Lue keskustelun säännöt.
Mikä on lapsella, joka on Jykell ja Hyde? Mitä persoonallisuushäiriötä ennakoi?
18.06.2021 |
Kyse on aikuisesta miehestä, jolla on monenlaista ongelmaa. Moni ongelma on tullut matkan varrella, joten palaan ytimeen: lapsuuteen. Hän ei koskaan ollut tavallinen tallaaja.
Hän oli jo alle kouluikäisenä joko itse enkeli - empaattinen, huomioiva, hyväntahtoinen - tai itse saatana. Lähinnä täysin välinpitämätön sääntöjä ja muita ihmisiä kohtaan. Mitkään lasten motivointikeinot eivät tehonneet häneen. Arvaamaton. Ei nyt repinyt kärpäsiltä siipiä tai potkinut mummoja.
Teini-ikään tullessa alkoivat varsinaiset ongelmat. Alkoi valehtelemaan ja kaikki oli sallittua, mistä ei jäänyt kiinni. Hän ei välittänyt kenestäkään. Edelleen täysin arvaamaton.
Hän on ns hyvästä perheestä. Normaalit perhekeskeiset ja työssäkäyvät vanhemmat. Kotihoidettu, isovanhemmat mukana elämässä, oli kavereita, koulussa meni ok. Vanhemmilla ei alkoholi- tai mt-ongelmia.
Jokin häiriö on ollut näkyvillä alusta alkaen. Mistä Jekyll ja Hyde efekti kertoo nuorella lapsella?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, millä ehdottomuudella AP kiistää kaiken osallisuutensa lapsen ongelmiin, kertoo kyllä paljon. Jos ei provoile, niin eiköhän se ongelmien juurisyy löydy juuri tästä asenteesta.
Toistan itseäni: aloitin tämän ketjun uudesta näkökulmasta. En halua pohtia tässä niitä asioita, joita olen jo pohtinut.
En tiedä - ehjä se aiheutti ongelmat, etten antanut hänen hajoittaa paikkoja? Ehkä se aiheutti tuhon, että pidin häntä pari kertaa holdingissa pari tuntia kerralla? Ehkä, mutta haluan rajata tämän ketjun siihen, mikä pojassa oli synnynnäisesti niin erikoista, että holding rikkoi hänet kokonaan.
Hänessä ei ole synnynnäisesti mitään vikaa!
Lopeta tämä. Se kuvaa vain sinun vastuuttomuutta ja syyllistämistä.
Toistan jälleen itseäni: poika _Itse_ puhuu synnynnäisestä persoonallisuushäiriöstä. Jos jätän tämän käsittelemättä, niin ymmärrätkö, että minä sitten mitätöin lapseni tunteet ja ajatukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, millä ehdottomuudella AP kiistää kaiken osallisuutensa lapsen ongelmiin, kertoo kyllä paljon. Jos ei provoile, niin eiköhän se ongelmien juurisyy löydy juuri tästä asenteesta.
Toistan itseäni: aloitin tämän ketjun uudesta näkökulmasta. En halua pohtia tässä niitä asioita, joita olen jo pohtinut.
En tiedä - ehjä se aiheutti ongelmat, etten antanut hänen hajoittaa paikkoja? Ehkä se aiheutti tuhon, että pidin häntä pari kertaa holdingissa pari tuntia kerralla? Ehkä, mutta haluan rajata tämän ketjun siihen, mikä pojassa oli synnynnäisesti niin erikoista, että holding rikkoi hänet kokonaan.
Hänessä ei ole synnynnäisesti mitään vikaa!
Lopeta tämä. Se kuvaa vain sinun vastuuttomuutta ja syyllistämistä.Toistan jälleen itseäni: poika _Itse_ puhuu synnynnäisestä persoonallisuushäiriöstä. Jos jätän tämän käsittelemättä, niin ymmärrätkö, että minä sitten mitätöin lapseni tunteet ja ajatukset?
Ei. Sinä puhut siitä.
Sinä tarvitset sitä.
Ei ole sinun asiasi tehdä diagnoosia.
Ei ole olemassakaan synnynnäistä persoonallisuushäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, millä ehdottomuudella AP kiistää kaiken osallisuutensa lapsen ongelmiin, kertoo kyllä paljon. Jos ei provoile, niin eiköhän se ongelmien juurisyy löydy juuri tästä asenteesta.
Toistan itseäni: aloitin tämän ketjun uudesta näkökulmasta. En halua pohtia tässä niitä asioita, joita olen jo pohtinut.
En tiedä - ehjä se aiheutti ongelmat, etten antanut hänen hajoittaa paikkoja? Ehkä se aiheutti tuhon, että pidin häntä pari kertaa holdingissa pari tuntia kerralla? Ehkä, mutta haluan rajata tämän ketjun siihen, mikä pojassa oli synnynnäisesti niin erikoista, että holding rikkoi hänet kokonaan.
Hänessä ei ole synnynnäisesti mitään vikaa!
Lopeta tämä. Se kuvaa vain sinun vastuuttomuutta ja syyllistämistä.Toistan jälleen itseäni: poika _Itse_ puhuu synnynnäisestä persoonallisuushäiriöstä. Jos jätän tämän käsittelemättä, niin ymmärrätkö, että minä sitten mitätöin lapseni tunteet ja ajatukset?
Ei. Sinä puhut siitä.
Sinä tarvitset sitä.
Ei ole sinun asiasi tehdä diagnoosia.
Ei ole olemassakaan synnynnäistä persoonallisuushäiriötä.
Ok. Ei ole olemassa synnynnäistä persoonallisuushäiritä. Hyväksyn tämän. Aloita uuden kysymyksen: mikä synnynnäinen ominaisuus, herkkyyden lisäksi, ajaa/kasvattaa mahdollissuuta/lisää lapsen olemaan jekyll ja hyde?
https://www.betterhelp.com/advice/behavior/can-jekyll-and-hyde-behavior…
Kyllä tällaisia ihmisiä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, millä ehdottomuudella AP kiistää kaiken osallisuutensa lapsen ongelmiin, kertoo kyllä paljon. Jos ei provoile, niin eiköhän se ongelmien juurisyy löydy juuri tästä asenteesta.
Toistan itseäni: aloitin tämän ketjun uudesta näkökulmasta. En halua pohtia tässä niitä asioita, joita olen jo pohtinut.
En tiedä - ehjä se aiheutti ongelmat, etten antanut hänen hajoittaa paikkoja? Ehkä se aiheutti tuhon, että pidin häntä pari kertaa holdingissa pari tuntia kerralla? Ehkä, mutta haluan rajata tämän ketjun siihen, mikä pojassa oli synnynnäisesti niin erikoista, että holding rikkoi hänet kokonaan.
Hänessä ei ole synnynnäisesti mitään vikaa!
Lopeta tämä. Se kuvaa vain sinun vastuuttomuutta ja syyllistämistä.Toistan jälleen itseäni: poika _Itse_ puhuu synnynnäisestä persoonallisuushäiriöstä. Jos jätän tämän käsittelemättä, niin ymmärrätkö, että minä sitten mitätöin lapseni tunteet ja ajatukset?
Ei. Sinä puhut siitä.
Sinä tarvitset sitä.
Ei ole sinun asiasi tehdä diagnoosia.
Ei ole olemassakaan synnynnäistä persoonallisuushäiriötä.
Ok. Ei ole olemassa synnynnäistä persoonallisuushäiritä. Hyväksyn tämän. Aloita uuden kysymyksen: mikä synnynnäinen ominaisuus, herkkyyden lisäksi, ajaa/kasvattaa mahdollissuuta/lisää lapsen olemaan jekyll ja hyde?
Persoonallisuushäiriö kehittyy lapsuuden ja nuoruuden aikana ja se on mahdollista tunnistaa henkilössä nuorena aikuisena. Häiriön kehittymiseen vaikuttaa lapsuuden kasvuympäristö: esimerkiksi jatkuvan väkivallan kohteeksi joutuminen tai vanhempien jatkuva mitätöivä suhtautuminen voivat olla persoonallisuushäiriöitä selittäviä tekijöitä.
Narsisti ei näe omaa käytöstään viallisena eli luulee toimivansa oikein. Eli kun ap sanoo olevansa lapsen äiti niin kyllä pers. häiriöön aina on syyt kasvuolosuhteissa. Vain psykopaatti syntyy pahana , mutta "hyvissä" kasvuolosuhteissa psykopatia ei tule esiin. Eli ap älä etsi synnynnäistä syytä , etsi kasvuolosuhteista syytä. Se sattuu , tiedän. Totuus sattuu aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.
Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.
Jos hän on normaalia herkempi?
Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.
Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.
Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.
Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.
Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.
Olen nyt 47 ja edelleen opin vuosittain lisää itsestäni ja siitä mitä seurauksia lapsuudenperheen dynamiikalla ja tapahtumilla on ollut elämäni varrella. Lisäksi olen itse motivoitunut ottamaan asioista selvää, erittäin älykäs, analyyttinen sekä verbaalisesti kyvykäs.
Että sitä vastaan vaan peilaan tuota, että olette kyllä puhuneet. Miehet ovat keskimäärin muutenkin huonompia tunnistamaan mitä heidän sisällään liikkuu.
Totta, ja mitä”pienempi” trauma on kyseessä, niin sitä vaikeampi se on huomata. Kaikkihan nyt väkivallan huomaa, mutta niitä vivahteita pidetään normaaleina.
Pointtini nyt onkin se, että kaikissa perheissä on niitä vivahteita, koska me ihmiset emme ole täydellisiä. Miksi kuitenkin suurin osa ihmisistä kasvaa ns normaaleiksi? Vivahteista huolimatta siis. Mikä tässä lapsessa on synnynnäisesti niin erilaista, että hänestä tuli sellainen kuin tuli?
Ei hänessä ollut synnynnäisesti mitään vikaa. Mitä sinussa oli niin erilaista häntä kohtaan?
En tunnista, että olisin käyttäytynyt häntä kohtaan yhtään sen erilaisemmin kuin sisaruksiaan kohtaan. Tai kyllä: hänelle annoin enemmän huomiota. Hän oli aina se äänekkäin ja tilaaottavin. Ja kun hän sai huutokohtauksen, niin sisarukset joutuivat odottamaan.
Olin siis varmaan enemmän varpaillani hänen kanssaan. Hän oli arvaamaton, ja aina piti olla vähän tuntosarvet ylhäällä, mistä tuulee. Hänelle myös puhuin enemmän, eli aina kerroin, mitä tulee tapahtumaan ja milloin, jotta saan vähennettyä arvaamattomuutta.
Hyvä kysymys sinulta. Kiitos.
Ryhdyitkö ap elämään lapsen kiukuttelun ehdoilla. Ei ihme jos lapsi huomasi että näin se toimii.
Jep, yliymmärtämistä. Lapsi alkaa ajatella olevansa erityisen tärkeä.
Jaa. Minusta taas on myös mahdollista, että on väärää ymmärtämistä eli annetaan lapselle x, toinen x, kolmas x, vaikka kuinka monta x:ää, lapsen oireilu jatkuu ja pahenee, koska olisi tarvinnut y:n.
Ja miksei lapsi saisi ajatella olevansa erityisen tärkeä? Määrällisesti enemmän tässä maassa on aikuisia lapsia, jotka eivät koe olevansa rakkauden arvoisia kuin niitä, jotka uskovat olevansa erityisen rakastettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, millä ehdottomuudella AP kiistää kaiken osallisuutensa lapsen ongelmiin, kertoo kyllä paljon. Jos ei provoile, niin eiköhän se ongelmien juurisyy löydy juuri tästä asenteesta.
Toistan itseäni: aloitin tämän ketjun uudesta näkökulmasta. En halua pohtia tässä niitä asioita, joita olen jo pohtinut.
En tiedä - ehjä se aiheutti ongelmat, etten antanut hänen hajoittaa paikkoja? Ehkä se aiheutti tuhon, että pidin häntä pari kertaa holdingissa pari tuntia kerralla? Ehkä, mutta haluan rajata tämän ketjun siihen, mikä pojassa oli synnynnäisesti niin erikoista, että holding rikkoi hänet kokonaan.
EI ole mitään synnynnäistä vaikka haet synninpäästöä. On kasvuolosuhteet.
Kuulostaa ADHDlta voi olla myös ADD jos jaksoi lapsena istua paikallaan. Mutta tosiaan välillä enkeli ja sitten taas jotain muuta jos reaalimaailman ja sisäinen maailma ei kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei näe omaa käytöstään viallisena eli luulee toimivansa oikein. Eli kun ap sanoo olevansa lapsen äiti niin kyllä pers. häiriöön aina on syyt kasvuolosuhteissa. Vain psykopaatti syntyy pahana , mutta "hyvissä" kasvuolosuhteissa psykopatia ei tule esiin. Eli ap älä etsi synnynnäistä syytä , etsi kasvuolosuhteista syytä. Se sattuu , tiedän. Totuus sattuu aina.
Toistan itseni ties monennen kerran: tämä ketju keskittyy etsimään syytä, miksi lapseni oli pienenä - ennen kuin persoonallisuushäiröt kehittyvät - sellainen kuin oli. Siis niitä synnynnäisiä syitä.
Jos ymmärrän tämän synnynnäisen syyn, on minulla mahdollisuus ymmärtää, miksi minä reagoin siihen syyhyn niin kuin reagoin. Eli löytää se oma osuus, millä sen vahingon aiheutin.
Ja toista itseäni jälleen: olen toisesta suunnasta jo asiaa katsonut. Ei hyödytä pohtia samaa asiaa samasta näkökulmasta uudelleen.
Luin ylläolevan linkin jekyll ja hydestä. Lapseni ei omien sanojensa mukaan tunne itseään ylivertaiseksi eikä ole minun nähteni käyttäytynyt tuhoavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, millä ehdottomuudella AP kiistää kaiken osallisuutensa lapsen ongelmiin, kertoo kyllä paljon. Jos ei provoile, niin eiköhän se ongelmien juurisyy löydy juuri tästä asenteesta.
Toistan itseäni: aloitin tämän ketjun uudesta näkökulmasta. En halua pohtia tässä niitä asioita, joita olen jo pohtinut.
En tiedä - ehjä se aiheutti ongelmat, etten antanut hänen hajoittaa paikkoja? Ehkä se aiheutti tuhon, että pidin häntä pari kertaa holdingissa pari tuntia kerralla? Ehkä, mutta haluan rajata tämän ketjun siihen, mikä pojassa oli synnynnäisesti niin erikoista, että holding rikkoi hänet kokonaan.
EI ole mitään synnynnäistä vaikka haet synninpäästöä. On kasvuolosuhteet.
Sinun kannattaisi lukea psykologiaa. Ihmisessä on paljonkin synnynnäistä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ADHDlta voi olla myös ADD jos jaksoi lapsena istua paikallaan. Mutta tosiaan välillä enkeli ja sitten taas jotain muuta jos reaalimaailman ja sisäinen maailma ei kohtaa.
Sitä itsekin joskus epäilin, mutta jäi muiden ongelmien jalkoihin. Hän ei koskaan ollut riittävästi mitään, jotta olisi päässyt tutkimuksiin. Ei ollut mitään lausuntoa koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa kasvuympäristö. Ei muuta.
Siinäpä se. Kasvuympäristö ei ollut epävakaa. Pari muuttoa oli, mutta 4:n ikävuoden jälkeen. Neljään asti kotihoidettu, neljä isovanhempaa säännöllisesti mukana elämässä. Silloin ei edes ollut nettiä.
Et voi ulkopuolisena tietää tätä.
Oma lapseni oireili myös ithan tavallisista elämänmuutoksista ja pettymyksistä, sekä kehitti itselleen persoonallisuushäiriön kun ei kestänyt normaaleja asioita omaa herkkyyttään.
Onneksi pärjää hyvin, ja tiedostaa nykyään itse oman herkkyytensä, ja saa apua siihen. On siis jo hyvinkin aikuinen hänkin.
Aina ei vian tarvitse olla ympäristöss suoraan, vaan se voi olla lapsen ja ympäristön välisessä suhteessa, jolloin jompi kumpi niistä keikahtaa vaakassa liikaa. Eli joko lapsi on yliherkkä, tai ympäristö liian kuormittava. Oma lapseni kyllä ennemminkin käpertyi sisäänpäin kun ei "kestänyt maailmaa".
Tuo on ymmärrettävää. Ja juuri tällaista ymmärrystä haen: lapsessa on jokin ominaisuus, miksi hän ei jotain kestä. Mikä muu sellainen voisi olla kuin herkkyys?
Lapsi on herkkä eikä ole saanut oikeanlaista tukea. Kun lukee erityisherkistä, heille syntyy lapsuuden ongelmista aikuisuuteen kestäviä ongelmia sellaisissa tapauksissa missä tavallinen lapsi ei oireilisi enää myöhemmin.
Sitä paitsi ap:n tunnekylmyys ei välttämättä ole mikään kasvun tulos vasn on saattanut olla aina olemassa, koska ei rakoile nytkään yhtään.
Oma äitini oli yhtä rationaalinen ja tunnekylmä kuin ap, vaikka hän oli ihan mukava ja kiva ihminen. Ihan yleinen suurten ikäluokkien edustaja Suomessa. Ei meillä ollut mitään lämpöä ja huolenpitoa kuin aineellisten asioiden osalta ja äiti aina ihmetteli, miten vaikea ihminen olen. En ole. Meillä oli vaikea suhde eikä se johtunut yksin minusta vaan hänestä. Mutta ei me päästy niitä koskaan purkamaan, koska häneltä puuttui tunneäly ja empatia siihen, että oltaisiin päästy elämässä uudelle sivulle. Nielin itseni ja hillitsin itseni aikuisena hänen kanssaan ja pahoinvointi kääntyi raivosta sisään päin ahdistukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei näe omaa käytöstään viallisena eli luulee toimivansa oikein. Eli kun ap sanoo olevansa lapsen äiti niin kyllä pers. häiriöön aina on syyt kasvuolosuhteissa. Vain psykopaatti syntyy pahana , mutta "hyvissä" kasvuolosuhteissa psykopatia ei tule esiin. Eli ap älä etsi synnynnäistä syytä , etsi kasvuolosuhteista syytä. Se sattuu , tiedän. Totuus sattuu aina.
Toistan itseni ties monennen kerran: tämä ketju keskittyy etsimään syytä, miksi lapseni oli pienenä - ennen kuin persoonallisuushäiröt kehittyvät - sellainen kuin oli. Siis niitä synnynnäisiä syitä.
Jos ymmärrän tämän synnynnäisen syyn, on minulla mahdollisuus ymmärtää, miksi minä reagoin siihen syyhyn niin kuin reagoin. Eli löytää se oma osuus, millä sen vahingon aiheutin.
Ja toista itseäni jälleen: olen toisesta suunnasta jo asiaa katsonut. Ei hyödytä pohtia samaa asiaa samasta näkökulmasta uudelleen.
Luin ylläolevan linkin jekyll ja hydestä. Lapseni ei omien sanojensa mukaan tunne itseään ylivertaiseksi eikä ole minun nähteni käyttäytynyt tuhoavasti.
Et ole kertonut konkreettisia esimerkkejä.
Youtube on täynnä erilaisiin mielen ongelmiin keskittyneitä pstkologeja. Jos enkku taittuu, sinne etsimään. Logaritmi tuo sinulle lisää ja lisää tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ADHDlta voi olla myös ADD jos jaksoi lapsena istua paikallaan. Mutta tosiaan välillä enkeli ja sitten taas jotain muuta jos reaalimaailman ja sisäinen maailma ei kohtaa.
Tätä meinasin minäkin ehdottaa. Tunnen pari tapausta(lapsia ja aikuisia). Pohjimmiltaan ovat enkeleitä, mutta kun menee hermo, mitä voi sattua usein, niin se on sitten sitä kämppä pirstaksi meininkiä. Aikuisena diagnoosin saanut koki itse olevansa erilainen, mutta selvisi vasta aika myöhään mistä kyse. Oli vain aina ollut se hankala lapsi.
Olet jo lukittunut ajatukseen, että lapsessasi oli joku synnynnöinen piirre, joka aiheutti kaiken. Eikö sinun pitäisi olla avoin mille tahansa selitykselle, jos sellaisen saisit? Sitä paitsi IHAN KAIKKI on teoriaa, psykologia ei ole matematiikkaa. Joku teoria vaan kuvaa teitä paremmin kuin toinen, mutta katsantokannasta riippuen monikin voi osua.
Tuo on ymmärrettävää. Ja juuri tällaista ymmärrystä haen: lapsessa on jokin ominaisuus, miksi hän ei jotain kestä. Mikä muu sellainen voisi olla kuin herkkyys?