Mistä saatte syytä elää jatkossa? Ikää 36v ja tuntuu, että elämä ohi. Nuorena oli kaikki edessä, mieshommat, vauva jne

Onko elämä mieluista vain kun on jotain mitä odottaa. Ei me tulevaa varten eletä sillä vain kuolema on odottamassa. Elä ja nauti arjestaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Virheellisesti moni kuvittelee että se mies ja lapset jotenkin täyttäisi elämän tyhjiön ja loppuelämä menisi automaattisesti onnellisesti loppuun asti. Oikeasti se pitää ihan itse osata täyttää se tyhjiö, sitä ei voi muut ihmiset paikata. 

Hyvin sanottu! Olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä minulta vaadittiin että tekisin toisen onnelliseksi, ei onnistu vaikka yrittäisinkin. Minusta lapsia ei tulisi tehdä ennen kun on osannut olla sinut itsensä kanssa ja yksin.

itse pian 25 ja tuntuu myös et elämä alkaa olla takana, ei oo edes kumppania... oispa nuori 20v

Aiemmin ulisit, että haluaisit töihin, mieluiten tiskaamaan kun et kestä ihmisiä ja nyt sä taas valitat vaikka tää on toteutunut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen että elämäsi on nyt hyvällä mallilla. Lapset jo isompia eivätkä sido niin paljon. Voi harrastaa jo omiakin juttuja ja aikaa ja voimia riittää itsensä kehittämiseen. Maailmassa on vaikka mitä kiinnostavia juttuja! Nyt vaan tutkimaan vaihtoehtoja

On vaikka mitä! Mutta mies ei suostu niihin!

Ap

Mihin miehesi ei suostu?

Harrasta omia juttuja, niiden ei tarvitse olla kalliita ja kaiken ajan vieviä.

Olen sopeuttanut omat harrasteeni perhetilanteeseen.

No ihan ilmainen harrastus kiinnostaa, jossa mies olisi mukana, seksiin liittyy. Mutta en saa harrastaa. Ap

💩

Anteeksi nyt ikärasismini, mutta 62-vuotiaana naurattaa nuo "oon 35-v, vanha ja elämä on ohi, nyyhkis" pillitykset.

Kai tuo on seurausta hillittömästä sometuksesta, ulkomuodon jatkuvasta ruotimisesta ja söpöistä selfieistä, romattisista elokuvista ja pariutumisinnosta että kun nuo vuodet alkaa olla ohi, ihminen masentuu eikä voi tajuta että elämässä voisi enää olla mitään kiinnostavaa ja innostavaa neljänkympin jälkeen.

Kannattaisi varmaan luopua oman napanöyhdän tonkimisesta ja somesta ja suunnata katse ulos todelliseen maailmaan. Mitä kaikkea jännää sieltä löytyykään, ihan missä iässä tahansa.

Olen 42v. Tuttu tunne tuo, mutta se menee ohi. Mulla lapset, ei miestä, enkä sellaista enää haluakaan. Yksin on hyvä.

Mikä sua kiinnostaa? Ei harrastuksen tarvitse olla mikään hieno tai trendikäs. Itseäni kiinnostaa historia niin oikein odotan, että lapset ovat vähän isompia, että olisi aikaa ahmia kirjoja ja dokumentteja ja ehkä jopa matkustella historiallisissa kohteissa. Tykkään myös eläimistä ja lemmikkeihin meneekin aikaa jo nyt. Tulevaisuudessa aikaa niillekin enemmän. Ja joo, elämästä kannattaa opetella nauttimaan ihan tässä ja nyt, vaikka toki ne unelmatkin ovat tärkeitä.

Siitä, että selvisin syövästä ja nyt elän itselleni, sellaista elämää jota haluan ja sellaisia asioita tehden, joita haluan tehdä. Kummasti sitä nousee sängystä onnellisena, kun päivä on täynnä mukavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v. Tuttu tunne tuo, mutta se menee ohi. Mulla lapset, ei miestä, enkä sellaista enää haluakaan. Yksin on hyvä.

Mikä sua kiinnostaa? Ei harrastuksen tarvitse olla mikään hieno tai trendikäs. Itseäni kiinnostaa historia niin oikein odotan, että lapset ovat vähän isompia, että olisi aikaa ahmia kirjoja ja dokumentteja ja ehkä jopa matkustella historiallisissa kohteissa. Tykkään myös eläimistä ja lemmikkeihin meneekin aikaa jo nyt. Tulevaisuudessa aikaa niillekin enemmän. Ja joo, elämästä kannattaa opetella nauttimaan ihan tässä ja nyt, vaikka toki ne unelmatkin ovat tärkeitä.

Päivä kerrallaan menty aina, ei mulla ole mitään unelmia. Ap

Olen 44 v ja ihan samat ajatukset kuin ap:lla. Lapset 11 v ja 13 v ja mies sanonut ajat sitten, ettei rakasta enää.

Tuntuu, että elämä oli tässä. Olen kotiäiti eikä lapsetkaan enää sillä lailla tarvitse kuin ennen.

Naisen elämä on lyhyt ja kiihkeä. Prime-aika on siinä 13-23v.

Voiko +30v naista enää naiseksi edes sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt ikärasismini, mutta 62-vuotiaana naurattaa nuo "oon 35-v, vanha ja elämä on ohi, nyyhkis" pillitykset.

Kai tuo on seurausta hillittömästä sometuksesta, ulkomuodon jatkuvasta ruotimisesta ja söpöistä selfieistä, romattisista elokuvista ja pariutumisinnosta että kun nuo vuodet alkaa olla ohi, ihminen masentuu eikä voi tajuta että elämässä voisi enää olla mitään kiinnostavaa ja innostavaa neljänkympin jälkeen.

Kannattaisi varmaan luopua oman napanöyhdän tonkimisesta ja somesta ja suunnata katse ulos todelliseen maailmaan. Mitä kaikkea jännää sieltä löytyykään, ihan missä iässä tahansa.

Mulla ei ole instaa.

Tässä pitäisi nyt valita oma henkinen hyvinvointi ja mielenkiinnon kohteet avioliiton kustannuksella. Tai sitten tyytyä tähän nykyiseen, intohimottomaan elämään. Ap

Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt ikärasismini, mutta 62-vuotiaana naurattaa nuo "oon 35-v, vanha ja elämä on ohi, nyyhkis" pillitykset.

Kai tuo on seurausta hillittömästä sometuksesta, ulkomuodon jatkuvasta ruotimisesta ja söpöistä selfieistä, romattisista elokuvista ja pariutumisinnosta että kun nuo vuodet alkaa olla ohi, ihminen masentuu eikä voi tajuta että elämässä voisi enää olla mitään kiinnostavaa ja innostavaa neljänkympin jälkeen.

Kannattaisi varmaan luopua oman napanöyhdän tonkimisesta ja somesta ja suunnata katse ulos todelliseen maailmaan. Mitä kaikkea jännää sieltä löytyykään, ihan missä iässä tahansa.

Mulla ei ole instaa.

Tässä pitäisi nyt valita oma henkinen hyvinvointi ja mielenkiinnon kohteet avioliiton kustannuksella. Tai sitten tyytyä tähän nykyiseen, intohimottomaan elämään. Ap

Niin tai mitä jos nyt ihan selvität itsellesi mitä haluat? Kun et suostu kuuntelemaan täälläkään annettuja ehdotuksia. Olet ilmeisesti vaan mennyt elämässä virran mukana, mies lapset jne kaikki on sulle vähän pakkopullaa? Mieti mitä ITSE haluat, ja ala toimia. Vai oikeastiko ainoa mitä haluat on villi seksi?

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että selvisin syövästä ja nyt elän itselleni, sellaista elämää jota haluan ja sellaisia asioita tehden, joita haluan tehdä. Kummasti sitä nousee sängystä onnellisena, kun päivä on täynnä mukavia asioita.

Kivat sulle, kaikki ei voi tehdä niitä asioita joita haluaa. Ap

Ajattele lapsuuttasi ja esiteini-ikääsi - mitä teit silloin, mistä sait elämäniloa silloin - tuskin parisuhteista, tuskin haaveilit perheestä, jne. Elit hetkessä.

Näin ainakin itse olen yrittänyt tehdä. Mulla ei tosin ole vielä miestä, lasta eikä työpaikkaa, vaikka ikää kohta 32v. Päätin että lohduttomuuden sijaan valitsen iloita aamukahvista, aamuauringosta, auringonlaskusta, kynttilänvalosta, jne. Ei lapsena ollut päämääriä, mutta sitäkin enemmän iloa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele lapsuuttasi ja esiteini-ikääsi - mitä teit silloin, mistä sait elämäniloa silloin - tuskin parisuhteista, tuskin haaveilit perheestä, jne. Elit hetkessä.

Näin ainakin itse olen yrittänyt tehdä. Mulla ei tosin ole vielä miestä, lasta eikä työpaikkaa, vaikka ikää kohta 32v. Päätin että lohduttomuuden sijaan valitsen iloita aamukahvista, aamuauringosta, auringonlaskusta, kynttilänvalosta, jne. Ei lapsena ollut päämääriä, mutta sitäkin enemmän iloa.

Nyt kun miettii, niin esiteininä haaveilin poikaystävästä :D

Ja nyt ilmeisesti himoan uutta m*naa. Hirveää, mun elämän intohimo on selvästi miehet!

:D

Ap

M49 kirjoitti:

Samanaiheisia sloituksia jatkuvasti, joten provo kai tämä on.

Siltä varalta, ettei ole:

Sinulla on perhe, eikö se luo sisältöä elämään?

Minä aimakin nautin vaimoni ja lasteni seurasta.

Työ, harrastukset, perhe.

Mitä muuta voisi haluta?

Tosi rasittavaa olisi metsästellä meluisissa baareissa seuraa.

Ihanaa, että mies kertoo nauttivansa vaimonsa ja lastensa seurasta! Olisipa minunkin exäni tehnyt niin, mutta kun kaikki muu oli tärkeämpää kuin oma perhe eikä halunnut viettää vapaa-aikaa perheen kanssa. Varsinkin vaimo oli se kaikkein arvottomin otus.  Itse olen aina arvostanut perhettä, ja ollut siitä kiitollinen, koska ei ole itsestään selvää, että löytää puolison ja saa lapsia. Muistan, miten onnellinen olin, kun aloimme exän kanssa seurustella, mutta hän pyöritti muitakin naisia selkäni takana.

Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on. Ala opiskella tms. ja harjoita kiitollisuutta. Sinulla on vaikka mitä, mutta et osaa arvostaa sitä.

Kuulostaa, että sulla on hyvä parisuhde ja lapset. Älä ota niitä itsestäänselvyytenä. Parisuhde vaatii kuitenkin työtä, niinkin että pysyy kipinä yllä. Panostaisin siihen. Olet nuori nyt, mutta voin kuvitella, että vanhemmiten kiität itseäsi, että vaalit perhettäsi ja parisuhdettasi.

Pidä myös huolta itsestäsi. Olen 35 vuotta ja nautin siitä, että olen suhteellisen terve ja mielestäni tosi kaunis. Hassua kun paljon nuorempana oli huonompi itsetunto kuin nyt. Lisäksi olen aina ollut todella utelias ja kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä. Myös pään sisällä on paljon paranneltavaa ainakin itselläni. Siihen käytän myös paljon aikaani. Haluan tulla iän myötä terveemmäksi ja paremmaksi ihmiseksi ja naiseksi. Tällä tavalla ei tule tylsää, koska aina keksii jotain uutta.

Yritän myös olla kiitollinen kaikesta, mitä olen elämässäni saanut. Monella on asiat paljon huonommin. Ymmärrän tyhjyyden fiiliksen tosi hyvin, mutta itseäni ainakin on auttanut siihen nuo edellä mainitut asiat.