Oliko 1980-luvun alku synkkää aikaa?

Ihmiset olivat omia kehonsa kanssa, ei silikoneja eikä brasilialaisesta pepun kohotuksesta ollut tietoakaan.

Ei tupakasta vöyhkääjiä, joka paikassa sai röökata, ilmastonmuutoksesta ei puhuttu, eikä tietookaan että

TRump olisi joskus USA:N pressa. Eli hyviä aikoja.

Ei ollut synkkää, mutta v**un ankeaa omasta mielestäni. En todellakaan ikävöi!

Sain vielä lapsilisää ja piti päättää ostanko vaatteita vai laitanko ruokaan rahaa? Yleensä raha meni äidin vuokraan, missä asuttiin. Oli kyllä köyhää aikaa, elin koulun ruuilla ja viikonloppuna ei ollut kotona ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa poltettiin paljon, pojat tappeli ja kiusasi toisiaan herkemmin, armeijaa ei voinut keskeyttää ja siellä simputettiin, sukupuoliroolit oli kovat ja heikkoutta ei suvaittu.

Tässä miehen muistoja ajoilta.

Tätäkin oli. 

sukupuolirooleista tuli mieleeni, että tasa-arvo oli kuitenkin kova puheenaihe. Esim. meillä kotona oli itsestäänselvyys, että tyttö voi tehdä ihan kaikki samat asiat kuin pojat (paitsi mennä armeijaan ja alkaa papiksi (josta tästä viimeisestä oltiin yhteiskunnallisesti jo eri mieltä, mutta armeija oli vielä sellainen asia, että yleisesti koettiin että se ei ole naisten paikka).

Tuon ajan armeija oli vielä aika kolkko laitos. Jos nykyään intin suorittaa miehistä alle 70 prosenttia, niin silloin suoritti yli 90 prosenttia, kun sitä ei saanut keskeyttää. Intissä oli ihan heikkolahjaisia, joita kiusattiin paljon. Lisäksi siihen aikaan varusmiehiä muutenkin höykytettiin aika tavalla. Sivariin puolestaan piti hakea erillisen lautakunnan kautta, johon kuului ainakin pappi ja upseerijäsen. He sitten arvioivat, onko tyyppi oikeasti "vakaumuksellinen". Jos heidän mielestään ei ollut, joutui armeijaan eikä päässyt sivariin. Ja sivari kesti muistaakseni 16 kuukautta, se suoritettiin esim sairaaloissa.

Lisätään vielä että nuoriso joi todella paljon ja humalahakuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa poltettiin paljon, pojat tappeli ja kiusasi toisiaan herkemmin, armeijaa ei voinut keskeyttää ja siellä simputettiin, sukupuoliroolit oli kovat ja heikkoutta ei suvaittu.

Tässä miehen muistoja ajoilta.

Tätäkin oli. 

sukupuolirooleista tuli mieleeni, että tasa-arvo oli kuitenkin kova puheenaihe. Esim. meillä kotona oli itsestäänselvyys, että tyttö voi tehdä ihan kaikki samat asiat kuin pojat (paitsi mennä armeijaan ja alkaa papiksi (josta tästä viimeisestä oltiin yhteiskunnallisesti jo eri mieltä, mutta armeija oli vielä sellainen asia, että yleisesti koettiin että se ei ole naisten paikka).

Tuon ajan armeija oli vielä aika kolkko laitos. Jos nykyään intin suorittaa miehistä alle 70 prosenttia, niin silloin suoritti yli 90 prosenttia, kun sitä ei saanut keskeyttää. Intissä oli ihan heikkolahjaisia, joita kiusattiin paljon. Lisäksi siihen aikaan varusmiehiä muutenkin höykytettiin aika tavalla. Sivariin puolestaan piti hakea erillisen lautakunnan kautta, johon kuului ainakin pappi ja upseerijäsen. He sitten arvioivat, onko tyyppi oikeasti "vakaumuksellinen". Jos heidän mielestään ei ollut, joutui armeijaan eikä päässyt sivariin. Ja sivari kesti muistaakseni 16 kuukautta, se suoritettiin esim sairaaloissa.

Lisätään vielä että nuoriso joi todella paljon ja humalahakuisesti.

Ihan hullua aikaa. Toivottavasti paha saa palkkansa eli armeijan ääliöt.

Vierailija kirjoitti:

Pastellivärejä ei varmaan oltu vielä siihen aikaan keksitty.

ap

Kasarin puolivälissä oli paljonkin pastelleja vaatetuksessa. Ehkei tosiaan vuosikymmenen alussa niinkään, silloin oli selkeää punaista/sinistä/mustaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pastellivärejä ei varmaan oltu vielä siihen aikaan keksitty.

ap

Mulla ainakin oli vaalean keltaisia, vaaleansinisiä, mintunvihreitä, persikan värisiä ja vaaleanpunaisia vaatteita ihan vuosikymmenen alussa. Ai niin ja liiloja.

Mahtavaa aikaa, ainut pelko/uhka oli ydinsota ja NL, mutta niihin oli tavallaan tottunut, eikä niitä jatkuvasti ajateltu, kun ei ollut nettiä ja öyhöttöjiä kaikissa tuuteissa myrkyttämässä ilmapiiriä. Olivat vaan niitä kylähulluja silloin.

minulla on muistikuvianiinikään pastelliväririkkaudesta... musitelen, että  kaupoissa ei juuri muuta ollutkaan kuin pastellia ja siihen sitten vaihtoehdoksi farkkujen värit: sininen, musta, valkoinen. minullakin oli yhdet kirkkaan keltaiset housut, yhden kirkkaan siniset housut, pastellin vihreät shortsit, pinkit shortsit, pinkkejä paitoja yms. valkoista kartoin.

se mitä esim. dingo rikkoi, niin silloin poikien ei kyllä pitänyt pukeutua pastellehin, tuli heti tietynlainen maine, mutta dingo ehkä rikkoi tuota kaavaa. neumania kuvailtiin mm. riikinkukoksi ja mediassa puhuttiin, että voiko mies pukeutua tuolla tavalla värikkäästi. Dingo oli kuitenkin punkhenkinen bändi, niin se sopi ehdottomasti siihen tyyliin ja neumanille, mitä noita vanhoja videoita katsoo, niin osasivat kyllä stailata itsensä. toinen mistä puhuttiin oli miesten meikkaus. dingollakin oli joskus vahvat meikit naamalla ja se oli taas joidenkin mielestä asia, jota miehet eivät olisi saaneet tehneet. Meille nuorille se meni läpi ihan noin vain, nuoren tehtävähän on kapinoida vallitsevia käsityksiä vastaan. nyt taas on ihan normaalia, että joku miespuolinenkin artisti meikkaa tai vaikka käyttää punaisia housuja, eikä tarvitse edes olla artisti.

Ite kun oon kuvia tuosta ajasta katellut, niin vaikutti siltä, että 70-luvun ruskeansävyt ja perusvärit olis olleet enemmän muodissa ja pastelliväri vasta joskus ehkä 1984 alkaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa poltettiin paljon, pojat tappeli ja kiusasi toisiaan herkemmin, armeijaa ei voinut keskeyttää ja siellä simputettiin, sukupuoliroolit oli kovat ja heikkoutta ei suvaittu.

Tässä miehen muistoja ajoilta.

Tuolta vaikuttaa se aika niidenkin juttujen perusteella, joita olen lukenut. Onneksi en ollut silloin syntynyt vielä vuosiin.

ap

Nykyajan nuorilla on asiat niin paljon paremmin ja hyvä niin. Ei kannata liikaa kuunnella noita, jotka nostalgisoivat vanhoja aikoja. Paljon paskaa oli tässä aikakaudessa.

voi kuule, on paljon paskaa tässäkin aikakaudessa.

minulla on nyt nuorinkin lapsi tullut täysi-ikäiseksi ja se mitä olen nähnyt nuoruutta hänen elämänsä ja kokemustensa kautta, niin senkin perusteella sanon, että olen onnellinen, että olen saanut elää nuoruuteni 1980-luvulla. en nostalgioi sitä, vaikka puhun kyseisen ajan hyvistä puolista, se ei merkitse sitä että kieltäisin huonot puolet tai että en muistaisi niitä. Silti jos nyt pitäisi valita eläisinkö esim. nuoruuden lapseni aikakaudella vai 1980-luvulla, niin ehdottomasti valitsisin sen 1980-luvun.

Oli tosi synkkää, ainakin kohdussa ollessa. 🙃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pastellivärejä ei varmaan oltu vielä siihen aikaan keksitty.

ap

Mulla ainakin oli vaalean keltaisia, vaaleansinisiä, mintunvihreitä, persikan värisiä ja vaaleanpunaisia vaatteita ihan vuosikymmenen alussa. Ai niin ja liiloja.

Mahtavaa aikaa, ainut pelko/uhka oli ydinsota ja NL, mutta niihin oli tavallaan tottunut, eikä niitä jatkuvasti ajateltu, kun ei ollut nettiä ja öyhöttöjiä kaikissa tuuteissa myrkyttämässä ilmapiiriä. Olivat vaan niitä kylähulluja silloin.

minulla on muistikuvianiinikään pastelliväririkkaudesta... musitelen, että  kaupoissa ei juuri muuta ollutkaan kuin pastellia ja siihen sitten vaihtoehdoksi farkkujen värit: sininen, musta, valkoinen. minullakin oli yhdet kirkkaan keltaiset housut, yhden kirkkaan siniset housut, pastellin vihreät shortsit, pinkit shortsit, pinkkejä paitoja yms. valkoista kartoin.

se mitä esim. dingo rikkoi, niin silloin poikien ei kyllä pitänyt pukeutua pastellehin, tuli heti tietynlainen maine, mutta dingo ehkä rikkoi tuota kaavaa. neumania kuvailtiin mm. riikinkukoksi ja mediassa puhuttiin, että voiko mies pukeutua tuolla tavalla värikkäästi. Dingo oli kuitenkin punkhenkinen bändi, niin se sopi ehdottomasti siihen tyyliin ja neumanille, mitä noita vanhoja videoita katsoo, niin osasivat kyllä stailata itsensä. toinen mistä puhuttiin oli miesten meikkaus. dingollakin oli joskus vahvat meikit naamalla ja se oli taas joidenkin mielestä asia, jota miehet eivät olisi saaneet tehneet. Meille nuorille se meni läpi ihan noin vain, nuoren tehtävähän on kapinoida vallitsevia käsityksiä vastaan. nyt taas on ihan normaalia, että joku miespuolinenkin artisti meikkaa tai vaikka käyttää punaisia housuja, eikä tarvitse edes olla artisti.

Ite kun oon kuvia tuosta ajasta katellut, niin vaikutti siltä, että 70-luvun ruskeansävyt ja perusvärit olis olleet enemmän muodissa ja pastelliväri vasta joskus ehkä 1984 alkaen. 

"80-luku

80-luvun muotiin kuuluivat ylisuuret vaatteet, neonvärit, isot logot ja olkatoppaukset. Vaikutteita otettiin miesten vaatteista, sellaisia olivat esim. ylisuuret puvuntakit, laskoshousut, vyön käyttö, tukevat nauhakengät sekä baskerit tai litteät lätsät, henkselit ja kalvosinnapit." http://pharakka.blogspot.com/2016/11/muodin-aikakaudet-60-70-80-2000-lu…

Nukutusaineista pulaa, wtf? En muista tuollaista. Silloin pääsi helposti tk-lääkärille saman viikon aikana ei-kiireellisessäkin asiassa ja ilmaiseksi. Ainakaan minun kunnassani ollut ollenkaan käyntimaksuja. HIV: llä peloteltiin alkuun, että se saattaa tarttua jopa ovenkahvoista mutta pian sekin pelko laantui.

80-luku oli optimistista aikaa. Oli töitä ja opiskelemalla pääsi yhä parempiin hommiin. Valtiolla ei ollut velkaa oikeastaan ollenkaan. Toki slloinkin tehtiin paljon itsareita kuten Suomessa aina mutta ihmiset noin yleensä eivät olleet niin masentuneita ja ahdistuneita kuin nykyään. En muista yhtään tuttua, joka silloin olisi syönyt lääkkeitä mt-ongelmiin tai käynyt terapiassa, nykyään tuntuu että joka toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pastellivärejä ei varmaan oltu vielä siihen aikaan keksitty.

ap

Kasarin puolivälissä oli paljonkin pastelleja vaatetuksessa. Ehkei tosiaan vuosikymmenen alussa niinkään, silloin oli selkeää punaista/sinistä/mustaa enemmän.

Pastellivärit oli todella suosittuja. Varsinkin ne imelät ja kirkkaat karamellivärit, joita ei vielä ankealla 70-luvulla ollut missään.

Sähkönsininen vyöryi markkinoille jossain vaiheessa. Sitä oli kaikkialla. Vaatteissa, asusteissa, meikeissä ja varsinkin sähkönsiniset ripsivärit oli tosi suosittuja.

tuossa muuten vertailtu vuoden 2018 ja 1980-luvun  muotinäytöksiä :D

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kasari-on-palannut-vuoden-2018-muot…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pastellivärejä ei varmaan oltu vielä siihen aikaan keksitty.

ap

Kasarin puolivälissä oli paljonkin pastelleja vaatetuksessa. Ehkei tosiaan vuosikymmenen alussa niinkään, silloin oli selkeää punaista/sinistä/mustaa enemmän.

Pastellivärit oli todella suosittuja. Varsinkin ne imelät ja kirkkaat karamellivärit, joita ei vielä ankealla 70-luvulla ollut missään.

Sähkönsininen vyöryi markkinoille jossain vaiheessa. Sitä oli kaikkialla. Vaatteissa, asusteissa, meikeissä ja varsinkin sähkönsiniset ripsivärit oli tosi suosittuja.

minulla oli sähkönsininen talvitakki, ostin sen kun äiti sanoi, että sähkönsinistä et saa ostaa. etsittiin kaverin kanssa sitten  kaupungista kauppa, jossa ei ollut minun koossani muuta kuin se sähkönsininen, että saatoin sanoa äidille, että kun kaupassa ei ollut vaihtoehtoja. äiti sitten sanoi, että ei kai se haittaa, jos varmistut ettei minun tarvitse nähdä tuota takkia koskaan :D

Pelkästään ydinsodan pelko oli suurin huoli nuorilla ja työllisyys.Myös 70-luvun värimaailmat jäi jo nopeasti pois ja uusromanttiikka pyyhki jo vanhentuneen discon jo pois kun briteistä ja oli kova kontrasti vielä vanhentuneeseen Amerikan 70 luvun tyyliin tuolloin vielä.

Ei mitään hajua. Olin tuolloin ensimmäisellä luokalla. Ei se mielestäni ollut erityisen synkkää aikaa.

Synkkyys alkoi jo vuosikymmentä aiemmin, silloin kun Jimi kuoli.

Hyvää aikaa, nousukausi alkamassa. Ai että!

Vierailija kirjoitti:

Aids herätti kai silloin kauhua ydinsodanuhan lisäksi?

Oikeastaan ainoat asiat jotka synkisti 1980-luvun alkua oli kylmä sota, ydinasevarustelu USAn ja NL n välillä,  varsinkin risteily- ja keskipitkän matkan ohjukset joista oli siellä täälä, ja Suomihan ei ollut täysin "puolueeton" . AIDS  tuli 1983 muistaakseni, ensin sitä pidettiin homojen tautina mutta äkkiä todettiin sen leviävän muillakin seksihurjatelijoilla. 

Musiikki ja nuorisomuoti oli monipuolista, kaikkien ei ollut pakko olla punkkareita vaan hevi, folk, syntsa, disco olivat ihan ok. Keski-ikäiset jotka eivät osanneet engkantia kuuntelivat humpaa, iskelmää  ja tangoa. 

Suomen taloudellinen tilanne oli noususuuntainen koko 1980-luvun ja nuorisotyöttömyydestä päästiin eroon ainakin kasvukeskuksissa.

80-luvulla sai vielä helposti töitä. Muistan, kun soitin erään pk-seudun autoliikkeen konttoriin ja kysyin olisiko töitä tarjolla. Pyydettiin käymään ja olivat otettuja oma-aloitteellisuudestani, vaikka siihen aikaan minulla oli vielä opiskelut käymättä ja olin pelkkä "raakile".

Lopulta minulle riitti siellä paljon hommia, tuurasin puhelinvaihteessa, olin konttori-apulainen, autoin myynti- ja ostoreskontrassa sen minkä pystyin ja hoidin postituksen. Oli opettavaista aikaa ja olen kiitollinen niistä vuosista, jolloin työkaverit jaksoivat (omien töiden lomassa) kärsivällisesti neuvoa ja opettaa.