Mikä on lapsella, joka on Jykell ja Hyde? Mitä persoonallisuushäiriötä ennakoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini ei taatusti nähnyt tekevänsä mitään väärin ja uskon hänen tehneen parhaansa niillä olemattomilla eväillä, jotka hänellä oli. Et sinäkään voi varmaksi tietää miten lapsesi kokee sinut.

Lapseni kokee minut ihan hyvänä. Meillä on puheyhteys, eikä hän kaunistele asioita. Analyyttisenä tajuaa ongelmansa, mutta sanoo, ettei hänen elämässään ole tapahtunut mitään ”pahaa” tai vääryyttä. Siksi aloitin tämän ketjun pohtiakseni synnynnäistä osuutta.

Väärä lähestymistapa.

Persoonallisuushäiriö ei ole synnynnäinen.

Pohdi mitä teit.

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, että psykopaattisuus on havaittavissa jo alle kouluikäisillä lapsella, ja että se ei olisi niin riippuvainen kasvuympäristöstä kuin on luultu. Ap:n kuvaulema tapaus voi olla myös ihan kasvatuksellinen. Kulissien takana on voinut olla hyväksikäyttöä tms., mikä on aiheuttanut kipuilua. Miksi ei menty kasvatus- ja perheneuvolaan heti saamaan ohjeita? Eikö ole menty vieläkään?

Ei ollut hyväksikäyttöä. Olen tämä äiti, tiedän kyllä.

Kävimme perheneuvolassa kymmenisen kertaa, mutta poika oli siellä aina se enkeli, ettei perheneuvola nähnyt tarvetta mihinkään, varsinkaan sen jälkeen, kun lapsi itse ei halunnut mennä sinne.

Olem ymmärtänyt, että psykopaattilapsi repii kärpäsiltä siipiä. Tämä ei kiduttanut koskaan eläimiä.

Sinä äitinä vierität syyn lapselle.

Varmaan teit aina niin. Muut hyviä ja lapsi paha.

Mieti mielummin mitä sinä teit, että lapsi vaurioitui.

Olen miettinyt ja olemme puhuneet. Lapseni sanoo, etten ole tehnyt mitään väärin. Ja tämä lapsi kyllä sanoo ihan suoraan, ettei kyse ole siitä, että hän sanoisi, mitä haluan kuulla.

Lapsi itse siis pitää itseään persoonallisuushäiriöisenä. En itse ole ennen asiaa pohtinut.

Kaikki viestisi kertovat että lapsi on huono, sinä hyvä.

Näin on varmasti ollut aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, että psykopaattisuus on havaittavissa jo alle kouluikäisillä lapsella, ja että se ei olisi niin riippuvainen kasvuympäristöstä kuin on luultu. Ap:n kuvaulema tapaus voi olla myös ihan kasvatuksellinen. Kulissien takana on voinut olla hyväksikäyttöä tms., mikä on aiheuttanut kipuilua. Miksi ei menty kasvatus- ja perheneuvolaan heti saamaan ohjeita? Eikö ole menty vieläkään?

Ei ollut hyväksikäyttöä. Olen tämä äiti, tiedän kyllä.

Kävimme perheneuvolassa kymmenisen kertaa, mutta poika oli siellä aina se enkeli, ettei perheneuvola nähnyt tarvetta mihinkään, varsinkaan sen jälkeen, kun lapsi itse ei halunnut mennä sinne.

Olem ymmärtänyt, että psykopaattilapsi repii kärpäsiltä siipiä. Tämä ei kiduttanut koskaan eläimiä.

Sinä äitinä vierität syyn lapselle.

Varmaan teit aina niin. Muut hyviä ja lapsi paha.

Mieti mielummin mitä sinä teit, että lapsi vaurioitui.

Olen miettinyt ja olemme puhuneet. Lapseni sanoo, etten ole tehnyt mitään väärin. Ja tämä lapsi kyllä sanoo ihan suoraan, ettei kyse ole siitä, että hän sanoisi, mitä haluan kuulla.

Lapsi itse siis pitää itseään persoonallisuushäiriöisenä. En itse ole ennen asiaa pohtinut.

Kaikki viestisi kertovat että lapsi on huono, sinä hyvä.

Näin on varmasti ollut aina.

Tämä. Äiti hyvä ja äidin muut lapset hyviä, koska osasivat kasvaa hyviksi hyvän äidin lapsina. Yksi on sitten se ikuinen "ongelma".

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, että psykopaattisuus on havaittavissa jo alle kouluikäisillä lapsella, ja että se ei olisi niin riippuvainen kasvuympäristöstä kuin on luultu. Ap:n kuvaulema tapaus voi olla myös ihan kasvatuksellinen. Kulissien takana on voinut olla hyväksikäyttöä tms., mikä on aiheuttanut kipuilua. Miksi ei menty kasvatus- ja perheneuvolaan heti saamaan ohjeita? Eikö ole menty vieläkään?

Ei ollut hyväksikäyttöä. Olen tämä äiti, tiedän kyllä.

Kävimme perheneuvolassa kymmenisen kertaa, mutta poika oli siellä aina se enkeli, ettei perheneuvola nähnyt tarvetta mihinkään, varsinkaan sen jälkeen, kun lapsi itse ei halunnut mennä sinne.

Olem ymmärtänyt, että psykopaattilapsi repii kärpäsiltä siipiä. Tämä ei kiduttanut koskaan eläimiä.

Sinä äitinä vierität syyn lapselle.

Varmaan teit aina niin. Muut hyviä ja lapsi paha.

Mieti mielummin mitä sinä teit, että lapsi vaurioitui.

Olen miettinyt ja olemme puhuneet. Lapseni sanoo, etten ole tehnyt mitään väärin. Ja tämä lapsi kyllä sanoo ihan suoraan, ettei kyse ole siitä, että hän sanoisi, mitä haluan kuulla.

Lapsi itse siis pitää itseään persoonallisuushäiriöisenä. En itse ole ennen asiaa pohtinut.

Kaikki viestisi kertovat että lapsi on huono, sinä hyvä.

Näin on varmasti ollut aina.

Ei lapseni huono ole. Hän on vain erilainen. Ei erilaisuus tarkoita huonoutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Eipä rakkautta näy.

Ap:lle tiedoksi, että av:lla ei voi voittaa.

Jos olet tiukka kasvattaja, niin se on syy.

Jos olet vapaa kasvattaja, niin se on syy.

Jos et ole lukenut oppaita, niin oma vika.

Jos olet lto, niin siinäpä se perimmäinen syy onkin.

Häviät aina, jos aloitata av:lla tällaisen keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Eipä rakkautta näy.

Sinulleko minun pitäisi rakkauttani osoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, että psykopaattisuus on havaittavissa jo alle kouluikäisillä lapsella, ja että se ei olisi niin riippuvainen kasvuympäristöstä kuin on luultu. Ap:n kuvaulema tapaus voi olla myös ihan kasvatuksellinen. Kulissien takana on voinut olla hyväksikäyttöä tms., mikä on aiheuttanut kipuilua. Miksi ei menty kasvatus- ja perheneuvolaan heti saamaan ohjeita? Eikö ole menty vieläkään?

Ei ollut hyväksikäyttöä. Olen tämä äiti, tiedän kyllä.

Kävimme perheneuvolassa kymmenisen kertaa, mutta poika oli siellä aina se enkeli, ettei perheneuvola nähnyt tarvetta mihinkään, varsinkaan sen jälkeen, kun lapsi itse ei halunnut mennä sinne.

Olem ymmärtänyt, että psykopaattilapsi repii kärpäsiltä siipiä. Tämä ei kiduttanut koskaan eläimiä.

Sinä äitinä vierität syyn lapselle.

Varmaan teit aina niin. Muut hyviä ja lapsi paha.

Mieti mielummin mitä sinä teit, että lapsi vaurioitui.

Olen miettinyt ja olemme puhuneet. Lapseni sanoo, etten ole tehnyt mitään väärin. Ja tämä lapsi kyllä sanoo ihan suoraan, ettei kyse ole siitä, että hän sanoisi, mitä haluan kuulla.

Lapsi itse siis pitää itseään persoonallisuushäiriöisenä. En itse ole ennen asiaa pohtinut.

Kaikki viestisi kertovat että lapsi on huono, sinä hyvä.

Näin on varmasti ollut aina.

Ei lapseni huono ole. Hän on vain erilainen. Ei erilaisuus tarkoita huonoutta.

Lapsi huono, minä hyvä:

Hän oli jo alle kouluikäisenä joko itse enkeli - empaattinen, huomioiva, hyväntahtoinen - tai itse saatana. Lähinnä täysin välinpitämätön sääntöjä ja muita ihmisiä kohtaan. Mitkään lasten motivointikeinot eivät tehonneet häneen. Arvaamaton. Ei nyt repinyt kärpäsiltä siipiä tai potkinut mummoja.

Teini-ikään tullessa alkoivat varsinaiset ongelmat. Alkoi valehtelemaan ja kaikki oli sallittua, mistä ei jäänyt kiinni. Hän ei välittänyt kenestäkään. Edelleen täysin arvaamaton.

Hän on ns hyvästä perheestä. Normaalit perhekeskeiset ja työssäkäyvät vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle tiedoksi, että av:lla ei voi voittaa.

Jos olet tiukka kasvattaja, niin se on syy.

Jos olet vapaa kasvattaja, niin se on syy.

Jos et ole lukenut oppaita, niin oma vika.

Jos olet lto, niin siinäpä se perimmäinen syy onkin.

Häviät aina, jos aloitata av:lla tällaisen keskustelun.

Tiedän tämän, mutta täällä on ollut niin hyviä narsku-keskusteluita, että otin riskin. Joukkoon voi tulla muutama helmi.

Muille kirjoittajille tiedoksi, että olen tietoisesti koko elämäni pidättäytynyt syyllistämisestä. En harrasta tuota mitä te teette, en etenkään lapselleni. Uskon syyllistämisen olevan yksi tehokkaimmista lapsen pilaamismenetelmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, että psykopaattisuus on havaittavissa jo alle kouluikäisillä lapsella, ja että se ei olisi niin riippuvainen kasvuympäristöstä kuin on luultu. Ap:n kuvaulema tapaus voi olla myös ihan kasvatuksellinen. Kulissien takana on voinut olla hyväksikäyttöä tms., mikä on aiheuttanut kipuilua. Miksi ei menty kasvatus- ja perheneuvolaan heti saamaan ohjeita? Eikö ole menty vieläkään?

Ei ollut hyväksikäyttöä. Olen tämä äiti, tiedän kyllä.

Kävimme perheneuvolassa kymmenisen kertaa, mutta poika oli siellä aina se enkeli, ettei perheneuvola nähnyt tarvetta mihinkään, varsinkaan sen jälkeen, kun lapsi itse ei halunnut mennä sinne.

Olem ymmärtänyt, että psykopaattilapsi repii kärpäsiltä siipiä. Tämä ei kiduttanut koskaan eläimiä.

Sinä äitinä vierität syyn lapselle.

Varmaan teit aina niin. Muut hyviä ja lapsi paha.

Mieti mielummin mitä sinä teit, että lapsi vaurioitui.

Olen miettinyt ja olemme puhuneet. Lapseni sanoo, etten ole tehnyt mitään väärin. Ja tämä lapsi kyllä sanoo ihan suoraan, ettei kyse ole siitä, että hän sanoisi, mitä haluan kuulla.

Lapsi itse siis pitää itseään persoonallisuushäiriöisenä. En itse ole ennen asiaa pohtinut.

Kaikki viestisi kertovat että lapsi on huono, sinä hyvä.

Näin on varmasti ollut aina.

Ei lapseni huono ole. Hän on vain erilainen. Ei erilaisuus tarkoita huonoutta.

Lapsi huono, minä hyvä:

Hän oli jo alle kouluikäisenä joko itse enkeli - empaattinen, huomioiva, hyväntahtoinen - tai itse saatana. Lähinnä täysin välinpitämätön sääntöjä ja muita ihmisiä kohtaan. Mitkään lasten motivointikeinot eivät tehonneet häneen. Arvaamaton. Ei nyt repinyt kärpäsiltä siipiä tai potkinut mummoja.

Teini-ikään tullessa alkoivat varsinaiset ongelmat. Alkoi valehtelemaan ja kaikki oli sallittua, mistä ei jäänyt kiinni. Hän ei välittänyt kenestäkään. Edelleen täysin arvaamaton.

Hän on ns hyvästä perheestä. Normaalit perhekeskeiset ja työssäkäyvät vanhemmat

Onko tuo sinun mielestäsi normaalia lapsen käyttäytymistä?

Ja miksi laitoin viimeisen lauseen, että lapsi ns hyvästä perheestä, oli yritys kampittaa keskustelut alkoholi- tai muista ongelmista, koska arvasin niiden tulevan esiin. Huonosti näköjään onnistuin siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Olen nyt 47 ja edelleen opin vuosittain lisää itsestäni ja siitä mitä seurauksia lapsuudenperheen dynamiikalla ja tapahtumilla on ollut elämäni varrella. Lisäksi olen itse motivoitunut ottamaan asioista selvää, erittäin älykäs, analyyttinen sekä verbaalisesti kyvykäs.

Että sitä vastaan vaan peilaan tuota, että olette kyllä puhuneet. Miehet ovat keskimäärin muutenkin huonompia tunnistamaan mitä heidän sisällään liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Eipä rakkautta näy.

Sinulleko minun pitäisi rakkauttani osoittaa?

Jos olisi rakkautta, näkyisi myötätunto. Miettisit lasta ja hänen elämäänsä. Nyt mietit vain itsellesi synninpästöä. Leimaa lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Olen nyt 47 ja edelleen opin vuosittain lisää itsestäni ja siitä mitä seurauksia lapsuudenperheen dynamiikalla ja tapahtumilla on ollut elämäni varrella. Lisäksi olen itse motivoitunut ottamaan asioista selvää, erittäin älykäs, analyyttinen sekä verbaalisesti kyvykäs.

Että sitä vastaan vaan peilaan tuota, että olette kyllä puhuneet. Miehet ovat keskimäärin muutenkin huonompia tunnistamaan mitä heidän sisällään liikkuu.

Totta, ja mitä”pienempi” trauma on kyseessä, niin sitä vaikeampi se on huomata. Kaikkihan nyt väkivallan huomaa, mutta niitä vivahteita pidetään normaaleina.

Pointtini nyt onkin se, että kaikissa perheissä on niitä vivahteita, koska me ihmiset emme ole täydellisiä. Miksi kuitenkin suurin osa ihmisistä kasvaa ns normaaleiksi? Vivahteista huolimatta siis. Mikä tässä lapsessa on synnynnäisesti niin erilaista, että hänestä tuli sellainen kuin tuli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, että psykopaattisuus on havaittavissa jo alle kouluikäisillä lapsella, ja että se ei olisi niin riippuvainen kasvuympäristöstä kuin on luultu. Ap:n kuvaulema tapaus voi olla myös ihan kasvatuksellinen. Kulissien takana on voinut olla hyväksikäyttöä tms., mikä on aiheuttanut kipuilua. Miksi ei menty kasvatus- ja perheneuvolaan heti saamaan ohjeita? Eikö ole menty vieläkään?

Ei ollut hyväksikäyttöä. Olen tämä äiti, tiedän kyllä.

Kävimme perheneuvolassa kymmenisen kertaa, mutta poika oli siellä aina se enkeli, ettei perheneuvola nähnyt tarvetta mihinkään, varsinkaan sen jälkeen, kun lapsi itse ei halunnut mennä sinne.

Olem ymmärtänyt, että psykopaattilapsi repii kärpäsiltä siipiä. Tämä ei kiduttanut koskaan eläimiä.

Sinä äitinä vierität syyn lapselle.

Varmaan teit aina niin. Muut hyviä ja lapsi paha.

Mieti mielummin mitä sinä teit, että lapsi vaurioitui.

Olen miettinyt ja olemme puhuneet. Lapseni sanoo, etten ole tehnyt mitään väärin. Ja tämä lapsi kyllä sanoo ihan suoraan, ettei kyse ole siitä, että hän sanoisi, mitä haluan kuulla.

Lapsi itse siis pitää itseään persoonallisuushäiriöisenä. En itse ole ennen asiaa pohtinut.

Kaikki viestisi kertovat että lapsi on huono, sinä hyvä.

Näin on varmasti ollut aina.

Ei lapseni huono ole. Hän on vain erilainen. Ei erilaisuus tarkoita huonoutta.

Lapsi huono, minä hyvä:

Hän oli jo alle kouluikäisenä joko itse enkeli - empaattinen, huomioiva, hyväntahtoinen - tai itse saatana. Lähinnä täysin välinpitämätön sääntöjä ja muita ihmisiä kohtaan. Mitkään lasten motivointikeinot eivät tehonneet häneen. Arvaamaton. Ei nyt repinyt kärpäsiltä siipiä tai potkinut mummoja.

Teini-ikään tullessa alkoivat varsinaiset ongelmat. Alkoi valehtelemaan ja kaikki oli sallittua, mistä ei jäänyt kiinni. Hän ei välittänyt kenestäkään. Edelleen täysin arvaamaton.

Hän on ns hyvästä perheestä. Normaalit perhekeskeiset ja työssäkäyvät vanhemmat

Onko tuo sinun mielestäsi normaalia lapsen käyttäytymistä?

Ja miksi laitoin viimeisen lauseen, että lapsi ns hyvästä perheestä, oli yritys kampittaa keskustelut alkoholi- tai muista ongelmista, koska arvasin niiden tulevan esiin. Huonosti näköjään onnistuin siinä.

Eli minä hyvä, lapsi huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Eipä rakkautta näy.

Sinulleko minun pitäisi rakkauttani osoittaa?

Jos olisi rakkautta, näkyisi myötätunto. Miettisit lasta ja hänen elämäänsä. Nyt mietit vain itsellesi synninpästöä. Leimaa lapsellesi.

En etsi synninpäästöä, vaan mietin juuri lasta ja hänen elämäänsä. Olen häntä pohtinut jo niiiiiiin monta vuotta, jokaiselta eri näkökannalta, mutta tätä näkökulmaa en ole pohtinut. Siitä ei ole mitään hyötyä, että aloitan tänne ketjun omasta tai isäni toiminnasta, koska se näkökulma on jo pohdittu. Haluan teidän avullanne pohtia uusia asioita, en niitä samoja vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Olen nyt 47 ja edelleen opin vuosittain lisää itsestäni ja siitä mitä seurauksia lapsuudenperheen dynamiikalla ja tapahtumilla on ollut elämäni varrella. Lisäksi olen itse motivoitunut ottamaan asioista selvää, erittäin älykäs, analyyttinen sekä verbaalisesti kyvykäs.

Että sitä vastaan vaan peilaan tuota, että olette kyllä puhuneet. Miehet ovat keskimäärin muutenkin huonompia tunnistamaan mitä heidän sisällään liikkuu.

Totta, ja mitä”pienempi” trauma on kyseessä, niin sitä vaikeampi se on huomata. Kaikkihan nyt väkivallan huomaa, mutta niitä vivahteita pidetään normaaleina.

Pointtini nyt onkin se, että kaikissa perheissä on niitä vivahteita, koska me ihmiset emme ole täydellisiä. Miksi kuitenkin suurin osa ihmisistä kasvaa ns normaaleiksi? Vivahteista huolimatta siis. Mikä tässä lapsessa on synnynnäisesti niin erilaista, että hänestä tuli sellainen kuin tuli?

Ei hänessä ollut synnynnäisesti mitään vikaa. Mitä sinussa oli niin erilaista häntä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, että psykopaattisuus on havaittavissa jo alle kouluikäisillä lapsella, ja että se ei olisi niin riippuvainen kasvuympäristöstä kuin on luultu. Ap:n kuvaulema tapaus voi olla myös ihan kasvatuksellinen. Kulissien takana on voinut olla hyväksikäyttöä tms., mikä on aiheuttanut kipuilua. Miksi ei menty kasvatus- ja perheneuvolaan heti saamaan ohjeita? Eikö ole menty vieläkään?

Ei ollut hyväksikäyttöä. Olen tämä äiti, tiedän kyllä.

Kävimme perheneuvolassa kymmenisen kertaa, mutta poika oli siellä aina se enkeli, ettei perheneuvola nähnyt tarvetta mihinkään, varsinkaan sen jälkeen, kun lapsi itse ei halunnut mennä sinne.

Olem ymmärtänyt, että psykopaattilapsi repii kärpäsiltä siipiä. Tämä ei kiduttanut koskaan eläimiä.

Sinä äitinä vierität syyn lapselle.

Varmaan teit aina niin. Muut hyviä ja lapsi paha.

Mieti mielummin mitä sinä teit, että lapsi vaurioitui.

Olen miettinyt ja olemme puhuneet. Lapseni sanoo, etten ole tehnyt mitään väärin. Ja tämä lapsi kyllä sanoo ihan suoraan, ettei kyse ole siitä, että hän sanoisi, mitä haluan kuulla.

Lapsi itse siis pitää itseään persoonallisuushäiriöisenä. En itse ole ennen asiaa pohtinut.

Kaikki viestisi kertovat että lapsi on huono, sinä hyvä.

Näin on varmasti ollut aina.

Ei lapseni huono ole. Hän on vain erilainen. Ei erilaisuus tarkoita huonoutta.

Lapsi huono, minä hyvä:

Hän oli jo alle kouluikäisenä joko itse enkeli - empaattinen, huomioiva, hyväntahtoinen - tai itse saatana. Lähinnä täysin välinpitämätön sääntöjä ja muita ihmisiä kohtaan. Mitkään lasten motivointikeinot eivät tehonneet häneen. Arvaamaton. Ei nyt repinyt kärpäsiltä siipiä tai potkinut mummoja.

Teini-ikään tullessa alkoivat varsinaiset ongelmat. Alkoi valehtelemaan ja kaikki oli sallittua, mistä ei jäänyt kiinni. Hän ei välittänyt kenestäkään. Edelleen täysin arvaamaton.

Hän on ns hyvästä perheestä. Normaalit perhekeskeiset ja työssäkäyvät vanhemmat

Onko tuo sinun mielestäsi normaalia lapsen käyttäytymistä?

Ja miksi laitoin viimeisen lauseen, että lapsi ns hyvästä perheestä, oli yritys kampittaa keskustelut alkoholi- tai muista ongelmista, koska arvasin niiden tulevan esiin. Huonosti näköjään onnistuin siinä.

Epäonnistuit itsesi ilmaisussa, koska av:lla ei voi koskaan voittaa.

29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin minua häiritsee. En ihan osaa eritellä. Ikään kuin äiti ajattelisi, että lapselle on annettu hyvät ulkoiset puitteet kasvaa ja nyt se kiittämätön paskiainen ei siitä huolimatta kasvanut oikeanlaiselsi.

Onko hänet kohdattu tunnetasolla? Ainakaan yksikään viesti ei huou sellaista.

Jos hän on normaalia herkempi?

Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että on jotain kitkaa väleissä. Ja jotkut nyt vaan ovat ikäviä luonteeltaan.

Äitikin kuulostaa siltä, että häntä enemmän rasittaisi itseään lapsen käytös kuin että olisi huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Kyllä minä kestäisin sen tiedon, että olisin ollut etäinen lasten elämässä ja pilannut hänet. Mutta kuten sanoin, niin hän itse sanoo, ettei ole ollut mitään vikaa, hän vain on sellainen kuin on.

Tässä on podettu niin monta vuotta, että suhtaudun häneen nykyään analyyttisesti. Olemme myös puhuneet paljon. Sitä ei tapahtuisi, ei nyt eikä nuorempana, jos väleissä olisi kitkaa tai emme olisi tunnetasolla yhteydessä.

Ja ei, en odota häneltä kiitosta. Hän ei ole minulle mitään velkaa. Rakkauteni on ollut ehdotonta.

Eipä rakkautta näy.

Sinulleko minun pitäisi rakkauttani osoittaa?

Jos olisi rakkautta, näkyisi myötätunto. Miettisit lasta ja hänen elämäänsä. Nyt mietit vain itsellesi synninpästöä. Leimaa lapsellesi.

En etsi synninpäästöä, vaan mietin juuri lasta ja hänen elämäänsä. Olen häntä pohtinut jo niiiiiiin monta vuotta, jokaiselta eri näkökannalta, mutta tätä näkökulmaa en ole pohtinut. Siitä ei ole mitään hyötyä, että aloitan tänne ketjun omasta tai isäni toiminnasta, koska se näkökulma on jo pohdittu. Haluan teidän avullanne pohtia uusia asioita, en niitä samoja vanhoja.

Yhtään ajatusta et uhraa muille kuin itsellesi ja omalle synninpäästölle. Lapsi oli synnynnäisesti paha ja viallinen. Sinä et tehnyt mitään väärää.

Et mieti mitään lapsen elämän korjaamiseksi, haluat antaa lapselle pahuuden leiman.

Miksi ihmeessä? Jos on jokun persoonallusuushäiriö, kyllä hän diagnoosin saa. Ei äidin kuulu sitä antaa.

Persoonallisuushäiriö syntyy kasvuolosuhteista, ei ole synnynnäinen.