Lue keskustelun säännöt.
Miksi hyvistä miehistä tulee huonoja isiä: miehen näkökulma
12.06.2014 |
Miksi joistakin miehistä vaikuttaa tulevan itsekkäitä paskiaisia lapsen syntymän jälkeen? Olen mies ja luulen tietäväni vastauksen.
Ikävä totuus on, että monet miehet eivät pidä isän roolin suorittamisesta tai lapsiperhe-elämän ankeudesta. Se ei vain tunnu mielekkäältä ja antoisalta vaan päinvastoin raskaalta ja yksitoikkoiselta. On vaikea olla parhaimmillaan, kun koko elämäntilanne eroaa täysin omista toiveista ja odotuksista. Lisäksi tieto siitä, etteivät asiat tule paranemaan, on omiaan aiheuttamaan ahdistusta. Harvalla miehellä on hyvät keinot ahdistuksen käsittelyyn, joten se purkautuu itsekkäänä ja joskus holtittomana käyttäytymisenä.
Ketään ei tietenkään voida pakottaa nauttimaan lapsiperhearjesta, jos se tuntuu vastenmieliseltä. Paras lääke onkin ennaltaehkäisy. Miehiä ei saisi painostaa hankkimaan lapsia vaan kannustaa itsetutkiskeluun: Haluanko todella lapsen? Nauttisinko isyydestä? Jos mies ryhtyy lastenhankintaan omasta halustaan ja hänellä on edes auttava käsitys siitä, miten lapsen saaminen tulee muuttamaan elämää, hän suoriutuu isyydestä todennäköisesti paremmin kuin muuten.
Kommentit (94)
miksi kunnon miehet sitten menee naimisiin- naimissa tehdään lapsia
t. kunnon miehestä, joka oli huono isä, juuri eronnut nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 16:35"][quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:16"]
Jos olisin nainen, en hankkisi lapsia miehen kanssa, ellei tämä osoittaisi paitsi halua lapsen hankintaan, myös tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Hänen pitäisi osata nimetä joitakin ongelmia, joita epäilee lapsiperhe-elämään liittyvän. (Ratkaisuehdotuksista saa plussaa.) Hänellä olisi syytä olla joninlainen kasvatusnäkemys sekä ajatus siitä, miten parisuhdetta hoidetaan lapsiperhearjen keskellä. Hänellä pitäisi myös olla kokemusta lasten kanssa toimimisesta ja näyttöä siitä, että hänen luonteensa sopii hyvin kasvatustehtävään.
En haluaisi varmistua näistä asioista, koska se olisi minun vastuullani, vaan koska en halua vaikeuttaa elämääni turhan takia. Jos mies masentuu ja ahdistuu, koska lasten hankinta olikin vastenmielistä, syyllisten etsiminen ei paljon lohduta. -ap
[/quote]
Ok, mutta kun lapset on hankittu harkitusti tai ei, niin aikuinen kantaa niistä vastuun täysillä, oli sitten mies tai nainen.
[/quote]
Ideaalitilanteessa joo, käytännössä useimmiten, mutta poikkeuksia on Suomi pullollaan. Lähipiiristäkin löytyy kavereita, jotka makselevat nuoruuden seksihurjasteluistaan lompsalla, mutta se onkin ainut yhteys joka heillä lapsiinsa on.
[/quote]
Tarkoitinkin sitä, että ihan oikea aikuinen eikä mikään keskenkasvuinen hoitaa lapsensa täysillä, vaikka arki vähän ahdistaisikin. Ahdistaa se monia naisiakin. Aikuinen ihminen tajuaa, että hänellä on vastuu lapsestaan, vaikka ei aina huvittaisi ja että lapsi ei saa kärsiä vanhemman itsekkäistä olotiloista.
Onneksi löytyy paljon hyviä isiä ja äitejä. Ei minuakaan kahden lapsen äitinä pikkulapsiarki joka ikinen päivä ilahduta, mutta hoidan niinäkin päivinä hommani, koska lapset menee edelle.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 19:47"]
Kun lapsi on olemassa on sen kanssa vaan elettävä ja selviydyttävä, vaikka varsinkin vauva- ja pikkulapsiaika välillä epätyydyttävää olisikin.
[/quote]
En puhu nyt mistään tilapäisestä harmista vaan siitä, että huomaa olevansa pysyvästi nalkissa elämässä, jota ei lainkaan halunnut itselleen. Tällaisessa tilanteessa ahdistus on luonnollinen reaktio, ja ihmiset sietävät ahdistusta eri tavoin. Joidenkin on pakko päästä oko ajan ryyppäämään kavereiden kanssa, joku välttelee ja ottaa etäisyyttä, kolmas sairastuu vakavaan masennukseen. Ihannemaailmassa kaikki hoitaisivat aina velvollisuutensa ja suoriutuisivat kaikista vastoinkäymisistä, mutta todellisuudessa niin ei aina käy. Se on kurjaa kaikkien kannalta. -ap
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 19:47"]
Kun lapsi on olemassa on sen kanssa vaan elettävä ja selviydyttävä, vaikka varsinkin vauva- ja pikkulapsiaika välillä epätyydyttävää olisikin.
[/quote]
En puhu nyt mistään tilapäisestä harmista vaan siitä, että huomaa olevansa pysyvästi nalkissa elämässä, jota ei lainkaan halunnut itselleen. Tällaisessa tilanteessa ahdistus on luonnollinen reaktio, ja ihmiset sietävät ahdistusta eri tavoin. Joidenkin on pakko päästä oko ajan ryyppäämään kavereiden kanssa, joku välttelee ja ottaa etäisyyttä, kolmas sairastuu vakavaan masennukseen. Ihannemaailmassa kaikki hoitaisivat aina velvollisuutensa ja suoriutuisivat kaikista vastoinkäymisistä, mutta todellisuudessa niin ei aina käy. Se on kurjaa kaikkien kannalta. -ap
[/quote]
Hei ap,
Otsikossa olisi siis pitänyt olla: miksi tyhmistä miehistä tulee huonoja isiä ;)
Miten tyhmä pitää olla, jos ei tajua, että lapsi tuo mukanaan täyden elämänmuutoksen, vastuun loppuiäksi ja pikkulapsiarjen eikä paluuta ole....
Olen edelleen sitä mieltä, että normaalit, terveet ihmiset sopeutuvat aivan hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin, kuten vanhemmuuteen, vaikka ne eivät vastaisikaan odotuksia. Joiltain saattaa vaatia totuttelua, mutta ylenpalttinen, jatkuva ahdistus, vastuuton käytös tai totaalinen häipyminen on merkki tunne-elämän tai persoonallisuuden ongelmista, jotka olisivat näkyneet näiden ihmisten elämässä jotenkin muuten, elleivät olisi tehneet lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:20"]
Arki on ollut monesti ankeaa, varsinkin, kun emme saaneet apua sukulaisilta. Olen joutunut luopumaan palkkatyöstäni pidemmäksi aikaa. Vasta nyt kun lapset ovat kasvaneet ja tulleet omatoimisemmiksi alan nähdä palkinnon, jonka eteen olen tehnyt töitä.
[/quote]
Olet kokenut ikävän arjen ja kärmisen kuitenkin lopulta vaivan arvoiseksi, koska vanhemman rooli on kuitenkin sinulle lopulta antoisa ja mielekäs. Moni meistä on valmis ponnistelemaan ja kokemaan epämukavuutta, kun palkinto on tarpeeksi suuri. Kaikille (ja väittäisin että etenkin monille miehille) isyyden ja lapsiperhe-elämän hyvät puolet eivät vain ole tarpeeksi suuri palkinto. Silloin kurjuus tuntuu vain kurjalta. -ap
[/quote]Minä sanoisin kyllä, että suurimmalle osalle miehistä isyys on mahtava asia! Näin ainakin omassa perheessäni ja useimpien tuttavieni. Isät hoitavat vauvoja aivan lääpällään, touhuavat lasten kanssa iloisesti. Mieheni sanoi, että tämä on sitä parasta elämää. Lapset 1 ja 5. Eli ei se päämäärä vaan se matka.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:25"]
Luoja varjele, etten koskaan tapaa ap:n kaltaista lapasta ja vielä jossain mielenhäiriössä hanki lapsia sen kanssa.
Kyllä täytyy olla aikamoinen tukari, jos aikuinen mies ei asioita osaa itsenäisesti etukäteen miettiä vaan naisen pitää kannustaa itsetutkiskeluun. Minkälaisten äitien lapsia ovat nämä miehet, jotka toivovat oman naisensa käyttäytyvän parisuhteessa kuin äiti. Hyi hitto.
[/quote]
No ellet ymmärrä, niin aika moni nainen painostaa todella aggressiivisesti lapsen tekemiseen. Mies on usein vain väline siihen.
Mies
[/quote]
Mitäs jos sitten vaikka jättäisi sellaisen naisen ennen kuin tekee sille lapsen? Eikö se ole aika selvää, että jos mies on vain väline lapsen saamiseen, se mies jää paitsioon sen lapsen synnyttyä? Mitä se mies oikein kuvittelee tapahtuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voisi käyttää sitä kortsua? Vai huijataanko me naiset teidät miehet aina saattamaan meidän raskaiksi...?
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 12:34"]
Se ap teksti arjen ankeudesta pätee kyllä naisiinkin. Harva nuori aikuinen aavistaa mitä se arki oikeesti tulee olemaan.
[/quote]
En ole varma, ymmärrätkö, millaisesta ankeudesta nyt on puhe. En tarkoittanut sellaista vaivannäköä ja epämukavuutta, joka lopulta "on sen arvoista" vaan tunnetta siitä, että kaikki on helvettiä, elämäni on pilalla ja olen umpikujassa. -ap
[/quote]
Naisille taitaa olla aika usein paljon kirkkaammin selvillä se maailman vaivannäkö- ja epämukavuuspuoli, eikä siitä kehdata edes valittaa. Kyllä ne ovat juuri nuo umpikujatunteet ja monella jopa halu kuolla, jotka iskevät, kun huomaa joutuneensa irti yöunistaan, hengähdystauoistaan, kauniista ulkonäöstään, työstään, suvustaan, ystävistään, harrastuksistaan, tietotasostaan ja ensimmäisen vuoden parin verran jopa aivoistaan ja myöhemminkin persoonallisuudestaan, kun huomaa muuttuvansa äidikseen kasvatusvaikeuksissaan, joihin ei tukea löydy.
Mutta kaikki nuo muutokset ehkä vielä menettelevät, kun ne tulevat yhtenä pommina, siinä ne menevät kertashokkina kaikki. Mutta arjen vankeus on käsittämätöntä. Nykykäsityksen mukaan lasta on vahdittava herkeämättä kolme vuotta putkeen, jotta mitään vaarallista ei pääse tapahtumaan. Tauoton keskittyminen tekee hulluksi jo itsessään. Kun ei saa järkevää sanaa vaihdettua toisen aikuisen kanssa ehkä viikkokausiin, alkaa epäillä olemassaoloaankin. Jos miehellä on asiaa, se on valitusta epäsiisteydestä tai suoraa halveksuntaa, jos pitäisi yksi salikerta jättää väliin, että rouva pääsee vähän tuulettumaan - mikä miehestä on ihan turhaa, kun nainenhan on äitiysLOMALLA.
Lisää yhtälöön miehen kateuden lisäksi pelko vaihtopenkille joutumisesta, ahdistus miehen kylmyydestä lapsia kohtaan ja herran ärtymys, kun pitäisi osallistua rahallisesti perheen elatukseen aiempaa enemmän ja ehkä jopa tehdä kotitöitä (äitikö ne kävi poikamiehelle tekemässä) - aijai.
No sitten naista alkavat syyllisyydentunteet vainota jatkuvista kuolemanajatuksista, kun lapseen menee hermo, elämänhalu on kaivossa ja itsetunto vaihtunut jatkuvaan häpeään. Hän ei uskalla puhua neuvolassa, ei lääkärissä, eikä edes terapiassa, koska lastensuojeluilmoituksen pelko häälyy ilmassa. Hän tietää joutuvansa epäluuloisen totaalisen vallankäytön kohteeksi ulkoillessaan väärään aikaan, pukiessaan lapsen jalkaan eripariset sukat, polttaessaan hihansa huutoon asti tai siivotessaan liian laiskasti, tai jos lapsi on naapurin mielestä liian rauhallinen tai rauhaton tai väärin kasvatettu. Äitiparkamme tietää myös, että apua sen sijaan ei ole saatavana, ei valvovalta yhteiskunnalta, ei ystäviltä, ei naapureilta, ei sukulaisilta, eikä ostamallakaan kuin hintaan, johon hänellä todellakaan ei ole varaa. Äidin lapsuudessa takapäivystäjänä toimi naapurin kaikennähnyt täti, jolta ei loppunut aika, taidot tai auttamishalu, mutta nyt sen tädin mummoutuva tytär kieltää kuolevaisuuttaan Gambian taivaan alla.
Jos keksittäisiin keino, jolla mies voi synnyttää, mitä mahtaisivat miehet olla mieltä maailmankongressista, jossa sovittaisiin, että seuraavat tuhat vuotta miehet hoitakoot lisääntymisen käytännössä ilmaiseksi, pyörittäisivät kodit ja lapset ja kotitarveviljelykset, kävisivät töissä ja hoitaisivat eläimet, sairaat ja vanhukset jälleen ilmaiseksi ja laittautuisivat hullun tavalla kelvatakseen rouvansa sänkyyn - tulisiko kauppoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:26"]Näiden miesten annetaan muuttua itsekkäiksi paskiaisiksi koska päävastuu lapsenhoidosta on edelleen naisilla. Ei kaikilla naisillakaan ole käsitystä lapsiperhearjesta ennen lapsen syntymää (tosin 9kk raskaus voi antaa jo vähän osviittaa tulevista muutoksista). Jos lapsiperhe-elämä ei maistu voi mies kuitenkin melko vapaasti luistella treenaamisen ja kavereiden kanssa kaljoittelun pariin urputtamaan elämänsä raskautta koska naiset kuitenkin viime kädessä hoitavat homman tavalla tai toisella.
[/quote]
Juuri tämän takia en koskaan tehnyt lapsia. Jos olisin mies, olisin voinutkin tehdä. Koska nainen ne lapset lopun viimein hoitaa jos mies vain luistaa vastuustaan. Se on äidin biologinen vaisto, joka pakottaa huoltamaan jälkeläiset vaikka tilanne olisi mikä. Harvalta mieheltä kyseinen vaisto löytyy, jo ihan niistä biologisista syistäkin johtuen.
En halua olla päävastuussa lapsesta/lapsista. Riski on suuri, että niin tulisi käymään, siksi en lapsia ole tai aiokaan hankkia.
N37
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 02:38"]
Jos keksittäisiin keino, jolla mies voi synnyttää, mitä mahtaisivat miehet olla mieltä maailmankongressista, jossa sovittaisiin, että seuraavat tuhat vuotta miehet hoitakoot lisääntymisen käytännössä ilmaiseksi, pyörittäisivät kodit ja lapset ja kotitarveviljelykset, kävisivät töissä ja hoitaisivat eläimet, sairaat ja vanhukset jälleen ilmaiseksi ja laittautuisivat hullun tavalla kelvatakseen rouvansa sänkyyn - tulisiko kauppoja?
[/quote]
Ei tulisi. Ja sehän tämän ketjun pointti onkin: miehiltä puuttuu taipumus uhrautua. Naisiltakin saisi puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko sankaruuden käsite on miesten keksimä - vikittelelyn ja valtapelin tarkoituksiin kenties luotu, mutta kun leikki on kerran keksitty, miehet ovat ottaneet sen tosissaan ja alkaneet hätäpäissään tavoitella tätäkin ominaisuutta. Naisten mielestä siinä ei ole mitään erikoista, että ihminen tekee enemmän kuin jaksaa ja uhrautuu muiden puolesta.
- Petri Tamminen kirjassaan Muita hyviä ominaisuuksia
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:31"]
2. Mikä sinä ap olet kenellekään opettamaan, miten eletään?
[/quote]
Minulla on näkemys aiheesta, joka koskettaa monia. En tiennyt, että sen jakamiseen tarvitaan erityisiä meriittejä tai oppiarvoja. Uskon, että näkemyksessäni on totta takana, ja aika moni tuntuu ajattelevan samoin. -ap
1. Mitä ihmeen väliä sillä on, onko kirjoittaja mies vai ei?
2. Mikä sinä ap olet kenellekään opettamaan, miten eletään?