Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
sarjaseurustelijaihmiset hoi!
14.06.2021 |
Uteliaisuudesta kysyn miksi olet sarjaseurustelija jos koet semmoinen olevasi.
Oletko ollut koko aikuisikäsi jonkun kanssa? Miksi ihmeessä, etkö pärjää yksin?
Mun tutuista naisista puolet on tällaisia ja jotkut tutut miehetkin on tällaisia, ettei edes hetkeä olla itseksiin. Kun edellisestä on erottu, niin parin kuukauden päästä on jo uusi. Mielestäni vuosikin ellei enempi on ottaa omaa aikaa pitkän, vakavan parisuhteen jälkeen.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen enemmän sitä, miten ihminen löytää niin paljon kiinnostavia ihmisiä? Itse olen 50+ elämäni aikana rakastunut kolmesti - ja tämä lienee ihan keskiarvo, miten ihmiset rakastuu. Enkä seurustelisi ”jonkun” sellaisen kanssa, joka on ”ihan sama”.
Tämä.
Paitsi olen 30+, enkä ole koskaan ollut rakstunut.
En vain ole törmännyt sellaiseen tyyppiin elämäni aikana.Minusta taas maailmassa on vaikka kuinka paljon hienoja ja viehättäviä ihmisiä. Jos en olisi ollut varattu, niin monikin olisi ollut varteenotettava seurustelukumppani.
Itseäni ihmetyttää kuinka onnistuu elämään 30+ vuotiaaksi eikä ihastua. Määrätyissä piireissä noita hyvännäköisiä ja kivoja tyyppejä on vaikka kuinka paljon, moni on ehkä myös varattu, mutta moni ei.
Noin 30 vuotiaana muistan ajatelleeni, että minun täytyisi varmaan harkita sitä, että kasvattaisin ympärilleni jonkinlaisen suojakerroksen. - Tuntui, että en millään jaksa tunnetta siiä, etä aina joutui pettymään, kun jokainen tuntemani ihastumiseni ja hurmioitumiseni jostain ihmisestä oli aina ja poikkeusketta yksipuolista. - Kukaan ei lopulta halunnut kokea ja tuntea tai ainakaan osoittaa minua kohaan vastaavan suunaista tunnetta. En niin tehnyt. Mutta sinkku olen edelleen. Onneksi on muita läheisiä ihmissuhteita. - Silt toisinaan häivähtää mielessäni pelko, että olenko uomitu elämään loppuikänikin yksin ja vailla erityistä läheisyyttä ja vasavuorosita rakkautta sen yhden ja eriyisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä nämä sarjaseurustelijat löytää aina uusia kumppaneita. Itse en löydä ketään mitään ikinä.
Ikisinkku
Eivät he välttämättä itse niitä löydä, vaan heidät löydetään. Heitä saatetaan lähestyä usein ja heihin pyritään tekemään hyvä vaikutus. Joten ihmekös tuo, jos kivanoloinen sinua hyvinkohteleva ja sinusta pitävää jahtaa sinua ja itse olet sinkku, ihastut ja rakastut ja alat seurustelemaan.
Tapahtuuko tällaista oikeassa elämässä? Kuulostaa Hollywood elokuvan tarinalta
Kyllä. Minua lähestyy miehet baarissa, juhlissa, työpaikalla, lentokoneessa, junassa tai vaikka jossain harrastuksessa. Aikanaan jopa koulussa. Eikä se välttämättä miehiä estä lähestymistä vaikka seurustelisikin. Kyllähän sen tietää milloin joku on kiinnostunut sinusta oikeasti ja varsinkin ovatko he vakavissaan vai vaan seksi mielessä. Heillä on ihan eri jutun aiheet.
Tuo on ihan eri asia ajatella varattuna, että voi kuinka paljon olisi potentiaalisia seurustelukumppaneita. Niin minäkin luulin kun olin varattu. Siinä on niin helpooa, kun on se varattu-kortti turvana alkaa jutustella miltei kenen miehen kanssa vaan. Ja miltei kaikki tunruvat kiinnostavilta, varsinkin jos oma suhde on jo arkistunut.
Piristi kivasti kun voi kuvitella, että tuon ja tuonkin saisin.
Mutta kun on ihan todellisuudessa sinkku niin on paljon kriittisempi. Ja myös on niin, että ei ihan kaikkien kanssa viitsi alkaa jutella kun ei halua kuitenkaan mitään tosissaan välttämättä juuri sen ihmisen kanssa.
Ei halua ongelmia siitä, että toinen ymmärtää väärin kun juttelen.
Myös on ihan eri asia katsella varattuna esimerkiksi baarielämää kuin yksin sinkkuna.
Saattaa olla tunne sinkkuna, että tänään olisi kiva tavata joku mukava mies, mutta silloin ei ole yhtään mukavaa liikenteessä. Tai on, mutta juuri se ihminen ei kiinnostu sinusta tai on varattu jne.
Vaikka on sinkku eivät kaikki mukavatkaan miehet ole itselle niitä potentiaalisia kumppaneita.
Myös varattuna on jotenkin rennompi, sinkkuna on kuitenkin ihan oman itsensä varassa markkinoilla. On paljon helpommin haavoittuva. Siksi välttelee keskustelua jos vähänkin haistaa, että joku mies saattaa olla hankala. Se karsii paljon valikoimaa.
Huomasin, että miehet jotenkin "haistaa" kun on varattu ja heillekin on silloin helppoa heittää varatulle naiselle läppää ilman pelkoa takertumisesta.
Kun tietävät, että on sinkku, niin jotkut miehet pelkäävät, että jos menee juttelemaan niin sinkku käy kiinni kuin sika limppuun.
Tämä on varmaan tuntuu kummalliselta jos ei ole kokenut itse.
Siksi tosiaan ihmettelen myös miten helposti jotkut löytää uusia ja uusia kumppaneita. Tosin he ehkä eivät ole sinkkuna kauan, tarttuvat heti ensimmäiseen hiukankin sopivaan tai on jo valmiiksi tuttu.
Jatkavat tuttua elämää parisuhteessa, eivät halua edes kokeilla olla yksikseen.
Tunnen yhden sarjaseurustelijan. Hän ei ole ollut viikkoakaan ilman jonkinlaista kumppania viimeisen 30 vuoden aikana. Silti mietin, että onkohan hän koskaan ollut rakastunut? Kaikki suhteet ovat olleet jotenkin tyhjiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan eri asia ajatella varattuna, että voi kuinka paljon olisi potentiaalisia seurustelukumppaneita. Niin minäkin luulin kun olin varattu. Siinä on niin helpooa, kun on se varattu-kortti turvana alkaa jutustella miltei kenen miehen kanssa vaan. Ja miltei kaikki tunruvat kiinnostavilta, varsinkin jos oma suhde on jo arkistunut.
Piristi kivasti kun voi kuvitella, että tuon ja tuonkin saisin.Mutta kun on ihan todellisuudessa sinkku niin on paljon kriittisempi. Ja myös on niin, että ei ihan kaikkien kanssa viitsi alkaa jutella kun ei halua kuitenkaan mitään tosissaan välttämättä juuri sen ihmisen kanssa.
Ei halua ongelmia siitä, että toinen ymmärtää väärin kun juttelen.Myös on ihan eri asia katsella varattuna esimerkiksi baarielämää kuin yksin sinkkuna.
Saattaa olla tunne sinkkuna, että tänään olisi kiva tavata joku mukava mies, mutta silloin ei ole yhtään mukavaa liikenteessä. Tai on, mutta juuri se ihminen ei kiinnostu sinusta tai on varattu jne.
Vaikka on sinkku eivät kaikki mukavatkaan miehet ole itselle niitä potentiaalisia kumppaneita.Myös varattuna on jotenkin rennompi, sinkkuna on kuitenkin ihan oman itsensä varassa markkinoilla. On paljon helpommin haavoittuva. Siksi välttelee keskustelua jos vähänkin haistaa, että joku mies saattaa olla hankala. Se karsii paljon valikoimaa.
Huomasin, että miehet jotenkin "haistaa" kun on varattu ja heillekin on silloin helppoa heittää varatulle naiselle läppää ilman pelkoa takertumisesta.
Kun tietävät, että on sinkku, niin jotkut miehet pelkäävät, että jos menee juttelemaan niin sinkku käy kiinni kuin sika limppuun.Tämä on varmaan tuntuu kummalliselta jos ei ole kokenut itse.
Siksi tosiaan ihmettelen myös miten helposti jotkut löytää uusia ja uusia kumppaneita. Tosin he ehkä eivät ole sinkkuna kauan, tarttuvat heti ensimmäiseen hiukankin sopivaan tai on jo valmiiksi tuttu.
Jatkavat tuttua elämää parisuhteessa, eivät halua edes kokeilla olla yksikseen.
Miksi ihmeessä heidän jotka tietävät pitävänsä siitä, että ovat parisuhteessa pitäisi kokeilla sinkkuna olemista? Ei sekään nyt mikään arvo itsessään ole, olla sinkku?
Ei ihmiset nyt niin ihmeellisiä ole ja aika moni on sopiva monella tapaa monelle ihmiselle, jos vaan kokee sen toisen myös viehättäväksi seksuaalisesti myös. Itse en taas ymmärrä kuinka voi olla niin käsittämättömän tiukat kriteerit ettei kukaan niihin yllä kymmenissä vuosissa.
Mitä niissä ihmisissä oikein pitää olla, että heidän kanssaan voisi edes kokeilla seurustella? Jos omat hormonit eivät aikaansaa omassa kehossa rakastumisen tunnetta, se ei ole muiden muka puutteellisten ominaisuuksien vika. Ehkä toisten on helppo löytää seurustelukumppaneita, koska he osaavat rakastua myös muihin kuin ei täydellisyyksiin. Rakastutaan vaikkei se toinen olekaan miehenä yli 185cm tai naisena ei näytä missiltä. Vaikkei älykkyys olekaan Mensan tasoa, eikä työkokemus ole lähelläkään menestyksekkäästi uraksi laskettavissa. Luonnekin on joskus vähän hankala ja toisella on jopa ehkä lapsia aiemmasta liitosta.
Ei kukaan tapaa kiinnostavia ihmisiä joka päivä, mutta kyllähän niitä menevää ihminen nyt ainakin 5 kappaletta vuodessa kohtaa. Jos tietenkin asuu pienellä paikkakunnalla ja aina kotona, niin varmaan se on vaikeaa tavata edes kerran viidessä vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olen kyllä kateellinen heille. Lihavana sitä ei löydä ensimmäistäkään kumppania.
Minä olen lihava, mutta minulla on ollut aina vientiä, en ole ollut kuin pisimmillään 4 kk yksin, ja sekin oli avioeron jälkeen.
Olen aina saanut ihan kenet olen halunnut ja torjunut monia.
En ymmärrä miksi, kauniiksi sanovat jotkut, mutta itse en sitä näe
Ikää siis jo 45
Alue: Aihe vapaa
Minusta taas maailmassa on vaikka kuinka paljon hienoja ja viehättäviä ihmisiä. Jos en olisi ollut varattu, niin monikin olisi ollut varteenotettava seurustelukumppani.
Itseäni ihmetyttää kuinka onnistuu elämään 30+ vuotiaaksi eikä ihastua. Määrätyissä piireissä noita hyvännäköisiä ja kivoja tyyppejä on vaikka kuinka paljon, moni on ehkä myös varattu, mutta moni ei.