Somevaikuttajalta rajuja syytöksiä Sami Hedbergiä ja koomikko Zaania kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Eikö ahdistelutapauksissa mennä poliisin puheille eikä ilmoitella somessa? Nainen vanhenee niin saa olla kyllä rauhassa, korkeintaan saa pelätä jos joku ryöstää. 

Oletko ikinä lukenut uutisia? Eläkeläisnaisiakin raiskataan.

Linda tosiaan joutui pyytämään anteeksi lehden etusivulla peräti. eikö tää Peter oo edelleen tutkintavankilassa Usassa? Linda kärsi aiheettomasti myös taloudellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ahdistelutapauksissa mennä poliisin puheille eikä ilmoitella somessa? Nainen vanhenee niin saa olla kyllä rauhassa, korkeintaan saa pelätä jos joku ryöstää. 

Kyllä Miisa joutuu pyytämään anteeksi koomikoilta, joutuihan kyykkyviulisti Lindakin pyytämään anteeksi Peter Nygårdilta alhaisia väitteitään isossa sanomalehti-ilmoituksessa.

Ja miten jälkikäteen selvisi asioiden olevan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Uskon tarinan. Todella uskon.

Miksi ihmeessä keksisi vuosien jälkeen tuollaisen?

Miten edelleen on tyyppejä, jotka ei tajua, kuinka pelottavaa ja monimutkaista on kertoa tällaisista asioista? Miten se on niin vaikea tajuta, että nuori ja vanhempikin ihminen hömmentyy, ahdistuu, lukkiutuu, pelkää uransa ja maineensa puolesta ja joutuu keräämään rohkeutta? En ole itse ollut tollaisessa tilanteessa, mutta todella ymmärrän tuon viiveen. Minusta se viive tekee uskottavammaksi. Se kertoo aidosta ahdistuksesta ja pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Eli et ole kokenut mitään vastaavaa? Kunhan katsot itselläsi olevan oikeus moralisoida ahdistelun uhriksi joutunutta. Tekijästä viis, uhri hävetköön hiljaa kokemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ahdistelutapauksissa mennä poliisin puheille eikä ilmoitella somessa? Nainen vanhenee niin saa olla kyllä rauhassa, korkeintaan saa pelätä jos joku ryöstää. 

Kyllä Miisa joutuu pyytämään anteeksi koomikoilta, joutuihan kyykkyviulisti Lindakin pyytämään anteeksi Peter Nygårdilta alhaisia väitteitään isossa sanomalehti-ilmoituksessa.

Tämä yo. kommenttini on ironiaa, jos nyt joku alapeukuttaja ei tyyliä tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Eli et ole kokenut mitään vastaavaa? Kunhan katsot itselläsi olevan oikeus moralisoida ahdistelun uhriksi joutunutta. Tekijästä viis, uhri hävetköön hiljaa kokemaansa.

Et todellakaan tiedä mitä olen kokenut. Tässä on kuitenkin tilanne, että me emme vielä varmasti tiedä mitä on tapahtunut, tai onko ylipäätään tapahtunut. Kansa kuitenkin jo kivittää. Onko kivitys oikeutettu tai kohtuullinen rangaistus teosta, jossa meillä on sana sanaa vastaan tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Eli et ole kokenut mitään vastaavaa? Kunhan katsot itselläsi olevan oikeus moralisoida ahdistelun uhriksi joutunutta. Tekijästä viis, uhri hävetköön hiljaa kokemaansa.

Et todellakaan tiedä mitä olen kokenut. Tässä on kuitenkin tilanne, että me emme vielä varmasti tiedä mitä on tapahtunut, tai onko ylipäätään tapahtunut. Kansa kuitenkin jo kivittää. Onko kivitys oikeutettu tai kohtuullinen rangaistus teosta, jossa meillä on sana sanaa vastaan tilanne.

Enemmän tästä vaikuttaa tulevan Miisan niskaan lokaa kuin miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Tekijät voivat olla vaikka kuoleet ja jäljellä esim heidän lapsensa. Miksi siinä tapauksessa aiheuttta heille kärsimystä asiassa,johon ovat syyttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Kyllä näitä juttuja on lehdissä, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi entisen puolison raiskanneen toistuvasti. Ihan omalla nimellään esiintyvät. Osa haluaa kääntää häpeän tekijälle puhumalla rohkeasti kokemuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

MIlloinka tämäkin tapahtui? Miä en välitä näiden naisten sanomisista, kun eivät ole suutaan saaneet ajoissa auki. Tämä syytös on jonkinlainen muoti-ilmiö mitenkään väheksymättä varsinaista asiaa.

Mutta esim. odotti alasti, kavari sanoo, että oli alasti, kun Miisa tuli paikalle. Mikä on totta, se tuskin selviää.

Pitääkö näitä julkisesti repiä ja tonkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Tekijät voivat olla vaikka kuoleet ja jäljellä esim heidän lapsensa. Miksi siinä tapauksessa aiheuttta heille kärsimystä asiassa,johon ovat syyttömiä.

Miksi tuo olisi ahdistelun tai raiskauksen uhrin vastuulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon Miisaa. Rohkea veto kertoa. Hän varmasti tietää suomalaisten reaktiot: miesten suojelemista, h*orittelua, vähättelyä, naisten syyllistämistä jne. Mutta silti kertoi. Arvostan, se aika, jolloin mies saa luvalla sikailla naisen kustannuksella, olkoon menneisyyttä.

Jokainen aukottomien todisteiden vaatija voi miettiä tilannetta, jossa esim. oma nuori tytär tai vaimo tulee aikojen päästä kertomaan joutuneensa seksuaalisen ahdistelun uhriksi työnantajansa taholta ja aikovansa viedä asian eteenpäin. Tekisikö edelleen mieli syyttää valehtelusta, vaatia todisteita?

Kyllä vaatisin todisteita. Itse olen jättänyt itse kohtaamani seksuaalirikoksen viemättä eteenpäin, koska aikaa oli kulunut niin paljon eikä mitään todisteita näin ollen voinut olla enää olemassa.

Ajattele asiaa myös niin, että mitäpä jos sinua syytetään jostain mitä et ole tehnyt, mutta et voi mitenkään todistaa tätä ja saat tästä sitten onhelmia tavalla tai toisella.

Oikeusvaltiossa en haluaisi, että yksikään syytön tulisi tuomituksi, vaikka tämä tarkoittaisi sitä, että joskus joku syyllinen jää tuomitsematta.

Omalle tyttärelle olen painottanut, että jos jotain epämiellyttävää tapahtuu, täytyy siitä kertoa heti, sillä vain silloin me voimme asialle jotain tehdä.

TÄMÄ!

Nämä feministi naiset eivät näytä tajuavan että tuollaisten syytösten heittely ilmaan ja erittäin kyseenalaiset tuomiotkin vain kääntävät ihmiset heitä ja muita oikeita uhreja vastaan.

Siksi jokaisen joka oikeasti ajaa naisten asiaa, pitäisi vaatia kovia todisteita naiselta joka syyttää miestä jostain tuollaisesta.

Koska muuten jokaista naista ruvetaan pitämään valehtelijana.

Kun sutta huutaa ilman syytä tarpeeksi monta kertaa niin kukaan ei usko kun se oikeasti tapahtuu.

Todisteet esitetään ihan muille ihmisille kuin iltapäivälehtien lukijoille. Ja niiitä myös punnitsevat ihan muut ihmiset kuin iltapäivälehtien lukijat. 

Itseasiassa Suomen kansa punnitsee todisteet.

Oikeuskin voi menettää legitiimiteettinsä kansan silmissä jos ne tekee huonoja päätöksiä. Niin kuin nyt tekee. Tuomitaan jostain vihapuheesta ihmisiä ja jopa paljon syyttömiä tuomitaan Suomessa.

Toinen asia mistä oikeus voi menettää kansan luottamuksen on se että tuomiot vaihtuvat oikeusasteissa. Samat todisteet, mutta eri tuomiot. Joka todistaa miten mätä Suomen oikeuslaitos on.

Tuomiot eivät saa tulla millään äänienemmistöllä eikä sillä että korkeampi oikeus tuomitsee kun alempi on vapauttanut. Se vie uskon oikeuslaitokseen.

Todisteet pitää olla alusta asti niin kovat että kaikki tuomarit, kaikissa oikeusasteissa on  samaa mieltä syyllisyydestä.

Eli vapautetaan syytöksistä, jos on pienikin epäselvyys tapahtuneesta? Et ole tosissasi.

Seksuaalisen ahdistelun vanhentumisaika rikoksena on 2 vuotta. Ainoa mahdollinen oikeusjuttu tässä tapauksessa on törkeä kunnianloukkaus.

Vanhentumisaika on liian lyhyt. Uhri ei välttämättä tuossa vaiheessa ole vielä mitenkään saanut tapahtunutta käsiteltyä.

poliisille soitto ei edellytä henkistä käsittelyä. Senkun soittaa. Siitä se paraneminen vasta voi alkaa.

Mut aika vitsi väittää et joku trauma tulee jostain peffan läpsystä. Suutelu väkisin varmaan inhottavaa, mut me ei tiedetä oliko kielari vai suukko, pusu, vai mikä, .Ei noin hauraan kannata mennä ihmisten ilmoille, voi vaikka ampiainen pistää, muurahainen ärjäistä, tai lintu visertää.Pysyy äitin vieressä tuttia imien.

Vierailija kirjoitti:

Uskon tarinan. Todella uskon.

Miksi ihmeessä keksisi vuosien jälkeen tuollaisen?

Miten edelleen on tyyppejä, jotka ei tajua, kuinka pelottavaa ja monimutkaista on kertoa tällaisista asioista? Miten se on niin vaikea tajuta, että nuori ja vanhempikin ihminen hömmentyy, ahdistuu, lukkiutuu, pelkää uransa ja maineensa puolesta ja joutuu keräämään rohkeutta? En ole itse ollut tollaisessa tilanteessa, mutta todella ymmärrän tuon viiveen. Minusta se viive tekee uskottavammaksi. Se kertoo aidosta ahdistuksesta ja pelosta.

Kun se ei ole uskon asia. Syitä miksi keksisi tälläisen on monia, kosto, katkeruus, vittumaisuus, seuraajamäärän nostatus, uhrina huomion keräys, vaikka mitä.

Ajattele, jos sinun logiikallasi toimisivat oikeusistuimet. Uskon uhria, koska hän avautui asiasta mahdollisimman myöhään. Siksi väitetyt ahdistelijat on tuomittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Eli et ole kokenut mitään vastaavaa? Kunhan katsot itselläsi olevan oikeus moralisoida ahdistelun uhriksi joutunutta. Tekijästä viis, uhri hävetköön hiljaa kokemaansa.

Et todellakaan tiedä mitä olen kokenut. Tässä on kuitenkin tilanne, että me emme vielä varmasti tiedä mitä on tapahtunut, tai onko ylipäätään tapahtunut. Kansa kuitenkin jo kivittää. Onko kivitys oikeutettu tai kohtuullinen rangaistus teosta, jossa meillä on sana sanaa vastaan tilanne.

Enemmän tästä vaikuttaa tulevan Miisan niskaan lokaa kuin miehille.

No mitäpä luulet, vieläkö Sami myy jäähallin täyteen 50€-100€ lippuhintaan? Ei yksin esiintymällä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Kyllä näitä juttuja on lehdissä, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi entisen puolison raiskanneen toistuvasti. Ihan omalla nimellään esiintyvät. Osa haluaa kääntää häpeän tekijälle puhumalla rohkeasti kokemuksistaan.

journalismin eettiset säännöt et taatusti anna mitään tuommosta julkaistavan. Voit lukea toimittajien eettiset säännöt. Julkisen sanan neuvosto myös säätelee. Taatusti ei ketään nimetä jos ei ole tuomiota tullut. Onpas täällä ihme sakkia kommentoimassa ja viisastelemassa. Kuka tahansahan sillon voisi sanoa ihan mitä tahansa kenestä tahansa ja saada sen lehteen. Eipähän vaan ilman rikossyytteitä onnistu. Esim. Johnny Deppin nimittely "vaimonhakkaajaksi" poiki semmosen oikeuskäsittelyn että se oli itsessään jo mediamylläkkä vasta vähän aikaa sitten. Toki lait briteissä vähän erit.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ketjun ahdistelijoiden puolustaminen ei valitettavasti kyllä yllätä, tästä on kokemusta muiltakin keskustelupalstoilta. Silti ihmetyttää todella mikä laittaa ihmisen viimeiseen asti puolustamaan seksuaalisia ahdistelijoita ja kyseenalaistamaan uhreja, näiden motiiveja ja asian esilletuonnin ajankohtaa. 

Näiden ihmisten mielestä on ilmeisesti todennäköisempää, että Miisa on useita vuosia sitten keksinyt päässään työhön liittyviä ahdistelukokemuksia, joista on puhunut sekä ystävilleen että työnantajalleen. Työnantaja neuvonut pysymään vaiti. Vuosien päästä sitten kertoo näistä julkisuudessa ihan huomionhakuisuuttaan ja kostoksi. (??)

Juu, onhan tuo paljon todennäköisempää kuin se, että känniset miehet ahdistelee baarissa tuttua naista ihan "läpällä". Koska sellaistahan ei koskaan tapahdu.

Niinpä. Tätä Miisan tapausta ei ole voinut sattua vaan kyse on tietysti valehtelusta. Mutta teinitytöt ei saa laittaa harrastuskuvia nettiin, koska maailma on täynnä pervoja, jotka takuuvarmasti lähestyvät näitä nuoria tyttöjä. Niin.