Somevaikuttajalta rajuja syytöksiä Sami Hedbergiä ja koomikko Zaania kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon tarinan. Todella uskon.

Miksi ihmeessä keksisi vuosien jälkeen tuollaisen?

Miten edelleen on tyyppejä, jotka ei tajua, kuinka pelottavaa ja monimutkaista on kertoa tällaisista asioista? Miten se on niin vaikea tajuta, että nuori ja vanhempikin ihminen hömmentyy, ahdistuu, lukkiutuu, pelkää uransa ja maineensa puolesta ja joutuu keräämään rohkeutta? En ole itse ollut tollaisessa tilanteessa, mutta todella ymmärrän tuon viiveen. Minusta se viive tekee uskottavammaksi. Se kertoo aidosta ahdistuksesta ja pelosta.

Kun se ei ole uskon asia. Syitä miksi keksisi tälläisen on monia, kosto, katkeruus, vittumaisuus, seuraajamäärän nostatus, uhrina huomion keräys, vaikka mitä.

Ajattele, jos sinun logiikallasi toimisivat oikeusistuimet. Uskon uhria, koska hän avautui asiasta mahdollisimman myöhään. Siksi väitetyt ahdistelijat on tuomittava.

taitaa olla lapsia täällä kommentoimassa. Tuo nainenhan on itse voinut olla humalassa, muistikuvat hämärtyneet, tai olleet jo silloin hatarat, lääkkeiden vaikutuksen alaisena, ihan mitä tahansa. SIlminnäkijätodisukset pitäisi kuulla. Toki voi kallistua uskomaan tätä naista, mutta ei sillä tuomiota saa.

Menee samaan kategoriaan, kuin se Kalliossa”kaapattu” kirjailijatar

Minttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Kyllä näitä juttuja on lehdissä, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi entisen puolison raiskanneen toistuvasti. Ihan omalla nimellään esiintyvät. Osa haluaa kääntää häpeän tekijälle puhumalla rohkeasti kokemuksistaan.

journalismin eettiset säännöt et taatusti anna mitään tuommosta julkaistavan. Voit lukea toimittajien eettiset säännöt. Julkisen sanan neuvosto myös säätelee. Taatusti ei ketään nimetä jos ei ole tuomiota tullut. Onpas täällä ihme sakkia kommentoimassa ja viisastelemassa. Kuka tahansahan sillon voisi sanoa ihan mitä tahansa kenestä tahansa ja saada sen lehteen. Eipähän vaan ilman rikossyytteitä onnistu. Esim. Johnny Deppin nimittely "vaimonhakkaajaksi" poiki semmosen oikeuskäsittelyn että se oli itsessään jo mediamylläkkä vasta vähän aikaa sitten. Toki lait briteissä vähän erit.

Tällaisia tekstejä on joka tapauksessa kotimaisissa naistenlehdissä, pidit sinä niistä tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Kyllä näitä juttuja on lehdissä, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi entisen puolison raiskanneen toistuvasti. Ihan omalla nimellään esiintyvät. Osa haluaa kääntää häpeän tekijälle puhumalla rohkeasti kokemuksistaan.

journalismin eettiset säännöt et taatusti anna mitään tuommosta julkaistavan. Voit lukea toimittajien eettiset säännöt. Julkisen sanan neuvosto myös säätelee. Taatusti ei ketään nimetä jos ei ole tuomiota tullut. Onpas täällä ihme sakkia kommentoimassa ja viisastelemassa. Kuka tahansahan sillon voisi sanoa ihan mitä tahansa kenestä tahansa ja saada sen lehteen. Eipähän vaan ilman rikossyytteitä onnistu. Esim. Johnny Deppin nimittely "vaimonhakkaajaksi" poiki semmosen oikeuskäsittelyn että se oli itsessään jo mediamylläkkä vasta vähän aikaa sitten. Toki lait briteissä vähän erit.

Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteen ja saada mellevät korvaukset Miisalta. Niin ainakin itse tekisin, jos olisin syytön.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ahdistelutapauksissa mennä poliisin puheille eikä ilmoitella somessa? Nainen vanhenee niin saa olla kyllä rauhassa, korkeintaan saa pelätä jos joku ryöstää. 

Eli menet poliisille kertomaan, että tuompuriati minua perseestä tai kouraisi haaroista? Mitä kuvittelet poliisin tekevän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Miksi hiljaisuus on oikein? Mielestäni järjestelmällisen kaltoinkohtelun esiintuominen on saanut aikaan sen, että nykyään siihen myös puututaan. Viihdealalla vallitsi pitkään vahvimman laki, enää mikä hyvänsä ei mene läpi. Miisa on tuon ulostulonsa mukaan valittanut esimiehelle, mutta silloin häntä ei huomioitu. Valitustahoa ei ole ollut siinä mielessä kuin ”normaalimmilla” työpaikoilla. Jos yrittää toimia mainitsemallasi oikealla tavalla mutta vastuutahot eivät toimi oikein, onko siis oltava ikuisesti vaiti ? Tietysti rikosilmoituksen olisi voinut tehdä, mutta ehkä tuo ei ollut sen arvoinen asia, olipahan ilmeisen mätä ja ahdistava työilmapiiri. En ymmärrä sitä logiikkaa, että työpaikkakiusaaminen ei ole niin paha juttu mutta siitä kertominen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Tekijät voivat olla vaikka kuoleet ja jäljellä esim heidän lapsensa. Miksi siinä tapauksessa aiheuttta heille kärsimystä asiassa,johon ovat syyttömiä.

Miksi tuo olisi ahdistelun tai raiskauksen uhrin vastuulla?

Joo, uhrin pitää olla hiljaa ettei tekijän perheelle tule paha mieli. Mitä vit???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällaiset asianomistarikokset olisivatkin rikoksina vanhentuneita, niin Miisalla on oikeus kertoa tapahtumista juuri kuten ne ovat menneet ja ilmeisestikin hänellä löytyy ajankohdan aikaleimoilla varustetut Facebook tms. keskustelut, joissa hän kertoo asioista ystävilleen. Koomikot voivat nostaa kunnianloukkaussyytteet, mutta totuuden ihmisen tekemisistä saa aina kertoa, vaikka se olisikin rikoksena vanhentunut.

Onko näin? Vähän epäilen! Jos asiaa haluaa puida omien läheisten kanssa, niin ihan OK. Toisen ihmisen julkinen mustamaalaaminen ei ole hyväksyttävää.

Minkälaisessa maailmassa me eletään, kun ketä vaan saa syyttää mistä vaan julkisesti ja syytetty aina tuomitaan oli totuus mikä hyvänsä.

Tulee pahamieli sellaisten uhrien puolesta, joilla on oikeasti käynyt ikäviä asioita, mutta ilmiön popularistaminen vaikeuttaa heidän asemaa todistustaakan kasvaessa. Nyt ei enää tiedä onko uhri uhri, vai haluaako aiheuttaa vahinkoa syyttömälle osapuolelle.

Sen voin ainakin sanoa, että oikeat uhrit harvoin haluaa repiä auki ikäviä asioita varsinkaan näin julkisesti. Jotain kostonhimoa ja pahansuopuutta tässä on kyllä takana.

Ihan mielelläni minä ainakin kostaisin raiskaajalle julkisesti, jos voisin olla varma ettei tarvitse pelätä seurauksia.

Sinua ei ole raiskattu, et tiedä! Minulle on näin käynyt ja IRL ei asiasta tiedä kuin pari läheisintä ihmistä. Omalla nimelläni ja naamallani en puhu asiasta ikinä. Itse jouduin tilanteeseen, kun olin nukkumassa ja ystäväni toi miehen baarista asuntoon, mutta lähti itse muualle. En kuitenkaan puhu pelkästään omasta puolestani, vaan tapahtuman johdosta olen ajautunut alalle jossa työskentelen usein myös tällaisten asioiden äärellä. Uhrit ei huutele. Pelkästään rikossyytteen nostaminen on vaikeaa. Oikeusistuntoon osallistuminen koetaan nolostuttavana, vaikka itse uhri on syytön tilanteeseen. Omalla nimellä ja kuvalla ei kyllä kukaan halua tulla esiin.

Kyllä on. Vuosien jälkeen olisin ehkä valmis kertomaan kokemuksesta julkisesti.

Niissä tapauksissa kun näin on käynyt on uhrin nimi kyllä muutettu lehtijuttuun. Ei tule mieleen yhtään oikeaa tapausta. Voi toki joku näin harvinainen juttu jostain löytyä, mutta ei ole minulle tullut yhtään vastaan. Rohkenen epäillä että näin et tekisi sinäkään.

Et ole esimerkiksi lukenut artikkelia, jossa Satu Hassi kertoo tulleensa lapsena raiskatuksi? Esiintyy ihan omalla nimellään ja kasvoillaan.

Satu on harvinaisen rohkea. Asian kertomiseen muille meni parikymmentä vuotta ja muistelmiin tuostakin vielä yli kymmenen vuotta. Tekijöiden nimiä en nähnyt kuitenkaan.

Tekijät voivat olla vaikka kuoleet ja jäljellä esim heidän lapsensa. Miksi siinä tapauksessa aiheuttta heille kärsimystä asiassa,johon ovat syyttömiä.

Ei, kyllä on tärkeää tuoda esiin sikamainen käytös, oli tyyppi kuollut tai elossa. Jo riittää se että kourijoille ja pedo-hirviöille pystytetään patsaita "kun oli niin hyvä urheilija/stara/tai mikä nyt vaan."

Jotkut eivät näytä tajuavan että jo pelkkä sanallinen limainen ahdistelu saattaa pakottaa jonkun vaihtamaan työpaikkaa ja nopeasti sivuraiteittaa koko uran. Miettikää itse kuinka kauan jaksaisitte joka päivä pelätä joutuvanne hissiin jonkun lääppijän ja huomauttelijan kanssa, tai kuinka kauan jaksaisitte olla sen tyypin assistentti. Onneksi tästä aiheesta puhutaan ja alkaa olla leffoja ja telkkarisarjoja jotka VALAISEVAT ASIAN tyhmemmillekin.

Terveisin, Kokemusta on

Ennen #meetoo aikaa oomikot hankkin matsua vähän kyseenalaisin keinoin.  Seuraavassa illassa sitten olikin baarivitsi siitä, kun yksi päivä satuin.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon Miisaa. Rohkea veto kertoa. Hän varmasti tietää suomalaisten reaktiot: miesten suojelemista, h*orittelua, vähättelyä, naisten syyllistämistä jne. Mutta silti kertoi. Arvostan, se aika, jolloin mies saa luvalla sikailla naisen kustannuksella, olkoon menneisyyttä.

Jokainen aukottomien todisteiden vaatija voi miettiä tilannetta, jossa esim. oma nuori tytär tai vaimo tulee aikojen päästä kertomaan joutuneensa seksuaalisen ahdistelun uhriksi työnantajansa taholta ja aikovansa viedä asian eteenpäin. Tekisikö edelleen mieli syyttää valehtelusta, vaatia todisteita?

Kyllä vaatisin todisteita. Itse olen jättänyt itse kohtaamani seksuaalirikoksen viemättä eteenpäin, koska aikaa oli kulunut niin paljon eikä mitään todisteita näin ollen voinut olla enää olemassa.

Ajattele asiaa myös niin, että mitäpä jos sinua syytetään jostain mitä et ole tehnyt, mutta et voi mitenkään todistaa tätä ja saat tästä sitten onhelmia tavalla tai toisella.

Oikeusvaltiossa en haluaisi, että yksikään syytön tulisi tuomituksi, vaikka tämä tarkoittaisi sitä, että joskus joku syyllinen jää tuomitsematta.

Omalle tyttärelle olen painottanut, että jos jotain epämiellyttävää tapahtuu, täytyy siitä kertoa heti, sillä vain silloin me voimme asialle jotain tehdä.

TÄMÄ!

Nämä feministi naiset eivät näytä tajuavan että tuollaisten syytösten heittely ilmaan ja erittäin kyseenalaiset tuomiotkin vain kääntävät ihmiset heitä ja muita oikeita uhreja vastaan.

Siksi jokaisen joka oikeasti ajaa naisten asiaa, pitäisi vaatia kovia todisteita naiselta joka syyttää miestä jostain tuollaisesta.

Koska muuten jokaista naista ruvetaan pitämään valehtelijana.

Kun sutta huutaa ilman syytä tarpeeksi monta kertaa niin kukaan ei usko kun se oikeasti tapahtuu.

Todisteet esitetään ihan muille ihmisille kuin iltapäivälehtien lukijoille. Ja niiitä myös punnitsevat ihan muut ihmiset kuin iltapäivälehtien lukijat. 

Itseasiassa Suomen kansa punnitsee todisteet.

Oikeuskin voi menettää legitiimiteettinsä kansan silmissä jos ne tekee huonoja päätöksiä. Niin kuin nyt tekee. Tuomitaan jostain vihapuheesta ihmisiä ja jopa paljon syyttömiä tuomitaan Suomessa.

Toinen asia mistä oikeus voi menettää kansan luottamuksen on se että tuomiot vaihtuvat oikeusasteissa. Samat todisteet, mutta eri tuomiot. Joka todistaa miten mätä Suomen oikeuslaitos on.

Tuomiot eivät saa tulla millään äänienemmistöllä eikä sillä että korkeampi oikeus tuomitsee kun alempi on vapauttanut. Se vie uskon oikeuslaitokseen.

Todisteet pitää olla alusta asti niin kovat että kaikki tuomarit, kaikissa oikeusasteissa on  samaa mieltä syyllisyydestä.

Eli vapautetaan syytöksistä, jos on pienikin epäselvyys tapahtuneesta? Et ole tosissasi.

Seksuaalisen ahdistelun vanhentumisaika rikoksena on 2 vuotta. Ainoa mahdollinen oikeusjuttu tässä tapauksessa on törkeä kunnianloukkaus.

Vanhentumisaika on liian lyhyt. Uhri ei välttämättä tuossa vaiheessa ole vielä mitenkään saanut tapahtunutta käsiteltyä.

poliisille soitto ei edellytä henkistä käsittelyä. Senkun soittaa. Siitä se paraneminen vasta voi alkaa.

Mut aika vitsi väittää et joku trauma tulee jostain peffan läpsystä. Suutelu väkisin varmaan inhottavaa, mut me ei tiedetä oliko kielari vai suukko, pusu, vai mikä, .Ei noin hauraan kannata mennä ihmisten ilmoille, voi vaikka ampiainen pistää, muurahainen ärjäistä, tai lintu visertää.Pysyy äitin vieressä tuttia imien.

Kommenttisi olisi naurettava, ellei kyse olisi vakavasta asiasta.

Minut tuttu mies lukitsi kotiini, ja piti vankina 3 vrk, välillä raiskaten.

Lopulta pääsin pakoon, ja tulin myöhemmin poliisien kanssa hakemaan yöpymistavaroita, kun en uskaltanut olla enää kotonani.

Poliisimies kommentoi: niin makaa kuin petaa.

Eli minut itseni syyllistettiin tästä todella järkyttävästä ja traumaattisesta väkivallanteosta ja vapaudenriistosta, kivusta ja ahdistuksesta. Mies aiheutti minulle vielä tuhansien puhelinlaskut soittelemalla tuntikaupalla kotimaahansa.

Mitään apua ja tukea en koskaan saanut. Yksin olen käsitellyt nämä asiat.

Miestä ei saatu vastaamaan teoistaan. Tai olisi saatu, mutta poliisi tyytyi poistamaan hänet maasta.

"Pitääkö näitä julkisesti repiä ja tonkia?"

Hyvänen aika - molemmat ovat julkkiksia sanan syvimmässä merkityksessä. Tietenkin pitää tonkia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ahdistelutapauksissa mennä poliisin puheille eikä ilmoitella somessa? Nainen vanhenee niin saa olla kyllä rauhassa, korkeintaan saa pelätä jos joku ryöstää. 

Eli menet poliisille kertomaan, että tuompuriati minua perseestä tai kouraisi haaroista? Mitä kuvittelet poliisin tekevän?

Mikäli syytekynnys ylittyy, asiaa tutkitaan kyllä tarkemmin. Miten samaan aikaan voit vähätellä tapahtunut ja olla sitä mieltä että uran ja elinkeinon voi kyllä tapahtuman johdosta tuhota, vaikkemme vielä tiedä varmasti onko mitään tapahtunutkaan.

"Poliisimies kommentoi: niin makaa kuin petaa."

Hyi h-tti! Mitä aikaa elettiin?

Opetus nykyaikana on se, että heti ilmoitus työpaikalla esimiehille, työsuojeluun ja poliisille. Loppuu, prkl, tuo seksuaalinen härintä pahimmalla öykkärilläkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Eli et ole kokenut mitään vastaavaa? Kunhan katsot itselläsi olevan oikeus moralisoida ahdistelun uhriksi joutunutta. Tekijästä viis, uhri hävetköön hiljaa kokemaansa.

Et todellakaan tiedä mitä olen kokenut. Tässä on kuitenkin tilanne, että me emme vielä varmasti tiedä mitä on tapahtunut, tai onko ylipäätään tapahtunut. Kansa kuitenkin jo kivittää. Onko kivitys oikeutettu tai kohtuullinen rangaistus teosta, jossa meillä on sana sanaa vastaan tilanne.

Mielestäni ei. Kuka tahansa voi väittää mitä tahansa kenestä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon Miisaa. Rohkea veto kertoa. Hän varmasti tietää suomalaisten reaktiot: miesten suojelemista, h*orittelua, vähättelyä, naisten syyllistämistä jne. Mutta silti kertoi. Arvostan, se aika, jolloin mies saa luvalla sikailla naisen kustannuksella, olkoon menneisyyttä.

Jokainen aukottomien todisteiden vaatija voi miettiä tilannetta, jossa esim. oma nuori tytär tai vaimo tulee aikojen päästä kertomaan joutuneensa seksuaalisen ahdistelun uhriksi työnantajansa taholta ja aikovansa viedä asian eteenpäin. Tekisikö edelleen mieli syyttää valehtelusta, vaatia todisteita?

Kyllä vaatisin todisteita. Itse olen jättänyt itse kohtaamani seksuaalirikoksen viemättä eteenpäin, koska aikaa oli kulunut niin paljon eikä mitään todisteita näin ollen voinut olla enää olemassa.

Ajattele asiaa myös niin, että mitäpä jos sinua syytetään jostain mitä et ole tehnyt, mutta et voi mitenkään todistaa tätä ja saat tästä sitten onhelmia tavalla tai toisella.

Oikeusvaltiossa en haluaisi, että yksikään syytön tulisi tuomituksi, vaikka tämä tarkoittaisi sitä, että joskus joku syyllinen jää tuomitsematta.

Omalle tyttärelle olen painottanut, että jos jotain epämiellyttävää tapahtuu, täytyy siitä kertoa heti, sillä vain silloin me voimme asialle jotain tehdä.

TÄMÄ!

Nämä feministi naiset eivät näytä tajuavan että tuollaisten syytösten heittely ilmaan ja erittäin kyseenalaiset tuomiotkin vain kääntävät ihmiset heitä ja muita oikeita uhreja vastaan.

Siksi jokaisen joka oikeasti ajaa naisten asiaa, pitäisi vaatia kovia todisteita naiselta joka syyttää miestä jostain tuollaisesta.

Koska muuten jokaista naista ruvetaan pitämään valehtelijana.

Kun sutta huutaa ilman syytä tarpeeksi monta kertaa niin kukaan ei usko kun se oikeasti tapahtuu.

Todisteet esitetään ihan muille ihmisille kuin iltapäivälehtien lukijoille. Ja niiitä myös punnitsevat ihan muut ihmiset kuin iltapäivälehtien lukijat. 

Itseasiassa Suomen kansa punnitsee todisteet.

Oikeuskin voi menettää legitiimiteettinsä kansan silmissä jos ne tekee huonoja päätöksiä. Niin kuin nyt tekee. Tuomitaan jostain vihapuheesta ihmisiä ja jopa paljon syyttömiä tuomitaan Suomessa.

Toinen asia mistä oikeus voi menettää kansan luottamuksen on se että tuomiot vaihtuvat oikeusasteissa. Samat todisteet, mutta eri tuomiot. Joka todistaa miten mätä Suomen oikeuslaitos on.

Tuomiot eivät saa tulla millään äänienemmistöllä eikä sillä että korkeampi oikeus tuomitsee kun alempi on vapauttanut. Se vie uskon oikeuslaitokseen.

Todisteet pitää olla alusta asti niin kovat että kaikki tuomarit, kaikissa oikeusasteissa on  samaa mieltä syyllisyydestä.

Eli vapautetaan syytöksistä, jos on pienikin epäselvyys tapahtuneesta? Et ole tosissasi.

Seksuaalisen ahdistelun vanhentumisaika rikoksena on 2 vuotta. Ainoa mahdollinen oikeusjuttu tässä tapauksessa on törkeä kunnianloukkaus.

Vanhentumisaika on liian lyhyt. Uhri ei välttämättä tuossa vaiheessa ole vielä mitenkään saanut tapahtunutta käsiteltyä.

poliisille soitto ei edellytä henkistä käsittelyä. Senkun soittaa. Siitä se paraneminen vasta voi alkaa.

Mut aika vitsi väittää et joku trauma tulee jostain peffan läpsystä. Suutelu väkisin varmaan inhottavaa, mut me ei tiedetä oliko kielari vai suukko, pusu, vai mikä, .Ei noin hauraan kannata mennä ihmisten ilmoille, voi vaikka ampiainen pistää, muurahainen ärjäistä, tai lintu visertää.Pysyy äitin vieressä tuttia imien.

Kommenttisi olisi naurettava, ellei kyse olisi vakavasta asiasta.

Minut tuttu mies lukitsi kotiini, ja piti vankina 3 vrk, välillä raiskaten.

Lopulta pääsin pakoon, ja tulin myöhemmin poliisien kanssa hakemaan yöpymistavaroita, kun en uskaltanut olla enää kotonani.

Poliisimies kommentoi: niin makaa kuin petaa.

Eli minut itseni syyllistettiin tästä todella järkyttävästä ja traumaattisesta väkivallanteosta ja vapaudenriistosta, kivusta ja ahdistuksesta. Mies aiheutti minulle vielä tuhansien puhelinlaskut soittelemalla tuntikaupalla kotimaahansa.

Mitään apua ja tukea en koskaan saanut. Yksin olen käsitellyt nämä asiat.

Miestä ei saatu vastaamaan teoistaan. Tai olisi saatu, mutta poliisi tyytyi poistamaan hänet maasta.

Nämä tilanteet ei todellakaan ole rinnastettavissa. Sinua on piinattu 3vrk, sinut on raiskattu useampaan kertaan. Sinun vapaus on riistetty 3 vuorokauden ajan. Miisa väittää että häntä on puristettu jalkovälistä ja toinen antoi väkisin pusun.

"En ymmärrä sitä logiikkaa, että työpaikkakiusaaminen ei ole niin paha juttu mutta siitä kertominen on."

Hyvä, paljastava pointti!

"Miisa väittää että häntä on puristettu jalkovälistä ja toinen antoi väkisin pusun."

Kyllä tuokin on selvää seksuaalista häirintää. Pyritkö vähättelemään limanuljaskojen tekoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tulee Miisalle kritiikkiä siitä, että ahdistelutilanteet töissä on nostettu väärällä tavalla esiin ja väärää reittiä. Minä haluan antaa Miisalle tunnustusta rohkeudestaan: todella hienoa, että ahdistelusta puhutaan ääneen omilla kasvoilla. Se vaatii uhrilta todella paljon.

Tuntuu siltä, että Miisaa kritisoivat tahot haluavat oikeasti vain vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, jotta toimintaa voi jatkaa entiseen tapaan ilman pelkoa seurauksista.

Ristiriitaista tässä on se, miten tietyt tahot ja ”feministit” haluavat vaimentaa ahdistelusta puhuvat naiset, kun ne koskevat muita kuin suomalaista pottunenää.

Naisena ja ahdistellun tyttären äitinä kuvottaa tämä kaksinaismoralismi, mitä osa naisista tukevat.

Kuulun niihin jotka on sitä mieltä, että asiat pitää hoitaa oikealla tavalla. Se että joku tekee väärin ei oikeuta toista kostamaan. Se että sinua on nöyryytetty, häväisty ja nolattu ei oikeuta tekemään samaa toiselle takaisin julkisen nöyryytyksen ja somemyrskyn voimalla. Ymmärrät varmasti ahdistelun tyttären äitinä, ettei tyttäresi tahtoisi julkisesti puida asiaansa. Mikäli tahtoo, voit toki kertoa tapauksesta nimellä.

Ongelma on siinä, että tyttäresi eikä muutkaan uhrit saa oikeutta tällaisten julkisten riepottelujen myötä. Päinvastoin, epäilyjen joukko kasvaa. Minkäänlainen ahdistelu tai julkinen nöyryytys ei ole oikein.

Jossain vaiheessa useampien väärinkäytösten jälkeen meetoo meni ihan väärille raiteille.

Eli et ole kokenut mitään vastaavaa? Kunhan katsot itselläsi olevan oikeus moralisoida ahdistelun uhriksi joutunutta. Tekijästä viis, uhri hävetköön hiljaa kokemaansa.

Et todellakaan tiedä mitä olen kokenut. Tässä on kuitenkin tilanne, että me emme vielä varmasti tiedä mitä on tapahtunut, tai onko ylipäätään tapahtunut. Kansa kuitenkin jo kivittää. Onko kivitys oikeutettu tai kohtuullinen rangaistus teosta, jossa meillä on sana sanaa vastaan tilanne.

Enemmän tästä vaikuttaa tulevan Miisan niskaan lokaa kuin miehille.

Niin, kuten moni on todennut, näitä tapauksia missä on valehdeltu ahdistelusta, syö jatkuvasti pois sitä uskottavuutta.

Uskooko joku oikeasti noihin uutisiin?