Lue keskustelun säännöt.
Mieheni lähti juuri tapaamaan ihastustaan, kysyttävää?
15.06.2014 |
Samalla halukkaat voivat veikata, mihin aikaan hän tulee takaisin!
Itse jäin kotiin tekemään etätöitä, joten en vastaile jatkuvalla syötöllä vaan silloin tällöin.
Kommentit (98)
Itse olen enemmän avoimen suhteen kannalla, paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:44"]
Miksi avauksesi on omasta mielestäsi palstalaisia kiinnostava?
[/quote]
En ole esittänyt tällaista väittämää, enkä esittäisi. Minä en koe että minulla olisi minkäänlaisia edellytyksiä arvioida sitä, mikä avaus milloinkin osoittautuu palstalaisia kiinnostavaksi. Täällähän on monisivuisia ketjuja mm. Big Brotherista, alapääkarvoista, ikäeroihin liittyvistä mielipiteistä ja ties mistä sellaisesta, joka - jos minulta kysyttäisiin - ei ansaitsisi laisinkaan huomiota.
ap
[/quote]
Ansaitseeko sinun valitsemasi keskustelunaihe huomiota muilta palstailijoilta ja miksi?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:45"]
Tarkoitin ihastumisen syventymisellä tahtoa enempäänkin, jopa rakastumiseen. Heillä tuntuu nyt jo olevan paljon yhteistä.
10
[/quote]
Siis mitä tekisin, jos mieheni alkaisi tahtoa rakastumista tähän naiseen? Tulkitsen tämän niin, että hän alkaisi tahtoa parisuhdetta. En pidä sitä lainkaan todennäköisenä. Heillä on kyllä paljon yhteistä, ja kyseinen nainen on kieltämättä poikkeuksellisen kiinnostava tuttavuus mieheni näkökulmasta - eihän mies muuten tähän olisi ihastunutkaan. Mutta myös minulla ja miehelläni on paljon yhteistä.
Jos mieheni olisi tavannut tämän naisen samoihin aikoihin kun hän tapasi minut, en välttämättä olisi ollut se, jonka kanssa hän olisi suhteen aloittanut. Olisin siis hyvin voinut olla, mutta en välttämättä. Uskon, että tämä ihastus on siis henkilönä lähtökohtaisesti suunnilleen yhtä kiinnostava mieheni näkökulmasta kuin minäkin. Mutta mies ja minä olemme olleet nyt yhdessä 11 vuotta, ja käyttäneet koko tuon ajan suhteemme vahvistamiseen. Olemme käyneet (ja käymme yhä) pitkiä keskusteluja, myös vaikeista aiheista, ratkaisseet hankalia ristiriitoja välillämme onnistuneesti, tukeneet toisiamme monenlaisissa kriiseissä ja yhdessä erittäin pahassakin tilanteessa, siis näiden vuosien aikana hitsautuneet yhteen. Miehelläni ja tällä toisella naisella menisi 11 vuotta päästä yhdessä siihen, missä minä ja mieheni olemme nyt. Jos mies on suhteessamme onnellinen (kuten uskon), hän ei halua vaihtaa uuteen suhteeseen kesken kaiken, koska silloin hän ikään kuin menettää omasta tulevaisuudestaan nuo 11 vuotta.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:07"]Ansaitseeko sinun valitsemasi keskustelunaihe huomiota muilta palstailijoilta ja miksi?
[/quote]
Avaukseni ansaitsee sen verran huomiota kuin se saa.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:45"]
Tarkoitin ihastumisen syventymisellä tahtoa enempäänkin, jopa rakastumiseen. Heillä tuntuu nyt jo olevan paljon yhteistä.
10
[/quote]
Siis mitä tekisin, jos mieheni alkaisi tahtoa rakastumista tähän naiseen? Tulkitsen tämän niin, että hän alkaisi tahtoa parisuhdetta. En pidä sitä lainkaan todennäköisenä. Heillä on kyllä paljon yhteistä, ja kyseinen nainen on kieltämättä poikkeuksellisen kiinnostava tuttavuus mieheni näkökulmasta - eihän mies muuten tähän olisi ihastunutkaan. Mutta myös minulla ja miehelläni on paljon yhteistä.
Jos mieheni olisi tavannut tämän naisen samoihin aikoihin kun hän tapasi minut, en välttämättä olisi ollut se, jonka kanssa hän olisi suhteen aloittanut. Olisin siis hyvin voinut olla, mutta en välttämättä. Uskon, että tämä ihastus on siis henkilönä lähtökohtaisesti suunnilleen yhtä kiinnostava mieheni näkökulmasta kuin minäkin. Mutta mies ja minä olemme olleet nyt yhdessä 11 vuotta, ja käyttäneet koko tuon ajan suhteemme vahvistamiseen. Olemme käyneet (ja käymme yhä) pitkiä keskusteluja, myös vaikeista aiheista, ratkaisseet hankalia ristiriitoja välillämme onnistuneesti, tukeneet toisiamme monenlaisissa kriiseissä ja yhdessä erittäin pahassakin tilanteessa, siis näiden vuosien aikana hitsautuneet yhteen. Miehelläni ja tällä toisella naisella menisi 11 vuotta päästä yhdessä siihen, missä minä ja mieheni olemme nyt. Jos mies on suhteessamme onnellinen (kuten uskon), hän ei halua vaihtaa uuteen suhteeseen kesken kaiken, koska silloin hän ikään kuin menettää omasta tulevaisuudestaan nuo 11 vuotta.
ap
[/quote]
Minusta elämässä on kyse siitä, että eletyistä asioista ottaa opikseen ja kehittyy ihmisenä. Jos siis miehesi lähtisi uudelleen liikkeelle suhteenne alkuaikojen kaltaisesta tilanteesta, tuskin siitä tulisi jo koetun toistoa. Hän voisi näin ollen hyvinkin kokea uuden ihastuksen kanssa täysin uudenlaisia ja teidän yhdessä kokemia suurempia tuntemuksia.
Vaarallisilla vesillä liikutaan tällaisessa. Kuvitellaan, että ollaan tilanteen herroja, vaikkei ollakaan.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ota nyt lainkaan huomioon alkuhuuman mukanaan tuomaa täydellistä hullantumista, seksuaalista jännitettä, rakastumista ja sitä symbioosin tunnetta joka alkuun liittyy. Kun se pääsee käyntiin, ei 11 vuoden parisuhde paina vaakakupissa enää paljoakaan. Vasta huuman mentyä ohi mies huomaa, että olisi loppupeleissä ollut vaimon kanssa onnellisempi. Mutta tähän oivalluksen voi mennä se 2 vuotta minkä alkuhuuma keskimäärin kestää.
Todella tyhmää ap:lta kannustaa miestä tutustumaan ihastukseensa lisää. Että bensaa liekkeihin sitten vaan...
Mielenkiintoisia ajatuksia parisuhteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:38"]
Todella erikoinen logiikka tuo, että ihastus hälvenee kun toiseen tutustuu paremmin. Silloinhan ei olisi rakastuneita pariskuntia laisinkaan. Veikkaan ap, että oot kehittänyt tuon erikoisen ajatusjuoksun, koska miehesi on saanut sinut puhuttua siihen vuosien varrella? Luulet, että se on oma mielipiteesi asiasta.
Samaan aikaan sinulla on jokseenkin paha mieli mennä yksin nukkumaan ja mietit mitä miehen ja ihastuksen välillä tapahtuu?
[/quote]
En usko että paremmin tutustumalla menisi ohi mutta se ettei se olekaan kielletty hedelmä tekee siitä vähemmän kiihottavaa. Siitähän uskottomuudessa on usein kyse, kaikki mikä on kiellettyä houkuttaa
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:19"]
Minusta elämässä on kyse siitä, että eletyistä asioista ottaa opikseen ja kehittyy ihmisenä. Jos siis miehesi lähtisi uudelleen liikkeelle suhteenne alkuaikojen kaltaisesta tilanteesta, tuskin siitä tulisi jo koetun toistoa. Hän voisi näin ollen hyvinkin kokea uuden ihastuksen kanssa täysin uudenlaisia ja teidän yhdessä kokemia suurempia tuntemuksia.
[/quote]
Kysymys ei ole niinkään "tuntemuksista", vaan elämän peruspilareista. Lapset esimerkiksi on yksi sellainen. Minä ja mieheni edellytämme parisuhteelta vakautta, ehdotonta luottamusta ja vastuullisuutta ennen kuin harkitsemme lasten hankintaa. Suhteemme kehittäminen tälle tasolle on vienyt aikaa, eikä kävisi käden käänteessä mieheltäni kenenkään toisenkaan naisen kanssa (eikä minulta toisen miehen kanssa).
Meillä on molemmilla voimakkaat ja perustellut mielipiteet laajasta skaalasta erilaisia tärkeinä pitämiämme asioita, lasten kasvatus näistä vain yhtenä osa-alueena. Kun asioita käsitellään sillä tasolla, millä me niitä olemme tottuneet käsittelemään, perustellustikaan muodostetut mielipiteet eivät eri ihmisillä ole yhteneviä. Meiltä meni muistaakseni 5 ensimmäistä vuotta ihan siihen, että kävimme läpi kummankin ajattelun perusteita ja muodostimme niiden pohjalta sellaisen yhteisen arvomaailman, jonka voimme molemmat allekirjoittaa.
Suhteessa on aina kaksi ihmistä. Jos meistä toinen nyt aloittaisi uuden suhteen, tuo prosessi alkaisi väistämättä alusta, ellei uusi kumppani olisi edellisen täydellinen kopio.
Rakkauden "suuruus" ei niinkään riipu siitä, kenen kanssa se koetaan, vaan siitä millä tavalla suhteessa eletään. Epäsopivan kumppanin kanssa ei pysty elämään sillä tavalla, että rakkaudesta tulisi suurta, mutta jos kumppani on riittävän sopiva, vielä mahdollisesti hieman sopivampaan vaihtamisella ei ole mitään merkitystä. Paljon suurempi merkitys on käytetyllä ajalla, energialla ja asenteella.
Rakastaminen on kuin talon rakentamista. Jos teet huolellisesti, käytät hyviä materiaaleja ja kunnioitat niiden ominaisuuksia, talosta tulee hyvä ja kestävä, etkä mielelläsi luovu siitä alkaaksesi rakentaa uutta toisaalle. Jos hutiloit ja fuskaat, talo horjuu vaikka perustukset (suhteen lähtöasetelma) olisivat kuinka hyvät. Jos et viitsi rakentaa ollenkaan, et saa taloakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap! Mun mieheni olisi voinut kirjoittaa tällaisen aloituksen tänne viime syksynä "Avopuolisoni lähti juuri tapaamaan ihastustaan. Kysyttävää?" Ja vastailla nuo loputkin kommentit aivan kuin sinä. Oikein piti katsoa, että tuossa se sohvalla istuu, eikä ole ollut koneella :D
Miehelläni on siis aivan sama filosofia kuin sinulla: sallii mun ihastumisen, ymmärsi tämän miehen tärkeyden minulle, oli jopa iloinen siitä, että löysin yhteyden minulle niin tärkeään ja kiinnostavaan mieheen.
Yhteistä on myös se ajatus, että jos olisin voinut aikoinaan valita tämän ihastukseni, olisin varmaan valinnut, enkä miestäni ja mieheni tietää, että se on mahdollista. Se ei häntä kuitenkaan hermostuta, sillä en valinnut (itse asiassa se olisi ollut sikäli mahdollista, että tunsin tämän ihastukseni jo ennen kuin valitsin mieheni) ja olen itsekin vuosien saatossa monta kertaa ajatellut, että onneksi en valinnut, koska mieheni kanssa olen luultavasti saavuttanut paljon enemmän, kuin tämän ihastukseni kanssa voisin ikinä saavuttaa.
Ihastus oli vuosia poissa kuvioista, mutta tapasin hänet sattumalta ja -no, ihastuin uudestaan. Tunteilleni en siis voi mitään, vaikka ihastus ei olisi perheenisäainesta. Minulla on kaksi lasta mieheni kanssa, enkä ole ajatellut erota - miksi eroaisin, kun saan tavata ihastustani, ja saan olla mieheni kanssa?
Seksiä meillä ei ole ollut, se olisi sitten oma lukunsa. Mieheni mielestä sekin olisi mahdollista (ei tosin toivottavaa näin ymmärsin) jos muuten ei voisi olla. Hänen rajansa meni siinä, etten ala perhettä perustamaan ihastukseni kanssa. No, en ole aikonut :D
Go ap, go! Ihanaa, että on muitakin, jotka ajattelevat laatikon ulkopuolella.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:38"]
Todella erikoinen logiikka tuo, että ihastus hälvenee kun toiseen tutustuu paremmin. Silloinhan ei olisi rakastuneita pariskuntia laisinkaan. Veikkaan ap, että oot kehittänyt tuon erikoisen ajatusjuoksun, koska miehesi on saanut sinut puhuttua siihen vuosien varrella? Luulet, että se on oma mielipiteesi asiasta.
Samaan aikaan sinulla on jokseenkin paha mieli mennä yksin nukkumaan ja mietit mitä miehen ja ihastuksen välillä tapahtuu?
[/quote]
En allekirjoita tätä sen takia, että ainakin itseltä löydettyäni mieheni meni kiinnostus muita miehiä kohtaan niin isona kuin se sinkkuna oli. Eli vaikka suhde ei ole huono mieheni kanssa, saatan silti ihastua toiseen ihmiseen. Mutta saatan haluta häneltä jotain muuta, kuin koko elämän jakamista.
32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:45"]
Tarkoitin ihastumisen syventymisellä tahtoa enempäänkin, jopa rakastumiseen. Heillä tuntuu nyt jo olevan paljon yhteistä.
10
[/quote]
Siis mitä tekisin, jos mieheni alkaisi tahtoa rakastumista tähän naiseen? Tulkitsen tämän niin, että hän alkaisi tahtoa parisuhdetta. En pidä sitä lainkaan todennäköisenä. Heillä on kyllä paljon yhteistä, ja kyseinen nainen on kieltämättä poikkeuksellisen kiinnostava tuttavuus mieheni näkökulmasta - eihän mies muuten tähän olisi ihastunutkaan. Mutta myös minulla ja miehelläni on paljon yhteistä.
Jos mieheni olisi tavannut tämän naisen samoihin aikoihin kun hän tapasi minut, en välttämättä olisi ollut se, jonka kanssa hän olisi suhteen aloittanut. Olisin siis hyvin voinut olla, mutta en välttämättä. Uskon, että tämä ihastus on siis henkilönä lähtökohtaisesti suunnilleen yhtä kiinnostava mieheni näkökulmasta kuin minäkin. Mutta mies ja minä olemme olleet nyt yhdessä 11 vuotta, ja käyttäneet koko tuon ajan suhteemme vahvistamiseen. Olemme käyneet (ja käymme yhä) pitkiä keskusteluja, myös vaikeista aiheista, ratkaisseet hankalia ristiriitoja välillämme onnistuneesti, tukeneet toisiamme monenlaisissa kriiseissä ja yhdessä erittäin pahassakin tilanteessa, siis näiden vuosien aikana hitsautuneet yhteen. Miehelläni ja tällä toisella naisella menisi 11 vuotta päästä yhdessä siihen, missä minä ja mieheni olemme nyt. Jos mies on suhteessamme onnellinen (kuten uskon), hän ei halua vaihtaa uuteen suhteeseen kesken kaiken, koska silloin hän ikään kuin menettää omasta tulevaisuudestaan nuo 11 vuotta.
ap
[/quote]
Oh, voiko joku olla noin tyhmä ja naiivi. Anteeksi nyt mutta hämmästelen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:45"]
Tarkoitin ihastumisen syventymisellä tahtoa enempäänkin, jopa rakastumiseen. Heillä tuntuu nyt jo olevan paljon yhteistä.
10
[/quote]
Siis mitä tekisin, jos mieheni alkaisi tahtoa rakastumista tähän naiseen? Tulkitsen tämän niin, että hän alkaisi tahtoa parisuhdetta. En pidä sitä lainkaan todennäköisenä. Heillä on kyllä paljon yhteistä, ja kyseinen nainen on kieltämättä poikkeuksellisen kiinnostava tuttavuus mieheni näkökulmasta - eihän mies muuten tähän olisi ihastunutkaan. Mutta myös minulla ja miehelläni on paljon yhteistä.
Jos mieheni olisi tavannut tämän naisen samoihin aikoihin kun hän tapasi minut, en välttämättä olisi ollut se, jonka kanssa hän olisi suhteen aloittanut. Olisin siis hyvin voinut olla, mutta en välttämättä. Uskon, että tämä ihastus on siis henkilönä lähtökohtaisesti suunnilleen yhtä kiinnostava mieheni näkökulmasta kuin minäkin. Mutta mies ja minä olemme olleet nyt yhdessä 11 vuotta, ja käyttäneet koko tuon ajan suhteemme vahvistamiseen. Olemme käyneet (ja käymme yhä) pitkiä keskusteluja, myös vaikeista aiheista, ratkaisseet hankalia ristiriitoja välillämme onnistuneesti, tukeneet toisiamme monenlaisissa kriiseissä ja yhdessä erittäin pahassakin tilanteessa, siis näiden vuosien aikana hitsautuneet yhteen. Miehelläni ja tällä toisella naisella menisi 11 vuotta päästä yhdessä siihen, missä minä ja mieheni olemme nyt. Jos mies on suhteessamme onnellinen (kuten uskon), hän ei halua vaihtaa uuteen suhteeseen kesken kaiken, koska silloin hän ikään kuin menettää omasta tulevaisuudestaan nuo 11 vuotta.
ap
[/quote]
Oh, voiko joku olla noin tyhmä ja naiivi. Anteeksi nyt mutta hämmästelen.
[/quote]
Kyllä voi, Ap nimittäin;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyrskis... Nauran vedet silmissä, olet niin mainio juttuinesi, molemminpuolista lomahupia kirjoittajalle ja lukijalle. Vedättämisen sinä kyllä osaat, sitä en kiellä.
AP yrittää uskotella tilanteen itselleen parhain päin, kun mies tekee mitä huvittaa. Jos miehellä ja naisella ei vielä ole ollut seksiä, sitä tulee olemaan. Teillä ei ole lapsiakaan, mies vaihtaa siihen toiseen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:45"]
Tarkoitin ihastumisen syventymisellä tahtoa enempäänkin, jopa rakastumiseen. Heillä tuntuu nyt jo olevan paljon yhteistä.
10
[/quote]
Mutta mies ja minä olemme olleet nyt yhdessä 11 vuotta, ja käyttäneet koko tuon ajan suhteemme vahvistamiseen. Olemme käyneet (ja käymme yhä) pitkiä keskusteluja, myös vaikeista aiheista, ratkaisseet hankalia ristiriitoja välillämme onnistuneesti, tukeneet toisiamme monenlaisissa kriiseissä ja yhdessä erittäin pahassakin tilanteessa, siis näiden vuosien aikana hitsautuneet yhteen. Miehelläni ja tällä toisella naisella menisi 11 vuotta päästä yhdessä siihen, missä minä ja mieheni olemme nyt. Jos mies on suhteessamme onnellinen (kuten uskon), hän ei halua vaihtaa uuteen suhteeseen kesken kaiken, koska silloin hän ikään kuin menettää omasta tulevaisuudestaan nuo 11 vuotta.
ap
[/quote]
Huh mitä pässinlogiikkaa! "menettää omasta tulevaisuudestaan nuo 11 vuotta" oikeesti: vmp. Miten joku voi ajatella noin kierosti? Jos miehesi nyt aloittaa suhteen ihastuksensa kanssa ja rkastuu, he elävät muutaman vuoden sellaista huumaa että huh huh. Ja sen jälkeen suhde joko rakentuu syvemmäksi rakkaudeksi tai kuihtuu, sillä sinappi. Ei sen miehen eikä ihastuksen elämä ja vuodet hukkaan mene uuden suhteen vuoksi, päin vastoin.
On harha, että hyvän ja läheisen rakkaussuhteen voi rakentaa vasta vuosien saatossa, kyllä sen voi rakentaa ihan viikoissa, jopa päivissä. Ei ajalla ole mitään merkitystä suhteen hyvyyden tai kestäyyden kannalta. Ei suhteeseen laitettu aika mitenkään paranna tai oikeuta pitämään suhteesta kiinni, ellei ole muita syitä, kuten rakkaus ja syvä sitoutuminen. Suhteeseen laitettu mennyt aika ei tee suhteesta yhtään sen arvokkaampaa, siitä voi lähteä koska tahansa, kun on parempaa tarjolla tai suhde ei enää tyydytä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 17:01"]
58: Mieheni ja minun mielestä parisuhteen tärkein funktio on puolisolta saatava tuki elämän suurissa ja myös pienissä asioissa. Jos tuota tukea ei saa, koska ei voi paljastaa itsestään herkkiä kohtia puolisolleen, koko parisuhde on koko lailla turha ainakin siihen nähden, mitä omalta suhteeltani toivon ja tarvitsen. Kepeä yhdessäolo ja arjen jakaminen eivät minulla riitä esim. hyvän vanhemmuuden perustaksi, vaan minun ja lasteni isän välisen suhteen on hyvä olla syvä ja ns. henkisesti tiivis (= juuri se kaiken jakaminen toisen kanssa).
Olemme toistemme parhaat ystävät, sen lisäksi että olemme rakastavaiset. Jos jokin painaa mieltä, haluamme kertoa sen toiselle. Jos mieleen tulee ikävä tai mukava juttu, vaikka sitten menneisyydestäkin, haluamme kertoa sen toiselle. Ne jutut tekevät meistä sen, mitä olemme.
Mielestäni ei ole järkevää ajatella, että jokaisella ihmisellä täytyisi olla erikseen terapeutti, jolle kerrotaan tietynlaiset asiat. Jos ne voi kertoa myös puolisolle ja tämän johdosta ajan myötä saa kestävän ja hyvin turvalliselta tuntuvan parisuhteen, en näe siinä mitään välteltävää. Toki jotkut ihmiset tarvitsevat lisäksi terapiaa ja se heille suotakoon. Minäkin voisin kuvitella käyväni terapiassa, jos jumiutuisin johonkin aiheeseen niin pahasti, että olisi miehelleni liian kuluttavaa keskustella asiasta kanssani. Mutta vaikka terapiassa kävisinkin, kertoisin varmasti myös miehelleni aiheista joita siellä käsittelisin. Miehellä minut hyvin tuntevana ja kanssani paljon aikaa viettävänä ihmisenä voisi olla annettavaa niihin asioihin omasta näkökulmastaan.
ap
[/quote]
Tunnutte hyvin analyyttisiltä ihmisiltä eikä siinä ole mitään väärää. On kuitenkin mielestäni täysin eri asia olla avoin ja puhua kumppanilleen kaikista syvistä tunteistaan kuin tieten tahtoen lähteä syventämään suhdetta ihastukseen pyrkimällä olemaan tällekin mahdollisimman avoin. Ihastus voi laantua, mutta se voi myös syventyä entisestään.
Kukaan ei saa kumppaniltaan kaikkea mitä tarvitsee. Jos ihastuksen kohde antaakin miehellesi jotain, jota hän juuri sillä hetkellä kaipaa, voi olla vaikea pysäyttää suhteen etenemistä.
Toisaalta teillä ei ole vielä lapsia. Teillä on aikaa ja voimavaroja analysoida suhdettanne. Olen itsekin sellainen, että haluan mahdollisimman avoimen keskusteluyhteyden kumppaniini. Me myös kerromme toisillemme jos on vastaan tullut ihminen, johon voisi ihastua. Onhan se hyvin todennäköistä pitkissä parisuhteissa. Toisin kuin te, me emme ala syventämään suhdetta vaan tietoisesti pyrimme välttelemään tätä.
Lasten myötä olen oppinut sen, että aina ei mene hyvin. Aina ei jaksa edes puhua toiselle kun on lapset saatu nukkumaan. Pieniä erimielisyyksiäkään ei enää jaksa samalla tapaa jälkeenpäin käydä läpi kuin aikaisemmin. Olisi aika uuvuttavaa jos samaan aikaan kun itse ei jaksa panostaa parisuhteeseen, toinen huitelee tapaamassa ihastustaan. Eikä aina tarvitse panostaa parisuhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 23:29"]
mulla on tuollaisesta aika huonot kokemukset, että luvan kanssa saa tapailla tms.
Mies toi meille tuon järjestelyn ja ero tuntuu päivä päivältä houkuttelevammalta. En halua kuulla mitään jorinoita kenestäkään ihastuksesta, ja miehen vaatimukset tietää kaikki minun ihastuksistani saivat aikaan että menivät pidemmälle kuin muuten olisivat (kun kerran lupa oli), ja ennenkaikkea mies on alkanut tuntua painostavalata ja kontrolloivalta. Miksi hänen pitäisi saada jakaa jopa ihastumiseni? Tuntuu ahdistavalta kyttäämiseltä enemmän ja enemmän alun vääristyneen vapauden tunteen jälkeen. Hänen piti saada "olla läsnä" ihastumisissanikin ja se myrkytti sekä ihastukset että meidän välit.
En suosittele kenellekään, ja ap harkitse uudelleen motiiveja tuon kaltaiseen "kaikki jaetaan" asetelmaan?
[/quote]
Eihän teillä jaettu, vaan kontrolloitiin ja kytättiin. Minusta on itsestään selvää, että niin isoa asiaa, kuin ihastumista johonkuhun toiseen ei pysty pitämään vain itsellään. En minäkään olisi sitä kertonut, jos törmättyäni tähän toiseen mieheen olisimme kerran, pari käyneet kahvilla ja todenneet, että se oli sitten siinä eikä anna meille mitään. Silloin en olisi kertonut, kuin ehkä joskus jälkikäteen, että tapasinpa mutten xxxxx:n, kävimme kahvilla, olin aika ihastunut, mutta se meni ohi.
Ei meillä ainakaan alkanut minkäänlainen kontrollointi, kun kerroin miehelle. Päin vastoin se, että mieheni (yllätyksekseni) sanoi, että kyllä tunteita maailmaan mahtuu ja oli aivan sinut sen kanssa, että olen ihastunut (vaikka en halunnutkaan) toiseen mieheen, sai minut arvostamaan häntä lisää aiempaa verrattuna moneen potenssiin kerrottuna.
Tämä lisäsi rakkauttani häneen ja suhteemme parani. En olisi etukäteen voinut kuvitellakaan miestäni näin ymmärtäväiseksi, eli meillä tästä ei ollut sovittu etukäteen, mutta se oli minulle ja miehelle ehdottomasti paras lähestymistapa. Tällaisesta sallivuudesta ehkä moni haaveilee, mutta moni ei siihen kai käytännössä kykene. Jos mieheni olisi sanonut, että kamalaa kuin ihastuin, niin en tiedä, olisinko enää niin tiiviisti sitoutunut häneen. Nyt halusin siis sitoutua aiempaa enemmän. Vaikka olin samaan aikaan ihastunut edelleen ja jopa rakastunut tähän toiseen. Elämä on kummallista.
32
Jo ketjun otsikko on kuvottava. Kun on sitouduttu, siihen ei muita kaivata. PISTE. Te, jotka haluatte olla useamman kanssa samaan aikaan,pysykää sinkkuina.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:44"]
Miksi avauksesi on omasta mielestäsi palstalaisia kiinnostava?
[/quote]
En ole esittänyt tällaista väittämää, enkä esittäisi. Minä en koe että minulla olisi minkäänlaisia edellytyksiä arvioida sitä, mikä avaus milloinkin osoittautuu palstalaisia kiinnostavaksi. Täällähän on monisivuisia ketjuja mm. Big Brotherista, alapääkarvoista, ikäeroihin liittyvistä mielipiteistä ja ties mistä sellaisesta, joka - jos minulta kysyttäisiin - ei ansaitsisi laisinkaan huomiota.
ap