Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos et koskaan pääsisi parisuhteeseen, miten eläisit?
Apua, pliis!!
14.06.2021 |
[Leikitään nyt ettet ole ollut parisuhteissa]
Mä päätin nyt luovuttaa.
Rakkaus ei ole mulle tarkoitettu, en jaksa enää uskoa että minua onnistaisi ja satuttaa itseäni vain uudestaan ja uudestaan.
Tämä asia, myönnän, on ottanut paljon (aivan liikaa) tilaa elämässäni, nyt täytän sen sitten muilla asiolla.
Mistä aloittaisin, ehdotuksia?
Mitä sinä tekisit jos olisit ikisinkku ja lapseton?
Ps: sen verran että voisi aloittaa pienemmistä asioista.
Oon aika hiljainen, ujo, kotihiiri, että kahden kuukauden reippureissu Intiaan ei nyt ole ihan mihin pystyn.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläisin ihan normaalia elämää, mutta ilman parisuhdetta. MV nyt taas.
Mutta entäs yksinäisyys?
Ja kaikki muut saavat elämässä, mitä sinä et?
Katkeruus?
Ja toistan: yksinäisyys?
Minulla on koiria joten olisin ostanut rauhallisesta paikasta talon ja elänyt koirien kanssa siellä ja samalla harrastanut niiden kanssa jälkeä, metsästystä... Ja toki käynyt normaalisti töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläisin kuten nytkin. Vapaana, itsenäisenä ja elämään tyytyväisenä peräkammarinpoikana vailla parisuhteisiin liittyviä rajoituksia ja huolia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläisin ihan normaalia elämää, mutta ilman parisuhdetta. MV nyt taas.
Mutta entäs yksinäisyys?
Ja kaikki muut saavat elämässä, mitä sinä et?
Katkeruus?
Ja toistan: yksinäisyys?
Kyllä parisuhteessakin ihmisillä on muita ihmissuhteita kuin se puoliso. Ystävät, sukulaiset, eivät ne vaadi parisuhdetta. Eihän sinkkuus tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Katkeruus on itsestäsi kiinni, varmasti muutut katkeraksi jos mietit vain, mitä sinulta puuttuu etkä näe, mitä sinulla jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ala feministiksi ja pura kaikki ongelmasi miesten syyttämiseen. täytä elämäsi vihalla ja kohdista vihasi miehiin. niin on jo moni katkera epäonnistuja tehnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläisin ihan normaalia elämää, mutta ilman parisuhdetta. MV nyt taas.
Mutta entäs yksinäisyys?
Ja kaikki muut saavat elämässä, mitä sinä et?
Katkeruus?
Ja toistan: yksinäisyys?
• Yksinäisyys: hakeudu ryhmäharrastuksiin, jos yksinäisyys on kestämätöntä.
• Kaikki muut saavat: eivät saa kaikki muut.
• Katkeruus: saa katkeroitua, mutta ei ole pakko. Parisuhde ei ole ainoa asia elämässä.
En ole koskaan elänyt vakavassa parisuhteessa, enkä ole sellaista edes halunnut. Omen yksin eläjä luonteeltani. Nyt elän juuri täysi-ikäistyneen lapseni kanssa, mutta olen enimmäkseen taas yksin. Ihan normaalia elämää tämä mulle on, on mulla perhettä onneksi lähellä, en yksin maailmassa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vanhempana ruvennut ajattelemaan ennemminkin niin, että olen tyytyväinen kun en ole missään parisuhteessa. Nyt saan päättää paljon enemmän itse että mitä haluan tehdä milloinkin.
Toki jos ihan oikea henkilö osuisi kohdalle ja toinenkin olisi kiinnostunut, niin olisin kyllä valmis myös parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläisin ihan normaalia elämää, mutta ilman parisuhdetta. MV nyt taas.
Mutta entäs yksinäisyys?
Ja kaikki muut saavat elämässä, mitä sinä et?
Katkeruus?
Ja toistan: yksinäisyys?
Sä oot taas näitä tyyppei joilla ei elämässä ole mitään muuta kuin yksi ihminen, puoliso. Sitten sitä pitää kytätä, vainota ja yrittää omistaa se kun ei ole mitään muuta sisältöä elämässä.
Normaaleilla ihmisillä on ystäviä, tuttuja, perhettä, sukua, harrastuksia, elämä.
Ei kai se mitään sen kummallisempaa ole kuin mitä nyt sinulla on ja meillä muilla parisuhteissa rikotuilla. Keksi mielekkäitä harrastuksia, opettele jokin uusi taito vaikkapa jollain kansanopiston kurssilla.
Jatkan vielä, en ole koskaan ymmärtänyt mitä tekisin parisuhteella?
En välitä seksistä, en jaksa puhua kaikesta tai kysellä mikä sopii, haluan tehdä asioita kysymättä keltään kuin lapsi, että "sopisiko tämä nyt sulle?" jne.
Parisuhteessa en näe muita hyötyjä kuin sen, että sairaana tai ongelmatilanteessa apu EHKÄ on lähellä. Mutta se ei ole mikään syy pilata koko elämäänsä.
14
Olen saman kokenut. Olen epäonnistunut suhteiden luomisessa. Meni hetken aikaa hyväksyä että voi hyvin mennä loppuelämä ”yksin”. Ihan ensiksi se asia täytyy hyväksyä ja käsitellä kaikki siihen liittyvät kipuilut ja tunteet. Se voi viedä aikaa eikä juttelu psykologin kanssa olisi pahitteeksi.
Itse aloin tehdä itsetutkiskelua ja kehittää itseäni henkisesti. Päätin olla onnellinen sinkkuudesta huolimatta! Joskus välillä huonoina päivinä kaipaa kosketusta, läheisyyttä ja rakkautta toiselta ihmiseltä, mutta suurimmaksi osaksi ajasta olen onnellinen ja tyytyväinen. En olisi ehkä koskaan tutustunut tällä tavalla itseeni jos olisin ollutkin parisuhteessa. Olen kasvanut henkisesti aivan valtavasti. Olen opetellut uusia taitoja. Voisin jopa näillä eväillä saada sen ennen niin kovasti haluamani parisuhteen, mutta en oikeastaan kaipaa sellaista enää samalla tavalla. Ainakin rima on korkea. Pitäisi olla samanlainen elämänkatsomus sekä arvot. En edes kunnolla tiedä millaisen tyypin kanssa homma voisi toimia. Luotan siihen, että tulee jos on tullakseen. Nyt keskityn itseeni ja tietysti maailman parantamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläisin ihan normaalia elämää, mutta ilman parisuhdetta. MV nyt taas.
Mutta entäs yksinäisyys?
Ja kaikki muut saavat elämässä, mitä sinä et?
Katkeruus?
Ja toistan: yksinäisyys?Kyllä parisuhteessakin ihmisillä on muita ihmissuhteita kuin se puoliso. Ystävät, sukulaiset, eivät ne vaadi parisuhdetta. Eihän sinkkuus tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Katkeruus on itsestäsi kiinni, varmasti muutut katkeraksi jos mietit vain, mitä sinulta puuttuu etkä näe, mitä sinulla jo on.
No okei, tarvitsisin kunnon ystävänkin.
Mutta niitäkin vaikea löytää, suuriosa on juuri sen perheensä kanssakin.
Eikä minun ole tarkoitus van miettiä mitä ei ole, totuus vain on että iso (se ison?) palanen puuttuu.
Ei minulla ole paljoa.
Sen takia kysyin ihan konkreettisia asiota millä täyttää elämä, joka tuntuu niin tyhjältä ja vailla tarkoitusta.
Plus vanheminen ja totaallisesti yksin jääminen pelotta ja ahdistaa.
Helppoa se on sanoa älä katkeroidu, mutta kuka nyt olisi uskonut että elämä voi mennä näin surkeasti.
Alue: Aihe vapaa
Eläisin ihan normaalia elämää, mutta ilman parisuhdetta. MV nyt taas.