Lapsettomat, mikä nykyvanhemmissa tai -lapsissa ärsyttää eniten?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:12"]Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[/quote]

Aika moni vastavalmistunut lto on vielä lapseton...

[/quote]

Totta, mutta kummasti teoreetikon sisältä paljastuu empatia ja ymmärrys kun palaavat ä-lomalta töihin.

Todellakin jos eläisin pikkulapsiajan uudelleen varmistaisin että lapseni hoitajalla nimenomaan on oma kokemus äitiydestä ja oman lapsen kasvattamisesta. Sillä on iso etu, näen sen vasta nyt kun ko aika on itselläni takana päin.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

--aivan yhtä mahtista kun 2-kymppiset keskustelee lasten kasvatuksesta

Vanhemmissa ärsyttää se perusoletus, että kaikillehan lapsia "tulee". Sitten niitä pukataankin mahdottomiin olosuhteisiin, itketään ja marttyroidaan. Huokaillaan lapsettomalle, että voi kun sä pääset helpolla. Niin, sinutko ase ohimolla pakotettiin lisääntymään.

Lapset eivät oikein näy arkipäivässäni, eli ei kai heissä ärsytä erityisesti mikään. 

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:12"]Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[/quote]

Aika moni vastavalmistunut lto on vielä lapseton...

[/quote]

Totta, mutta kummasti teoreetikon sisältä paljastuu empatia ja ymmärrys kun palaavat ä-lomalta töihin.

Todellakin jos eläisin pikkulapsiajan uudelleen varmistaisin että lapseni hoitajalla nimenomaan on oma kokemus äitiydestä ja oman lapsen kasvattamisesta. Sillä on iso etu, näen sen vasta nyt kun ko aika on itselläni takana päin.

[/quote]

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa! Ottaako koville? Hahah!

Ei ota koville, olen helpottunut kun lapseni ovat jo teinejä. Naapurissa pph ja ulkopuolisena näen pikkulapsen hoitoon jättämisen ja ylipäätään monta asiaa siinä elämäntilanteessa eri tavoin kuin itse tilanteessa eläjä. Toivon että itse olisin ollut tarpeeksi empaattinen ja ymmärtäväinen lapsiani kohtaan, moni vanhempi ei ole. Ei voi olla kun tilanne ei anna myöden; töihin on mentävä ja kello käy.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:25"]

Vanhemmissa ärsyttää se perusoletus, että kaikillehan lapsia "tulee". Sitten niitä pukataankin mahdottomiin olosuhteisiin, itketään ja marttyroidaan. Huokaillaan lapsettomalle, että voi kun sä pääset helpolla. Niin, sinutko ase ohimolla pakotettiin lisääntymään.

[/quote]

Tämä on tosiaan ärsyttävää. Jotkut lisääntyjät eivät ota lainkaan vastuuta omista elämäntapavalinnoistaan, mutta kykyä syyllistämiseen ja bingoamiseen kyllä löytyy. -2

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:12"]

Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[/quote]

Tai terveet lääkäreiksi, lainkuuliaiset lakimiehiksi jne ihme logiikka sinulla.

Saako tähän vastata lapsellisetkin? ...ehkä tällä hetkellä se, että vanhemmat kuvittelevat opettajien, päiväkodin ohjaajien jne. toimivan ainoina kasvattajina. Liian monta tapausta on tullut vastaan... Jos lapsi kämmää, saa huonoja numeroita tai tappelee, se on opettajien vika. Ja sitä opettajaa uhkaillaan vaikka oikeustoimilla jos vanhempi ei ole samaa mieltä opettajan kanssa. Mitä hemmettiä, missä on kasvattajien ja lasten oma vastuu?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:12"]

Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[/quote]

Tai terveet lääkäreiksi, lainkuuliaiset lakimiehiksi jne ihme logiikka sinulla.

[/quote]

On asioita joita ei kirjoista opi -voit itse miettiä loput.

Ystävien perhetouhuja kun vierestä katselen, kaikilla tuntuu asiat olevan ihan hyvin. Reippaimpia ja parhaiten käyttäytyviä ovat sen perheen lapset, jotka otetaan mukaan kaikkeen tekemiseen ja joiden mielipiteita kuunnellaan ihan pienestä pitäen. Yksi kaveri on ylihuolehtiva, hänen lapsensa vaikuttavat ahdituneilta ja pelokkailta, eikä ihme, kun keskustelu tuntuu aina menevän tyyliin "älä nyt leikkaa niillä saksilla, tulee iso haava ja paljon verta..."

Kovaäänisyys eli huutamalla puhuminen. 

Mieleeni on jäänyt vanhempi joka oli sitä mieltä ettei heidän lastensa tarvi tervehtiä heitä tervehtinyttä aikuista jolleivat lapset sitä itse halua. Minun lapsuusaikoinani tervehtimiskyvytön olisi saanut vähintään huutia tai viety tutkimuksiin ja apukouluun. Käytöstapojen osaamista arvostettiin. Nykyään käytöstapoja ei välitetä opettaa jälkeläisille eikä niitä myöskään ilmeisesti arvosteta näiden vanhempienkaan parissa.

Turha itkeä kun oma jälkeläinen ei saa töitä jos käytöstavat ovat hakusessa. Ero on selkeästi näkyvissä jokapäiväisissä kontakteissa palveluammattien edustajien kanssa. Jotkut koulunpenkiltä tulleet nuoret ovat kaikin puolin mallikkaita, reippaita, kohteliaita ja avuliaita. Toiset puolestaan pitävät asiakasta heidän päivänsä kulkua haittaavana häiriötekijänä. 

Kiitänpä tässä samantien teitä kaikkia reippaita ja kohteliaita nuoria!

Aika jännä, ensin pyydetään kertomaan, mikä ärsyttää ja sitten kun kertoo, saa märkiä pyyhkeitä ympäri korvia.

Minua on jo vuosikausia ärsyttänyt, että monilla vanhemmilta on aikuisuus ja vanhemmuus kadoksissa. Ei pystytä tai uskalleta ottaa vastuuta lapsistaan. Ja lapsethan käyttävät vanhempien kyvyttömyyttä hyväkseen, missä vain on mahdollista. Lapset hyppyyttävät vanhempian, jotka eivät osaa tai uskalla kieltää ja asettaa rajoja.

Mieleen tulee erään tuttavani, luokanopettajan, kertomus. Oli ensimmäinen vanhempainilta ekaluokkalaisten vanhemmille heti koulun alettua. Opettaja kyseli, onko jotain erityisiä asioita, jotka hänen tulisi ottaa huomioon. Eräs äiti sanoi silloin aivan vakavalla naamalla, että heidän lastaan ei saa kieltää, kun tulee niin paha mieli. Opettaja oli vastannut, etä äiti voi olla aivan varma, että hänen lastaan kielletään ja käsketään aivan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin luokan oppilaita. Ja että lapsi ei mene siitä rikki. Tämä tapahtui jo joskus reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt tilanne lienee paljon pahempi. Niitä lapsia, joita ei ole koskaan kielletty mistään, on suuri osa luokan oppilaista.

Muutama vuosi siten muuan amislikka, keittiöalan koulutettava, ei tahtonut millään ymmärtää, miksi korut ja lävistykset eivät olleet sallittuja keittiötöissä, ei vaikka hänelle väännettiin suurin piirtein rautalangasta  perusteet. Asenne oli se, että kukaan ei voi tulla komentelemaan, koska MINÄ haluan pitää lävistykset ja korut, koska ne ovat osa persoonani. Työturvallisuus, ei edes oma, ollut lainkaan tärkeää.

Nythän monet tv-kokitki tekevät ruokaa sormukset sormissaan ilman suojakäsineitä. Taitavat hekin olla niita myötäkarvaan siliteltyjä lapsia!

En vastaa varsinaisesti ap:n kysymykseen, vaikka ärsyttäviä asioita tuleekin mieleen. En ole edes lapseton, mutta mielipiteeni oli sama myös lapsettomana. Särähti korvaan tuo "nykyvanhemmuus". Jokaisena aikakautena on omat ongelmansa kasvatuksessa, usein kuitenkin vuosikymmenestä toiseen vanhemmat painiskelevat samojen ongelmien kanssa. Kuulee usein puhuttavan, että nykylapset olisivat kurittomampia. En ole varma tästä, aika usein kultaa muistot. Jos näin on, luulen että suurin siihen on ruumiillisen kurituksen kieltäminen. Ehkä vanhemmat eivät ole löytäneet vielä uusia keinoja. Kuritus ja väkivalta on helpompi tie saada lapsi tottelemaan. Mutta vahingollinen ja onneksi laiton. Aika moni vanhempi teki väärin aikanaan, olisivat pulassa nyt. Tänä päivänä vanhemmilta vaaditaan selvästi enemmän. Monet "joutuvat" pärjäämään yksin lastensa kanssa, kun isovanhemmilta ei saa tukea. Yhteisöllisyys on vähentynyt. Ennen lapset saatettiin lähettää koko kesäksi mummolaan tai naapurit hoitivat. Nyt monet eläkeläiset ovat niin kiireisiä ettei ole aikaa lastenlapsille. Kolmekymppinen mieheni kertoi, että hänet laitettiin usein juopoille tutuille hoitoon. Eivät olleet väkivaltaisia, mutta ls-ilmoitus tuosta varmasti nykyisin napsahtaisi. Normaali perhe oli muuten kyseessä. Ikäluokkani lapset usein huitelivat päivät pitkät keskenään pihalla, eikä vanhemmat juuri vahtineet.

Usein tämä vanhempi sukupolvi on moittimassa nykylapsia ja vanhempia. Itse en ymmärrä sitä ollenkaan, eivät mielestäni olleet yhtään parempia aikanaan. Vanhemmuuden vaatimukset ovat kasvaneet, nyt ei pääse enää niin helpolla. Ja ihan hyvä niin. Tulipas pitkä ja sekava sepustus...

Ihmettelen sitä miten lapset ehdollistetaan vapaamatkustajiksi perheessä. Ei mitään velvollisuuksia, ei askareita. 

Onhan se nyt lapsen (=tulevan aikuisen) itsensäkin kannalta eduksi, jos osaa hoitaa normaalit toimet, kuten ruuanlaiton, pyykinpesu, polkupyörän kumin paikkauksen, takan sytyttämisen... Muutenhan sitä on ihan jälkeenjäänyt sitten kun asioista pitääkin alkaa huolehtia itse.

Lapset tuntuu nykyään tietyllä tavalla paljon "lapsellisemmilta" kuin ennen, jotenkin kyvyttömiltä.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:23"]

Ikäluokkani lapset usein huitelivat päivät pitkät keskenään pihalla, eikä vanhemmat juuri vahtineet.

[/quote]

Tämähän oli lapsuudessa parasta. Kahdeksankymmentäluvun lapsuus oli varmasti parempaa kuin lapsuus nykyään on jatkuvine "harrastuksineen" ja menoineen.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:22"]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

Mun mielestä ei ihan hirveästi kannattaisi arvioida nykylasten käytöstä vertaamalla sitä siihen, miten on itse käyttäytynyt lapsena, koska eihän lapsi nyt osaa arvioida, millaista hänen käytöksensä on aikuisten silmissä.

Mun äiti on saanut lapsensa välillä 1978-1991, ja hän on sitä mieltä, että nykyään lapset keskimäärin kasvatetaan paljon paremmin ja vanhemmat kiinnittävät huomiota paljon olennaisempiin asioihin kuin ennen. Juuri viime viikolla hän kertoi, miten he keskustelivat aiheesta erään ystävänsä kanssa, joka on koululääkäri. He (ovat suunnilleen saman ikäisiä) olivat molemmat sitä mieltä, että heidän sukupolvensa helmasynt kasvatuksessa oli se, että heidät itsensä oli kasvatettu melko ankarassa asenneilmapiirissä, joten omille lapsilleen he halusivat antaa enemmän vapauksia, ja siinä sitten mentiin metsään. 

On helppo sanoa, että minä olin lapsena kiltti ja tottelin aina, vaikka totuus saattaa olla ihan toinen.

Nykyajan kakarat pelaavat liikaa. Siitä johtuu levottomuus jne.

Kurittomat kakarat. Lapsilta ei kielletä mitään eikä heiltä vaadita mitään. Vanhemmat yrittävät olla lastensa kavereita eikä kasvattajia.