innoissaan jonkun kuolemaa, että perii”. Ei. Ei se noin mene. Jos olisikin ollut epävarmaa, elääkö juuri oma isäni ikuisesti, en olisi tietenkään ajatellut noin. Mutta kun en uskonut hänen kuolemattomuuteensa, niin perinnöthän ovat fakta. Lapsi saa aina sen, minkä vanhempi omisti. Nih.

Uusi vaimo saa puolet :) 

Nyt on aika elää itselleen eikä muiden odotuksille. Kuulostaa kliseeltä mutta on totta.

Saat vapauden jos mies jättää.

Haaveiletko ap itse nuorempaan mieheen vaihtamisesta ja parista uudesta lapsesta uusperhekuvioissa?

Ei tarvitse odottaa, että mies tekee tällaisen järjettömän peliliikkeen, kun voit tehdä sen itse.

Ei tätä kenellekään toivo, mutta vinkkinä vain, että jos menettäisit jonkun läheisesi, esim miehesi tai lapsesi - tai itse sairastuisit vakavasti - tajuaisit miten turhaa nyt "kriiseilet". Päinvastoin, sinun pitäisi olla superonnellinen kaikesta mitä sinulla on.

Hanki jokin uusi harrastus. Uutta mielekästä ajankulua. Muuta ja kehitä itseäsi, älä tee omasta kasvukohdastasi parisuhdeongelmaa. Liian moni perhe hajoaa tällaisten henkkoht "kriisien" takia. Kyllä sä löydät mielekästä sisältöä elämääsi!

Miksi aloitit niin nuorena? Olen 31 ja tuntuu että elämä edessä. Opiskelen uuteen ammattiin, on mies, perheen perustaminen vasta tulevaisuudessa jos onnistuu. Jos ei onnistu, keksin kyllä kaikkea muutakin kivaa tekemistä elämässä, matkustelua ainakin. 

Vierailija kirjoitti:

M49 kirjoitti:

Tosi rasittavaa olisi metsästellä meluisissa baareissa seuraa.

Pariutuminen on siirtynyt baareista tinderiin.

Joo, rasittavaa se olisi silti.

Paljon mukavampaa, kun oma puoliso löytyy kotoa.

Urheilu, siinä voi nostaa aina tavotteita edistymisen mukaan.

Näivety pois vinkumasta ap.

Toivottavasti miehesi jättääkin sinut ja vie lapset mennessään. Anteeksi vaan, mutta vaikutat todella raskaalta ja rasittavalta ihmiseltä.

Ehdithän sä vielä vauvan miehesi kanssa tehdä. Siitä vaan. Hyvä projekti loppuelämälle. Itsekin ehtisin vielä yhden hoitaa aikuiseksi ennen eläkkeelle jääntiä. Kyllähän siinä tarkoitusta taas elämälle saisi. Taidetaan kyllä ottaa lemmikkieläin.

Yleisesti parisuhdetta ja nuoruutta korostetaan kovasti julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Muitakin asioita elämässä on kuten taide, aatteet, terveys, kyvykkyys ja kypsyys. Nämä jälkimmäiset sulla vielä odottaa että tartut niihin. Ainakin oma elämä on ollut vanhemmalla iällä tasapainoisempaa ja tyydyttävämpää. Ihmissuhteetkin syvenee.

Itsellä oli samaa pulmaa joitain vuosia sitten. Nelikymppisenä havahduin siihen että olen tehnyt ja saavuttanut kaiken mitä nuorempana halusin. Parikymmentä vuotta olin sen aktiivisesti työskennellyt kohti niitä omia toiveitani, ja jonkin aikaa oli aika tyhjä fiilis että "mitäs ihmettä nyt?". Sitten tajusin etten tarvitse mitään erityistä tavoitetta, vaan elän tätä elämääni jonka olen onnistunut rakentamaan. Sen jälkeen on ollut aika pirun kivaa, kun ei ole tarvinnut ponnistella kohti jotain päämäärää, vaan on voinut nauttia työn hedelmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Virheellisesti moni kuvittelee että se mies ja lapset jotenkin täyttäisi elämän tyhjiön ja loppuelämä menisi automaattisesti onnellisesti loppuun asti. Oikeasti se pitää ihan itse osata täyttää se tyhjiö, sitä ei voi muut ihmiset paikata. 

Tää saattaa olla paras kuvaus ongelmasta. Hyvin konkreettinen. 

Kuuntele Stigiä, muistitko olla itsesi rouva? Se oma juttu kannattaa löytää, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Lapsenteko siksi että sulla on tylsää nyt - älä missään nimessä. Katkeroidut vielä lisää. Sulla on jo ne lapset, eikö? Tärkeää erottaa se että kaipaako sitä vauvaa ja sitä että saa olla jollain lailla keskipisteenä, vai haluaako kasvattaa ihmisen. Iso osa valitettavasti haluaa vaan vauvailla. Mitä en voi käsittää, eihän sellasen kanssa täytä kuin akuuttia hoivavietin tarvettaan. 

Eikä sen tekemisen pidä olla mitään erityistä. Usein ehdotukset on aika materialistisia, hanki sitä tai tätä yms. Mitä jos vaan nauttisit kuumasta kesäpäivästä, rannalle kirjan kanssa kattelemaan ja lueskelemaan? Lapset mukaan jos haluavat, ei kai sua mikään rajoita? 

Miten niin hedelmälliset vuodet ohi? Moni saa esikoisen ap:n ikäisenä.