Ystävien liian täydelliset elämät

Täällä huomaa aivan selvästi ettei jotkut tiedä elämän vaikeuksista yhtään mitään. En heitä tästä syytä tietenkään!

Mutta on se vaan karu totuus, että kyllä vaikeudet antavat ihmiselle perspektiviä elämään ja tekevät heistä vahvempia. Näin se vaan on.

Tällöin voi olla kovin vaikea nauttia ystävyydestä ihmisen kanssa, joka elää täydellistä elämää ahdasmielisenä siellä kuplassansa.

Ilman että kukaan toivoisi ystävälleen vaikeuksia!

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:50"]

Minkälaisia ongelmia kaipaisitte ystävillenne?

[/quote]

Tässä keskustelussa ei ole kyse siitä, että ystäville toivottaisiin pahaa. Vaan kun niitä ongelmia ilmaantuu, ne voi jakaa ystävän kanssa. Tällöin omaan ongelmaan saa erilaista näkökulmaa, kuin yksin murehtimalla. Eikö sinustakin tuntuisi pahalta, jos kuulisit jotain muuta kautta ystäväsi voivan huonosti, mutta hän ei ole voinut sitä sinulle kertoa kulissien romahtamisen pelossa?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:54"]

Munkin elämä voi vaikuttaa aika täydelliseltä, mutta pinnan alla on mm. seksi- ja rahahuolia...

[/quote]

Mutta miksi ystäville ei voi kertoa vaikeuksistaan? Ennen olemme ystävien kanssa jakaneet kaikki ilot ja surut. Mun kriisin myötä nämä täydellisten perheiden "ystävät" jotenkin sulkeutuivat ja nykyään keskustelemme vain kaikesta turhanpäiväisestä.

ap

[/quote]

Jos ei vaikka halua? Ei kaikki halua jakaa ihan kaikkea elämästään muille, tai vaikka jos ei luota tarpeeksi?

Täällä vaikuttaa moni kyllä olevan jotenkin kade tai jotain, siitä että muilla menee paremmin ja se syy on sitten muissa ihmisissä, he ovat pinnallisia jne. Voi toki näin olla, mutta voisiko olla että itse koetaan huonommuutta kun itsellä ei mene niin hyvin, tai oletetaan että kaverin elämä on "AINA" täydellistä. Kaikille tulee elämässä joskus pettymyksiä, eikö voisi olla tyytyväinen että kaverilla menee hyvin ja pyrkiä itsekin samaan? Miksi omia huolia ja murheita ei voisi jakaa kaverille, vaikka kaveri ei itse halua kuormittaa kaveriaan? Voi silti osata kuunnella ja jutella, vaikka ei jatkuvasti valittelisi elämäänsä. Voi olla avoin ja ystävästä välittävä, vaikka ei halua menneisyyden painolastia tai nykyisiä huoliaan vatvoa. En minä ainakaan paria asiaa halua kertoa elämästäni kellekään, pari läheistä tietävät mutta en minä tiettyjä menneisyyden juttuja aio levitellä vaikka olisi miten hyvä kaveri. Kai nyt ihmisillä on oikeus yksityisyyteenkin, ei kai kaikkea aina tarvitse tietää?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:45"]

En tunne huonommuutta, en missään nimessä. Mutta jokin elämän kokemus heiltä puuttuu. Johtuen juuri tästä, että kaikki on ollut liian täydellistä. Itse taas olen kriisien takia kasvanut henkisesti todella paljon ja minusta on tullut todella vahva. Mutta jollain tavalla koen etteivät he ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään. He myös tuomitsevat ja arvostelevat muiden valintoja helposti. Ei tämä helppo elämä heidän syy ole, en sitä tarkoita. Mutta paljon mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa, jotka ovat kokeneet elämässään jotain epätäydellistä. Oletteko muut huomanneet samaa?

N40

[/quote]

Juu et tunne huonommuutta vaan pahempaa. Tunnet olevasi parempi ihminen, ystäviesi yläpuolella. Koet jotenkin olevasi oikeutettu leimaamaan ystäviesi elämät "liian täydellisiksi", koska SINULLA on ollut NIIIIN kamalaa... 

[/quote]

Vaikka näin, jos tätä mieltä olet. Pohdin lähinnä vain miksi emme ole enää samalla aaltopituudellä ystävieni kanssa.

Miksi muuten noin vihamielisesti suhtauduit?

ap

Tutuille ei kerrota ongelmista, ystäville kyllä. Kaikilla on varmaan kriisejä vähintäänkin avioliitossa. Eihän niiltä voi välttyä vaikka ohi menevätkin. Nämä si un ystäväsi pitävät sinua tuttunaan.

Sori, en lukenut koko ketjua, mutta mä en kyllä missään nimessä toivo yhdellekään ystävälleni mitään vastoinkäymisiä! Mikä ystävä se sellainen on? Itse olen eronnut, sittemmin kyllä uuden onnen löytänyt, ja elän tällä hetkellä ihan täydellistä elämää. En voisi millään muotoa toivoa mitään epäonnea tai kamaluutta kenenkään ystäväni kohdalle. Päinvastoin, toivon heille kaikille mahdollisimman helppoa ja ihanaa, täydellistä elämää!!!

Totta kai vaikeudet antavat perspektiiviä elämään. Mutta kyllä sitä perspektiiviä saa silläkin, että läheiset käy läpi niitä vaikeuksia tai lukee ja tutkii paljon asioita. Ei kaikkea tarvitse itse kokea. 

Ja tosiasia on myös, että monen ihmisen vaikeudet hajottaa niin pahasti, että ne ei sieltä oikein koskaan enää nouse, eivätkä todellakaan ole entistä vahvempia. 

On täysin mahdollista elää täydellistä elämää ilman kuplaa ja ahdasmielisyyttä. 

Tuntuu, että sinä et ole nähnyt/kokenut muita elämän vaikeuksia kuin ne, jotka koet omiksi vaikeuksiksesi, koska sinun näkemyksesi on aika kapea ja ylemmyydentuntoinen.

T. yksi, jonka ystävät ovat kokeneet enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella mahdolliseksi ja on niitä kaikenlaisia juttuja omassa elämässäkin. Silti moni saattaa tuomita "täydelliseksi elämäksi".

Mä haluaisin juuri ystäviltäni vertaistukea. Jos nyt ei samanlaisia kokemuksia niin ainakin joitakin kokemusta siitä, kun asiat menee pieleen ja elämässä on vaikeuksia. Se helpottaisi kun tietäisi, että muillakin on vaikeuksia. On raskasta olla yksin se epätäydellinen ja epäonnistunut.

Minulla on tälläinen "elämänkokemusta" omaava, "vaikeuksia läpikäynyt" ystävä. Ja hänen kanssaan on raskasta. Aina puhutaan hänen vaikeasta elämästään (ja siis kyseessä ei ole esim. lapse tai puolison kuolema tai vakava sairaus). Ja hyvin monet muita aiheita käsittelevät keskustelut hän tyrmää, koska muut eivät ymmärrö mitään, kun elämä on juurikin "muovista", feikkiä tai "elämänkokemus" puuttuu.

Aika ärsyttävää! Kaikki ihmiset eivät vain hiero omia ikäviä asioitaan jatkuvasti muiden naamoille ja kehuskele kurjuudellaan. Olisi paljon mukavampaa olla joskus iloinen vaikka auringonpaisteesta, ellei muita ilonaiheita ole.

Tää on vähän sama asia, kun jotkut toteaa ihmiselle, jolla on vaikeaa, että "mut hei Afrikassa lapset kuolee nälkään". Millä tavalla sen pitäisi parantaa sen omien vaikeuksien kanssa kamppailevan oloa!? 

Ihan sama asia on tuo asenne, että "koska mulla on nyt ollu vaikeaa ja sulla ei (näennäisesti) niin en voi olla kanssasi luontevasti, koska sinä et voi ymmärtää kuinka vaikeaa elämä on". Miten ne vaikeudet muka tekee ap:stä tai muista viisaampia, jos sortuvat näin lapsenomaiseen ajattelutapaan.

Esimerkki: Minä olen ollut vaikeasti masentunut elämäni aikana, kärsinyt sosiaalisista peloista jne. Taistelin näistä vapaaksi (niin vapaaksi kuin pystyin) ja silti pystyn olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa ystävä. Mielestäni on hienoa, ettei jonkun toisen ole tarvinnut kokea samaa.

Tottakai kokemukseni on muokannut sitä miten näen maailman ja elämän, mutta en koe olevani sen viisaampi tai parempi ihminen. Koen, että erilaisuus on rikkaus ja se, että näen asiat ystäväni kanssa erilailla on vain hyvä asia.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:04"]

Täällä huomaa aivan selvästi ettei jotkut tiedä elämän vaikeuksista yhtään mitään. En heitä tästä syytä tietenkään!

Mutta on se vaan karu totuus, että kyllä vaikeudet antavat ihmiselle perspektiviä elämään ja tekevät heistä vahvempia. Näin se vaan on.

Tällöin voi olla kovin vaikea nauttia ystävyydestä ihmisen kanssa, joka elää täydellistä elämää ahdasmielisenä siellä kuplassansa.

Ilman että kukaan toivoisi ystävälleen vaikeuksia!

[/quote]

Mistä sinä olet niin vuorenvarma, että joku elää täydellistä elämäänsä ahdasmielisenä kuplassansa? Ja jos joku haluaa niin elää, niin anna elää. Mulla on ollut elämässä aika vaikeaa aikanaan valitettavasti, mutta olen pitkälti päässyt kaiken yli jo. Ehkä jotain perspektiiviä voi olla ja toisaalta voisin ajatella että olen vahva, koska olen tässä pisteessä kaiken sen jälkeen ja moni ei ole, mutta en koe niin. Ihmisten "vahvuutta" ei varsinaisesti voi vertailla koska et ole ollut toisen saappaissa, enkä koe että olisin mitään sen enemmän kuin muut vaikeuksieni takia. Itseasiassa olen sitä mieltä että vaikeudet tekevät ihmisestä heikomman. Esimerkiksi, minua on kiusattu koulussa -> huono itsetunto. Se vaikutti elämääni negatiivisesti ja heikensi elämänlaatuani. En koe että vaikeudet ihmisiä varsinaisesti vahvistavat, vaan päinvastoin. Kun tarpeeksi kauan sattuu, on seuraukset usein sellaiset että ns. normaali onnellinen elämä vaikeutuu, koska ne möröt palaavat kummittelemaan joskus. Vie aikaa päästä kaikesta yli eikä kaikesta aina pääsekään. Toki silti voi elää hyvää elämää, mutta mukavampaahan se elämä olisi jos ei kaikkea p*skaa olisi tarvinnut kokea. Koska se p*ska pilaa tietyn ajan elämästä, joten sitä en toivo kellekään. Mielestäni ihmiset saavat elää pumpulissa jos haluavat, ei se tarkoita etteivät he elämästä mitään ymmärtäisi. Ja veikkaan että kukaan ei tästä elämästä selviä ilman mitään vastoinkäymisiä, joten paras vain nauttia.

Batmanin Jokerihan sanoi;

Whatever doesn`t kill you, it simply makes you stranger ;)

Yksi "ystävä" alkoi kerran tentata miestäni riitelemisestä, kun ei ilmeisesti uskonut, kun olin sanonut, ettei meillä mitään isompia riitoja ole. Mies sanoi, että ei meillä ole mitään syytä riidellä, kun rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme. Jotkut luulevat, että kunnon parisuhteita ei ole olemassakaan, kun eivät ole sellaista kokeneet.

Kerron oman tarinani. Meitä on ollut vuosikausia tiivis 5 tytön ystäväporukka. Kaikilla oli se täydellinen elämä, kunnes minä erosin ja yksi tämän porukan ystävä sairastui samoihin aikoihin. Nämä 3 "täydellistä elämää" elävät ystävät eivät juurikaan pitäneet meihin yhteyttä ja jos joskus harvoin näimme (yksin tai yhdessä), he eivät osanneet puhua meille juuri mitään. Minulla ja tällä sairastuneella ystävälläni on nyt uskomattoman upeat ja avoimet välit ja olemme läheisempiä kuin koskaan ennen. Näiden kolmen kanssa välit ovat jäykän asialliset. Tapahtuineista on jo 8 vuotta aikaa.

Eli tästä voi päätellä jotain.

N42

Ap:n aloitus kuulostaa samalta ja yhtä pahalta, kun eräs entinen työkaverini, joka koki oikeudekseen julistaa kahvihuoneessa minun ja erään toisen lapsettomuudesta kärsivän työkaverin kuullen, kuinka hänestä on tullut oikea nainen vasta lapset saatuaan.

Samalla tavalla ap nostaa itseään muiden yläpuolelle, ehkä huomaamattaan. Ja todennäköisesti tuo paremmuuden tuntu näkyy myös näille ystäville, jotka eivät halua siksi jakaa elämänsä taakkaa ap:n kanssa. 

Tulee myös mieleen sellainen vaihtoehto, että ap on vuodattanut niin paljon omaa elämäänsä ja siinä samassa ehkä tahtomattaan viestittänyt, ettei pidä ystävien vastoinkäymisiä minään omaansa verrattuna ja tästä syystä nyt ystävät viilentävät välit, joka taas näkyy ap:lle "eri aaltopituuksilla" olemisena.

Usein kannattaa aloittaa peilistä ja miettiä omaa käyttäytymistään, ennenkuin leimaa toisia ihmisiä kokemattomiksi liian täydellisen elämän eläjiksi.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:21"]

Yksi "ystävä" alkoi kerran tentata miestäni riitelemisestä, kun ei ilmeisesti uskonut, kun olin sanonut, ettei meillä mitään isompia riitoja ole. Mies sanoi, että ei meillä ole mitään syytä riidellä, kun rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme. Jotkut luulevat, että kunnon parisuhteita ei ole olemassakaan, kun eivät ole sellaista kokeneet.

[/quote]

Juu tuo on outo ajatusmalli, että pitäisi riidellä ja kovaa, jotta parisuhde olisi "oikea" tai "aito"..

Jos ihminen on tullut niin paljon vahvemmaksi kriisiensä kautta, miksi hänen on tarpeen kehuskella sillä ja morkata  kanssaihmistensä tapaa elää?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:21"]

Yksi "ystävä" alkoi kerran tentata miestäni riitelemisestä, kun ei ilmeisesti uskonut, kun olin sanonut, ettei meillä mitään isompia riitoja ole. Mies sanoi, että ei meillä ole mitään syytä riidellä, kun rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme. Jotkut luulevat, että kunnon parisuhteita ei ole olemassakaan, kun eivät ole sellaista kokeneet.

[/quote]

Meillä on muuten käynyt ihan sama juttu! Ystävä tenttasi mieheltä vaikka kuinka ja kauan että onko se paskapuhetta kun väitän että ei me kyllä oikeesti riidellä. Selitin että meillä annetaan toiselle tilaa silloin kun tuntuu ärsyttävän, ja samoin osataan itse mennä rauhoittumaan tarpeen vaatiessa. Puhutaan asioista ja osataan myös oikeassa paikassa pitää suumme kiinni. Itse on aika hyökkäävä eikä siis voi uskoa että on muitakin tapoja käsitellä asioita kuin hänen omansa. Mikä muuten sattumoisin aina johtaa koviin tappeluihin ja lopulta eroon....

Käsittämätöntä yleistämistä: ap:lla on pari ihmistä elämässään, jotka eivät käyttäydy niin kuin ap haluaisi. Tämän seurauksena hän arvelee, ettei kukaan ikinä missään tilanteessa tunnu toimivan oikein hänen, arvoisan maailman navan suhteen.

Ap, sulla on nyt sun haasteet elämässä, mutta yritä ymmärtää, ettei muilla välttämättä ole kokemusta tästä samasta kriisistä ja sulla puolestaan ei ole kokemusta heidän mahdollisista ongelmistaan. (Kaikki ei myöskään ole niin drama queen-tyyppejä, että haluavat tehdä ongelmistaan koko elämänsä...)

Itse olen pyrkinyt olemaan pääsääntöisesti onnellinen. Viime keväänä olin työttömyysuhkan edessä (onneksi määräaikaista sopimustani jatkettiin), mieheni on sairas ja työtön ja niin edelleen. En kuitenkaan jaksa märehtiä koko ajan tai hieroa omaa kurjuuttani toisten naamaan. Itse enemmänkin inspiroidun toisten elämäntarinoista, vaikkapa siitä miten jotkut ovat menestyneet minua paremmin urallaan. Ajattelen, että jos se hänelle on mahdollista, voisi se olla minullekin. Se auttaa jaksamaan.

Aiemmin olin niitä ihmisiä, joiden onni oli minulta pois. Se oli todella rankkaa ja silloin tuli kyllä ap:n tapaan välillä melkein toivottua, että jollain menisi huonosti.

Niin, ja en todellakaan halua avautua kaikista ongelmistani, esimerkiksi mieheni terveyteen liittyvistä, ystävillenikään. Puhun asioista äitini ja siskoni kanssa, joiden tiedän olevan 100% luotettavia. Enkä oleta, että ystävänikään kertoisivat kaikesta heitä satuttavista asioista minulle.

Mä en tarvii mihinkään sellaisia ihmisiä, joilla menee aina hyvin tai jotka eivät koskaan kerro mitään mistään vaikeudesta elämässään.  Ihmissuhteissa haen eniten aitoutta. Aidossa elämässä on vastoinkäymisiäkin.