Boheemit ihmiset, kuinka siedätte ihmisiä jotka ovat teidän vastakohtia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

Boheemi toteuttaa omaa sisäistä näkemystään ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta. Missä tahansa itsenäisessä ammatissa toimiva voi olla asenteiltaan boheemi: huippujuristi, lääkäri, työkaluntekijä. Luovuus ja rohkeus ajatella hieman toisin ja nähdä laajemmin.

Vai että boheemi juristi... no, kukin määritelköön itse itsensä.

Itse näkisin, että boheemiuteen liittyy vahvasti maanläheisyys. Tunnen useita oman tien kulkijoita, mutta kaikki heistä eivät ole boheemeja. En tarkoita tätä pahalla, mutta jos olalla heiluu Guccin laukku ja on töissä jossain isossa firmassa ja asuu jossain kalliilla, trendikkäällä alueella, niin siitä on minulle boheemius aika kaukana, vaikka se oman tien kulkemista ko. henkilölle olisikin.

Pidän itseäni hieman boheemina, ehkä iän myötä enemmänkin, ja minulle se tarkoittaa sitä, että ollaan jalat maassa ja maanläheisiä. Aikaa omistetaan teemoille kuten kirjallisuus, musiikki, kuvataide, teatteri, humanistiset alat. Nyky-boheemi voi olla hipahtava, vaatekaappiin haetaan sisältöä kirpputoreilta ja kasvisruoka maistuu. Ehkä jopa oma talo tai piha, jossa puuhaillaan. Henkisesti boheemiuden ytimessä yritän itse pitää myötätunnon, tuomitsemattomuuden ja tarkkailevan asenteen elämään ja muihin ihmisiin. Kaikki boheemit eivät ole tuollaisia, joillain voi olla todella paisunut ego, mutta jos mietin boheemia asennetta niin itselleni se tarkoittaa avointa mieltä ja sitä ettei tehdä itsestä hirveää numeroa.

Tuo asenne olisi vastaus myös ap:n kysymykseen. Ymmärrän että kaikilla ihmisillä on oma maailmankuvansa ja oma käsityksensä elämästä ja siitä mitä elämässä kannattaa tehdä ja vaalia. Jos jonkun toisen elämän keskiössä on vaikkapa raha, menestys ja suosio, voin suhtautua siihen neutraalisti. Itselläni on eri arvot ja tiedän ne itse kyllä. Kaikkein vähiten kulutat itseäsi hyväksymällä muiden erilaisuuden suhteessa itseesi, ja toisaalta vaalimalla omaa erilaisuuttasi suhteessa muihin. Välillä pitää tietoisesti päättää, ettei anna asioiden vaikuttaa itseensä tai ettei itse lähde johonkin juttuun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Boheemius on monesta asiasta muodostuva kokonaisuus, ainakin minusta. Pelkkä yksi asia, vaikkapa ympäristöaatteellisuus, ei tee ihmisestä boheemia, jos muuten ei ole. Sitten on vaikka luonnonsuojelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Voi olla kyllä joskus, mutta ei usein. Samalla lailla lääkäri voi olla todella intohimoinen esimerkiksi tietyn alueen tutkimuksen edistämisessä, mutta fakta on, että alalle monesti hakeudutaan myös ihan vaan rahan ja statuksen perässä, jos matemaatiikka on ollut sen verran helppo suorittaa että älynlahjat riittää lääkikseen.

Aattellisuus on oman tien kulkemista kyllä, mutta aattellinen ihminen voi olla muuten aika ei-boheemi, se boheemi kun tosiaan tarkoittaa epäsäntillistä ja normeja kunnioittamatonta elämää viettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Boheemius on monesta asiasta muodostuva kokonaisuus, ainakin minusta. Pelkkä yksi asia, vaikkapa ympäristöaatteellisuus, ei tee ihmisestä boheemia, jos muuten ei ole. Sitten on vaikka luonnonsuojelija.

Ei teekään, tarkoitin lähinnä sitä että ei se lakimiehen duuni aina kerro porvarillisista asenteista  eikä ole ristiriidassa boheemiaatteen kanssa. Boheemius voi näkyä sitten enemmän myös siellä vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

En ole viestin kirjoittaja, mutta lyhyesti: lakimiehen työ vaatii joustavaa ja luovaa ajattelua, uusien näkökulmien etsimistä ja kielellistä lahjakkuutta sekä kirjallisesti että suullisesti. Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja  värioppia Pitää tuntea hyvin "säännöt" ennen kuin voi niitä luovasti soveltaa tai jopa poiketa niistä.

Olen rento boheemi ja parisuhteessa vastakohtani kanssa. Alku oli haastavaa mutta nykyään tuntuu että tämä vastakohtaisuus pitää balanssin.

Aiemmin olin itseäni rennomman tyypin kanssa naimisissa, eikä me kyllä arkea hyvin saatu hoidettua. Toki kivaakin oli mutta näin jälkeenpäin ajatellen liiankin huoletonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Boheemius on monesta asiasta muodostuva kokonaisuus, ainakin minusta. Pelkkä yksi asia, vaikkapa ympäristöaatteellisuus, ei tee ihmisestä boheemia, jos muuten ei ole. Sitten on vaikka luonnonsuojelija.

Ei teekään, tarkoitin lähinnä sitä että ei se lakimiehen duuni aina kerro porvarillisista asenteista  eikä ole ristiriidassa boheemiaatteen kanssa. Boheemius voi näkyä sitten enemmän myös siellä vapaa-ajalla.

Kun boheemius ei ole aate, vaan elämäntyyli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

En ole viestin kirjoittaja, mutta lyhyesti: lakimiehen työ vaatii joustavaa ja luovaa ajattelua, uusien näkökulmien etsimistä ja kielellistä lahjakkuutta sekä kirjallisesti että suullisesti. Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja  värioppia Pitää tuntea hyvin "säännöt" ennen kuin voi niitä luovasti soveltaa tai jopa poiketa niistä.

Kaikki tietävät, että lakimiehen työ on vaikeaa ja vaatii soveltamista. Ei se silti ole taidetta 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

En ole viestin kirjoittaja, mutta lyhyesti: lakimiehen työ vaatii joustavaa ja luovaa ajattelua, uusien näkökulmien etsimistä ja kielellistä lahjakkuutta sekä kirjallisesti että suullisesti. Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja  värioppia Pitää tuntea hyvin "säännöt" ennen kuin voi niitä luovasti soveltaa tai jopa poiketa niistä.

Ei tässä ollut minulle mitään uutta. Lakimiehenä oleminen vaatii paljon lukemista, tutkimusta, kirjoittamista ja analyysia sekä abstraktia ajattelukykyä ongelmanratkaisutaitoja eli älykkyyttä. Jonkin verranhan älykkyys ja luovuus taitaa korreloida niin, että toinen ei ole mahdollista kovin korkealle ilman toista. Lakimieheksi opiskeleminen vaatii kuitenkin sen verran säntillisyyttä ja lakimiehenä toimiminen vaatii sääntöjen noudattamista ja järjestelmällisyyttä, että en voi hyväksyä väittämää, että lakimies voisi olla boheemi kuin hyvin harvoissa poikkeuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Boheemius on monesta asiasta muodostuva kokonaisuus, ainakin minusta. Pelkkä yksi asia, vaikkapa ympäristöaatteellisuus, ei tee ihmisestä boheemia, jos muuten ei ole. Sitten on vaikka luonnonsuojelija.

Ei teekään, tarkoitin lähinnä sitä että ei se lakimiehen duuni aina kerro porvarillisista asenteista  eikä ole ristiriidassa boheemiaatteen kanssa. Boheemius voi näkyä sitten enemmän myös siellä vapaa-ajalla.

Kun boheemius ei ole aate, vaan elämäntyyli.

Se aate on se ettei tee yhtään mitään ja käyttää muita ihmisiä hyväkseen ollakseen boheemi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

Halusit ilmeisesti ymmärtää väärin. Nuo olivat vain esimerkkejä, tottakai jokainen voi olla boheemi tai ei olla. Molempia löytyy niin taviksista kuin taiteilijoista, muusikoista ja kirjailijoista. Tottakai lakimies voi olla boheemi.. taidealoilla se vaan on ehkä helpompaa kun ei töitä tehdessä tarvitse välittää edes lakipykälistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Lakimieskin voi olla hyvinkin aattelinen, esimerkkinä vaikka joku ympäristöasianajaja. Boheemius näkyy sitten enemmän siellä työajan ulkopuolella.

Boheemius on monesta asiasta muodostuva kokonaisuus, ainakin minusta. Pelkkä yksi asia, vaikkapa ympäristöaatteellisuus, ei tee ihmisestä boheemia, jos muuten ei ole. Sitten on vaikka luonnonsuojelija.

Ei teekään, tarkoitin lähinnä sitä että ei se lakimiehen duuni aina kerro porvarillisista asenteista  eikä ole ristiriidassa boheemiaatteen kanssa. Boheemius voi näkyä sitten enemmän myös siellä vapaa-ajalla.

Kun boheemius ei ole aate, vaan elämäntyyli.

Se aate on se ettei tee yhtään mitään ja käyttää muita ihmisiä hyväkseen ollakseen boheemi. 

No tuo kuvaa pikemminkin hyväpalkkaista johtoportaan ihmistä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

En ole viestin kirjoittaja, mutta lyhyesti: lakimiehen työ vaatii joustavaa ja luovaa ajattelua, uusien näkökulmien etsimistä ja kielellistä lahjakkuutta sekä kirjallisesti että suullisesti. Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja  värioppia Pitää tuntea hyvin "säännöt" ennen kuin voi niitä luovasti soveltaa tai jopa poiketa niistä.

Kaikki tietävät, että lakimiehen työ on vaikeaa ja vaatii soveltamista. Ei se silti ole taidetta 🙄

Ei ole väitetty, että juristin työ olisi taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, en takerru pikkuseikkoihin, koska olen aito boheemi.

Nimenomaan en minäkään. Silti sellainen kovin normitiivinen ja iloton suorittaminen jota näen ympärilläni, vie minulta kaiken energian.

Miksi ihmeessä tarkkailet muita ihmisiä ja heidän suorittamistaan ympärilläsi? Itse tulen yksinkertaisimman naapurinkin kanssa mainiosti toimeen. kun laskeudun samalle tasolle hänen kanssaan.

Millä perusteella "laskeudut"? Ehkä ylemmyydentuntoisissa kuvitelmissasi kyllä, mutta todellisuudessa et tunne toista ihmistä lainkaan. Vastenmielinen kommentti.

Oletko kuullut koskaan lajista "sarkasmi". Ylemmyydentunnetta en ole ikinä muihin ihmisiin nähden kokenut. Olen jo 70¨ja plus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

En ole viestin kirjoittaja, mutta lyhyesti: lakimiehen työ vaatii joustavaa ja luovaa ajattelua, uusien näkökulmien etsimistä ja kielellistä lahjakkuutta sekä kirjallisesti että suullisesti. Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja  värioppia Pitää tuntea hyvin "säännöt" ennen kuin voi niitä luovasti soveltaa tai jopa poiketa niistä.

Kaikki tietävät, että lakimiehen työ on vaikeaa ja vaatii soveltamista. Ei se silti ole taidetta 🙄

Ei ole väitetty, että juristin työ olisi taidetta.

"Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja värioppia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

En ole viestin kirjoittaja, mutta lyhyesti: lakimiehen työ vaatii joustavaa ja luovaa ajattelua, uusien näkökulmien etsimistä ja kielellistä lahjakkuutta sekä kirjallisesti että suullisesti. Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja  värioppia Pitää tuntea hyvin "säännöt" ennen kuin voi niitä luovasti soveltaa tai jopa poiketa niistä.

Ei tässä ollut minulle mitään uutta. Lakimiehenä oleminen vaatii paljon lukemista, tutkimusta, kirjoittamista ja analyysia sekä abstraktia ajattelukykyä ongelmanratkaisutaitoja eli älykkyyttä. Jonkin verranhan älykkyys ja luovuus taitaa korreloida niin, että toinen ei ole mahdollista kovin korkealle ilman toista. Lakimieheksi opiskeleminen vaatii kuitenkin sen verran säntillisyyttä ja lakimiehenä toimiminen vaatii sääntöjen noudattamista ja järjestelmällisyyttä, että en voi hyväksyä väittämää, että lakimies voisi olla boheemi kuin hyvin harvoissa poikkeuksissa.

Hyväksi taiteilijaksi kehittyminen vaatii vuosikausien järjestelmällistä opiskelua ja itsensä kehittämistä, itsekuria ja sinnikkyyttä. Toki romaanin ja runojen kirjoittamisessa on suurempi vapaus syytten kirjoittamisessa ja syyttäjän loppupuheenvuorossa vaatimuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole boheemi, vaan ehkä pikemminkin tiukkapipo, mutta on meilläkin kotona ajoittain hyvin sotkuista (ja sellainen pieni perussotku päällä jatkuvasti). Kävin vähän aikaa sitten kahden taiteilijan kodissa, ja voi apua, mikä näky se oli… Törkyinen sekamelska. Ihan kuin olisi laitettu kaikki kodin tavarat 50 jätesäkkiin, ravistettu huolella jokaista säkkiä ja sen jälkeen heitetty tavarat täysin sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Ja tuolla on siis myös lapsia.

Vedin kuitenkin väkisin hymyn kasvoilleni ja varoin näyttämästä naamastani tai äänestäni yhtään, miten järkyttynyt olin. Mutta siinä vaiheessa, kun isäntäväki aloitti jonkin ihmeellisen taideperformassin enkä lähtenyt siihen mukaan, niin paljastui varmaan, etten ollut ihan mukavuusalueellani.

Huh huh, vieläkin ahdistaa, kun tuota mietin! Jokainen taplaa tyylillään, mutta niiiiiiin tyytyväinen omaan ”normielämääni”.

Yleistät parin taiteilijan perusteella, jotka eivät halua tai osaa pitää kotiaan järjestyksessä ja puhtaana. Kaikki tuntemani kuvataiteilijat pitävät työvälineensä erinomaisessa järjestyksessä ja huoltavat niitä. Hyvä sivellin maksaa helposti yli 30 euroa kappaleelta eivätkä halua joutua etsiskelemään välineitä kesken työn.

Taiteilijuudella, boheemiudella ja sotkuisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään.

Boheemi voi pitää kotinsa ja asunsa aina huippukunnossa tai olla ääripäässä ja kaikkea tältä väliltä.

Mitä sä sitten tarkoitat boheemilla? Henkilö, joka pitää kotinsa ja työvälineensä huippukunnossa, ei vastaa minun käsitystäni boheemista tyypistä.

Mutta näin se kuitenkin on. Boheemit ovat intellektuelli marginaaliryhmä (kuvataide, kirjailija, muusikko tms.) jotka elävät kuten haluavat eivätkä välittele porvarillisista tai normielämästä ja asenteista. Boheemilla ole mitään tekemistä likaisuuden, törkyisyyden tai täysin ulkonäöstään ja käyttäytymisestään välinpitämättömän ihmisen kanssa.  

Eli ollakseen boheemi on pakko olla taiteilija, kirjailija, muusikko tai vastaava? Ei riitä, että elää kuten haluaa eikä välitä porvarillisista asenteista? Viimeksi mainittu pätee minuun, mutta olen ammatiltani lakimies, joten en siis voi koskaan olla boheemi?

Ja vielä kysymys: jos on taiteilija/kirjailija/muusikko mutta pitää kotinsa aivan tiptop kunnossa, niin miksi nimenomaan se ammatti tekee tällaisesta henkilöstä boheemin erotuksena muista ihmisistä, jotka pitävät kotinsa kunnossa mutta elävät muutoin normeista välittämättä?

No ei kukaan luova ja boheemi ihminen ajaudu alalle, jolle opiskelu vaatii paljon itsekuria, jossa on vallalla aika kovat arvot ja omat tunteet joutuu usein pistämään syrjään, joka vaatii siistiä pukeutumista ja säännöllisyyttä ja ehdottomasti ajoissa olemista, jossa asiakkaat ja kollegat ovat enimmäkseen rahan perässä ja heitä käytännössä autetaan keinottelemaan parhaiten niin, että lopputulos on itselle mieluisa. Lyhyesti sanoisin, että yleensäp asianajajuus aika tavalla on este sille, että ihminen voi olla boheemi. En oikein ymmärrä, kuinka joku, joka "ei välitä porvarillisista asenteista" on lakimieheksi alkanut, kiinnostaa toki jos haluat kertoa mitä esimerkiksi tarkoitat tällä ettet mielestäsi välitä porvarillisista asenteista.

Jordan Peterson muistaakseni kertoi jotain sellaista, että ihmiset jotka ovat älykkäitä, mutta ei kovin high in openness (luovia) ovat joskus lakimiehiä, ja erittäin luovat ihmiset puolestaan ovat harvoin lakialalla. Tästä ajattelisin, että ihan jotain tutkimusta on pohjalla eikä hatusta temmattu ole käsitys, että lakimiehet ovat jäykkiä eivätkä luovia. Pitää olla high in conscientiousness pärjätäkseen siinä. Ja hyvin harvinaista olisi, että ihminen voi olla sekä very high in openness että very high in conscientiousness.

Onpa sulla stereotyyppinen käsitys lakimiehistä ja siitä, millaista lakimiehen työ on. Kannattaisi varmaan tulla sieltä omasta kuplasta ulos ja laajentaa vähän maailmankuvaa 😊

Olisit myös voinut kirjoittaa vastauksen, joka laajentaisi tätä maailmankuvaa sen sijaan että valitsit kirjoittaa tyhjänpäiväisen kommentin passiivisaggressiivisella hymiöllä.

En ole viestin kirjoittaja, mutta lyhyesti: lakimiehen työ vaatii joustavaa ja luovaa ajattelua, uusien näkökulmien etsimistä ja kielellistä lahjakkuutta sekä kirjallisesti että suullisesti. Tämän lisäksi vankka lain ja ennakkotapausten tuntemus, joka vastaa taiteilijalla oman välineen hallintaa, kuten perspektiivi-, sommittelu- ja  värioppia Pitää tuntea hyvin "säännöt" ennen kuin voi niitä luovasti soveltaa tai jopa poiketa niistä.

Ei tässä ollut minulle mitään uutta. Lakimiehenä oleminen vaatii paljon lukemista, tutkimusta, kirjoittamista ja analyysia sekä abstraktia ajattelukykyä ongelmanratkaisutaitoja eli älykkyyttä. Jonkin verranhan älykkyys ja luovuus taitaa korreloida niin, että toinen ei ole mahdollista kovin korkealle ilman toista. Lakimieheksi opiskeleminen vaatii kuitenkin sen verran säntillisyyttä ja lakimiehenä toimiminen vaatii sääntöjen noudattamista ja järjestelmällisyyttä, että en voi hyväksyä väittämää, että lakimies voisi olla boheemi kuin hyvin harvoissa poikkeuksissa.

Tämmoisiä Tytti Yli-Viikareita nähneenä ei voi luottaa keneenkään. Lait ovat erilaisia eri ihmisille. Riippuu virasta kun saa oikein kunnolla rosvota veronmaksajien varoja. Käyhimmillä on työtä ja tuskaa saada se työmarkkinatuki n. 500 euroa ja kuulustellaan kuin rikollista melkein joka kuukausi. Tämän Viikarin ei tarvitse tilittää mitään ja järkyttävä palkka. Nyt se saa puolen palkan kun ei tee yhtään mitään. Työtön saa heti

karenssin jos ei tee mitään. Ei jumankauta missä yhteiskunnassa me oikein eletään ja minä en mene koskaan enää äänestämään. Hävettää tämä yhteiskunta missä eriarvoisuus on näin räikeetä. Rikolliselle maksetaan palkkaa eikä tiedetä mitenkä se saadaan irtisanottua. Joku luottamuspula vain kun on kupannut veronmaksajien rahoja niin paljon kun on vain pystynyt. Matkustellut joka eri maailman kolkkaan kun on ilmaiseksi päässyt veronmaksajien varoilla. Stailaus ei ole tuottanut mitään tuloksia sillä se kuin karjakko.