Lue keskustelun säännöt.
Voitteko te kertoa miten tasoa lasketaan kumppaninhaussa? Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, mutta en ole onnistununut
17.06.2021 |
Onnistumisella tarkoitan sitä että tuntisin jotain kiinnostusta/ihastusta näitä naisia kohtaan joita olen nyt jo pari vuotta deittaillut.
Ihan tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.
Joitakin näistä olen tapaillut kuukausia...Vaatiiko tämä vuosien tapailun jotta onnistuu?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.
Miksi?
Koska yksin oleminen on pahempi vaihtoehto
Miksi?
Varmaankin siksi koska kumppanin tarve on ihmisillä syvälle sisäänrakennettu ominaisuus?
Kaksi onnetonta yhdessä, onpa siinä hyvä parisuhde. Kumpikin vain vaivoin sietää toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.
Mikä pakko? Miksi on pakko olla kumppani? Mitä sellaisesta suhteesta saa jossa toiseen ei tunne vetoa ja toista ei rakasta?
Aika outoa, jos et tajua, mitä muuta suhteesta saa, kuin narsistista itserakkautta? (Tämä on MINULLE PARAS puoliso, tämä on MINULLE niin ihanaa!)
Kyllähän ei-niin-sytyttävänkin kumppanin kanssa voi tehdä kaikenlaista.
Voihan kaikenlaista tehdä kaverin tai kämppiksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jo vuosia tuskaillut tämän asian kanssa. Naiset ovat äärimmäisen tarkkoja miesten tasoista.
Vahingossakaan ei voi nainen kiinnostua joko on hoikka, perusnätti ja maksimissaan samanikäinen ja lapseton ja liikunnallinen.
Etsit jotain hyödykettä, et ihmistä. Mitä väliä sillä on, jos elämäsi paras tyyppi ei ole liikunnallinen vaan vaikka musikaalinen? Tai onkin perusnätin sijaan kaunis tai sitten vaan perus?
No tätähän juuri aloituksessa mietitään! Että sitä väliä, kun sellaisiin ei ihastu. Ei ihastumisen tunnetta voi pakottaa, etkö tajua, taukki? Ja jos koko homma tuntuu väljähtyneeltä alusta saakka, niin sellaisen puolesta ei jaksa taistella vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä.
Se kiinnostuksen puute taitaa johtua ihan sinun luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jo vuosia tuskaillut tämän asian kanssa. Naiset ovat äärimmäisen tarkkoja miesten tasoista.
Vahingossakaan ei voi nainen kiinnostua joko on hoikka, perusnätti ja maksimissaan samanikäinen ja lapseton ja liikunnallinen.
Etsit jotain hyödykettä, et ihmistä. Mitä väliä sillä on, jos elämäsi paras tyyppi ei ole liikunnallinen vaan vaikka musikaalinen? Tai onkin perusnätin sijaan kaunis tai sitten vaan perus?
No tätähän juuri aloituksessa mietitään! Että sitä väliä, kun sellaisiin ei ihastu. Ei ihastumisen tunnetta voi pakottaa, etkö tajua, taukki? Ja jos koko homma tuntuu väljähtyneeltä alusta saakka, niin sellaisen puolesta ei jaksa taistella vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä.
No ei sitä ihastumista toiseltakaan ihmiseltä voi vaatia. Millaista ratkaisua nämä vuodesta toiseen ulisijat täältä hakevat? Että joku antaa heille heidän haluamansa kumppanin tarjottimella eteen? En ymmärrä. Tällaista elämä on. Ei kenellekään ole kortteihin kirjoitettu unelmien prinsessaa, prinssiä tai mitään muutakaan. Ja elettävä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.
Miksi?
Koska yksin oleminen on pahempi vaihtoehto
Miksi?
Varmaankin siksi koska kumppanin tarve on ihmisillä syvälle sisäänrakennettu ominaisuus?
Kaksi onnetonta yhdessä, onpa siinä hyvä parisuhde. Kumpikin vain vaivoin sietää toista.
Missä sanottiin, että joku on onneton? Varsinkin se toinen? Hänhän saattaa olla ap:n kanssa unelmakumppaninsa kanssa, sitäpaitsi. Sitä tässä missään sanottu, että ”se toinenkaan ei ollut tyytyväinen”. Nih
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten pitää laittaa enemmän verkkoja vesille eikä istua täällä perse homeessa valittamassa. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää. Ennen kymmentä aamulla ollaan jo ulisemassa jotain uskonnollista liturgiaa oman äidin ikäisille naisille. Sitten ihmetellään kun ei tavata sopivia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.
En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.
Mikä pakko? Miksi on pakko olla kumppani? Mitä sellaisesta suhteesta saa jossa toiseen ei tunne vetoa ja toista ei rakasta?
Aika outoa, jos et tajua, mitä muuta suhteesta saa, kuin narsistista itserakkautta? (Tämä on MINULLE PARAS puoliso, tämä on MINULLE niin ihanaa!)
Kyllähän ei-niin-sytyttävänkin kumppanin kanssa voi tehdä kaikenlaista.Voihan kaikenlaista tehdä kaverin tai kämppiksen kanssa.
Ei se ole sama, kämppis tai kaveri ei ole sitoutunut sinuun, seurustelukumppani on. Kämppis tai kaveri miettii omaa elämäänsä ja omia menojaan, pariskunnat heidän YHTEISIÄ tekemisisään ja menojaan. Noin niin kuin lähtökohtaisemmin. Ystävät ovat täysin eri asia. Vapaampia menemään, kuten heitä huvittaa. Kumppanin kohdalla ajatus on, että juuri me kaksi haluamme olla yhdessä ja teemme monia asioita yhdessä. Ystävällä taas voi olla useita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?
Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?
Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tapailet epäviehättäviä? Voin vielä tajuta, että avaa henkisesti oven neutraalille ihmiselle, mutta epäviehättävässä tarvitaan jo ihme, että jotain positiivista tapahtuisi.
No koska sanotaan, että ”pitää laskea rimaa”, haloo! Miten joku viehättävä voi olla alta riman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.
Miksi?
Koska yksin oleminen on pahempi vaihtoehto
Miksi?
Varmaankin siksi koska kumppanin tarve on ihmisillä syvälle sisäänrakennettu ominaisuus?
Kaksi onnetonta yhdessä, onpa siinä hyvä parisuhde. Kumpikin vain vaivoin sietää toista.
Missä sanottiin, että joku on onneton? Varsinkin se toinen? Hänhän saattaa olla ap:n kanssa unelmakumppaninsa kanssa, sitäpaitsi. Sitä tässä missään sanottu, että ”se toinenkaan ei ollut tyytyväinen”. Nih
Jos vaikka sinä olet onnellinen ja luulet olevasi rakastavassa parisuhteessa ja sitten sinulle selviää, että puoliso on kanssasi vain siksi ettei ketään muuta saanut, niin vieläkö rakkautta ja onnellisuutta riittää? Se suhdehan päättyy joka tapauksessa heti, kun se tyytyjä löytää itselleen mieluisemman kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?
Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?
Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?
Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.
Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen jo vuosia tuskaillut tämän asian kanssa. Naiset ovat äärimmäisen tarkkoja miesten tasoista.
Vahingossakaan ei voi nainen kiinnostua joko on hoikka, perusnätti ja maksimissaan samanikäinen ja lapseton ja liikunnallinen.
Etsit jotain hyödykettä, et ihmistä. Mitä väliä sillä on, jos elämäsi paras tyyppi ei ole liikunnallinen vaan vaikka musikaalinen? Tai onkin perusnätin sijaan kaunis tai sitten vaan perus?
No tätähän juuri aloituksessa mietitään! Että sitä väliä, kun sellaisiin ei ihastu. Ei ihastumisen tunnetta voi pakottaa, etkö tajua, taukki? Ja jos koko homma tuntuu väljähtyneeltä alusta saakka, niin sellaisen puolesta ei jaksa taistella vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä.
No ei sitä ihastumista toiseltakaan ihmiseltä voi vaatia. Millaista ratkaisua nämä vuodesta toiseen ulisijat täältä hakevat? Että joku antaa heille heidän haluamansa kumppanin tarjottimella eteen? En ymmärrä. Tällaista elämä on. Ei kenellekään ole kortteihin kirjoitettu unelmien prinsessaa, prinssiä tai mitään muutakaan. Ja elettävä on.
Ei tietenkään voi vaatia, kuka niin on sanonut!? Vaan ihmetellään sitä ohjetta, että ”kannattaa laskea rimaa, niin kumppani löytyy”.
Miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?
Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?
Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.
Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä.
Että sä olet heikkoitsetuntoinen, eli jos joku ei löydä kumppania laskettuaan rimaa ja on siitä kiukkuinen, niin se tarkoittaa SULLE, että sun parinvalintasi oli väärin!? Mitääää?????? Mitä jos ottaisit sen pääsi pois omasta p*rseestäsi ja koittaisit asettua aloittajan asemaan kerrankin ilman omia itsetuntoheikkouksiasi? Tässä ei moitita kenenkään valintoja, etkö nyt tajua? This is NOT ABOUT YOU. Ei kaikki ole, koitahan oppia se jo.
Ja siis luuletko sä, että kaikille naisillekaan löytyy kumppani, johon he olisivat ihastuneita?
Homma ei toimi pakottamalla. Se on kurjaa itsellesi ja henkii ulospäin epätoivoiselta. Lopeta yritäminen ja mene ihmisten pariin itsenäsi. Katsele ja kuuntele, älä ole heti yrittämässä, ihan vain jutellakin voi. Anna kiinnostuksen herätä.
Oikea vastaus mitä haetaan on että kauniiden naisten on uhrattava elämänsä koska ap. Ap jankuttaa sitä niin kauan anonyyminä internetissä että tavoitteeseen päästään ja käy sitten poimimassa haluamansa kaunottaren.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin löytäväni 12 vuotta kunnollisen kumppanin, en onnistunut. Sitten oli pakko ottaa mitä saatavilla oli.
Mikä pakko? Miksi on pakko olla kumppani? Mitä sellaisesta suhteesta saa jossa toiseen ei tunne vetoa ja toista ei rakasta?
Aika outoa, jos et tajua, mitä muuta suhteesta saa, kuin narsistista itserakkautta? (Tämä on MINULLE PARAS puoliso, tämä on MINULLE niin ihanaa!)
Kyllähän ei-niin-sytyttävänkin kumppanin kanssa voi tehdä kaikenlaista.
Niitä kutsutaan yleensä kavereiksi.
Riittäisikö sinulle suhde, jossa ei ole fyysistä läheisyyttä? Jos, niin eikö silloin ole helppoa löytää itsellesi kumppani, kun ihan kuka tahansa mukava ihminen käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ensin pahoittelut, onpas typeriä kommentteja. Ymmärrän ongelmasi täysin, jos en olisi löytänyt hyvää puolisoa, olisin lopulta kelpuuttanut vaikka huonon. Yksin jääminen on ollut minusta aina huonoin vaihtoehto, kun lapset ja perhe ollut se ykköstavoite elämässä.
Sitten kysymykseesi. Laske tasoa ulkonäön suhteen, älä henkisen puolen suhteen. Maailma on täynnä todella kiinnostavia ja ihania ihmisiä, joista osa on mielestäsi epäviehättäviä. Kun luonteet natsaa ja kiinnostut naisesta henkisesti, fyysinen puoli tulee kyllä mukana. Sitä paitsi seksi on ihan yhtä kivaa ruman kumppanin kanssa, kunhan saa itsensä oikeaan fiilikseen. Anna maailman olla ihan keskenään ulkonäkökeskeinen, keskity omiin tavoitteisiisi ja mene avoimin mielin, niin kyllä se kumppani sieltä löytyy :)Ap on ulkonäkökeskeinen. On ihmisiä jotka ovat ja ihmisiä jotka eivät ole. Ei se taida olla ominaisuus josta oppii pois. Ulkonäkökeskeisyys on siitä ikavä ominaisuus, että se rajaa mahdollisten kumppanien määrän todella pieneksi, varsinkin jos itse ei ole miehenä geeniloton voittaja, kuten ap ei selvästi ole. Nykyajan kaunis ulkonäöstään huolehtiva nainen vaatii mieheltään myös komeutta.
Miten saat tästä lauseesta, että ap on ulkonäköKESKEINEN?
”tietoisesti olen lähtenyt tapailemaan mielestäni epäviehättäviä (sisäisesti sekä ulkoisesti ) naisia, mutta en ole vieläkään päässyt edes lähelle sitä tunnetta, jota olen joskus tuntenut naisiin ihastuessani.”
Hän mainitsee myös luonne-epäviehättävyyden ja sen, että nainen on epäviehättävä ulkoisesti. Minusta hän siis sanoi, että hän on kritiikittä lähtenyt luomaan suhdetta, mutta se ei johda mihinkään tunnetasolla, eli ihastumista ei tule.
Ymmärrän hyvin, olen itse kokenut saman. En vain pysty ihastumaan, jos en ole ihastunut.En vain ymmärrä näitä viestejä. ”En pysty ihastumaan ihmiseen johon en ole ihastunut”. Ok. Ja meidän pitäisi nyt tuohon sitten keksiä millainen ratkaisu?
Kuka on sanonut, että olisit asiasta jotenkin vastuussa?
Palstalle ei saa tehdä aiheesta aloitusta, koska SÄ et osaa ratkaista asiaa?
Ehkäpä on ihmisiä, jotka haluavat jutella aiheesta? Pitääkö olla lupa sinulta?Tähän etsitään sellaista vastausta, että joo, me naiset ollaan ihan väärässä parinvalinnassamme, liian nirsoja ja on tosi epistä että sä et saa just sitä mirkkua josta oot kiinnostunut. Sun ei tartte tehdä itsellesi mitään vaan naisten on muututtava. Saahan tästä jutella aamusta iltaan täällä mammojen kanssa, mutta luulisi käyvän väsyttäväksi kaikille osapuolille.
Kukin saa mitä saa, ei sitä täältä määrätä.
Naisille ei myöskään kaikille todellakaan löydy kumppania, johon olisivat ihastuneita. Ilmeisesti et tiedä näiden naisten surusta yhtään mitään, koska olet niin täynnä itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää laittaa enemmän verkkoja vesille eikä istua täällä perse homeessa valittamassa. Eikö tämä nyt ole itsestään selvää. Ennen kymmentä aamulla ollaan jo ulisemassa jotain uskonnollista liturgiaa oman äidin ikäisille naisille. Sitten ihmetellään kun ei tavata sopivia naisia.
Tämä x sata. Ja sama joka päivä. Jos ei ihan oikeasti tee muuta kuin plärää tinderiä ja viettää vapaa-aikansa meidän mammojen kanssa, niin ei ihme, ettei löydy.
N58
No tätähän juuri aloituksessa mietitään! Että sitä väliä, kun sellaisiin ei ihastu. Ei ihastumisen tunnetta voi pakottaa, etkö tajua, taukki? Ja jos koko homma tuntuu väljähtyneeltä alusta saakka, niin sellaisen puolesta ei jaksa taistella vaikeuksissa ja vastoinkäymisissä.