Mitä vaihtoehtoja on jos en enää vain jaksa (työ+perheenäiti)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Tekee pitkää päivää, ei halua osallistua perheensä asioihin (avioero siksi vireille juuri). Tämäkin stressaa minua. Ap

Sinun energiaasi ei vie työn määrä, vaan erosuunnitelma. Olet menossa ojasta allikkoon . Ero ei kannata koskaan . Rahat loppuu ja nirin narin..

Vierailija kirjoitti:

Niin,mitäköhän voisit tehdä.

Täältä et vastauksia saa....

Niinpä. Sitä on vain jaksettava. Kukin vuorollaan. Oli huono aika meilläkin monta vuotta. Kyllä siitä selviää. Mitään apuja emme saaneet. Raha ei ollut se ongelma vaan sairaudet, omat ja lapsen. Nyt jo ohi eli elellään normaalisti päivästä toiseen. Ja mitä työhön tulee, ei sitä ole pakko tehdä lainkaan! Sen verran olet kuitenkin jo tehnyt että anssarille pääset halutessasi, eikö? tai sitten haet vain lääkäriltä saikkua jos onnistaa. Minä en saanut. En osannut näytellä ja rehellisyys ei riittänyt lääkärille... Olisi pitänyt olla enempi lahjoja siihen mutta kun kasvatettu rehelliseksi, en vain osannut. Ei siis saanut saikkua vaikka olo oli ihan kertakaikkisen pas...ka! Mutta lääkärin mukaan; "jos pystyy tulemaan lääkärille on silloin täysin terve!!!???" Tsemppiä!

Missäpäin ap asut?

Minusta parhaita neuvoja tähän asti ovat olleet:

-muuta omilleen lapsen kanssa mahdollisimman pian, ja laita sitten avioeropaperit vetämään, jos et ole sitä vielä tehnyt. Miehelle eropaperit voi laittaa tiedoksi, häntä ei tarvitse millään lailla saada hyväksymään eroa.

-jos mahdollista, muuta lähemmäs työtä ja mielellään lähemmäs sinun turvaverkkoja. Kuulostaa siltä, että olette kaukana sinun sukulaisista ja ystävistä, jotka voisi auttaa lapsen hoidossa.

Joka tapauksessa elämä lapsen kanssa on helpompaa, kun päiväkoti ja koulu on lähempänä. Vaikka pieneenkin asuntoon ja vuokralle. Olet etusijalla jonossa, koska olet lapsen kanssa yksinhuoltaja ja ilman asuntoa. Kerrot hakiessa, että on avioero ja sinun on muutettava pois mahdollisimman nopeasti.

Sinun voimia vie tuo parisuhdetilanne ja sitten lisäksi liian pitkä työmatka. Kun karsit ne elämästäsi, asiat alkaa helpottaa, kokemusta on.

Täällä tulee ap:lle niin ihmeellisiä kommentteja, etten yhtään ihmettele miksi äidit uupuvat. Mitään sellaista palvelua kuin kotipalvelu ei ole, on vain byrokratiakoneisto mistä tulee ihminen kertomaan miten värikoodataan pyyhkeet ja kirjat hyllyihin ja jos neuvoja ei kuuntele, tulee penaltia. Virkailijat vaihtuvat jatkuvasti ja ihan niistä riippuu kohtaamisen laatu. 

Ap:lle en osaa sanoa muuta konkreettista kuin että lääkäriin ja äkkiä. Esitä asia niin, että saat otettua verenkuvan (kilpirauhasarvot, rauta, vitamiinit) ja jos arvoissa ei ole häikkää, vasta sitten lääkitys. Joskus uupumus on vain se kropan viimesijainen keino ilmoittaa että nyt stuntti seis ja elämä katkolle, ja pitää karsia elämästään asioita. 

Itsehän uuvuin täysin jo parikymppisenä, ja vielä kymmenen vuotta sitten se oli vielä vähemmän vakavasti otettavaa kuin nykyisin. Eli olin vain suvun ja kaikkien mielestä laiska. Lopulta löytyi kilpirauhasarvoista häikkää, mutta kesti vuosia saada lääkitys. Nykyisin en suostuisi kirveelläkään samaan komboon. 

Sen vuoksi saikkua tiskiin, ja pikku hiljaa tunnustelet mistä kiikastaa. Eniten olisin sitä mieltä, että heivaa se loisiva puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta parhaita neuvoja tähän asti ovat olleet:

-muuta omilleen lapsen kanssa mahdollisimman pian, ja laita sitten avioeropaperit vetämään, jos et ole sitä vielä tehnyt. Miehelle eropaperit voi laittaa tiedoksi, häntä ei tarvitse millään lailla saada hyväksymään eroa.

-jos mahdollista, muuta lähemmäs työtä ja mielellään lähemmäs sinun turvaverkkoja. Kuulostaa siltä, että olette kaukana sinun sukulaisista ja ystävistä, jotka voisi auttaa lapsen hoidossa.

Joka tapauksessa elämä lapsen kanssa on helpompaa, kun päiväkoti ja koulu on lähempänä. Vaikka pieneenkin asuntoon ja vuokralle. Olet etusijalla jonossa, koska olet lapsen kanssa yksinhuoltaja ja ilman asuntoa. Kerrot hakiessa, että on avioero ja sinun on muutettava pois mahdollisimman nopeasti.

Sinun voimia vie tuo parisuhdetilanne ja sitten lisäksi liian pitkä työmatka. Kun karsit ne elämästäsi, asiat alkaa helpottaa, kokemusta on.

Ap ei ole kertonut missä asuu, mutta itse pienen lapsen äitinä voin sanoa, että ainakin täällä pk-seudulla reilun tunnin työmatka suuntaansa on ihan tavallinen eikä asiaa välttämättä pysty helposti muuttamalla muuttamaan ellei ole todella varakas. Lisäksi päiväkotipaikan saa sieltä mistä saa, usein se ei ole lähellä kotia tai työpaikkaa vaan saattaa olla toisella puolella kaupunkiakin.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko ap sun ferritiini ja dee arvot on? Kumpikin pitää olla yli sata että kroppa jaksaa. Jos ei ole mitattu, mene heti työterveyteen ja mittauta. Samalla toki muutkin, folaatti. B12, sokerit, kilpirauhasarvot jne.

Kaikkien työterveyshuolto ei kata noin laajoja kokeita, sivusta tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko ap sun ferritiini ja dee arvot on? Kumpikin pitää olla yli sata että kroppa jaksaa. Jos ei ole mitattu, mene heti työterveyteen ja mittauta. Samalla toki muutkin, folaatti. B12, sokerit, kilpirauhasarvot jne.

Kaikkien työterveyshuolto ei kata noin laajoja kokeita, sivusta tämä.

Monella ei kata edes tavallista lääkärikäyntiä jos sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta parhaita neuvoja tähän asti ovat olleet:

-muuta omilleen lapsen kanssa mahdollisimman pian, ja laita sitten avioeropaperit vetämään, jos et ole sitä vielä tehnyt. Miehelle eropaperit voi laittaa tiedoksi, häntä ei tarvitse millään lailla saada hyväksymään eroa.

-jos mahdollista, muuta lähemmäs työtä ja mielellään lähemmäs sinun turvaverkkoja. Kuulostaa siltä, että olette kaukana sinun sukulaisista ja ystävistä, jotka voisi auttaa lapsen hoidossa.

Joka tapauksessa elämä lapsen kanssa on helpompaa, kun päiväkoti ja koulu on lähempänä. Vaikka pieneenkin asuntoon ja vuokralle. Olet etusijalla jonossa, koska olet lapsen kanssa yksinhuoltaja ja ilman asuntoa. Kerrot hakiessa, että on avioero ja sinun on muutettava pois mahdollisimman nopeasti.

Sinun voimia vie tuo parisuhdetilanne ja sitten lisäksi liian pitkä työmatka. Kun karsit ne elämästäsi, asiat alkaa helpottaa, kokemusta on.

Ap ei ole kertonut missä asuu, mutta itse pienen lapsen äitinä voin sanoa, että ainakin täällä pk-seudulla reilun tunnin työmatka suuntaansa on ihan tavallinen eikä asiaa välttämättä pysty helposti muuttamalla muuttamaan ellei ole todella varakas. Lisäksi päiväkotipaikan saa sieltä mistä saa, usein se ei ole lähellä kotia tai työpaikkaa vaan saattaa olla toisella puolella kaupunkiakin.

Sellaista se siellä hesassa on, hesan junttien ongelmia. Meillä täällä Suomessa onneksi on vähän helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin ap asut?

Porvoossa, ihan siinä Lidlin kulmilla.

Ap

AP:lla on avioero tulossa, pitkä työmatka (joka syö lyhennetyn työajan) ja tukiverkosto kaukana. Nyt kun siitä miehen työpaikasta ei tarvitse enää välittää, niin muuta lähemmäs työpaikkaa tai muuta lähemmäs tukiverkkoja ja hanki uusi työpaikka. Eikö tässä maassa ole työvoimapula?

Vierailija kirjoitti:

Paljonko ap sun ferritiini ja dee arvot on? Kumpikin pitää olla yli sata että kroppa jaksaa. Jos ei ole mitattu, mene heti työterveyteen ja mittauta. Samalla toki muutkin, folaatti. B12, sokerit, kilpirauhasarvot jne.

Mulla oli yksi syksy tosi väsynyt olo ja vika oli D-vitamiininpuutoksessa. Arvot oli jotain 35. Sain ohjeistuksen syödä talvikauden 100 mikrogrammaa ja kesälläkin 50. Auttoi!

Mä en eroaisi. Väsyneenä kaikki näyttää mustalta ja tulee tehtyä hätiköityjä päätöksiä. En myöskään irtisanoutuisi töistä, koska uusia töitä voi olla myöhemmin vaikea saada. Sen sijaan menisin työterveyteen ja kertoisin siellä asian ja uupumukseen sairaslomaa. Sairaslomalla veisin lapsen hoitoon esim kolmena päivänä viikossa ja lepäisin. Uskoisin että jo muutaman viikon levon jälkeen asiat alkavat näyttää paremmilta ja pystyisitte miehenkin kanssa keskustelemaan asiat halki. Elämään kuuluu ala- ja ylämäkiä, ei pidä luovuttaa jokaisen töyssyn kohdalla vaan etsiä niistä ulospääsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Tekee pitkää päivää, ei halua osallistua perheensä asioihin (avioero siksi vireille juuri). Tämäkin stressaa minua. Ap

Sinun energiaasi ei vie työn määrä, vaan erosuunnitelma. Olet menossa ojasta allikkoon . Ero ei kannata koskaan . Rahat loppuu ja nirin narin..

Jaksamista heikentää se epäreiluuden tunne, kun itse uupuu ja toinen ei tee mitään. Se helpottaa eroamalla. Kokemusta on.

Lopputili! Nauti lapsestasi ja kiireettömästä arjesta. Pärjäät kyllä tuilla.