Lue keskustelun säännöt.
Ystävien liian täydelliset elämät
17.06.2014 |
Heti alkuun: en ole kateellinen.
Olen käynyt mieheni kanssa läpi suuren kriisin ja asuimme hetken erillämme jne. Pari ystäväni sen sijaan ovat näitä ihanne-perheen omistavia. Kaksi lasta, omakotitalo, 2 autoa, mökki, vene jne. Eikä tietääkseni sen suurempia kriisejä. Ainakaan eivät niistä ole kertoneet.
Nyt olen huomannut etten enää osaa olla heidän kanssaan. En tunne huonommuutta, en missään nimessä. Mutta jokin elämän kokemus heiltä puuttuu. Johtuen juuri tästä, että kaikki on ollut liian täydellistä. Itse taas olen kriisien takia kasvanut henkisesti todella paljon ja minusta on tullut todella vahva. Mutta jollain tavalla koen etteivät he ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään. He myös tuomitsevat ja arvostelevat muiden valintoja helposti. Ei tämä helppo elämä heidän syy ole, en sitä tarkoita. Mutta paljon mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa, jotka ovat kokeneet elämässään jotain epätäydellistä. Oletteko muut huomanneet samaa?
N40
Kommentit (128)
Yhden ystävän vaimo juuri avautui, että toinen pariskunta pisti perheen välit poikki heidän kanssa, koska kuulemma ystäväni vaimoineen ovat niin vahvoja ihmisiä. Tarkoittanee käytännössä, että tämä vaimo on päsmäröivä ja äänekäs ja kärkäs kaikkialla, sillä miehessä ei ole 30 vuoden tuntemisen perusteella mitään vikaa, vaikka juuri hänellä on rankkoja henkilökohtaisia kokemuksia takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:54"]
Munkin elämä voi vaikuttaa aika täydelliseltä, mutta pinnan alla on mm. seksi- ja rahahuolia...
[/quote]
Mutta miksi ystäville ei voi kertoa vaikeuksistaan? Ennen olemme ystävien kanssa jakaneet kaikki ilot ja surut. Mun kriisin myötä nämä täydellisten perheiden "ystävät" jotenkin sulkeutuivat ja nykyään keskustelemme vain kaikesta turhanpäiväisestä.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:51"]
On mullakin kaikenlaista kriisiä ja nuoruuden traumaa taakkana sielussani vaikka elämäni on nyt mallillaan ja olen kuvailemasi kaltaisen perheen jäsen.
Ei se silti tarkoita, ettenkö tietäisi vaikeuksista mitään. Eikä se perhe-elämä mitään auvoa ole, aina siis.
[/quote]
Sama minulla. On ollut vanhempien alkoholismia, oma avioero kun lapset ihan pieniä...no, niistä on jo aikaa. Nyt on uudet kuviot, ja ehkä juuri siksi osaan arvostaa tätä elämäntilannetta, jossa kaikki on oikeasti tosi hyvin. Lapset on terveet, parisuhde tasa-arvoinen, kiva koti, työpaikka...ei ole mitään mistä nostaa mitään elämää suurempaa ongelmaa. Joskus on rahat vähissä...no, sekin on oma valinta kun voitais asua halvemminkin.
Se että mulla ei nyt ole ns. valituksen aihetta, ei tarkoita että tämän neljäkymmentä vuotta kestäneen elämäni aikana ei olisi tapahtunut yhtä jos toistakin.
Usein tuollaiset ihmiset ei ole kovin empaattisia tai suvaitsevaisia, kun kaikki mennyt aina hyvin. Itsekin tykkään enemmän rosoisista ihmisistä.
Sori, mutta en aio hankkia elämääni väkisin kurjuutta vain, jotta voisit samastua minuun paremmin. Mitä iloa tuollaisesta "vahvuudesta" on, jos se estää tulemasta toimeen elämäänsä tyytyväisten ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina korostetaan sitä että pitää nähdä kurjuutta ja muuta paskaa ennenkuin on nähnyt elämää??! Aika avutonta.
Minä pidän mahdollisimman täydellisestä elämästä ja siksi pyrin siihen, eikä minulle kelpaisi muu. Helppo elämä ei stressaa eikä tee ryppyjä. Miksi tehdä asioista vaikeita väkisin vängällä ja elää tunkkaisessa risukasassa kun voi paistatella päivää auringon säteessä?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:51"]
On mullakin kaikenlaista kriisiä ja nuoruuden traumaa taakkana sielussani vaikka elämäni on nyt mallillaan ja olen kuvailemasi kaltaisen perheen jäsen.
Ei se silti tarkoita, ettenkö tietäisi vaikeuksista mitään. Eikä se perhe-elämä mitään auvoa ole, aina siis.
[/quote]
Sama minulla. On ollut vanhempien alkoholismia, oma avioero kun lapset ihan pieniä...no, niistä on jo aikaa. Nyt on uudet kuviot, ja ehkä juuri siksi osaan arvostaa tätä elämäntilannetta, jossa kaikki on oikeasti tosi hyvin. Lapset on terveet, parisuhde tasa-arvoinen, kiva koti, työpaikka...ei ole mitään mistä nostaa mitään elämää suurempaa ongelmaa. Joskus on rahat vähissä...no, sekin on oma valinta kun voitais asua halvemminkin.
Se että mulla ei nyt ole ns. valituksen aihetta, ei tarkoita että tämän neljäkymmentä vuotta kestäneen elämäni aikana ei olisi tapahtunut yhtä jos toistakin.
[/quote]
Kiva kuulla että elämäsi nyt hymyilee!
#7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15! Kirjoitat täyttä asiaa. Jotkut eivät kestä jos toisilla menee hyvin ja se on kyllä heidän heikkouttaan!
Et siis ole kateellinen, mutta et osaa aidosti iloita ystäviesikään puolesta joilla asiat on kunnossa ja he näyttävät tyytyväisiltä? Olet melko itsekäs tapaus, sori vaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole hyvä ja vaihda kaveri porukkaa jos sinua ottaa päähän että ystävillä menee hyvin. Itse ainakin olen ikionnellinen siitä että ystävilläni on hyvä elämä!
En ikinä tahtoisi olla ystäväsi ja jos nyt vahingossa minulla olisi kaltaisesi ihminen lähelläni en ikinä kertoisi hänelle iloisia uutisia, ettei hän vain tulisi mustasukkaiseksi..
Ja eiköhän kaikilla ole kriisejä ja sen semmoisia mutta he eivät vain kailota niistä toisille.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:02"]
Et siis ole kateellinen, mutta et osaa aidosti iloita ystäviesikään puolesta joilla asiat on kunnossa ja he näyttävät tyytyväisiltä? Olet melko itsekäs tapaus, sori vaan....
[/quote]Älä syyllistä ap:tä. On ihan luonnollista, että on vaikeaa samaistua ja iloita toisen onnesta jos itselle sataa paskaa niskaan. Et sinäkään siihen pysty täydestä sydämmestäsi. Sitä paitsi mitä yhteistä puhuttavaa on jos toinen puhuu matkusteluista ja shoppailuistaan ja ylennyksistään ja toinen hiljaksiin miettiin, että riittäköhän rahat loppukuun ruokiin tässä kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:02"]
Et siis ole kateellinen, mutta et osaa aidosti iloita ystäviesikään puolesta joilla asiat on kunnossa ja he näyttävät tyytyväisiltä? Olet melko itsekäs tapaus, sori vaan....
[/quote]
En ole kateellinen ja olen ihan onnellinen heidän puolestaan. Ei siitä ole kyse, hyvänen aika! Vaan siitä kuinka nämä erilaiset elämät ovat vaikuttaneet ystävyyssuhteisiimme!! Kyllä huomasin aikoinaan, kun meinasin erota, etteivät he pitäneet minuun samalla tavoin yhteyttä kuin ennen eivätkä tsempanneet, kun olisin sitä tarvinnut. Nyt olemme yrittäneet "ystävystyä" uudelleen, mutta huomaan kuinka eri planeetoilta olemme.
Joko nyt ymmärrät?
Itse olen huomannut sen, että ne ystävät, joilla on ollut vaikeuksia, ovat jotenkin rennompia ja avoimempia ystäviä. Mutta ne, joilla kaikki on mennyt täydellisesti, ovat ystävinä varauksellisia ja puhuvat elämästään erittäin harkiten.
Ei tarvitse varmaan erikseen mainita kumpien kanssa viihdyn paremmin ja kumpien ystävyys on antoisampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko omassa elämässä jotain pahasti vialla tai tekemisen puutetta, kun tarvitsee vaan miettiä ystävien elämää ja elämänkokemusta ja analysoida sitä vielä vieraiden kanssa netissä?
Mistä te loppujen lopuksi tiedätte että miten onnettomia ne täydellisen elämän viettäjät ovat?
Moni luullut että yhdellä tuttavapariskunnalla menee sairaan hyvin kun elämä niin täydellistä facebookeissa tai blogeissa, ja ostetaan kaikkea merkkikrääsää ja matkustetaan joka paikkaan ja feikkihymyillään uuden auton ratissa, mutta totuus on toisenlainen taustalla eli petoksia, ulosottoja, alkoholiongelmia, työpaikan menetyksiä jne.
Olen huomannut, että jotkut ihmiset jäävät roikkumaan vaikeuksiinsa ja määrittelevät itsensä niiden kautta vielä vuosien kuluttuakin: minulla on ollut elämässä kaikenlaista, minä olen selviytyjä, minulla on rankka menneisyys. Elämänmyönteisen ja ei-ongelmakeskeisen ihmisen voi olla vaikea löytää tällaisten kanssa yhteistä säveltä. -15
Minulla on ns. täydellinen elämä kaikkien mielestä, mutta tottakai surua ja murhettakin on ja kun näen ystävän jolla murheellista niin en raaski enkä viitsi enää kaataa murheitani hänen murheiseen niskaan. Ehkä kyse tällaisesta?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:14"]
Onko omassa elämässä jotain pahasti vialla tai tekemisen puutetta, kun tarvitsee vaan miettiä ystävien elämää ja elämänkokemusta ja analysoida sitä vielä vieraiden kanssa netissä?
[/quote]
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Jouduin ottamaan etäisyyttä ystävään, jonka parisuhde loppui. Parisuhteensa loppumisen jälkeen hän alkoi käyttäytyi kuin hän olisi maailman ainoa ihminen, jonka parisuhde olisi milloinkaan loppunut. Oma parisuhteeni loppui vuosia aikaisemmin, eipä tullut mieleenikään yrittää päteä millään henkisillä kasvuilla tms.
Minä olen huomannut, että yksi ystäväni on vältellyt minua eronsa jälkeen. Luulen, että syy on se, että hän on vaihtanut kaveripiirinsä eronneisiin, uusperheellisiin ja karanneisiin. En ole kauhean surullinen tämän ystävyyden menettämisestä, koska hän on ollut aina kateellinen, ilkeä ja itsekäs, ja kertonut minun asioitani eteenpäin muille ihmisille.