Mitä vaihtoehtoja on jos en enää vain jaksa (työ+perheenäiti)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Taas haluttiin olla että "kyllä mä osaan ja pärjään yhdistämällä 'uran' ja kodin".

On se vaikea kahdesta valita.

Arvaan, että iskä ei ole kuvioissa.

Anna ku mäkin arvaan isässä näkyi jo niitä ei niin hyviä puolia jo seurustelun alkuaikoina?

Jos ap:n mies kerta painaa töissä pitkää päivää töissä, niin kuinka hän voi olla mikään luuseri tai huono mies?

Mieti pösilö vähän, mitä kirjoittelet.

Etkö lukenut aloitusta?

Ja tuo ap kirjoittelee vain huvikseen, provoilee täällä ajan kuluksi. Hänen tarinnassaan ei ole totuuden siementäkään.

Aiemmin tänään täällä joku kyseli mahdollisuutta saada itselleen henkilökohtainen avustaja/kaveri. Oikeastaan voisin suoraan kopioida viestini sieltä tänne:

Minä tekisin erittäin mielelläni tuollaista työtä vaikka kevytyrittäjänä. Oikeastaan tuo olisi unelmaduuni minulle, käydä kuuntelemassa huolia ja murheita, tsempata, auttaa pienissä askareissa, tehdä jotain kivaa yhdessä jne. Palkkaa minut.

t. Ikityötön

Voin tulla auttamaan kodinaskareissa tai lasten seuraksi. Niin, ei vaan taida (työttömän) apu kelvata sinullekaan. Rahasta ei pitäisi olla kiinni työssäkäyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MItä ihmettä täällä puhutaan jostain lasusta kuin se olisi ihan normaalia? Ei ole.

Kotiäidiksi jääminen on hyvä vaihtoehto. Kiire jää pois, on aikaa tehdä kaikkea lapsen kanssa ja kotona. Rahaa tietysti tulee vähemmän, mutta sen tilalle niin paljon kaikkea, mitä rahalla ei koskaan voisi ostaa. 

Veikkaisin että lasu tulee aika herkästi jos saa töistä burnoutin ja masennusdiagnoosin. Se on hyvä tiedostaa.

Itsekin jäisin kokoaikaiselle hoitovapaalle.

Lapsi on täyttänyt kolme eli en saa hoitovapaata. Ap

Minä olen itse myös työssäkäyvänä äitinä aika uupunut. Ratkaisin asian niin, että palkkasin siivoojan 2 krt kk, muuten en juuri siivoa paitsi pesen pyykkiä. Mies hoitaa tiskit.

Se on helpottanut.

Sitten ruoanlaitossakin olen tehnyt helpoimman kautta, eli aika nopeita perusruokia teen.

Sitten käyn aina aikaisin nukkumaan ja yleensä nukun vielä pienet päiväunet jos mitenkään pystyy.

Joo nyt joku sanoo että en voi olla uupunut, mutta kyllä vaan olen ollut ja nämä apukeinot ovat vihdoin alkaneet helpottaa oloani. Se että hyväksyn että en pysty kaikkeen yksin ja tarvitsen lepoa.

Keneltä sinä voisit pyytää apua?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies kerran tekee pitkää päivää, niin onhan sulla ap varaa ostaa kotiapua.

Siivousta ainakin.

Ja kun vielä teet lyhempää työaikaa, niin onhan sulla itselläsikin aikaa hoitaa kotia ja lapsi.

Sulla on vaan yksi ainoa lapsi. Ja vajaa työaika.

Jokin tässä nyt mättää ja pahasti.

Aloitus on pelkkä puhdasverinen provo.

Ei ole provo, olisikin. Ja mies tekee pitkää päivää niin että jää oleskelemaan työpaikalle, ei todellakaan ole missään palkallisisda ylitöissä. Työaikani on 6 h päivässä, matkoineen päivät on 8,5 tunnin pituisia. En kai minä tahallani ole tähän väsynyt. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin kaikki muut mutta ei se asiaa nyt auta. Ap

Työelämästä jättäytyminen ja elämän downgreidaus. Vaihtoehtoisesti enemmän töitä, jotta on rahaa maksullisten lastenhoitopalveluiden mahdollistamaan omaan aikaan esim. kerran viikossa. Lääkkeet. Terapia. Tukiperhe. Kaverit joilla samanikäisiä lapsia, lapset voi leikkiä keskenään aikuisten purkaessa murheita kahvikupin ääressä.

Mitä ihmettä te provoksi huutelijat oikein saatte siitä että väitätte provoksi? Ettekö ennen ole kuulleet että joku on väsynyt?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työelämästä jättäytyminen ja elämän downgreidaus. Vaihtoehtoisesti enemmän töitä, jotta on rahaa maksullisten lastenhoitopalveluiden mahdollistamaan omaan aikaan esim. kerran viikossa. Lääkkeet. Terapia. Tukiperhe. Kaverit joilla samanikäisiä lapsia, lapset voi leikkiä keskenään aikuisten purkaessa murheita kahvikupin ääressä.

Miten rahoitetaan työelämästä poisjääminen? Etenkin kun avioero tulossa?

Ap

Vaikea asennoitua sun asemaan, kun teet 80% päivää, työmatkat pitkiä mutta saat olla omissa ajatuksissasi sen ajan. Ja sinulla on 1 lapsi, joka on terve.

Itse teen täyttä päivää, tällä hetkellä etänä kotona ja olen kehitysvammaisen lapseni omaishoitaja, ollut jo 20 vuotta. Lapsi on henkisesti 4v tasolla. Joskus lähinnä ärsyttää, mutta en ole uupunut.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea asennoitua sun asemaan, kun teet 80% päivää, työmatkat pitkiä mutta saat olla omissa ajatuksissasi sen ajan. Ja sinulla on 1 lapsi, joka on terve.

Itse teen täyttä päivää, tällä hetkellä etänä kotona ja olen kehitysvammaisen lapseni omaishoitaja, ollut jo 20 vuotta. Lapsi on henkisesti 4v tasolla. Joskus lähinnä ärsyttää, mutta en ole uupunut.

En osaa tarkkaan sanoa mikä minut tähän uupumukseen ajoi. Ei todellakaan pelkkä lapsi. Ehkä ongelmat parisuhteessa ja se että mies jätti minut ihan yksin kaiken vastuun kanssa jo yli vuosi sitten. Ap

Ostat valmiita eineksiä, siivoat harvemmin, jätät miehen sotkuihin ja pyykkeihin koskematta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä te provoksi huutelijat oikein saatte siitä että väitätte provoksi? Ettekö ennen ole kuulleet että joku on väsynyt?

Ap

Olet ehkä väsynyt,mutta mieleltäsi erittäin sairas.

Ero nyt heti vaan, eli oma kämppä, pääset siitä riippakivestä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ostat valmiita eineksiä, siivoat harvemmin, jätät miehen sotkuihin ja pyykkeihin koskematta.

Näin olen tehnytkin nyt pari kk, sen ajan miehen sotkut ovat olleet sellaisenaan kun ei se niitä siivoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ehdotatte lasua? Olen väsynyt, mutta hoidan kyllä lapsen ja lapsen tarpeista huolehdin.

Ap

Ja olet psyykkisesti saatavilla?

Olen eri, mutta en kyllä käsitä millä tavalla lasun aiheuttama lisäkuormitus parantaisi tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä te provoksi huutelijat oikein saatte siitä että väitätte provoksi? Ettekö ennen ole kuulleet että joku on väsynyt?

Ap

Olet ehkä väsynyt,mutta mieleltäsi erittäin sairas.

Vai niin. Sinä et tiedä minusta mitään. Mutta kirjoitat todella törkeästi. Lopeta heti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ero nyt heti vaan, eli oma kämppä, pääset siitä riippakivestä eroon.

Näin minäkin sanoisin. Mitä sitä asiaa enää pitkittämään, se vain syö sinua.

Eroa nopeasti. Lapsi joko miehelle sitten silloin kun mies suostuu ottamaan, on se sitten joka toinen vkl tai joka viikolla muutama päivä. Tai sitten hakeudut tukiperhetoimintaan tai etsit kaikki mahdolliset mummit,papat, naapurit, kaverit, tutut jotka voisivat joskus antaa lapsen yökyläillä jotta saat joskus omaa aikaa ja rauhaa levätä.

Onko sinulla ketään lomautettua tai eläkeläistä ystävää tai tuttua jotka eron jälkeen voisivat pienestä palkkiosta auttaa sinua siivouksessa tai lapsen hoidossa tai missään?

Yritä antaa sen vaatimustason laskea tarpeeksi alas ja koita löytää merkitys ja ilo elämään jostain vaikka ajatuksen voimalla. Voisiko osa uupumistasi olla myös surullisuutta tai yksinäisyyttä ja sitä kautta sitä, ettet näe enää iloa elämässä niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä te provoksi huutelijat oikein saatte siitä että väitätte provoksi? Ettekö ennen ole kuulleet että joku on väsynyt?

Ap

Olet ehkä väsynyt,mutta mieleltäsi erittäin sairas.

Miksi olet noin ilkeä?

Eli työ ei ole ongelma, eikä äitiys, vaan se lusmu mies. Mikä estää muuttamasta nyt heti?