Lue keskustelun säännöt.
Ystävien liian täydelliset elämät
17.06.2014 |
Heti alkuun: en ole kateellinen.
Olen käynyt mieheni kanssa läpi suuren kriisin ja asuimme hetken erillämme jne. Pari ystäväni sen sijaan ovat näitä ihanne-perheen omistavia. Kaksi lasta, omakotitalo, 2 autoa, mökki, vene jne. Eikä tietääkseni sen suurempia kriisejä. Ainakaan eivät niistä ole kertoneet.
Nyt olen huomannut etten enää osaa olla heidän kanssaan. En tunne huonommuutta, en missään nimessä. Mutta jokin elämän kokemus heiltä puuttuu. Johtuen juuri tästä, että kaikki on ollut liian täydellistä. Itse taas olen kriisien takia kasvanut henkisesti todella paljon ja minusta on tullut todella vahva. Mutta jollain tavalla koen etteivät he ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään. He myös tuomitsevat ja arvostelevat muiden valintoja helposti. Ei tämä helppo elämä heidän syy ole, en sitä tarkoita. Mutta paljon mieluummin vietän aikaa ystävieni kanssa, jotka ovat kokeneet elämässään jotain epätäydellistä. Oletteko muut huomanneet samaa?
N40
Kommentit (128)
Tuon olisi voinut sanoa yhdellä lauseella: olen kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:16"]
Aika ärsyttävää! Kaikki ihmiset eivät vain hiero omia ikäviä asioitaan jatkuvasti muiden naamoille ja kehuskele kurjuudellaan.
[/quote]
Juuri näin. Onhan niitä vaikeuksia itse kullekin, mutta jotkut meistä kiinnittävän mieluummn huomioonsa asioihin, jotka ovat hyvin! En tosiaankaan tajua, mitä joku voi saada irti tuollaisesta vatvomisesta.
Jokainen ihminen arvostelee muita siten että jollain tavalla on parempi kuin he. Kun toisella menee hyvin, on rahaa, onnellinen perhe jne niin viimesijaisena keinona sitten "no ei ne tiedä elämästä mitään, minäpä tiedän kun olen kärsinyt". Kun ylpeys ei anna periksi olla kateellinen.
Käy tutkituttamassa pääsi, tuli sen verran paksua älämölöä.
Yllätyin kyllä todella, kun eräänä päivänä ystäväni kuvaili ohimennen elämääni "täydelliseksi", hän siis käytti itse lainausmerkkejä. Se tuntui hämmentävältä, ja vähän pahalta. Hänellä on ollut yksi pitkäkestoinen kriisi, joka on tapaamistemme puheenaiheiden keskiössä, ja koska hänellä on tuntunut olevan niin vaikeaa, en ole halunnut kaataa omia "pikku" ongelmia hänen niskaansa. Joissain asioissa minulla on ollut silkkaa säkää, ja tiedostan sen hyvin, ja suhtaudun nöyrän kiitollisesti, mutta ystävällä on selvästi jotain hampaan kolossa näistä asioista. Hänen ongelmistaan johtuen olen halunnut pitää muut puheenaiheet kevyenä, että olisi edes jotain piristävää hänelle. Ehkä minun pitäisi alkaa avautumaan vaikeuksista elämässäni, että oltaisiin samalla viivalla hänen mielestään? Kynnys on kuitenkin korkea, koska hän kuvittelee minun ja varmaan kaikkien muidenkin olevan jotain helppoa elämää eläviä kermaperseitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kriiseissä elävät ihmiset ehkä kuvittelevat saavansa jonkinlaista syvyyttä ajatteluunsa, mutta ovat kyllä usein kriiseissään aivan pihalla kaikesta. Eivät näe metsää puilta.
Itselläni on ulkopuolisen silmiin varmaan helppo ja kiva elämä. Omaisuutta, perhe, lapset jne. Tosiasiassa kamppaillaan isojen talousongelmien kanssa sekä menossa asuntokauppariita oikeudessa jota ei olla haluttu jakaa lähipiiriin, koska ahdistaa niin paljon. Elämä on selviytymistä ollut viimeiset kaksi vuotta. Paljon asioita, johon ei oo voitu vaikuttaa. Et voi tietää, edes ystävistäsi aina mitä he käy läpi.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:44"]
Käsittämätöntä yleistämistä: ap:lla on pari ihmistä elämässään, jotka eivät käyttäydy niin kuin ap haluaisi. Tämän seurauksena hän arvelee, ettei kukaan ikinä missään tilanteessa tunnu toimivan oikein hänen, arvoisan maailman navan suhteen.
Ap, sulla on nyt sun haasteet elämässä, mutta yritä ymmärtää, ettei muilla välttämättä ole kokemusta tästä samasta kriisistä ja sulla puolestaan ei ole kokemusta heidän mahdollisista ongelmistaan. (Kaikki ei myöskään ole niin drama queen-tyyppejä, että haluavat tehdä ongelmistaan koko elämänsä...)
[/quote]
Mut haluttiin nyt ymmärtää asiani kanssa aivan väärin, mutta en jaksa teidän kanssa vääntää asioista. Omista kriiseistäni on jo monta vuotta ettei ole enää mitään syytä heitä rasittaa näillä asioilla. Nykyään elämäni on ihan mallillaan, mutta kaipaisin vain syvällisempiä ystävyyssuhteita, enkä pintapuolista jutustelua.
Jätetään keskustelu tähän, ennen kuin menee liian vihamieliseksi, ok? Hyvää kesää kaikille :)
ap