Boheemit ihmiset, kuinka siedätte ihmisiä jotka ovat teidän vastakohtia?

Boheemina hyväksyn sen, että joku lakimies voi pitää itseään kovinkin boheemina. Silti hieman huvittaa. Samantyyppistä kun joku juuri ja juuri toimeentuleva pienyrittäjä, joka äänestää kokoomusta. Kuvitelmat itsestä ja omasta elämästä ei oikein vastaa todellisuutta. Mutta mikäpä siinä, jos se tekee ihmisen onnelliseksi. Tuntuu että boheemi on sellainen sana josta käydään jotain ihme vääntöä että kuka on oikea boheemi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Voi olla kyllä joskus, mutta ei usein. Samalla lailla lääkäri voi olla todella intohimoinen esimerkiksi tietyn alueen tutkimuksen edistämisessä, mutta fakta on, että alalle monesti hakeudutaan myös ihan vaan rahan ja statuksen perässä, jos matemaatiikka on ollut sen verran helppo suorittaa että älynlahjat riittää lääkikseen.

Aattellisuus on oman tien kulkemista kyllä, mutta aattellinen ihminen voi olla muuten aika ei-boheemi, se boheemi kun tosiaan tarkoittaa epäsäntillistä ja normeja kunnioittamatonta elämää viettävää.

Tiedän useita sekä työssä että siviilielämässä boheemeja lääkäreitä. Useammin näihin törmää psykiatrian alueella, varmaan korreloi kiinnostuksenkohteiden ja holistisen näkemyksen kanssa. Veikkaisin niin, että tarpeeksi älykkäät boheemit menevät statusaloille kiinnostuksen mukaan, koska voivat. Miksi ei. Muilla sitten enemmin statushakuista suorittamista. Kun on tarpeeksi älykäs, kiinnostaa status ja "perinteiset" arvot yleensä aika vähän, ymmärtää niiden suhteellisuuden ja tietyn pinnallisuuden. Ei kauhean kiinnostavaa. Yleensä pärjäävät myös erilaisina perinteisissäkin ympyröissä koska ovat, no, fiksuja. Saavat kuitenkin arvostusta lähtökohtaisesti sisäänlämpeävissä piireissä hoksottomiensa perusteella, vaikka joku vähän vierastaisi aluksi.

Toki nämä poikkeuksia ja tosiaan ehkä hierarkinen lakimaailma voi olla vieras hyvin boheemille. Kuitenkin kiinnostukset voivat olla yhtä lailla lakiin, sen tulkitsemiseen ja soveltamiseen kallellaan, sehän on ongelmanratkaisua parhaimmillaan. Boheemi voi yhtälailla nauttia systemaattisesta ongelmanratkaisusta ja se vaatii luovuuttakin. Vaikka ilmiöt kiinnostaisivat järjestystä enemmän, kaikkihan sitoutuu kaikkeen lopulta ja lakiakin voi tulkita filosofiasta käsin. Monet juristit ovat alkaneet kirjailijoiksi, kertoo luovista generalisteista, jotka kokeilevat monenlaista, koska pystyvät moneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Voi olla kyllä joskus, mutta ei usein. Samalla lailla lääkäri voi olla todella intohimoinen esimerkiksi tietyn alueen tutkimuksen edistämisessä, mutta fakta on, että alalle monesti hakeudutaan myös ihan vaan rahan ja statuksen perässä, jos matemaatiikka on ollut sen verran helppo suorittaa että älynlahjat riittää lääkikseen.

Aattellisuus on oman tien kulkemista kyllä, mutta aattellinen ihminen voi olla muuten aika ei-boheemi, se boheemi kun tosiaan tarkoittaa epäsäntillistä ja normeja kunnioittamatonta elämää viettävää.

Tiedän useita sekä työssä että siviilielämässä boheemeja lääkäreitä. Useammin näihin törmää psykiatrian alueella, varmaan korreloi kiinnostuksenkohteiden ja holistisen näkemyksen kanssa. Veikkaisin niin, että tarpeeksi älykkäät boheemit menevät statusaloille kiinnostuksen mukaan, koska voivat. Miksi ei. Muilla sitten enemmin statushakuista suorittamista. Kun on tarpeeksi älykäs, kiinnostaa status ja "perinteiset" arvot yleensä aika vähän, ymmärtää niiden suhteellisuuden ja tietyn pinnallisuuden. Ei kauhean kiinnostavaa. Yleensä pärjäävät myös erilaisina perinteisissäkin ympyröissä koska ovat, no, fiksuja. Saavat kuitenkin arvostusta lähtökohtaisesti sisäänlämpeävissä piireissä hoksottomiensa perusteella, vaikka joku vähän vierastaisi aluksi.

Toki nämä poikkeuksia ja tosiaan ehkä hierarkinen lakimaailma voi olla vieras hyvin boheemille. Kuitenkin kiinnostukset voivat olla yhtä lailla lakiin, sen tulkitsemiseen ja soveltamiseen kallellaan, sehän on ongelmanratkaisua parhaimmillaan. Boheemi voi yhtälailla nauttia systemaattisesta ongelmanratkaisusta ja se vaatii luovuuttakin. Vaikka ilmiöt kiinnostaisivat järjestystä enemmän, kaikkihan sitoutuu kaikkeen lopulta ja lakiakin voi tulkita filosofiasta käsin. Monet juristit ovat alkaneet kirjailijoiksi, kertoo luovista generalisteista, jotka kokeilevat monenlaista, koska pystyvät moneen.

Lisään vielä, että boheemius identiteettinä on usein vasta-aihe aidolle boheemiudelle, sitäkin voi "suorittaa" identiteetin rakennusaineena, jos näkee sen jotenkin tavoiteltavana. Usein aidosti boheemi ihminen ei itse ole kovin tietoinen tästä vaikutelmasta, vaan se sitoutuu juuri ennakkoluulottomuuteen ja avoimuuteen. Ei-järjestelmälliseen ja luovaan temperamenttiin. Joten samalla kun ihminen on sellainen, samalla ei ehkä hirveästä tajua miettiä imagoaan eikä se ole mikään tavoite, se vaan on. Ja se kiinnostaa ehkä henkilöä itseään vähemmän kuin muita :) Muna vai kana -juttu.

Minun huusholissani ei asu yhtään boheemia laiskaa siivellä eläjää ja sellainen saisi heti lähtöpassit. Kukaan ei asu kotonani kuin hotellissa täysi hoidossa. 

Onpa mielenkiintoista lukea muiden käsityksiä omasta ammattikunnasta tällaisessa asiayhteydessä. Olen siis lakimies, ja teen vieläpä aika perinteistä hommaa omalla alallani.

En väitä olevani täysiverinen boheemi, mutta yhteen asiaan halusin puuttua: siihen, että luovat tai boheemiuteen kallellaan olevat ihmiset eivät muka voisi opiskella jotakin ns. kovaa alaa. Itsekin tein niin, ja ratkaisu oli yllätys sekä läheisilleni että itselleni. Opiskeluaikana oli kieltämättä hieman sopeutumisvaikeuksia, mutta sitten tajusin, että eihän asioista pidä ajatella niin ahtaasti. Lakimiehilläkin on oikeus moninaisuuteen :)

Jostain syystä juristius nähdään usein ihmistä vahvasti määrittävänä piirteenä ja jopa jonkinlaisena elämäntehtävänä. Mutta juristillekin duuni voi olla vain duunia. Työni ei määrittele minua tai kerro yhtään mitään persoonastani tai elämänasenteestani - se on todellakin vaan työtä. Se toki tuo toimeentulon (joka ei tietenkään aidoille boheemeille ole mikään ratkaiseva juttu) ja suo myös älyllistä tyydytystä. Kuitenkin luontaisin, omin elämäntyylini toteutuu jossain muualla: silloin kun voin elää täysin kellosta, vuorokaudenajoista, säntillisyydestä ja sosiaalisista normeista piittaamatta, tehdä rauhassa taidettani, antaa valon virrata lävitseni paperille.

Ammatillani ei ole sen kanssa mitään tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa mielenkiintoista lukea muiden käsityksiä omasta ammattikunnasta tällaisessa asiayhteydessä. Olen siis lakimies, ja teen vieläpä aika perinteistä hommaa omalla alallani.

En väitä olevani täysiverinen boheemi, mutta yhteen asiaan halusin puuttua: siihen, että luovat tai boheemiuteen kallellaan olevat ihmiset eivät muka voisi opiskella jotakin ns. kovaa alaa. Itsekin tein niin, ja ratkaisu oli yllätys sekä läheisilleni että itselleni. Opiskeluaikana oli kieltämättä hieman sopeutumisvaikeuksia, mutta sitten tajusin, että eihän asioista pidä ajatella niin ahtaasti. Lakimiehilläkin on oikeus moninaisuuteen :)

Jostain syystä juristius nähdään usein ihmistä vahvasti määrittävänä piirteenä ja jopa jonkinlaisena elämäntehtävänä. Mutta juristillekin duuni voi olla vain duunia. Työni ei määrittele minua tai kerro yhtään mitään persoonastani tai elämänasenteestani - se on todellakin vaan työtä. Se toki tuo toimeentulon (joka ei tietenkään aidoille boheemeille ole mikään ratkaiseva juttu) ja suo myös älyllistä tyydytystä. Kuitenkin luontaisin, omin elämäntyylini toteutuu jossain muualla: silloin kun voin elää täysin kellosta, vuorokaudenajoista, säntillisyydestä ja sosiaalisista normeista piittaamatta, tehdä rauhassa taidettani, antaa valon virrata lävitseni paperille.

Ammatillani ei ole sen kanssa mitään tekemistä. 

Niin, uskon hyvin, että voit olla semi-boheemi. Työsi tuo sinulle toimeentulon, joka mahdollistaa kaipaamaasi vapautta, ja kaipaat myös älyllistä haastetta jota työ sinulle tarjoaa. Kuitenkin - jos olisit luonteeltasi vielä hieman enemmän boheemi, et olisi koskaan kestänyt edes sitä opiskelun aikaa etkä olisi ehkä ollut niin pitkäjänteinen (huolettoman vastakohta) että pystyt ylipäätään tällaiseen elämänsuunnitelmaan. Boheemeimmat ihmiset jättävät usein koulut kokonaan käymättä ja suostuvat kiinnostumaan vain siitä ja keskittymään vain siihen, mikä heitä milloinkin eniten vetää puoleensa. Sehän ei ole mikään hieno tai suositeltava elämäntapa, koska vain pienellä osalla ihmisistä tulee läpimurto ja heistä tulee ansioituneita taiteilijoita. Loput ovat vähän pulassa keski-iän koittaessa ja köyhä päämäärätön elo alkaa vaatia veronsa, esimerkiksi niin, että päihteet ja riskialtis ja epäsäännöllinen elämä vie terveyden.

Tulee mieleen tämä räppäri Juno, joka otti "lomaa" taiteiljanelämästä ja hankkiutui välillä normaaliin elämään, töihin varastoon tai raksalle ellen väärin muista. Säännöllisyys ja säännölliset tulot saattavat alkaa maistua jossain vaiheessa villillekin boheemille vaikka ihan vaihtelun ja psyykkisen levon nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Voi olla kyllä joskus, mutta ei usein. Samalla lailla lääkäri voi olla todella intohimoinen esimerkiksi tietyn alueen tutkimuksen edistämisessä, mutta fakta on, että alalle monesti hakeudutaan myös ihan vaan rahan ja statuksen perässä, jos matemaatiikka on ollut sen verran helppo suorittaa että älynlahjat riittää lääkikseen.

Aattellisuus on oman tien kulkemista kyllä, mutta aattellinen ihminen voi olla muuten aika ei-boheemi, se boheemi kun tosiaan tarkoittaa epäsäntillistä ja normeja kunnioittamatonta elämää viettävää.

Tiedän useita sekä työssä että siviilielämässä boheemeja lääkäreitä. Useammin näihin törmää psykiatrian alueella, varmaan korreloi kiinnostuksenkohteiden ja holistisen näkemyksen kanssa. Veikkaisin niin, että tarpeeksi älykkäät boheemit menevät statusaloille kiinnostuksen mukaan, koska voivat. Miksi ei. Muilla sitten enemmin statushakuista suorittamista. Kun on tarpeeksi älykäs, kiinnostaa status ja "perinteiset" arvot yleensä aika vähän, ymmärtää niiden suhteellisuuden ja tietyn pinnallisuuden. Ei kauhean kiinnostavaa. Yleensä pärjäävät myös erilaisina perinteisissäkin ympyröissä koska ovat, no, fiksuja. Saavat kuitenkin arvostusta lähtökohtaisesti sisäänlämpeävissä piireissä hoksottomiensa perusteella, vaikka joku vähän vierastaisi aluksi.

Toki nämä poikkeuksia ja tosiaan ehkä hierarkinen lakimaailma voi olla vieras hyvin boheemille. Kuitenkin kiinnostukset voivat olla yhtä lailla lakiin, sen tulkitsemiseen ja soveltamiseen kallellaan, sehän on ongelmanratkaisua parhaimmillaan. Boheemi voi yhtälailla nauttia systemaattisesta ongelmanratkaisusta ja se vaatii luovuuttakin. Vaikka ilmiöt kiinnostaisivat järjestystä enemmän, kaikkihan sitoutuu kaikkeen lopulta ja lakiakin voi tulkita filosofiasta käsin. Monet juristit ovat alkaneet kirjailijoiksi, kertoo luovista generalisteista, jotka kokeilevat monenlaista, koska pystyvät moneen.

Mitä tarkoitat sillä, että tuntemasi lääkärit ovat boheemeja töissä?

Minä ajattelen vaan, että kaikki me olemme erilaisia ja hyvä niin. Jos minua ei painosteta elämään samalla lailla, niin ei haittaa jonkun neuroottinen puunaaminen ja suorittaminen yhtään. Olen minäkin omissa, itselleni tärkeissä asioissa tarkka, ne vaan eivät ole samanlaisia asioita ehkä kuin keskivertojampalla.

Vierailija kirjoitti:

Boheemina hyväksyn sen, että joku lakimies voi pitää itseään kovinkin boheemina. Silti hieman huvittaa. Samantyyppistä kun joku juuri ja juuri toimeentuleva pienyrittäjä, joka äänestää kokoomusta. Kuvitelmat itsestä ja omasta elämästä ei oikein vastaa todellisuutta. Mutta mikäpä siinä, jos se tekee ihmisen onnelliseksi. Tuntuu että boheemi on sellainen sana josta käydään jotain ihme vääntöä että kuka on oikea boheemi...

En mä sanonut olevani boheemi vaan että elän elämääni välittämättä porvarillisista normeista. Yritin hakea sitä, mikä oikeasti tekee ihmisestä boheemin ja estääkö jokin ammatti (jonkun mielestä) sen, että ihminen voisi olla boheemi. Tämä ketju on ehkä kyllä vahvistanut käsitystäni siitä, että monesti ne mukamas avarakatseisimmat hipit ovatkin itse asiassa kaikkein ahdasmielisimpiä. T: Lakimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, en takerru pikkuseikkoihin, koska olen aito boheemi.

Juuri näin! Kun on oikeasti boheemi, ei triggeröidy joka asiasta. Tosin ne pilkun viilaajat triggeröityvät minusta, koska pääsen hyvään lopputulokseen ilman älytöntä nipotusta.

totta, juuri boheemi-tasolla pääset maaliin mutta

perfektionisti-tasolla olet lähinnä lätäkössä itseään

kuraava lapsonen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Voi olla kyllä joskus, mutta ei usein. Samalla lailla lääkäri voi olla todella intohimoinen esimerkiksi tietyn alueen tutkimuksen edistämisessä, mutta fakta on, että alalle monesti hakeudutaan myös ihan vaan rahan ja statuksen perässä, jos matemaatiikka on ollut sen verran helppo suorittaa että älynlahjat riittää lääkikseen.

Aattellisuus on oman tien kulkemista kyllä, mutta aattellinen ihminen voi olla muuten aika ei-boheemi, se boheemi kun tosiaan tarkoittaa epäsäntillistä ja normeja kunnioittamatonta elämää viettävää.

Tiedän useita sekä työssä että siviilielämässä boheemeja lääkäreitä. Useammin näihin törmää psykiatrian alueella, varmaan korreloi kiinnostuksenkohteiden ja holistisen näkemyksen kanssa. Veikkaisin niin, että tarpeeksi älykkäät boheemit menevät statusaloille kiinnostuksen mukaan, koska voivat. Miksi ei. Muilla sitten enemmin statushakuista suorittamista. Kun on tarpeeksi älykäs, kiinnostaa status ja "perinteiset" arvot yleensä aika vähän, ymmärtää niiden suhteellisuuden ja tietyn pinnallisuuden. Ei kauhean kiinnostavaa. Yleensä pärjäävät myös erilaisina perinteisissäkin ympyröissä koska ovat, no, fiksuja. Saavat kuitenkin arvostusta lähtökohtaisesti sisäänlämpeävissä piireissä hoksottomiensa perusteella, vaikka joku vähän vierastaisi aluksi.

Toki nämä poikkeuksia ja tosiaan ehkä hierarkinen lakimaailma voi olla vieras hyvin boheemille. Kuitenkin kiinnostukset voivat olla yhtä lailla lakiin, sen tulkitsemiseen ja soveltamiseen kallellaan, sehän on ongelmanratkaisua parhaimmillaan. Boheemi voi yhtälailla nauttia systemaattisesta ongelmanratkaisusta ja se vaatii luovuuttakin. Vaikka ilmiöt kiinnostaisivat järjestystä enemmän, kaikkihan sitoutuu kaikkeen lopulta ja lakiakin voi tulkita filosofiasta käsin. Monet juristit ovat alkaneet kirjailijoiksi, kertoo luovista generalisteista, jotka kokeilevat monenlaista, koska pystyvät moneen.

Mitä tarkoitat sillä, että tuntemasi lääkärit ovat boheemeja töissä?

Sitä että ei ole arjen asiat niin justiinsa, pukeutuminen, nukkuminen(?), eväät ja vastaavat. Jotkut tarkoituksella pukeutuvat hmm.. huomiota herättävästi ja tekevät työtään vahvasti omalla, värikkäällä persoonallaan, ei niin virallista kuin ehkä totuttu. Työnsä kuitenkin hoitavat paneutuneesti, ovat kiinnostuneita aidosti potilaista. Joskus joitakin yksilöitä ehkä odotellaan ja muuta vastaavaa, aikakäsitys booheemiin päin :)

Aika monella tapaa boheemius tulkitaan. Tämä on vähän kuin huumorintaju. Oletteko joskus kuulleet jonkun pitävän itseään huumorintajuttomana?

Aika harva pitää itseään takakireänä suorittajana, joka tavoittelee statusta vain statuksen vuoksi. Toki jotkut sanovat tämän statusjutun suoraan. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kokee tavoittelevansa elämässä niitä oleellisia asioita, eikö?

Inhimillisyys on henkilökohtainen taito ja ymmärrys, boheemius viittaa enemmän epäsäännölliseen elämäntapaan ja erilaisuuteen

Mussa on varmaan joku vika kun en jaksa muita boheemeja.