Mieheni lähti juuri tapaamaan ihastustaan, kysyttävää?

uskotko ap että miehesi arvostaa sinua?

Up

Kysymys kuuluu, miksi olette yleensä yhdessä? Vai oletko niin läheisriippuvainen ettet osaa päästää irti miehestä jolle et ole se tärkein..ja muuten lapsi ei sitä muuta!

Minäkin ihmettelen sinua ap. Rakastatteko toisianne, tuskin. Et ole se numero 1, joka sinun tulisi olla. Oletko kynnysmatto?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 22:46"]

Siis nimenomaan mua häiritsisi jos mun mies haluaisi TUNNEtasolla tapailla muita naisia, tai jotain tiettyä ihastusta. Seksi on pelkkää seksiä, ja se voi olla tuntemattoman kanssa todella kiihkeää ja nautinnollista! Ihastumisia toisiin ihmisiin tulee ja menee, ne on elämää, mutta mulla on tunteita vaan mun miestä kohtaan.

Ap luulee nyt olevansa hirmu moderni tällaisessa tarinassaan.

[/quote]

Kyllä minusta on ihan normaalia, että on tunteita myös muita kuin sitä omaa puolisoaan kohtaan. Eri asia on, mitä niille/niillä tekee. En mäkään oikein aluksi uskonut, ettei mieheni koe asiaa uhkaksi (mä kyllä olisin) mutta päädyimme pariterapiaankin tämän koko asian takia ja siellä selvisi, että ei, hän ei koe sitä niin. Tämä on tehnyt siis vain pelkkää hyvää suhteellemme. Suhteellemme, jonka luulin ennen tätä antavan minulle kaiken. Tai... ehkä en sittenkään ollut ihan väärässä?

32

En muutenkaan käsitä alapeukutusten määrää kirjoituksilleni. Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi alapeukuttaa? Minulle on käynyt asiassa ainoastaan onnellisesti, olen aiempaa vahvempi eikä miehenikään kärsinyt vaan sanoo suhteemme parantuneen aiemmasta. Eli: Mikä tapahtuneessa on miinuspeukutettavaa? 

32

Hyvään parisuhteeseen ei pääse eikä tarvita kolmatta siihen väliin.

Kyllä on saapas nainen kun antaa miehen mennä pokkana tapaamaan ihastumistaan. Ja itsekäs mies kun leikkii asialla: odottaako kenties tunteidensa laimentuvan uuden ihastuksensa tapaamisilla? Vai katsooko tuleeko jutusta mitään ja ap kiltisti odottaa? Ja vielä vauva tuohon tilanteeseen!

Toivottavasti kuulemme jatkoa :) Jokohan mies on tullut kotiin?

Ei hyvää yötä, siis tämä on uskomatonta fantasiaa, provo pakko olla. Ei kukaan oikeasti työnnä miestään toisen syliin. Kummallista.

Kyllä tämä on ihan todellista. Ainakin meillä.

32

:D :D

Voeh. Aika naiivi on ap. Vaikka miehen kanssa avoimesti keskusteleekin, niin toisille tuollainen ns hyväksyntä nimenomaan lepuuttaa sen kolkottavan omatunnon, kun pettää... sitten mies vain palaa luoksesi silmät kirkkaina puimaan ihastustaan mutta jättää vain tietyt pointit eli panotapahtumat, kertomatta. Omatunto puhdistuu noin 50%sesti...

Kerrohan nyt miten kävi. Vai eikö mies tullut yöksi kotiin?

Olen pahoillani, mutta kyllä tämä sun tarinasi on huvittava.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:19"]

Minusta elämässä on kyse siitä, että eletyistä asioista ottaa opikseen ja kehittyy ihmisenä. Jos siis miehesi lähtisi uudelleen liikkeelle suhteenne alkuaikojen kaltaisesta tilanteesta, tuskin siitä tulisi jo koetun toistoa. Hän voisi näin ollen hyvinkin kokea uuden ihastuksen kanssa täysin uudenlaisia ja teidän yhdessä kokemia suurempia tuntemuksia.

[/quote]

Kysymys ei ole niinkään "tuntemuksista", vaan elämän peruspilareista. Lapset esimerkiksi on yksi sellainen. Minä ja mieheni edellytämme parisuhteelta vakautta, ehdotonta luottamusta ja vastuullisuutta ennen kuin harkitsemme lasten hankintaa. Suhteemme kehittäminen tälle tasolle on vienyt aikaa, eikä kävisi käden käänteessä mieheltäni kenenkään toisenkaan naisen kanssa (eikä minulta toisen miehen kanssa). 

Meillä on molemmilla voimakkaat ja perustellut mielipiteet laajasta skaalasta erilaisia tärkeinä pitämiämme asioita, lasten kasvatus näistä vain yhtenä osa-alueena. Kun asioita käsitellään sillä tasolla, millä me niitä olemme tottuneet käsittelemään, perustellustikaan muodostetut mielipiteet eivät eri ihmisillä ole yhteneviä. Meiltä meni muistaakseni 5 ensimmäistä vuotta ihan siihen, että kävimme läpi kummankin ajattelun perusteita ja muodostimme niiden pohjalta sellaisen yhteisen arvomaailman, jonka voimme molemmat allekirjoittaa.

Suhteessa on aina kaksi ihmistä. Jos meistä toinen nyt aloittaisi uuden suhteen, tuo prosessi alkaisi väistämättä alusta, ellei uusi kumppani olisi edellisen täydellinen kopio.

Rakkauden "suuruus" ei niinkään riipu siitä, kenen kanssa se koetaan, vaan siitä millä tavalla suhteessa eletään. Epäsopivan kumppanin kanssa ei pysty elämään sillä tavalla, että rakkaudesta tulisi suurta, mutta jos kumppani on riittävän sopiva, vielä mahdollisesti hieman sopivampaan vaihtamisella ei ole mitään merkitystä. Paljon suurempi merkitys on käytetyllä ajalla, energialla ja asenteella.

Rakastaminen on kuin talon rakentamista. Jos teet huolellisesti, käytät hyviä materiaaleja ja kunnioitat niiden ominaisuuksia, talosta tulee hyvä ja kestävä, etkä mielelläsi luovu siitä alkaaksesi rakentaa uutta toisaalle. Jos hutiloit ja fuskaat, talo horjuu vaikka perustukset (suhteen lähtöasetelma) olisivat kuinka hyvät. Jos et viitsi rakentaa ollenkaan, et saa taloakaan.

ap

[/quote]

Voit keksiä itsellesi vaikka miljoona tuollaista sääntöä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että ihminen ei ole robotti. Tunteet jyräävät helposti järjen yli, eikä silloin ensimmäisenä muistu mieleen yhdessä sovittu sääntölista kumppanin kanssa.

Aika hauska ketju. Uskon, että joiltakin ihmisiltä ap:n kuvaama toiminta voisi hyvin onnistuakin ja jopa ihan sovussa. Kaikki riippuu prioriteeteista. Joku arvostaa seksiä niin korkealle, ettei voisi hyväksyä kumppanilta syrjähyppyä, toiselle taas se ei merkitse muuta kuin fyysisen tarpeen tyydyttämistä. Rakkaudella ei välttämättä ole asian kanssa mitään tekemistä. Ja toisaalta on ihmisiä, jotka pystyvät rakastamaan kahta yhtä aikaa. Ihan perinteistä agraariajatteluahan tällainen ei ole, mutta voi toimia yksilötasolla.

Höpöhöpö Ap, vai 5 vuotta ihan keskustelitte parisuhteen periaatteista, hahhahhahhahhaa!!!

Voi ap. Jos mies rakastuu se rakastuu. Tapailu juuri mahdollistaa ihastuksen muuttumisen rakkaudeksi. Mulla ja miehellä on 21 vuotta takana ja kaksi pientä lasta. Annoin ihastuneen miehen mennä vapaasti ja mieheni rakastui. Nyt ollaan eron partaalla, kun puolen vuoden pettämisen jälkeen mies vaatii minulta, että saisi jatkaa ystävänä tämän tärkeän ihmisen kanssa. Tunnen mieheni sen verran hyvin, ettei se taaskaan pelkäksi ystävyydeksi jäisi. Tunnehuumassaan mies ei vaan pysty ajattelemaan selkeästi. Väittää rakastavansa minua ja lapsia, mutta tarjoaa minulle ainoana vaihtoehtona suhdetta, jossa on ikuisesti tuo kolmaspyörä mukana (ero ei mieheni mielestä tule kysymykseenkään).

Niin, että ihan turha kuvitella, ettei tunteet voisi sumentaa järkeä.

Päivitystä odottelen mielenkiinnolla.

Tulee mieleen Äitiyspakkaus-kirja jossa tuore isä tapailee ihastustaan.