Mitä vaihtoehtoja on jos en enää vain jaksa (työ+perheenäiti)?
Jos olen niin stressaantunut ja uupunut työn ja pienen lapsen äitinä olemisen yhdistelmään että en jaksa enää, niin mitä voin tehdä? Itken väsymyksestä. Varsinaista työuupumusta tämä ei ole vaan kiireinen arki vie aivan kaikki mehut. Teen 80% työaikaa, lyhempää ei pomo myönnä, lapsi on päiväkodissa kun olen työssä. Vuorotteluvapaaseen ei ole aikoihin oikeutta, olen siihen liian nuori.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Avioero, saikkua, kodinhoidon standardien laskeminen hetkeksi.
Saikkua mistä syystä?
Vierailija kirjoitti:
Aikuistuminen on yksi hyvä vaihtoehto. Nykyisin ollaan nuoria ja vapaita jonnekin 45v ikään asti.
Sinä olet töissä, lapsi on hoidossa - mitä ihmeen uupumusta tuosta syntyy?
Mitä h*lvettiä?
Jaxuhalit❤️ Sympatiaa ja empatiaa taisit hakea, etkä niitä vaihtoehtoja?
Voimia vielä kerran.
Karsit elämästäsi ekana kaikki henkisesti kuormittavat tai vituttavat asiat. Karsit päästäsi sukulaisten tai somen tai neuvolan asettamat paineet siitä mitä sinun pitää tehdä ja suorittaa.
Karsit kotoa kaiken turhan joka aiheuttaa ärsytystä tms.
Järkeistät työsi niin pitkälle kuin pystyt. Laitat minimiin mäntit työkaverit jne
Kuuntele itseäsi, älä muita.
Huolehdi omasta syömisestäsi, liikunnasta, ulkonäöstä, jaksamisesta.
Älä kuuntele muita tai äitisi ääntä pääsi sisällä siitä että kodin pitää kiiltää jne.
Ja unohda nuo lasuhömpötykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero, saikkua, kodinhoidon standardien laskeminen hetkeksi.
Saikkua mistä syystä?
No ku vähä nyt väsyttää kun pitää ottaa sitä todellista vastuuta omista arvovalinnoista ja perheleikeistä. Ei se ollutkaan niin romanttista kun teini iän vinttihuoneessa haaveili.
On on kyllä omituista että isä voi vaan luisua kuvioista. Mitä jos se osallistuisi kuten sen kuuluukin? Se on sen ongelma jos lastenhoito aiheuttaa sille ongelmia töiden kanssa, sen on vaan jotenkin järkättävä se.
Sanotaan vielä että ei meistä oikein kukaan ole sellainen että jaksaisi pienet lapset, vaativan työn ja elämän kriisin eli tuon avioeron. Jonkun on pakko joustaa ja herkästi se on oma psyyke. Pitää punnita onko ne työt tällä hetkellä se prioriteetti sitten. Suomessa on onneksi vaihtoehtoja.
Töitä voi tehdä taas kun lapset on isompia ja tilanne muuten ehkä rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero, saikkua, kodinhoidon standardien laskeminen hetkeksi.
Saikkua mistä syystä?
No ku vähä nyt väsyttää kun pitää ottaa sitä todellista vastuuta omista arvovalinnoista ja perheleikeistä. Ei se ollutkaan niin romanttista kun teini iän vinttihuoneessa haaveili.
Jo toinen osapuoli ei tee lastenhoitohommia ollenkaan niin kyllä siihen uupuu vahvempikin ihminen.
Jos mies kerran tekee pitkää päivää, niin onhan sulla ap varaa ostaa kotiapua.
Siivousta ainakin.
Ja kun vielä teet lyhempää työaikaa, niin onhan sulla itselläsikin aikaa hoitaa kotia ja lapsi.
Sulla on vaan yksi ainoa lapsi. Ja vajaa työaika.
Jokin tässä nyt mättää ja pahasti.
Aloitus on pelkkä puhdasverinen provo.
Ap, paras vaihtoehto on se, että lopetat noiden provojen postaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne on siellä työterveydessä sanonut?
Huhuu ap…
Voisiko opintovapaa olla mahdollista? Opintovapaata on pakko myöntää (lue ehdot netistä). Aikuiskoulutustuki (varmista, että perusteet täyttyy) mahdollistaa taloudellisesti. Voi olla muutakin kuin omaa alaa, vaikka floristi.
Juu. Taas haluttiin olla että "kyllä mä osaan ja pärjään yhdistämällä 'uran' ja kodin".
On se vaikea kahdesta valita.
Arvaan, että iskä ei ole kuvioissa.
Varaa aika työterveyteen ja keskustele siellä tilanteestasi. Jos sinulla on kesäloma niin anna itsellesi lupa vain olla etkä tee mitään mitä ei ole pakko. Syksyllä kun erotilanteesi ja muut selviävät on jo helpompaa. Mutta älä jää nyt yksin vaan hae apua.
Vierailija kirjoitti:
MItä ihmettä täällä puhutaan jostain lasusta kuin se olisi ihan normaalia? Ei ole.
Kotiäidiksi jääminen on hyvä vaihtoehto. Kiire jää pois, on aikaa tehdä kaikkea lapsen kanssa ja kotona. Rahaa tietysti tulee vähemmän, mutta sen tilalle niin paljon kaikkea, mitä rahalla ei koskaan voisi ostaa.
Kotiäitinä varmaan pärjää hyvin, kun ero on voimassa. Ap:ta laiskottaa ja ohje on, että jää yhteiskunnan turvaverkkoon loikoilemaan. Tietty lapsen voi antaa isovanhemmille kasvatiksi ja käydä tapaamassa pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko opintovapaa olla mahdollista? Opintovapaata on pakko myöntää (lue ehdot netistä). Aikuiskoulutustuki (varmista, että perusteet täyttyy) mahdollistaa taloudellisesti. Voi olla muutakin kuin omaa alaa, vaikka floristi.
Opintovapaan alkamista voidaan siirtää jopa vuodella.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Taas haluttiin olla että "kyllä mä osaan ja pärjään yhdistämällä 'uran' ja kodin".
On se vaikea kahdesta valita.
Arvaan, että iskä ei ole kuvioissa.
Anna ku mäkin arvaan isässä näkyi jo niitä ei niin hyviä puolia jo seurustelun alkuaikoina?
Minä lähetän ap:lle sympatiaa, totta kai tuossa tilanteessa voi uupua. Unohda ne lasut. Yhdellä ystävällä on tilanne, jossa he ovat ihan suurennuslasin alla koko ajan, kun aikanaan tehtiin lasu. Ja olen kuullut, että se apu voi olla enemmän juttelua "miltä susta nyt tuntuu?" kuin mitään konkreettista että joku tulisi siivoamaan.
Yritä järkeistää elämäsi mahdollisimman hyvin. Vaikea nyt auttaa, kun ei tiedetä tarkemmin, mutta ethän yritä laittaa liian monimutkaista ruokaa, siivota liian hyvin tms.? Mikä on tilanne alallasi, voisitko olla hetken kotona ja palata alalle töihin? Onko työpaikka huono, voiko sitä vaihtaa?
Onko isä lainkaan kiinnostunut lapsesta? Jos on, eron jälkeen lapsi voi välillä ehkä viettää jonkin päivän hänen kanssaan ja saat lepoa. Ironista kyllä, monesti isät osallistuvat paljon enemmän eron jälkeen, kun on "pakko". Vastuuntunnottomalle en kyllä haluaisi antaa pientä lasta yli yön hoitoon, mutta pärjäisikö muutaman tunnin?
Sinänsä luulisi, että tilanteessasi pärjää, jos ei yritä liikaa, joten luulen eron nyt eniten stressaavan. Ihan normaalia minusta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, paras vaihtoehto on se, että lopetat noiden provojen postaamisen.
Joo,ihan samaa mieltä.
Sairashan se on mieleltään.
Joka päivä jotain omituisia valituksia.
Ap, ei kukaan terve ihminen uuvu yhden lapsen kanssa ja 80 prosentin työajalla vaikka olisi erokin tulossa. Olet masentunnut ja tarvitset hoitoa. Sairauslomalle ja lääkitys tai terapia. Saat levätä kun lapsi on hoidossa, mutta älä jää sänkyyn vaan pakota itsesi lenkille.