Lapsettomat, mikä nykyvanhemmissa tai -lapsissa ärsyttää eniten?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

Olen kuulut monen muunkin pitkän linjan päiväkodin työntekijän samaa ihmettelevän. Että miten lapset ovat muuttuneet niin paljon viimeisen 30 vuoden aikana. Huonotapaisia, äänekkäitä, eivät tottele, kiusaamista. Päiväkodissa kuulemma pitää aloittaa kasvatustyö monesti ihan alusta, kun lapsilla ei ole mitään rajaa, eikä mitään sääntöjä ollut. Joten ei ne lapsettomat lto.t vain ihmettele.

[/quote]

Voisiko syy olla ruumiillisen kurituksen kieltäminen, osuisi aika hyvin yksiin kun julistettiin laittomaksi vuonna 1984. Onhan sitä jatkunut sen jälkeenkin, mutta vähenee onneksi koko ajan.

Saahan sen lapsen hakkaamalla käyttäytymään kuin sotilas, mutta onko se sen arvoista?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:53"]

Mä muistan, kun mulla ei ollut lapsia ja ajattelin myös, että lapsille pitää koko ajan pitää hirveää jöötä. Sitten kun sain omia lapsia, ymmärsin, että se ehdottomuus ei oikein toimi lasten kanssa. Lapselle kun alkaa siinä ensimmäisen ikävuoden jälkeen kehittyä myös oma tahto, jota ei saa toimimaan oman mielen mukaan, vaikka päällään seisois. Siksi napakat käskyt ja kiellot on vaihdettava pehmeämpiin keinoihin ja siedettävä kaikenlaisia kommervenkkejä lapselta, ellei sitten halua elää elämäänsä jatkuvan huudon ja karjumisen keskellä. 

Ja "rajojen paneminen vauvalle" kuulostaa kyllä oudolta. Ei vauva ymmärrä mitään syy- ja seuraussuhteita, eikä vauva ymmärrä aikaa. Vauvalla ei yksinkertaisesti ole kärsivällisyyttä, vauvalla on vain tämä hetki. Kärsivällisyys kehittyy pikkuhiljaa.

[/quote]

Minulle kävi toisin päin. Lapsettomana olin idealisti.Kun sain omia lapsia, tajusin, että rajat on rakkautta ja napakkuus on lapselle hyväksi ja äidin tulee sietää joskus epämukavuusalueella sitä lapsen uhmakkuutta, koska se palkitaan myöhemmin, kun lapsi oppii yhteiskuntakelpoiseksi. Ja niin on käynytkin. Lapsista on kasvanut hyväkäytöksisiä nuoria.

Terveisin 70-luvun idealisti, joka löysi äitinä itsestään vanhanaikaisen konservatiivin.

[/quote] Mä en nyt tiedä, mitä sä oikein päättelit mun viestistäni, kun ilmeisesti ajattelet, että en muka aseta lapsille rajoja. Todellakin asetan, ja totta kai sitä uhmakkuutta ja uhmaraivoa joutuu sietämään, mutta ainakin mun on vaikeampi sietää sitä vitkuttelua kuin raivoamista. Lapsenkin on pakko antaa tehdä asioita oman päänsä mukaan, kunhan vanhempi asettaa sille toiminnalle rajat. Lapsen omaa tahtoa ei voi nitistää kokonaan.

Esim. kun lähdetään jonnekin, on ainakin mun mielestä parempi antaa lapsen pukiessa tehdä omat kommervenkkinsä (vaikkapa pukea tietyssä järjestyksessä, vaikka se olisi ihan järjetöntä) kuin puuttua siihen ja saada aikaan mahtiraivari. Siis harmittomissa asioissa saa tehdä päätöksiä, mutta sitten taas vanhempi päättää sen, että toisia ei lyödä, pöydässä istutaan ja syödään ja nyt nukutaan.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:43"]

Ehkä se, ettei lapsille aseteta ihan vauvasta asti rajoja, joiden sisällä voi vapaasti toteuttaa itseään. Esim. selkeät ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ruokapöydässä käyttäydytään ja syödään, tervehditään, kiitetään, pyydetään anteeksi, aikuisten keskustelua ei keskeytetä jne. Ihan perusjuttuja.

Niin ja lapset on osa elämää, ei koko elämä. Lapsia pitää kunnioittaa, että he oppivat kunnioittamaan muita. Aikuinen päättää asioista, ei lapsi. Esim. 3-vuotiaalta on turha kysyä, mitä syödään, hän syö, mitä ruokaa aikuinen laittaa.

[/quote] Kerro lisää tuosta rajojen asettamisesta vauvoille!

Mä en muuten tiedä yhtään perhettä, jossa lapsilla ei olisi päivärutiinia tai rajoja.

[/quote]

No ihan pienillä vauvoilla ei toki ole vielä rytmiä. Mutta nopeasti sen oppii. Esim. 3 kk vanha vauva oppii ruoka-aikoihin ja uniaikoihin. 8 kk vanha vauva ymmärtää jo syy-seuraussuhteita jne. Asiaa on tutkittu. Vauvat myös ymmärtävät puhetta. Eli kannattaa selittää asioita jo ihan pienille tyyliin yöllä nukutaan, nyt on ruoka-aika, sinulla ei ole oikeutta purra jne. 

Ja kyllä monella varmaan on rajoja, mutta kaikki ei pidä niistä tarpeeksi kiinni. Esim. kielletään puremasta, mutta puremisesta ei tule seurauksia eli kielto on yhtä  tyhjän kanssa.

[/quote]

Mä en kyllä jaa noita sun näkemyksiäsi vauvoista, myöskään sen valossa, mitä vauvojen neurologisesta kehityksestä tiedetään. Joku 3 kk on sellainen ikä, että ruokarytmit muuttuu jatkuvasti, kun se vauva tarvitsee koko ajan enemmän ruokaa. En myöskään usko, että 8 kk vauva ymmärtäisi syy-seuraussuhteita, kun hyvin puhuva 3-vuotiaskaan ei aina tunnu niitä ymmärtävän.

Vauvat ymmärtävät puhetta joo, mutta heillä ei ole kovin suurta kapasiteettia käsitellä monimutkaisia asioita, kun temporaalinen hahmotuskyky puuttuu lähes kokonaan. Vauvalle voi sanoa, että ei purra, mutta "sinulla ei ole oikeutta purra" menee jo aika monimutkaiseksi.

Eikö lapsi ymmärrä syy-seuraussuhteen vasta noin 5-vuotiaana?

Ärsyttää sellainen "lapset on pyhiä"-asenne, joka estää lapsen kasvattamisen, kurittamisen jne. yleisen puuttumisen. Jos puhut vaikka kaupassa lapselle, vanhempi ei taatusti kannusta tätä vastaamaan reippaasti tai pahoittele lapsen mahdollista ujoutta- miten lapset oppisivatkaan olemaan yhteisön jäseniä, jos kukaan ei välitä opettaa kanssakäymistä..?

Ärsyttää myös jotkut lapsettomat, jotka eivät tiedä/ymmärrä lapsen tunne-elämästä tms. mitään, mutta tulevat silti pätemään tai päivittelevät kovaan ääneen, paljastaen oman tietämättömyytensä.

Noin he sysäävät vastuun lapsen tottelemattomuudesta lapselle itselleen ja voivat ajatella olevansa kaikkensa tehneitä. Oikeasti eivät tiedä miten lapsi saadaan tottelemaan ja ajattelevat että rajojen asettaminen lapselle on liian julmaa. Malli on voitu saada kotoa omilta vanhemmilta, jotka katsoneet läpi sormien jonkun tietyn (suosikki)- lapsensa huonoa käytöstä. 

Mua nyt alkoi kiinnostaa enemmän tämä ketjussa useasti mainittu kuritus. Tuossa yllä olevassa viestissäkin, kertoisitko mitä tarkoitat? Onko joku tosiaan sitä vielä sitä mieltä, että lapseen pitäisi saada käydä käsiksi jotta oppisi tavoille ja käyttäytymään? Joskus tuollaisia mielipiteitä kuulee lähinnä vanhempien ihmisten suusta, mutta onko joku pienten lasten äitikin sitä mieltä?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

He eivät lyö, anna luunappia, tukista tai pese suuta saippualla, tai muitakaan rangaistuksia, koska kokevat ne vääriksi tai tajuavat että heistä saatetaan tehdä lastensuojelu ilmoitus.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:43"]

Ehkä se, ettei lapsille aseteta ihan vauvasta asti rajoja, joiden sisällä voi vapaasti toteuttaa itseään. Esim. selkeät ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ruokapöydässä käyttäydytään ja syödään, tervehditään, kiitetään, pyydetään anteeksi, aikuisten keskustelua ei keskeytetä jne. Ihan perusjuttuja.

Niin ja lapset on osa elämää, ei koko elämä. Lapsia pitää kunnioittaa, että he oppivat kunnioittamaan muita. Aikuinen päättää asioista, ei lapsi. Esim. 3-vuotiaalta on turha kysyä, mitä syödään, hän syö, mitä ruokaa aikuinen laittaa.

[/quote] Kerro lisää tuosta rajojen asettamisesta vauvoille!

Mä en muuten tiedä yhtään perhettä, jossa lapsilla ei olisi päivärutiinia tai rajoja.

[/quote]

No ihan pienillä vauvoilla ei toki ole vielä rytmiä. Mutta nopeasti sen oppii. Esim. 3 kk vanha vauva oppii ruoka-aikoihin ja uniaikoihin. 8 kk vanha vauva ymmärtää jo syy-seuraussuhteita jne. Asiaa on tutkittu. Vauvat myös ymmärtävät puhetta. Eli kannattaa selittää asioita jo ihan pienille tyyliin yöllä nukutaan, nyt on ruoka-aika, sinulla ei ole oikeutta purra jne. 

Ja kyllä monella varmaan on rajoja, mutta kaikki ei pidä niistä tarpeeksi kiinni. Esim. kielletään puremasta, mutta puremisesta ei tule seurauksia eli kielto on yhtä  tyhjän kanssa.

[/quote]

Mä en kyllä jaa noita sun näkemyksiäsi vauvoista, myöskään sen valossa, mitä vauvojen neurologisesta kehityksestä tiedetään. Joku 3 kk on sellainen ikä, että ruokarytmit muuttuu jatkuvasti, kun se vauva tarvitsee koko ajan enemmän ruokaa. En myöskään usko, että 8 kk vauva ymmärtäisi syy-seuraussuhteita, kun hyvin puhuva 3-vuotiaskaan ei aina tunnu niitä ymmärtävän.

Vauvat ymmärtävät puhetta joo, mutta heillä ei ole kovin suurta kapasiteettia käsitellä monimutkaisia asioita, kun temporaalinen hahmotuskyky puuttuu lähes kokonaan. Vauvalle voi sanoa, että ei purra, mutta "sinulla ei ole oikeutta purra" menee jo aika monimutkaiseksi.

[/quote]

Pikkuvauva n. 4 kk iässä totutetaan rytmiin pikkuhiljaa eli kärsivällisesti. Ei siis itketä pitkiä aikoja. 

Vauvoilla on jo moraalintaju, 8 kk vauva ymmärtää jo todennäköisyyksiä, osaa odottaa hetken (alkaa hahmottaa aikaa odotuksen avulla), ymmärtävät miksi joku toimii kuten toimii. (Paul Bloom, Moral life of babies 2010, psykologi, Yalen yliopisto; Alison Gopnik The Philosophical Baby, psykologi, Berkleyn yliopisto.)

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]

Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Veikkaan, että äiti oli väsynyt?

Kyllä sitä vanhempana tietää miten pitäisi toimia ja usein sitä toimiikin siten miten pitää. Mutta välillä on vaan niin väsynyt, että haluaa vain pois.

En tiedä oliko äidillä se tilanne tässä kyseisessä tapauksessa, mutta joskus itse jos olen lasteni kanssa jossain tilanteessa ja takana on tosi raskas päivä lasten kanssa, niin lasken lähinnä kymmeneen ja haluan vain äkkiä kotiin.

ihmisiä me äidtikin ollaan, eikä aina niin täydellisiä. :)

On kauheen helppoa sanoa mitä lapsen kanssa pitäisi tehdä, kun ei tarvitse katsoa sitä apinaa 24/7

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

Ennen oli helpompaa kasvattaa haastava lapsi. Antoi selkään ja sitten sen selkäsaunan pelossa lapsi saatiin pidettyä aisoissa. Nykyään ei ole mitään niin pelottavaa enää, että vaikeampi lapsi tottelisi. Jos oikeasti on siis todella haastava luonne. 

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:43"]

Ehkä se, ettei lapsille aseteta ihan vauvasta asti rajoja, joiden sisällä voi vapaasti toteuttaa itseään. Esim. selkeät ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ruokapöydässä käyttäydytään ja syödään, tervehditään, kiitetään, pyydetään anteeksi, aikuisten keskustelua ei keskeytetä jne. Ihan perusjuttuja.

Niin ja lapset on osa elämää, ei koko elämä. Lapsia pitää kunnioittaa, että he oppivat kunnioittamaan muita. Aikuinen päättää asioista, ei lapsi. Esim. 3-vuotiaalta on turha kysyä, mitä syödään, hän syö, mitä ruokaa aikuinen laittaa.

[/quote] Kerro lisää tuosta rajojen asettamisesta vauvoille!

Mä en muuten tiedä yhtään perhettä, jossa lapsilla ei olisi päivärutiinia tai rajoja.

[/quote]

No ihan pienillä vauvoilla ei toki ole vielä rytmiä. Mutta nopeasti sen oppii. Esim. 3 kk vanha vauva oppii ruoka-aikoihin ja uniaikoihin. 8 kk vanha vauva ymmärtää jo syy-seuraussuhteita jne. Asiaa on tutkittu. Vauvat myös ymmärtävät puhetta. Eli kannattaa selittää asioita jo ihan pienille tyyliin yöllä nukutaan, nyt on ruoka-aika, sinulla ei ole oikeutta purra jne. 

Ja kyllä monella varmaan on rajoja, mutta kaikki ei pidä niistä tarpeeksi kiinni. Esim. kielletään puremasta, mutta puremisesta ei tule seurauksia eli kielto on yhtä  tyhjän kanssa.

[/quote]

Mä en kyllä jaa noita sun näkemyksiäsi vauvoista, myöskään sen valossa, mitä vauvojen neurologisesta kehityksestä tiedetään. Joku 3 kk on sellainen ikä, että ruokarytmit muuttuu jatkuvasti, kun se vauva tarvitsee koko ajan enemmän ruokaa. En myöskään usko, että 8 kk vauva ymmärtäisi syy-seuraussuhteita, kun hyvin puhuva 3-vuotiaskaan ei aina tunnu niitä ymmärtävän.

Vauvat ymmärtävät puhetta joo, mutta heillä ei ole kovin suurta kapasiteettia käsitellä monimutkaisia asioita, kun temporaalinen hahmotuskyky puuttuu lähes kokonaan. Vauvalle voi sanoa, että ei purra, mutta "sinulla ei ole oikeutta purra" menee jo aika monimutkaiseksi.

[/quote]

Pikkuvauva n. 4 kk iässä totutetaan rytmiin pikkuhiljaa eli kärsivällisesti. Ei siis itketä pitkiä aikoja. 

Vauvoilla on jo moraalintaju, 8 kk vauva ymmärtää jo todennäköisyyksiä, osaa odottaa hetken (alkaa hahmottaa aikaa odotuksen avulla), ymmärtävät miksi joku toimii kuten toimii. (Paul Bloom, Moral life of babies 2010, psykologi, Yalen yliopisto; Alison Gopnik The Philosophical Baby, psykologi, Berkleyn yliopisto.)

[/quote]

Niin ja piti lisätä, että nimenomaan "sinulla ei ole oikeutta purra" on parempi. Lapsi oppii ihan pienestä, mihin on oikeus ja mihin ei. Pelkkä ei saa purra on huonompi. Opettaa juurikin moraalia. Ja lasta ei kannata aliarvioida. Itsekin tajusin siinä 4-vuotiaana aina kun aikuiset esim. valehteli. 

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:23"]

En vastaa varsinaisesti ap:n kysymykseen, vaikka ärsyttäviä asioita tuleekin mieleen. En ole edes lapseton, mutta mielipiteeni oli sama myös lapsettomana. Särähti korvaan tuo "nykyvanhemmuus". Jokaisena aikakautena on omat ongelmansa kasvatuksessa, usein kuitenkin vuosikymmenestä toiseen vanhemmat painiskelevat samojen ongelmien kanssa. Kuulee usein puhuttavan, että nykylapset olisivat kurittomampia. En ole varma tästä, aika usein kultaa muistot. Jos näin on, luulen että suurin siihen on ruumiillisen kurituksen kieltäminen. Ehkä vanhemmat eivät ole löytäneet vielä uusia keinoja. Kuritus ja väkivalta on helpompi tie saada lapsi tottelemaan. Mutta vahingollinen ja onneksi laiton. Aika moni vanhempi teki väärin aikanaan, olisivat pulassa nyt. Tänä päivänä vanhemmilta vaaditaan selvästi enemmän. Monet "joutuvat" pärjäämään yksin lastensa kanssa, kun isovanhemmilta ei saa tukea. Yhteisöllisyys on vähentynyt. Ennen lapset saatettiin lähettää koko kesäksi mummolaan tai naapurit hoitivat. Nyt monet eläkeläiset ovat niin kiireisiä ettei ole aikaa lastenlapsille. Kolmekymppinen mieheni kertoi, että hänet laitettiin usein juopoille tutuille hoitoon. Eivät olleet väkivaltaisia, mutta ls-ilmoitus tuosta varmasti nykyisin napsahtaisi. Normaali perhe oli muuten kyseessä. Ikäluokkani lapset usein huitelivat päivät pitkät keskenään pihalla, eikä vanhemmat juuri vahtineet.

Usein tämä vanhempi sukupolvi on moittimassa nykylapsia ja vanhempia. Itse en ymmärrä sitä ollenkaan, eivät mielestäni olleet yhtään parempia aikanaan. Vanhemmuuden vaatimukset ovat kasvaneet, nyt ei pääse enää niin helpolla. Ja ihan hyvä niin. Tulipas pitkä ja sekava sepustus...

[/quote]

Harvinaisen hyvä kirjoitus! Kiitos

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

No mitenkäs nykyaikana annat lapselle "sapiskaa"? Jo tukistamisestahan saa pahoinpitelysyytteen. Tämä yhtälö ei minulle, kolmen äidille, ole koskaan auennut: Lasta pitää kasvattaa, MUTTA sille ei saisi huutaa eikä siihen saa käydä fyysisesti käsiksi. Miten tällaiset tilanteet sitten pitäisi ratkaista?? kertokaa ammattikasvattajat minulle ihan käytännössä! Ja jotain jäähypenkkiä tai rakentavaa keskustelua on ihan turha ehdottaa. Luuletteko tosiaan, ettei olisi kokeiltu ja että toimisivat yhtään mitenkään. :D

Ja lisähuomautuksena vielä, että lapseni eivät ole mitään "erityislapsia",vaan koulussakin erinomaisesti menestyviä ja opettajien kehumia. SILTI heidänkin kanssaan on alituisia edellämainitunlaisia kasvatusongelmia.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:53"]

Mä muistan, kun mulla ei ollut lapsia ja ajattelin myös, että lapsille pitää koko ajan pitää hirveää jöötä. Sitten kun sain omia lapsia, ymmärsin, että se ehdottomuus ei oikein toimi lasten kanssa. Lapselle kun alkaa siinä ensimmäisen ikävuoden jälkeen kehittyä myös oma tahto, jota ei saa toimimaan oman mielen mukaan, vaikka päällään seisois. Siksi napakat käskyt ja kiellot on vaihdettava pehmeämpiin keinoihin ja siedettävä kaikenlaisia kommervenkkejä lapselta, ellei sitten halua elää elämäänsä jatkuvan huudon ja karjumisen keskellä. 

[/quote]

Tämäkö selittää tuon näkemäni äidin käytöksen, josta puhuin kakkosviestissä? Tämä nainen käytti vain "pehmeämpiä keinoja", koska ei halua elämäänsä "huutoa ja karjumista"? -2

Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]

Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

mikä vaivaa ihmistä joka ei osaa laskea kahteen :D

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:12"]

Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[/quote]

Minulle ei ole ainakaan ollut työssäni mitään haittaa siitä, ettei minulla ole omia lapsia. Pikemminkin päinvastoin. -2

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:12"]Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[/quote]

Aika moni vastavalmistunut lto on vielä lapseton...