Oliko lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen sinulle päätös vai itsestäänselvyys ?
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja en ole koskaan tehnyt mitään erillistä päätöstä jäädä lapsettomaksi (niinkuin jotkut ilmeisesti tekevät); minulle ei vaan ole koskaan elämässäni tullut sellaista tilannetta, että olisin halunnut saada lapsen. Ja mitä parisuhteisiin tulee, niin minun puoleltani se on ollut lähinnä ilmoitusluonteinen asia suhteen alussa kertoa, että lapsia minulla ei ole, enkä aio niitä myöskään hankkia. Ja potentiaalinen kumppani saa tehdä sitten oman valintansa sen perusteella, että haluaako jatkaa suhdetta vai ei.
Miten teillä muilla asia meni ? Teitkö jossain vaiheessa elämääsi tietoisen päätöksen siitä,että haluat/et halua lapsia, vai oliko kyseessä itsestäänselvyys, mitä ei sen tarkemmin tarvinnut miettiä ?
Kommentit (47)
Ihan nuoresta asti ollut selvää, etten koskaan hanki lapsia. Hain sterilisaation heti kun se oli mahdollista.
Ei oikein kumpaakaan. Ei ole koskaan ollut tarvetta hankkia lapsia, mutta en ole myöskään tehnyt varsinaista päätöstä olla hankkimatta niitä. Asia ei ole ollut koskaan ajankohtainen, kun en ole koskaan edes ollut parisuhteessa. Pian alan olla niin vanha, etten voisikaan saada lasta.
Lapseton elämä oli ekoteko jo ennenkuin siitä tuli muotia.
Vierailija kirjoitti:
Hankkimatta jättäminen oli itsestään selvyys. Jos pitäisi valita vuosi vankilassa tai vauvavuosi, niin vankila kuulostaa houkuttelevammalta...
Hörähdin tälle ääneen. Vankilassa saat sentään nukkua sen 8h yössä, vauvan kanssa et. Itse olen aina tiennyt, etten halua lapsia. Olen myös suhteen alussa ilmoittaut asian, kuten ap. En ole mikään lapsivihaaja, mutta ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa, että olen lapsirakas. Vauvojen itku on myös varsin raivostuttavaa, joskin ymmärrän, ettei sille mitään voi, joten koitan pysyä kaukana vauvoista niin hyvin kun voin
Vierailija kirjoitti:
Olen synnynnäinen vela. Karsastin pikkulapsia jo ollessani itse lapsi, eikä minulle missään vaiheessa kehittynyt hoivaamisviettiä pienempiä kohtaan. En myöskään koskaan ole leikkinyt nukeilla tai muilla lelulapsilla, ainoastaan barbeilla ja eläinhahmoilla.
Toisin sanoen päätöstä ei ole koskaan tarvinnut tietoisesti tehdä, kun se on osa persoonaa.
Eläimiin taas olen tykästynyt vauvasta lähtien, ja ne ovat edelleen yksi tärkeimpiä asioita elämässä :)
Tää voisi olla mun kirjoittama. Olen aina rakastanut eläimiä, mutta lapset lähinnä ahdistaneet. Myös toi nukeilla leikkimättömyys täysin sama :D
Parisuhteettomuus oli itsestäänselvyys. Lapsettomuus tuli siinä bonuksena.
Minulle oli aina itsestäänselvyys, että tulen hankkimaan lapsia. Pidän lapsista ylipäänsäkin, enkä halunnut itse jäädä paitsi yhdestä suurimmista kokemuksista elämässä.