Oliko teillä joku "punainen lanka" kun nimesitte lapsianne?

Mulla ei ole omia lapsia, mutta minun ja sisarusten nimet on revitty Taru Sormusten Herrasta... Mun veljet on Tom ja Sam, Tom Bombadilin ja Sam Gamgin mukaan ja toisena nimenä vielä erikoisemmat TSH nimet. Mun toinen nimi on Arwen ja etunimi normaali kun sopi paremmin niin päin, mutta kutsumanimi on se Arwen. Vanhemmat suunnittelee meidän tulevasta pikkusiskosta Taurielia. Olen esittänyt protestini.

Meidän äidin punainen lanka oli se, että pojan nimen piti henkiä ahkeruutta, toimeliaisuutta ja reippautta. Tyttöjen kutsumanimiksi kaikille pitkä ja vanhanaikainen prinsessanimi.

me annettiin vaan omasta mielestämme kauniit nimet, ei mietitty mitään kytköksiä nimien välillä. mutta kuten 27 sanoi, mielikuvaltaan liian erilaiset sisarusten nimet ovat hassuja.

Meillä on tyttö ja poika. Molemmilla on kolme etunimeä, joista kolmas tulee suvusta. Kaikki nimet ovat kohtuullisen lyhyitä 4-6 kirjainta ja löytyvät suomalaisesta nimipäiväkalenterista. Ensimmäiset nimet molemmilla tällä hetkellä melko harvinaisia, olleet suosiossa 30-40-luvuilla. Tätä ei mitenkään suunniteltu, tykästyimme vain tuon ajan nimiin.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:18"]

Haluan, että nimet ovat samalta aikakaudelta ja sointuvat yhteen. Meillä alkavat kaikki vokaalilla (eri) ja päättyvät konsonanttiin, lisäksi kaikissa nimissä on L.

[/quote]

Alien?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:27"]

Meidän äidin punainen lanka oli se, että pojan nimen piti henkiä ahkeruutta, toimeliaisuutta ja reippautta. Tyttöjen kutsumanimiksi kaikille pitkä ja vanhanaikainen prinsessanimi.

[/quote]

Charlotta, Aurelia ja Tarmo?

Punaisena lankana oli se, että kaimoja mahdollisimman vähän. Keskimmäisen kohdalla vähän kyllä petti suunnitelma. Sattumalta nimissä on saman verran kirjaimia ja onhan ne aika saman tyylisiä.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:25"]

miks haluatte, että lastenne nimet on helppo lausua ulkomailla? jos kuitenkin olette suomessa? en voi uskoa, että joku ranskalainen ajattelisi samalla lailla.

[/quote]

Kuka on sanonut, että olemme Suomessa?

Esim. Suomessa asuvat ranskalaistuttavat ovat nimenneet lapsensa ranskalaisittain siten, että heidän nimensä on helppo lausua myös Suomessa.

[/quote]

Lapsen päiväkotikavereissa on useampi ulkomailta suomeen muuttanut ja heidän perheissään on lapsilla nimiä jotka toimivat ulkomailla ja suomessa. Jokin aika sitten eräs äiti kertoi heidän vauvan nimen ja sanoi, että halusivat suomalaisen nimen joka toimii myös heidän kotimaassaan.

Nimen piti olla pitkä (6-8 kirjainta), ja sointua kauniisti. En missään nimessä halunnut pikkuista töpönimeä lapselleni.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:27"]

Meidän äidin punainen lanka oli se, että pojan nimen piti henkiä ahkeruutta, toimeliaisuutta ja reippautta. Tyttöjen kutsumanimiksi kaikille pitkä ja vanhanaikainen prinsessanimi.

[/quote]

Charlotta, Aurelia ja Tarmo?

[/quote]

Tuohon suuntaan, paitsi  Charlotta kuulostaa ihan liian voimakastahtoiselta ja itseajattelevalta. Paremmin luokkaa Isabella, Adalmiina, Aurelia ja Tarmo.

Ja juu, olen vaihtanut nimeni, mutta kymmenen vuotta ei ole saanut sukulaisille asiaa perille.

Mies on ulkomailta (toisesta pohjoismaasta), joten halusimme nimet sieltä. Kuitenkin sellaiset, jotka on helppo lausua Suomessakin. Kun ensimmäisen lapsen nimessä oli D-kirjain, valikoitui toisen lapsen nimikin niin, että siinäkin on D-kirjain.

Lisäksi toiset nimet alkavat samalla kirjaimella kuin sukunimemme ja niillä on Raamatullinen alkuperä.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:12"]

Meillä on 5 lasta. Kaikilla on vanhat suomalaiset, nelikirjaimiset, vokaalilla alkavat etunimet. Alun perin oli tarkoitus, että jokainen nimi alkaa eri vokaalilla. Kolmen ekan lapsen nimissä tämä onnistui. Neljännelle ja viidennelle ei enää keksitty kivoja nimiä eri vokaaleilla, joten A- ja E- aikuisia nimiä on kaksi. Esikoisen nimi alkaa O- kirjaimella.

[/quote]

oiva, aada, edit, aino ja erik? Menikö ykskään oikein :D

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:27"]

Saano arvata:

Olli, Anna, Emma, Elsa ja Aaro?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:12"]

Meillä on 5 lasta. Kaikilla on vanhat suomalaiset, nelikirjaimiset, vokaalilla alkavat etunimet. Alun perin oli tarkoitus, että jokainen nimi alkaa eri vokaalilla. Kolmen ekan lapsen nimissä tämä onnistui. Neljännelle ja viidennelle ei enää keksitty kivoja nimiä eri vokaaleilla, joten A- ja E- aikuisia nimiä on kaksi. Esikoisen nimi alkaa O- kirjaimella.

[/quote]

[/quote]

Pieleen meni kaikki arvauksesi: Otto, Enni, Aino, Eeli ja Alma

Meillä nyt on vasta yksi lapsi, mutta jos sisaruksia tulee, luultavasti heidänkin nimissään tulee olemaan L-kirjain keskellä.

Tajusin vasta tyttären ollessa pari kuukautta, että minun ja hänen kutsumanimet on HYVIN samanlaiset, tyyliin Tiina ja Miina... Vähän jopa hävettää kun ei se tosiaankaan ollut mitenkään tarkoituksellista! :D jotkut on siitä kyllä jaksanut kysellä.

Siis 46 jatkaa: ekalla arvaajalla meni kaikki arvaukset poskelleen. Tokalla arvaajalla meni Aino oikein. Terkkuja tutuille!

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:29"]

Kaikilla perheen jäsenillä on r kirjain nimessä. omalla lapsella on nimet jotka tulevat suvusta (isovanhempien nimiä)

[/quote]

Voi r sentään, ärrä vikaisena omilla lapsilla ainoa punainen lanka on ettei r- kirjainta. Toivottavasti lapsillasi ei ole r vikaa, itsellä nimessäni r, ja stressasin paljon tilanteita missä piti sanoa oma nimi.

Toki onhan muitakin kirjaimia mikä voi tuottaa ongelmia.

[/quote]

meillä ei ole kellään r vikaa mutta olen itsekkin pohtinut sitä kuinka "kauheaa" olisi ollut jos näin olisi käyny

Mulla ranskalainen mies, asutaan tällä hetkellä Suomessa. Lapsia kolme, halusimme lyhyet Suomessa sekä Ranskassa helposti ymmärrettävät nimet. Näitä oli muuten yllättävän helppo löytää

Meidän sisarusten nimissä on kaikilla viisi kirjainta ja kaksi tavua "xxx-xx" ja kaikkien nimissä r. Omilla lapsilla kans 5 kirjainta ja kaksi tavua xxx-xx, tyttöjen nimet a-, poikien nimet o-loppuisia, tyylillisesti samanlaisia ja samalta aikakaudelta, suht harvinaisia olleet antamishetkellä. Toiset nimet suvusta.

Ihan vain kivat nimet, ei ollut mitään punaista lankaa. Minusta sellainen kuuluu eläinten nimeämiseen. Ennen vanhaan siis jossain navetoissa ja lampoloissa.

Olisi varmaan ollut, jos olis saatu lapsia enemmän kuin yks.