Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
sarjaseurustelijaihmiset hoi!
14.06.2021 |
Uteliaisuudesta kysyn miksi olet sarjaseurustelija jos koet semmoinen olevasi.
Oletko ollut koko aikuisikäsi jonkun kanssa? Miksi ihmeessä, etkö pärjää yksin?
Mun tutuista naisista puolet on tällaisia ja jotkut tutut miehetkin on tällaisia, ettei edes hetkeä olla itseksiin. Kun edellisestä on erottu, niin parin kuukauden päästä on jo uusi. Mielestäni vuosikin ellei enempi on ottaa omaa aikaa pitkän, vakavan parisuhteen jälkeen.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama asia kuin alkoholistilla, aivot on tottuneet siihen tiettyyn huumatilaan, jota sitten hakee uudestaan ja uudestaan. Turha kysyä heiltä itseltään, kun eivät sitä tunnista.
En kyllä miellä olevani, vaikkei sinkkuaikaa juuri olekaan ollut, mutta jos heti edellisen suhteen jälkeen ilmestyy sopiva uusi kumppaniehdokas ja ihastumisen tunteitakin on, pitääkö vain viileästi ilmoittaa ”sori, mulla on nyt omaa aikaa, palataan asiaan vuoden päästä”?
Minä ihmettelen enemmän sitä, miten ihminen löytää niin paljon kiinnostavia ihmisiä? Itse olen 50+ elämäni aikana rakastunut kolmesti - ja tämä lienee ihan keskiarvo, miten ihmiset rakastuu. Enkä seurustelisi ”jonkun” sellaisen kanssa, joka on ”ihan sama”.
Ohis Aina joskus olen tuntenut enemmän, joskus vähemmän kateutta luojan kiitos en ikinä vielä katkeruutta siitä, että olen saanut tai joutunut elämään ja olla koko ikäni sinkkuna, vailla kokemusta parisuhteessa olemisesta. Ikää minulla on jo lähempänä 40 vuotta. Ja ei en pidä itseäni erityisen nirsona. - Niin ja elopainosa huomauttelijoille: olen kropaltani normaali /hoikka. (174cm/ 60kg)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska seksi ja seurustelu on mukavaa. Jos olen eronnut jostain, miksi minun pitäisi häntä vielä muistella? Tai jos olen itse tullut jätetyksi, mitä hyötyä on perään itkemisestä?
Joskus on toki ollut syytä vetää henkeä yksinään pidempäänkin. Silti ennen pitkää on joku mielenkiintoinen jälleen tullut vastaan melko vaivattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Ohis Aina joskus olen tuntenut enemmän, joskus vähemmän kateutta luojan kiitos en ikinä vielä katkeruutta siitä, että olen saanut tai joutunut elämään ja olla koko ikäni sinkkuna, vailla kokemusta parisuhteessa olemisesta. Ikää minulla on jo lähempänä 40 vuotta. Ja ei en pidä itseäni erityisen nirsona. - Niin ja elopainosa huomauttelijoille: olen kropaltani normaali /hoikka. (174cm/ 60kg)
Veikkaan että kyse on enemmän siitä että pitää oppia rakastaa itseään niin muut huomaa sun mahtavuuden. Myös kun haluaa sitä kumppania, pitää laittaa itseään likoon. Mennä kaikkiin tapahtumiin ja jutella ihmisille netissä, juhlissa, töissä, julkisissa yms. Jos kulkee pipo silmillä koko ikänsä ei sitä ekaakaan kokemusta tule. harvoin se on ulkonäköasia, etenkään jos on normipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen enemmän sitä, miten ihminen löytää niin paljon kiinnostavia ihmisiä? Itse olen 50+ elämäni aikana rakastunut kolmesti - ja tämä lienee ihan keskiarvo, miten ihmiset rakastuu. Enkä seurustelisi ”jonkun” sellaisen kanssa, joka on ”ihan sama”.
Luulen, että ainakin osalla menee sekaisin käsitteet olla ihastunut ja olla rakastunut.
En voi väittää, että ne olisivat olleet välittömästi tai edes verraten pian aina itselleni helposti erotettavissa tosiisaan.
Joskus on käynyt niin, että en ole tajunnut kuin vasta siten kun toinen halunnut antaa ns. pakit, ettei toinen ole halunnutkaan rakastaa minua ja minä hölmö olen uskonut ja jälkeen päin voin sanoa, että kuvitellut ja uskonut vaikka ja mitä siitä, miltä yhteinen tulevaiuutemme voisi (mahd). olla....
Pakkien saamisenkin jälkeekin olo kestäny hetken jos toisenkin toeta ja ymmärtää, että mitä oikein tapahtui. - En kuitenkaan ole koskaan ole kiukuellut tai syyttäny pakkien antjaa yhään mistään; tai ainakin olen yrittäny ottaa ne tahdikkaasti, rauhallisesti ja toista kunnioittavasti; toivottaen toiselle hyvää jatkoa, kaikesta huolimatta.
On pakkienn saaminen ollut myös joskus helpotus, kun ei ole täytynytkään yrittää löytää sanoja, miten ilmaista toiselle, ettei halua ja ole valmis siihen kaikkeen tai edes nää osaab niistä, mitä toinen haluaisi jai tai kuinka toinen toivoisi edettävän...
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis Aina joskus olen tuntenut enemmän, joskus vähemmän kateutta luojan kiitos en ikinä vielä katkeruutta siitä, että olen saanut tai joutunut elämään ja olla koko ikäni sinkkuna, vailla kokemusta parisuhteessa olemisesta. Ikää minulla on jo lähempänä 40 vuotta. Ja ei en pidä itseäni erityisen nirsona. - Niin ja elopainosa huomauttelijoille: olen kropaltani normaali /hoikka. (174cm/ 60kg)
Veikkaan että kyse on enemmän siitä että pitää oppia rakastaa itseään niin muut huomaa sun mahtavuuden. Myös kun haluaa sitä kumppania, pitää laittaa itseään likoon. Mennä kaikkiin tapahtumiin ja jutella ihmisille netissä, juhlissa, töissä, julkisissa yms. Jos kulkee pipo silmillä koko ikänsä ei sitä ekaakaan kokemusta tule. harvoin se on ulkonäköasia, etenkään jos on normipainoinen.
Saatat olla paljossa oikeassa. - Hieman ehkä erikoiseksi oman tilanteeni tekee se, että itselläni on aina ollut kavreita ja joukko läheisiä ystäviä (kumpaakin sukupuola olevia) ja muita läheisiä ihmisiä, vaikka se yksi ja erityinen puuttuu; ja tai siis on aina puuttunut rinnaltani. Aseksuaali en ole ja pelkkiin panosuhteisiin en ole valmis, vaikka läheisyyden kaipuu on toisinaan hyvin krooninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mistä nämä sarjaseurustelijat löytää aina uusia kumppaneita. Itse en löydä ketään mitään ikinä.
Ikisinkku
No suoraan sanoen en usko osaavani olla yksin. Kammottava ajatuskin. Tiedän että tämä tekee musta huonon ihmisen, mutta minkäs teet. En onneksi ole silti joutunut tyytymään mihinkään huonoon, ja pitkähköjä suhteita ovat olleet ne kaikki, joita on kuitenkin aika vähän lukumäärältään. Hyvä tuuri on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä nämä sarjaseurustelijat löytää aina uusia kumppaneita. Itse en löydä ketään mitään ikinä.
Ikisinkku
Meitä on sitten ilm. ainakin kaksi ikisinkkua tässä viestiketjussa. - Itsesäni välil tunuu, että sarjaseuruselijat ovat ihan oma lajinsa; joka ei ei ehkä hieman yllättäen kerro vielä mitään esimerkiksi siitä millaiset piirteet heitä yhdiää ulkoisesti.
"6"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kyllä kateellinen heille. Lihavana sitä ei löydä ensimmäistäkään kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen enemmän sitä, miten ihminen löytää niin paljon kiinnostavia ihmisiä? Itse olen 50+ elämäni aikana rakastunut kolmesti - ja tämä lienee ihan keskiarvo, miten ihmiset rakastuu. Enkä seurustelisi ”jonkun” sellaisen kanssa, joka on ”ihan sama”.
Tämä.
Paitsi olen 30+, enkä ole koskaan ollut rakstunut.
En vain ole törmännyt sellaiseen tyyppiin elämäni aikana.
Haluavat kokea alkuhuuman uudestaan ja uudestaan. Siksi eroavatkin nopeasti kun suhde arkistuu ja muuttuu tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä nämä sarjaseurustelijat löytää aina uusia kumppaneita. Itse en löydä ketään mitään ikinä.
Ikisinkku
Eivät he välttämättä itse niitä löydä, vaan heidät löydetään. Heitä saatetaan lähestyä usein ja heihin pyritään tekemään hyvä vaikutus. Joten ihmekös tuo, jos kivanoloinen sinua hyvinkohteleva ja sinusta pitävää jahtaa sinua ja itse olet sinkku, ihastut ja rakastut ja alat seurustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä nämä sarjaseurustelijat löytää aina uusia kumppaneita. Itse en löydä ketään mitään ikinä.
Ikisinkku
Eivät he välttämättä itse niitä löydä, vaan heidät löydetään. Heitä saatetaan lähestyä usein ja heihin pyritään tekemään hyvä vaikutus. Joten ihmekös tuo, jos kivanoloinen sinua hyvinkohteleva ja sinusta pitävää jahtaa sinua ja itse olet sinkku, ihastut ja rakastut ja alat seurustelemaan.
Tapahtuuko tällaista oikeassa elämässä? Kuulostaa Hollywood elokuvan tarinalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä nämä sarjaseurustelijat löytää aina uusia kumppaneita. Itse en löydä ketään mitään ikinä.
Ikisinkku
Eivät he välttämättä itse niitä löydä, vaan heidät löydetään. Heitä saatetaan lähestyä usein ja heihin pyritään tekemään hyvä vaikutus. Joten ihmekös tuo, jos kivanoloinen sinua hyvinkohteleva ja sinusta pitävää jahtaa sinua ja itse olet sinkku, ihastut ja rakastut ja alat seurustelemaan.
Tällä kohtaa sitä varmaan pitäisi osata kokea itsensä jotenkin erityisen vastenmieleisen oloiseksi. - Sillä, jos joku on lähestynyt niin se on ilm. vaatinut lähes aina ensin rohkaisuryyppyä ja/ tai humalatilaa. Ja omat lähestymisyritykseni eivät ole johtaneet juurikaan pidemmälle mutta olen kyllä "unohanut" ottaa ryyppyä ja tai juoda ensin pohjalle...
Alue: Aihe vapaa
Ja koska sinulle sopii näin, kaikkien muittenkin pitäisi toimia niin. Miksi?