Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt elämässäsi jonkun ratkaisevalla tavalla väärän valinnan ja saanut kantaa seuraukset tähän päivään asti?
13.06.2021 |
Jokainen meistä saa samat lähtökohdat elämään alussa. Sen jälkeen kyse on valinnoista. Joskus elämässä tulee tilanne, jossa valinnan merkitystä ei välttämättä sillä hetkellä tajua. Esimerkiksi, että vaihtaa työpaikkaa ja hetken kuluttua uusi työpaikka osoittautuukin huonoksi tai työt loppuvat kokonaan. Tai että valitsee väärän puolison. Tai että otti liikenteessä liian suuren riskin ja vammautui. Onko sinun kohdallasi tapahtunut tällaista perustavalla tavalla väärää valintaa?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sain 18-19-vuotiaana lapsen, koska en uskaltanut mennä raskaudenkeskeytykseen.
Ihana lapsi, mutta seuraukset tuntuu tänäkin päivänä ja jos pääsisin takaisin sinne teini-ikään, niin toisin tekisin.Miten ne seuraukset tuntuu? Anni Sinnemäki sai lapsena lukiolaisena, ja ei tuosta ainakaan uran kannalta mitään huonoja seurauksia ole tullut.
Sinnemäki on _täysin_ poikkeustapaus teiniäiteja koskevat tilastot huomioonottaen.
Seuraukset tuntuu ihan kaikessa; joudun asumaan siten miten en haluaisi, otan aina huomioon lapset ja lapsen kaverit, elämiseen menee melkein tuplat rahaa verrattuna omiin kavereihini, en ole vapaa tekemään mitä vaan, koko elämä masentaa jne.
Olen pärjännyt jotenkin, mutta nimenomaan pärjännyt.
Kaverit ovat eläneet, minä olen pärjännyt.Olisitko kuitenkaan elänyt sen kummoisemmin ilman lasta? Tekstistäsi tuntuu läpi kaikenkattava sivullisuus, et jostain syystä tee aktiivisia päätöksiä elämäsi suhteen. Jos olisit tehnyt abortin, luultavasti se masentaisi sinua nyt etkä osaisi nauttia mistään. Muista että kukaan meistä ei ole vapaa tekemään mitä vaan. Ota elämä nyt sellaisena kun se on, nauti lapsestasi ja keskity tuomaan hänen eteensä maailmasta kaikkea nähtävää ja koettavaa. Opit samalla itsekin paljon. Älä haikaile jostain mitä sinulla ei ole. Jos nyt jäät sivulliseksi marttyyriäidiksi lapsellesi, pian sinulla ei ole häntäkään.
Joo tiedän että teksti on varmaan täynnä self-help-shittiä.. Mutta kun on niissä perääkin. Ihan oikeasti carpe diem on totta! Ei sitä muuten jankutettaisi😀 Kaikkea hyvää sinulle toivon.
Olisin elänyt kummoisemmin, tottakai. Kuten kaverinikin ovat eläneet.
En ole sen luontoinen, että olisin katunut aborttia.
Päinvastoin nyt ajattelisin, että huh, onneksi en ollut silloin teininä niin tyhmä, että olisin jatkanut sitä raskautta silloin…Ärsyttää ettei sitä voida myöntää, että kyllä se yksin lapsen saaminen liian nuorena nyt vaan pilaa paljon sitä nuoruutta?
Minä nyt vaan sain lapsen aivan väärässä elämäntilanteessa, eli kaikki lapsen jutut on täytynyt tehdä väkisillä, kun se mitä oma mieli on haikaillut on ollut aivan muuta kuin lapsijuttuja.
Ja samalla on pitänyt haudata omat unelmat.Tykkään kyllä lapsista ja äitiys sinänsä on ihan jees, mutta olisin halunnut kokea sen vasta aikuisena, sopivan kumppanin kanssa ja sellaisessa elämäntilanteessa, jossa en olisi jatkuvasti haikaillut muualle.
Nyt se on ollut pallo jalassa (huom: ei sulje pois kivoja asioita, mutta ne vaan tuli niin väärään aikaan).
Lapsi väärän miehen kanssa oli kyllä niin elämää pilaava elementti. Lapsi on niin rakas, mutta olisin halunnut tarjota hänelle kokonaisen perheen. Nyt mies lähti jo raskausaikana, koska päätin pitää lapsen. Pitikin pilata lapsenkin elämä 😔😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kyllä jo syntyessäni synnynnäinen epämuodostuma, joka on aiheuttanut yhtä sun toista. Aina ei ole kyse valinnoista.
Paitsi silloin kun otsikossa kysytään nimenomaan valinnoista :D
"Jokainen meistä saa samat lähtökohdat elämään alussa"
Jo tuo aloituslause sisältää virheen. Kaikki eivät todellakaan saa samoja lähtökohtia.
Lopetin äidin painostuksesta nuorena seurustelusuhteen. Ei voi tietää miten olisi sen suhteen kanssa olisi muuten edennyt, mutta olen ollut rakkaudessa ollut onneton sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella hetkellä ja päivällä ja jokaisella ihmisellä, johon kompastumme tai joka kulkee vierellämme on tarkoitus. Valintoja ei kannata katua. Kaikki menee aina niin kuin on tarkoitettukin menevän
Näin sivusta huutelen, että monella henkisiä "totuuksia" latelevalla olisi paljon opittavaa empatiaan ja hienotunteisuuteen liittyen. Sinua ehkä lohduttaa ajatus siitä, että kaikella tapahtuneella on jokin tarkoitus mutta et voi olettaa, että muut kokisivat asian samalla lailla. Mielestäni on erittäin ymmärrettävää, että esimerkiksi hätiköityä tai vastentahtoista lapsenhankintaa, täysin väärälle alalle opiskelua tai vuosikymmenien mittaista päihteiden kanssa läträämistä katuu ja miettii, miten eri lailla elämä olisi mennyt ilman tätä huonoksi osoittautunutta valintaa. Nämä ihmiset ovat varmasti tunteneet myös syyllisyyttä aiheesta, sekä väärästä valinnasta että sen seurauksena tulleesta katumuksesta. Suurinta rakkautta on antaa näiden ihmisten tunteille ja kokemuksille tilaa eikä ryhtyä mitätöimään niitä millään "kaikella on tarkoituksensa" -hyminällä. Mitätöinti ja väheksyminen eivät paranna eivätkä poista katumusta, pettymystä ja surua.
Totta. Ja kaikkein oksettavimpia nämä lausahdukset ovat, kun ne suhteuttaa asioihin, joita TOISET IHMISET tietoisesti tekevät ja aiheuttavat TOISILLE IHMISILLE. Kun lapsi tulee raiskatuksi ja kidutetuksi, oliko sillä tarkoitus? Muu kuin että joku sadisti pääsi toteuttamaan sairaita halujaan? Kun läheisesi tapetaan, älä itke oikeutta ja vääryyttä, kun kaikella pahalla on vain tarkoitus. Taidankin mennä ulos, tekemään ihan mitä lystään kenenkään tunteista ja moraalista välittämättä, kun kaikki kuitenkin menee niin kuin on tarkoitettu. Mitä sitä siis valintojaan pohtimaan!
Juttu on niin, että tällaista soopaa suoltavat juuri he, jotka ovat tehneet aina, kuten itsekäs oma mieli lystää ja siihen sitten vielä itsekkäästi oma itsekäs mieli liimaa päälle kunnon itsekkään itsepetoksen: mitään ei kuulu katua, koska kun minä jotain pahaa itsekkyyttäni teen, se ei ole pahaa vaan hyvän palvelus, kun senhän oli tarkoituskin tapahtua. Taidankin laittaa naapurista oikein pahan juorun liikkeelle, kun on sellainen fiilis, että tällaisen pitää tapahtua. Sitten naarmutan auton! Ja kun naapurin elämä lähtee tietoisen kiusaamisen seuraksena alaluisuun, ei kaduta vaan nautitaan, sillä teinhän kuten tarkoitus on!
Olen useita kertoja vaihtanut työpaikkaa ja havainnut jo päivissä sen olleen iso virhe. Työpaikoista on siis annettu ihan toisenlainen kuva kuin mitä tosiasiassa olivat.
Aina niistä on silti toivuttu ja hetken päästä saatu joku parempi paikka.
En todellakaan usko, että kaikella on tarkoituksensa, vaan että kaikki järjestyy jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on. Olin 18-vuotias ja silloisen miehen hyväksi nostelin vippejä ja pikalainaa. Pitkään elelin jäätävissä veloissa, ja lopulta isäni avulla saatiin velat maksettua. Vaikuttaa se vieläkin 25-vuotiaana. Siitä seurasi paha masennus ja ahdistus.
Olen muutaman kerran valinnut sen, että puhun suuni puhtaaksi. Molemmilla kerroilla se oli virhe.
Nykyään en aio puuttua asioihin joille en voi mitään ja jos asia ei minulle oikeasti edes kuulu.