Mitä vaihtoehtoja on jos en enää vain jaksa (työ+perheenäiti)?

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei kukaan terve ihminen uuvu yhden lapsen kanssa ja 80 prosentin työajalla vaikka olisi erokin tulossa. Olet masentunnut ja tarvitset hoitoa. Sairauslomalle ja lääkitys tai terapia. Saat levätä kun lapsi on hoidossa, mutta älä jää sänkyyn vaan pakota itsesi lenkille.

Kyllä muuten uupuu jos joutuu yksin hoitamaan kaiken, riitelemään miehen kanssa ja tilanne jatkuu pitkään. Terveisin tämän kokenut. Eron jälkeen oli helpompaa, kun riitely jäi.

Ap, onko sulla mahdollisuutta viedä lapsi joskus vaikka mummolaan yöksi, että saisit olla illan, yön ja aamun rauhassa? Vaikka säännöllisesti?

Pienen lapsen hoitaminen yksin, univelkaisena ja päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen on raastavan raskasta.

Lopeta työnteko kokonaan / vaihda työtä mielekkäämpään / osa-aikaiseen. Tai sitten pidennät lapsen hoitopäiviä 7-18 niin pitkäksi kuin päiväkoti on auki. Jos noi kaksi asiaa elämässä niin toisesta täytyy luopua. Kumpi on tärkeämpi?

Ota yhteys neuvolaan ja pyydä apua. Jos olet puheväleissä miehen vanhempiin, kerro heille tilanteesta myös. Mies on velvollinen kantamaan oman vastuunsa perheestään. Nyt mies selkeästi lusmuilee työn varjolla. Miehen putää myös vähentää työtuntejaan, konkreettinen vastuunkanto kotona on tärkeämpää kuin lisäraha tuossa tilanteessa.

Jos kerran ero tulossa eli siitä on jo päätetty, miksi asutte vielä yhdessä?

Älä ap jää poistyöstä! Jäät tyhjän päälle, jos tulee ero. Aivan ihmeellisiä kehotukdia täällä, että nsisen pitäisi uhrata oma taloudellinen itsenäisyytensä. Yhyä hyvin voisi sanoa, mieluumminkin, että miehen on erottava töistä ja jäätävä koti-isäksi, niin ap voi levätä työpaikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei kukaan terve ihminen uuvu yhden lapsen kanssa ja 80 prosentin työajalla vaikka olisi erokin tulossa. Olet masentunnut ja tarvitset hoitoa. Sairauslomalle ja lääkitys tai terapia. Saat levätä kun lapsi on hoidossa, mutta älä jää sänkyyn vaan pakota itsesi lenkille.

Kyllä muuten uupuu jos joutuu yksin hoitamaan kaiken, riitelemään miehen kanssa ja tilanne jatkuu pitkään. Terveisin tämän kokenut. Eron jälkeen oli helpompaa, kun riitely jäi.

Ap, onko sulla mahdollisuutta viedä lapsi joskus vaikka mummolaan yöksi, että saisit olla illan, yön ja aamun rauhassa? Vaikka säännöllisesti?

Pienen lapsen hoitaminen yksin, univelkaisena ja päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen on raastavan raskasta.

Kiitos kun ymmärrät tilannettani. Ei minulla ole oikein sellaista paikkaa jonne saisin lapsen yöksi mutta voisin kyllä selvittää jos jostain saisi palkattua jonkun hoitajan hetkeksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteys neuvolaan ja pyydä apua. Jos olet puheväleissä miehen vanhempiin, kerro heille tilanteesta myös. Mies on velvollinen kantamaan oman vastuunsa perheestään. Nyt mies selkeästi lusmuilee työn varjolla. Miehen putää myös vähentää työtuntejaan, konkreettinen vastuunkanto kotona on tärkeämpää kuin lisäraha tuossa tilanteessa.

Lopettakaa tuo sossupalveluiden tuputtaminen! Väsynyt ihminen ei kaipaa lisää hankaluuksia ja kuormitusta. Ja miehen sukulaisille asia ei kuulu pätkän vertaa.

Au pair.

Vierailija kirjoitti:

Au pair.

Tosi kätevä vaihtoehto näin korona-aikaan

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on yksi hyvä vaihtoehto. Nykyisin ollaan nuoria ja vapaita jonnekin 45v ikään asti.

Sinä olet töissä, lapsi on hoidossa - mitä ihmeen uupumusta tuosta syntyy?

Yllä olevan kommentin kirjoittajalle suosittelisin tätä aikuistumista todella lämpimästi.   Vain täyskakara kirjoittaa tuommoisen kommentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Au pair.

Tosi kätevä vaihtoehto näin korona-aikaan

Joo ja tosi kätevä avioeron keskelle kun edessä muutto johonkin pieneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Au pair.

Tosi kätevä vaihtoehto näin korona-aikaan

Suomessa oli tänään 29 tartuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämästä jättäytyminen ja elämän downgreidaus. Vaihtoehtoisesti enemmän töitä, jotta on rahaa maksullisten lastenhoitopalveluiden mahdollistamaan omaan aikaan esim. kerran viikossa. Lääkkeet. Terapia. Tukiperhe. Kaverit joilla samanikäisiä lapsia, lapset voi leikkiä keskenään aikuisten purkaessa murheita kahvikupin ääressä.

Miten rahoitetaan työelämästä poisjääminen? Etenkin kun avioero tulossa?

Ap

Siksi kirjoitinkin tuon downgreidauksen. Nykyisestä tulotasosta riippuen se voi olla rajukin pudotus. Mutta ei Suomessa lapsiperhe nälkään kuole, kyse on vaan siitä miten riisutulla elintasolla on valmis elämään.

Ja tämä ei ollut mitään viisastelua tai kuittailua, vaan olen joutunut miettimään näitä itsekin. Hyväpalkkainen stressaava työ, masennus ja burnout, kolme lasta ja 300 kiloeuroa asuntolainaa. Helppoja ratkaisuja ei ole. Työkyky loppunee vuoden sisään ja koti lähtee alta. Siitä vaan sitten viisihenkisen perheen kanssa vuokralle kaupungin kerrostalokaksioon.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko opintovapaa olla mahdollista? Opintovapaata on pakko myöntää (lue ehdot netistä). Aikuiskoulutustuki (varmista, että perusteet täyttyy) mahdollistaa taloudellisesti. Voi olla muutakin kuin omaa alaa, vaikka floristi.

Jos ap uupuu lastenhoidosta ja työstä, sekä on eroamassa, ehdotatte opiskelua?

Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ehdotatte lasua? Olen väsynyt, mutta hoidan kyllä lapsen ja lapsen tarpeista huolehdin.

Ap

Kun teet lasun sosiaalitoimi on velvollinen perehtymään tilanteeseen ja järjestämään apua, jos sitä tarvitaan. Auttamismahdollisuuksia on monia.

Älä missään tapauksessa ole niin tyhmä, että teet itsestäsi lasun. Sitten joudut sellaiseen myllyyn, että oksat pois. Mitään apua ET tule saamaan, vaan pelkkää stressiä, huolta, palavereissa juoksutusta, joudut kahvittamaan sossuja, korjailemaan vääriä kirjauksia, kuulemaan v*ttuilua, kiusaa, uhkauksia, nöyryytystä jne.

Yhteydenottoja kouluun ja päiväkotiin, hirvittää sotkun selvitystä sinne ja tänne, jonka puhtaasti sossut itse aiheuttavat. Joudut lohduttamaan ja rauhoittelemaan (sossuja) pelkäävää lastasi. Ja tämä voi kestää jopa vuosia ja joudut lopettamaan työt, koska tästä tulee päätyösi. Jos tätä haluat, niin toki sitten.

Ei lasua. Tulee vain ongelmia, apua ei silti.

Vierailija kirjoitti:

Että kehtaat ap valittaa.

Juuri yhdessä kommentissa kertoi kehitysvammaisen lapsen äiti elämästään.

Mutta tämän palstan tollot ämmät vain alapeukuttivat hänen kommentiaan.

Miksi?

Ap:lla on terve lapsi ja tekee vajaa työaikaa ja silti märehtii ja itkee täällä.

On yksinhuoltaja äitejä, joilla on kaksi lasta ja jotka tekevät täyttä työpäivää ja hoitavat kotinsa.

Eivätkä itke ja sääli itseään kuten sinä ap.

Olet itsekäs ihminen, miltä luulet sun lapsestasi tuntuvan, jos teillä on ero menneillään.

Ei lapsi oirehdi mitenkään?

Lapsestasi sinä et sano mitään, itsekkyytesi keskellä puhut vain itsestäsi.

En usko sanan sanaa sun aloituksesta. Olet trolli, joka huvikseen heiluu tällä palstalla, jopa päivittäin.

Minä alapeukutin kyseistä viestiä sen takia, että ihmisillä on yksilölliset rahkeet kestää kuormitusta ja se voi myös vaihdella elämäntilanteen mukana. Minusta kuulostaa siltä, että ap:lla on mukana vähintään lievää masennusta, joka ei kysy lupaa ulkoisilta puitteilta mutta voi pahentaa muuten siedettävän elämäntilanteen haasteet kestämättömiksi. Tuollainen "ei sinulla voi olla raskasta kun katso miten paljon raskaampaa minulla on" -argumentointi on aina niin lapsellista ettei sitä voi kuin alapeukuttaa. Oletteko ajatelleet, jotkut ihmiset stressaantuvat ja masentuvat ilman ainuttakaan lasta. Ja ihan ilman teidän lupaanne. Hurjaa!

Kamalia kommentteja ap saanut.

Vissiin pitää olla kolmen vammaisen lapsen yh jotta saisi väsyä.

Kerro nyt ap, miksi viivyttelet eroa?