Lue keskustelun säännöt.
Olin kaverin tukena. Kun sai elämänsä kuntoon, niin ei tarvitse minua enää.
18.06.2021 |
Kaverilla oli vaikeaa ihan syystä. Oli turvaton lapsuus ja kaltoinkohtelu jatkuu vielä aikuisena. Olin vuosia hänen tukenaan ja tsempparina, sain hänet hoidon piiriin ja olin kuuntelevana korvana. Olin lohduttaja ja annoin hänelle paljon aikaani.
Oli tietysti oma valintani tehdä noin. Ja tiesin, ettei hän pysty kaikkea koskaan korvaamaan. Mutta kuvittelin, että matkan varrella ystävystyimme ja että meillä olisi elämänmittainen side.
Nyt kaverilla menee hyvin, ja hän on unohtanut minut täysin. Minulle ei ole aikaa, viesteihin ei ehdi vastata, jne.
Olenko kohtuuton, kun minusta tuntuu pahalta? Tuntuu hyväksikäytetyltä ja arvottomalta. Olisin odottanut, että hän arvostaisi sitä mitä olen tehnyt hänen hyväkseen. Mutta minulla onkin vain yksinäinen, hylätty ja kurja olo.
Kommentit (37)
Voi ei. Todella surullinen olo puolestasi. Tsemppiä että pääset asian yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista mut nyt olet vapaa etsimään parempia kavereita!
Olit aito ystävä, harvinaisuus! Toivottavasti joskus tajuaa mitä menetti.
Ennen hänen roolinsa oli olla heikko ja autettava, ja sinun roolisi oli olla pärjäävä auttaja. Nyt hän on pärjääjä ja hakee ystävikseen muita kuin heitä, jotka saisivat olon tuntemaan taas autettavalta.
Sellaista se on. Olisit iloinen toisen puolesta, jos hän on saanut elämänsä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopputulos olisi voinut olla kannaltasi vielä huonompi. Kaveri voisi esimerkiksi pyöriä nurkissasi, pummata koko ajan rahaa ja uhkailla itsemurhalla yms.
Olen huomannut, että on itseasiassa tuo on aika tavallista. Eli ihminen, jota on autettu, ei halua enää olla tekemisissä auttajansa eli sellaisen ihmisen kanssa, joka on nähnyt hänet heikkona, avuttomana ja henkisesti alastomana. Et ole ehkä tehnyt mitään väärin. Ihmisiä ei voi kuitenkaan omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Todella surullinen olo puolestasi. Tsemppiä että pääset asian yli.
No just se ylipääseminen vähän sakkaa. Kuukauden olen taistellut tunteiden kanssa. Ja aika paljon katkeruutta on.
Ap
Juu, sinun olemassaolosi muistuttaa häntä siitä kun hänellä meni huonosti. Hän ei enää halua samaistua tuohon vanhaan identiteettiin. On aika normaalia repäistä itsensä pois vanhoista huonoista ajoista muistuttavista asioista ja ihmisistä. Veikkaisin näin. Anna hänen mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olet hänelle ikävä muistutus huonosta jaksosta elämässä. Helpompi on ehkä painaa ne muistot pois näkyvistä, kun ette ole tekemisissä.
Anna tosiaan olla, ja hakeudu toisenlaisten ystävyyssuhteiden pariin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Olisit iloinen toisen puolesta, jos hän on saanut elämänsä kuntoon.
Olen toki. Ja keventäähän se minunkin taakkaa, kun murheiden lohduttamista ei ole joka päivä.
Pelkään vain, että tilanne ei ole ihan niin ruusuinen oikeasti kuin miltä hänestä nyt tuntuu. Kunnon terapiaa ei ole vielä edes aloittanut. On vain lähtenyt niin pohjalta liikkeelle, että hänelle metri veden pinnan alla uiminenkin on hyvä saavutus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on , on kokemusta. Mutta älä huoli , heti kun ystävä on hädässä sinäkin kelpaat taas. Se on eri asia alatko hänen kynnysmatokseen , minä en alkanut. Jostakin syystä naiset jotka ovat nyrkkeilysäkkeinä on tällaisia. Kun ukko on hakannut kelpaat viemään sairaalaan ja muutenkin auttamaan , sitten kun liitossa hyvä kausi et olekaan tarpeellinen. Kannattaa ihan järkevästi miettiä onko "ystävyyssuhde" vastavuoroinen vai oletko suhteessa pelkkä palvelija. Nämä käyttävät sinua hyväkseen tasan niin kauan kun sinä annat käyttää.
Sinunkin täytyy nyt etsiä itsesi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni opetti minulle tärkeän asian, humanismin. Ei tarvitse kiitosta, haluaa vain auttaa ystäväänsä. Mieheni auttoi sairasta tätiään ja oli ainoa joka kävi katsomassa häntä saattohoidossa, omat lapset ovat Helsingissä eivätkä ehtineet, osa ei vaivautunut edes hautajaisiin.
Perinnönjaossa, johon mieheni ei tietenkään osallistunut, kyllä kaikki olivat paikalla ja riitelyn kera saivat talon ja muun jäämistön jaettua. Minulle jäi tuosta paha mieli, eräs perijöistä soitti meille ja kyseli että missä on se äidin kattokruunu ja seinäkello, onko mieheni vienyt sen? Minä suutuin.
Mieheni ei ottanut rahaa, ei mitään tavaraa tädiltään. Nämä tätinsä unohtaneet "raadonsyöjät" eivät vähääkään välittäneet tädistään mutta käämistö kyllä kelpasi.
Mieheni kuitenkin on onnellinen, hänelle riitti että tädillä oli viimeiset vuodet rauhallisia ja että hän sai olla mukana, kuulla vanhoja juttuja ja sivun historiaa. Onneksi hänellä on sydän paikallaan ja pudottaa minutkin välillä maan pinnalle.
Annoitko hänelle aivan liikaa itsestäsi ja olet nyt aivan tyhjä ja loppu?
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos olisi voinut olla kannaltasi vielä huonompi. Kaveri voisi esimerkiksi pyöriä nurkissasi, pummata koko ajan rahaa ja uhkailla itsemurhalla yms.
Nämä on käyty läpi jo aiemmin ja olen noille asioille ja monelle muulle vetänyt rajat. Oman jaksamisen vuoksi oli pakkokin.
Parempaan päin oltiin menossa. Mutta nyt hän menee ja minä jäin pöllämystyneenä pysäkille katsomaan, kun toinen painaa kaasua. Siihenhän hänellä on oikeus ja mahdollisuus. Mutta vuosien työn jälkeen olisin totta vie halunnut myös vähän nähdä millainen lopputuloksesta muodostui.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että on itseasiassa tuo on aika tavallista. Eli ihminen, jota on autettu, ei halua enää olla tekemisissä auttajansa eli sellaisen ihmisen kanssa, joka on nähnyt hänet heikkona, avuttomana ja henkisesti alastomana. Et ole ehkä tehnyt mitään väärin. Ihmisiä ei voi kuitenkaan omistaa.
Tämä ja muut vastaavat kommentit kuulostavat loogiselta.
Ap
Kypsyyttä on se, että päästää irti kun on sen aika.
Kypsyyttä on se, ettei odota vastinetta.
Kypsyyttä on se, että auttaa ilman, että odottaa saavansa mitään, edes kiitosta.
Hän ei ole sinulle mitään velkaa. Vai onko?
Kypsyyttä on myös se, osaa hallita odotuksia, niin ettei tule hyväksikäytetty olo. Selkeät rajat ovat turvana, että se joka jeesaa ei pala loppuun tai koe jäävänsä vaille.
Nyt pysähdy ja kuulostele, onko se totta että hän käytti hyväksi? Vai onko niin että sinä käytit häntä jotta saat henkistä tyydytystä?
Hän arvostaa niin PALJON sinua että nousi ja lähti. Eikö se YKSISTÄÄN ole upea lahja häneltä.
Jep tiedän. Tuon ystävääni hädän hetkellä, kannattelin yms. Nyt hän voi paremmin, ihan uusi elämä. Kertaakaan ei ole kysellyt kuulumisia tms. Itse olen ollut yhteydessä, mutta no antaa hänen nauttia elämästä.
Näin se menee.