Olin kaverin tukena. Kun sai elämänsä kuntoon, niin ei tarvitse minua enää.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on , on kokemusta. Mutta älä huoli , heti kun ystävä on hädässä sinäkin kelpaat taas. Se on eri asia alatko hänen kynnysmatokseen , minä en alkanut. Jostakin syystä naiset jotka ovat nyrkkeilysäkkeinä on tällaisia. Kun ukko on hakannut kelpaat viemään sairaalaan ja muutenkin auttamaan , sitten kun liitossa hyvä kausi et olekaan tarpeellinen. Kannattaa ihan järkevästi miettiä onko "ystävyyssuhde" vastavuoroinen vai oletko suhteessa pelkkä palvelija. Nämä käyttävät sinua hyväkseen tasan niin kauan kun sinä annat käyttää.

Kyllä. Hyväksikäytöstä ja vastavuoroisuuden puutteesta on puhuttu ja pitkään. Eli minä olen puhunut. Aika yhtä pitkään olen tajunnut, että minun on vaikea kieltäytyä auttamasta, kun tiedän lapsuuden olleen karun. Eli eihän hän ole saanut kummoisia eväitä elämään, joten ei ole ihme, että vuorovaikutuksessa on puutteita.

Olen yrittänyt vetää rajoja myös itselleni. Mutta yrityksistä huolimatta olen siinä vielä epäonnistunut. Nyt tallensin hänet puhelimeen nimellä "Älä lähetä viestiä". Se on auttanut ihmeellisen paljon. Kun näen ruudun ylälaidassa tuon neuvon, niin se on kuin minä auttaisin nyt itse itseäni. Tuntuu hyvältä, että joku auttaa minua pitämään rajat, vaikka se joku onkin minä itse.

Ap

Ehdotan että katselet ympärillesi ja huomaat uuden autettavan, mutta kuulostelet että olette selvillä vesillä että onko kyse vastikkeellisesta auttamisesta tai vastikkeettomasta auttamisesta. Ja mitä se olisi?

Onko tarkoitus että suhde on vastavuoroinen vai autatko sydämesi kyllyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Sinunkin täytyy nyt etsiä itsesi uudelleen.

Tämä on niin totta. Minulla on nyt tyhjiä hetkiä, kun en voi / halua soittaa hänelle, kun ennen olisin siinä kohdin soittanut. Sitten ihmettelen, että mitäs nyt teen. Olen nyt näihin kohtiin opetellut uudenlaisia rutiineja, etten enää huomaisi mitä siinä kohdin ennen tein ja ettei niitä tyhjiä hetkiä tulisi. Uuden opettelussa on työtä, mutta olen siinä jossain määrin onnistunut. Apua on ollut myös siitä, että hänen kohtelunsa on ollut niin tylyä, ettei kovasti edes tee mieli jutella.

Ap

Villieläimetkin päästetään vapaaksi kun ne on hoivattu kuntoon. Sinä hoivasit ihmisen niin hyvin että nyt luottaa omiin siipiinsä ja meni rakentamaan oman näköisensä elämän ilma entisiä taakkoja. Ketään ei voi omistaa, pitää päästää irti.

Perusjuttua. Ole viisaampi kuin minä ja ota opiksesi jo nyt. Älä tuhlaa vuosikymmeniä elämästäsi kuunnellen muiden murheita ja auttaen heitä, sillä he ottavat kaiken sen hyödyn irti mitä annat ottaa. Ihmiset ovat äärimmäisen itsekkäitä. Niin minäkin nykyään. Hyvässä opissa olen ollut.

T: entinen toisten ihmisten henkisen oksentamisen roskakori.

Vierailija kirjoitti:

Annoitko hänelle aivan liikaa itsestäsi ja olet nyt aivan tyhjä ja loppu?

Näinhän siinä on käynyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Villieläimetkin päästetään vapaaksi kun ne on hoivattu kuntoon. Sinä hoivasit ihmisen niin hyvin että nyt luottaa omiin siipiinsä ja meni rakentamaan oman näköisensä elämän ilma entisiä taakkoja. Ketään ei voi omistaa, pitää päästää irti.

Nyt on pakko kirota. Voi hitto mitä paskaa!

Vierailija kirjoitti:

Ennen hänen roolinsa oli olla heikko ja autettava, ja sinun roolisi oli olla pärjäävä auttaja. Nyt hän on pärjääjä ja hakee ystävikseen muita kuin heitä, jotka saisivat olon tuntemaan taas autettavalta.

Näin se on! Ehkä pienen tauon jälkeen sinäkin ap osaat suhtautua häneen uudella tavalla. Nyt muistutat häntä varmaan vaikeista ajoista ja saatat kohdella tiedostamattasi häntä kuin hän olisi yhä jonkinlainen reppana.

Itsellä kävi sama juttu melkein, tosin minä olin se autettava ja kaverini tukena, ja kun aloin voida paremmin hän käyttäytyi kuten sinun kaverisi nyt, viileni jotenkin ja jätti vastaamatta jne. Ehkä sekin liittyi niihin rooleihin ja muutokseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Olisit iloinen toisen puolesta, jos hän on saanut elämänsä kuntoon.

Olen toki. Ja keventäähän se minunkin taakkaa, kun murheiden lohduttamista ei ole joka päivä.

Pelkään vain, että tilanne ei ole ihan niin ruusuinen oikeasti kuin miltä hänestä nyt tuntuu. Kunnon terapiaa ei ole vielä edes aloittanut. On vain lähtenyt niin pohjalta liikkeelle, että hänelle metri veden pinnan alla uiminenkin on hyvä saavutus.

Ap

Tää on just esimerkki sellaisesta suhtautumisesta mitä hän ei jaksa, ja sinä teet ihan tiedostamattakin.

Eli epäilet hänen jaksamista ja kykyä elää ja jaksaa, kuka sellaista vähättelevää ja alentuvaa asennetta haluaa. Ystävien pitää olla tasaveroisia ja kannustavia. Ei mitään epäileviä tuomaksia.

Muutama kommentti viittasi auttamisen pyyteettömyyteen. Sitä asiaa olen tietenkin joutunut tässä miettimään paljon. Sillä minähän lähdin aidon pyyteettömästi hänen tuekseen, kun tutustuimme ja pian tuli selväksi, että hän tarvitsisi paljon tukea. Ja olihan minulla sitä antaa, ei se ollut mikään ongelma.

Hänen ongelmiensa laajuus on valjennut matkan varrella. Tai totta puhuen kaikki ongelmat tuskin vielä ovat selvillä, sillä uusia on löytynyt ihan viime päiviin asti.

Yllätys on ollut tuo, että minä kuvittelin, että vähän kuuntelen ja jutellaan ja ei se ole iso juttu. Mutta kokonaisuus on ollutkin erittäin laaja ja työläs. En siis alussa tiennyt mihin oikein ilmoittauduin mukaan. Kaikki kaveritkin sanovat, että tuo ihmissuhde kuormittaa minua liikaa.

Siitä on sitten tullut se, että ei se enää ollut pelkästään pientä jutustelua silloin tällöin. Vaan minulle syntyi jonkinlainen äitirooli, ja suututti, että se oma äiti ei hoida sitä roolia. Eli jouduinkin sellaisiin vastuisiin, jotka eivät olisi minulle kuuluneet. Ja tämä kaikki tapahtui niin hiljalleen, että oli hyvin vaikea nähdä milloin peli olisi pitänyt viheltää poikki. Ja rankat ajat kuitenkin myös yhdistivät meitä ja meille syntyi sellaista luottamusta, joka tuntui harvinaiselta.

Joten jossain matkan varrella se pyyteettömyys karisi ja aloinkin odottamaan arvostusta ja tunnustusta suuresta ja arvokkaasta työstä jota tein. Nyt tuntuu mitätöidyltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli epäilet hänen jaksamista ja kykyä elää ja jaksaa, kuka sellaista vähättelevää ja alentuvaa asennetta haluaa. Ystävien pitää olla tasaveroisia ja kannustavia. Ei mitään epäileviä tuomaksia.

Juu ehkä tätä sivuten on ollut joskus puhekin, että olisi kiva puhua joskus kivemmista asioista. Kun kysyin häneltä, että mistä hän haluaisi mieluummin puhua, niin en ikinä saanut siihen viestiin vastusta. Eikä ollut mitenkään vittuillen kysytty, vaan ihan aidosti, että mitkä aiheet olisivat hänestä kivoja. Nyt meidän jutteluhistoria on ollut lähinnä hänen ongelmistaan ja töistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoitko hänelle aivan liikaa itsestäsi ja olet nyt aivan tyhjä ja loppu?

Näinhän siinä on käynyt.

Ap

No sitten sinä olet läheisriippuvainen. Ne jää tyhjiksi kun autettava lähtee. Otappa nyt itsesi auttamisprojektiksi koska sinä olet se ketä yritit auttaa kun autoit ystävääsi. Sinä olet se kenet sinun piti pelastaa. Älä auta ketään ennen kuin olet auttanut itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoitko hänelle aivan liikaa itsestäsi ja olet nyt aivan tyhjä ja loppu?

Näinhän siinä on käynyt.

Ap

No sitten sinä olet läheisriippuvainen. Ne jää tyhjiksi kun autettava lähtee. Otappa nyt itsesi auttamisprojektiksi koska sinä olet se ketä yritit auttaa kun autoit ystävääsi. Sinä olet se kenet sinun piti pelastaa. Älä auta ketään ennen kuin olet auttanut itseäsi.

En väitä vastaan. Tämä on aihe, joka minua kovasti kiinnostaa. Ja nyt olen todellakin nimenomaan vaihtanut projektin kohdistumaan itseeni. Yöpöydällä on pari aihetta sivuavaa kirjaa työn alla.

Huomautan silti myös, että on aika eri asia puhutaanko siitä, että kaverin poikaystävä on jättänyt ja olen hänen tukenaan kuukauden, jonka jälkeen kaveri on taas jaloillaan. Vai onko koko ihminen murskattu lapsena huonoissa kotiolosuhteissa, ja hänen persoonansa pitää rakentaa alusta asti uudelleen ja olen tässä hänen tukenaan vuodesta toiseen ja vielä vuosia eteenpäin. 7 vuotta on takana - ajoittain päivittäistä yhteydenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoitko hänelle aivan liikaa itsestäsi ja olet nyt aivan tyhjä ja loppu?

Näinhän siinä on käynyt.

Ap

No sitten sinä olet läheisriippuvainen. Ne jää tyhjiksi kun autettava lähtee. Otappa nyt itsesi auttamisprojektiksi koska sinä olet se ketä yritit auttaa kun autoit ystävääsi. Sinä olet se kenet sinun piti pelastaa. Älä auta ketään ennen kuin olet auttanut itseäsi.

En väitä vastaan. Tämä on aihe, joka minua kovasti kiinnostaa. Ja nyt olen todellakin nimenomaan vaihtanut projektin kohdistumaan itseeni. Yöpöydällä on pari aihetta sivuavaa kirjaa työn alla.

Huomautan silti myös, että on aika eri asia puhutaanko siitä, että kaverin poikaystävä on jättänyt ja olen hänen tukenaan kuukauden, jonka jälkeen kaveri on taas jaloillaan. Vai onko koko ihminen murskattu lapsena huonoissa kotiolosuhteissa, ja hänen persoonansa pitää rakentaa alusta asti uudelleen ja olen tässä hänen tukenaan vuodesta toiseen ja vielä vuosia eteenpäin. 7 vuotta on takana - ajoittain päivittäistä yhteydenpitoa.

Olin Ap.

En ihan ymmärrä kaikkia kommentteja täällä. Toki pitää päästää irti, jos henkilö ei enää halua olla tekemisissä. Ja autetaan pyyteettömästi. Mutta ainakin minun käsittääkseni pyyteetön auttaminen tarkoittaa sitä ettei odota vastapalveluksia. Nythän ei ole kyse tästä vaan siitä, että kaveri on kokonaan hylännyt ystävän joka auttoi hädän hetkellä. Mielestäni tuollainen on paskamaista käytöstä. Ei se ole oikeaa ystävyyttä, että ottaa vastaan kaiken avun ystävältä ja heittää sitten pois, kun ei ”tarvitse” toista. Vaikka toinen kuinka olemassaolollaan muistuttaisi omista heikkouksista.

On ihan ymmärrettävää että aloittajasta tuntuu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä kaikkia kommentteja täällä. Toki pitää päästää irti, jos henkilö ei enää halua olla tekemisissä. Ja autetaan pyyteettömästi. Mutta ainakin minun käsittääkseni pyyteetön auttaminen tarkoittaa sitä ettei odota vastapalveluksia. Nythän ei ole kyse tästä vaan siitä, että kaveri on kokonaan hylännyt ystävän joka auttoi hädän hetkellä. Mielestäni tuollainen on paskamaista käytöstä. Ei se ole oikeaa ystävyyttä, että ottaa vastaan kaiken avun ystävältä ja heittää sitten pois, kun ei ”tarvitse” toista. Vaikka toinen kuinka olemassaolollaan muistuttaisi omista heikkouksista.

On ihan ymmärrettävää että aloittajasta tuntuu pahalta.

Aivan totta tuo, että en minä odota, että hän korvaisi minulle käyttämäni ajan ja vaivan rahalla tai tekemällä jotain vastaavasti minulle. Ei, mitään sellaista ei tulisi mieleenkään.

Vaan toivoin häneltä vain inhimillisyyttä ja ymmärrystä myös minua kohtaan.

Ap