Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt elämässäsi jonkun ratkaisevalla tavalla väärän valinnan ja saanut kantaa seuraukset tähän päivään asti?
13.06.2021 |
Jokainen meistä saa samat lähtökohdat elämään alussa. Sen jälkeen kyse on valinnoista. Joskus elämässä tulee tilanne, jossa valinnan merkitystä ei välttämättä sillä hetkellä tajua. Esimerkiksi, että vaihtaa työpaikkaa ja hetken kuluttua uusi työpaikka osoittautuukin huonoksi tai työt loppuvat kokonaan. Tai että valitsee väärän puolison. Tai että otti liikenteessä liian suuren riskin ja vammautui. Onko sinun kohdallasi tapahtunut tällaista perustavalla tavalla väärää valintaa?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella hetkellä ja päivällä ja jokaisella ihmisellä, johon kompastumme tai joka kulkee vierellämme on tarkoitus. Valintoja ei kannata katua. Kaikki menee aina niin kuin on tarkoitettukin menevän
Näin sivusta huutelen, että monella henkisiä "totuuksia" latelevalla olisi paljon opittavaa empatiaan ja hienotunteisuuteen liittyen. Sinua ehkä lohduttaa ajatus siitä, että kaikella tapahtuneella on jokin tarkoitus mutta et voi olettaa, että muut kokisivat asian samalla lailla. Mielestäni on erittäin ymmärrettävää, että esimerkiksi hätiköityä tai vastentahtoista lapsenhankintaa, täysin väärälle alalle opiskelua tai vuosikymmenien mittaista päihteiden kanssa läträämistä katuu ja miettii, miten eri lailla elämä olisi mennyt ilman tätä huonoksi osoittautunutta valintaa. Nämä ihmiset ovat varmasti tunteneet myös syyllisyyttä aiheesta, sekä väärästä valinnasta että sen seurauksena tulleesta katumuksesta. Suurinta rakkautta on antaa näiden ihmisten tunteille ja kokemuksille tilaa eikä ryhtyä mitätöimään niitä millään "kaikella on tarkoituksensa" -hyminällä. Mitätöinti ja väheksyminen eivät paranna eivätkä poista katumusta, pettymystä ja surua.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, sain 18-19-vuotiaana lapsen, koska en uskaltanut mennä raskaudenkeskeytykseen.
Ihana lapsi, mutta seuraukset tuntuu tänäkin päivänä ja jos pääsisin takaisin sinne teini-ikään, niin toisin tekisin.
Miten ne seuraukset tuntuu? Anni Sinnemäki sai lapsena lukiolaisena, ja ei tuosta ainakaan uran kannalta mitään huonoja seurauksia ole tullut.
Valitettavasti olen ja tuon yhden väärän "valinnan" (ehken enemmänkin nimenomaan valitsemattomuuden/tietynlaisen hetken ajelehtimisen ja ajattelemattomuuden) aiheuttamat seuraukset on tietenkin vain monistuneet tässä vuosikymmenten aikana. Eikä sitä voi enää korjatakaan vaan kaiken tämän kanssa on elettävä loppuikäkin. Meni nimittäin vuosia ja vuosia ennen kuin ymmärsin mikä mättää ja saa kaiken tuntumaan jotenkin väärältä eikä mikään ikinä suju "helposti" vaan kaikessa on aina tietynlainen extra-hankaluus. Tuota vyyhtiä takaisin keriessäni sitten tuli lopulta eteen se ajanjakso, jonka jälkeen suunta oli väärä ja sen myötä myös valikosta on aina puuttunut se oikeasti itselle oikea/mieluisa vaihtoehto.
Harmittaa ihan hitosti, koska elämäni olisi taatusti erilaista ja erittäin todennäköisesti myös parempaa (ainakin omannäköistä) ilman tuota.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen meistä EI todellakaan saa samoja lähtökohtia elämään. Joten en edes vastaa aloitukseen.
Ei tosiaan likimainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sain 18-19-vuotiaana lapsen, koska en uskaltanut mennä raskaudenkeskeytykseen.
Ihana lapsi, mutta seuraukset tuntuu tänäkin päivänä ja jos pääsisin takaisin sinne teini-ikään, niin toisin tekisin.Miten ne seuraukset tuntuu? Anni Sinnemäki sai lapsena lukiolaisena, ja ei tuosta ainakaan uran kannalta mitään huonoja seurauksia ole tullut.
No jaa. Ei ehkä hänelle mutta muut helsinkiläiset onkin sitten ihan toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sain 18-19-vuotiaana lapsen, koska en uskaltanut mennä raskaudenkeskeytykseen.
Ihana lapsi, mutta seuraukset tuntuu tänäkin päivänä ja jos pääsisin takaisin sinne teini-ikään, niin toisin tekisin.Miten ne seuraukset tuntuu? Anni Sinnemäki sai lapsena lukiolaisena, ja ei tuosta ainakaan uran kannalta mitään huonoja seurauksia ole tullut.
Sinnemäki on _täysin_ poikkeustapaus teiniäiteja koskevat tilastot huomioonottaen.
Seuraukset tuntuu ihan kaikessa; joudun asumaan siten miten en haluaisi, otan aina huomioon lapset ja lapsen kaverit, elämiseen menee melkein tuplat rahaa verrattuna omiin kavereihini, en ole vapaa tekemään mitä vaan, koko elämä masentaa jne.
Olen pärjännyt jotenkin, mutta nimenomaan pärjännyt.
Kaverit ovat eläneet, minä olen pärjännyt.
Ihmisellä on lopulta hyvin vähän valinnanvaraa. Emme saa valita vanhempia, kasvuympäristöä, nimeä, fyysistä ulkomuotoa, luonnetta. Juuri luonne on se asia, mikä työntää ihmisen takaisin tiettyyn uraan vaikka hän miten yrittäisi rimpuilla. Jos olisin nuorena lukenut ahkerasti enkä ryypännyt, olisin luultavasti jossain vaiheessa työelämää saanut burnoutin ja aloittanut ryyppäämisen silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että synnyin oli virhe jonka olen tuntenut läpi koko elämäni (ei ole rakkautta ja lämpöä vanhemmilta herunut). Toinen virhe oli rakastua väärään mieheen, joka touhuillaan hajotti mieleni ja mielenterveysongelmien kanssa olen sen jälkeen kamppaillut päivittäin. Muuten kaikki onkin mennyt putkeen: koulutus, ura, toivotut omat lapset jne.
Kyllä. Erehdyin perheellistymään. Se kaikki ajan- ja rahanhukka. Mutta kun ei uskonut vanhempien äijien juttuja, erehdyin pitämään niitä katkeroituneiden horinoina.
20 vuotta myöhemmin on pakko myöntää että gubet oli oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt kolme isoa mokaa joista yksi oli elämän pilaava. Ja ne kerrannaisvaikutukset tosiaan joista joku mainitsi johtavat siihen ettei umpikujasta edes pääse pois.
Sosialismi suoomi. Maaailmassaon 10 miljardia ihhmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu valintojani, ei ole mitään syytä. Ainoastaan se harmittaa, etten syntynyt maahan, jossa minun ominaisuuksia arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Erehdyin perheellistymään. Se kaikki ajan- ja rahanhukka. Mutta kun ei uskonut vanhempien äijien juttuja, erehdyin pitämään niitä katkeroituneiden horinoina.
20 vuotta myöhemmin on pakko myöntää että gubet oli oikeassa.
Toisaalta ne gubbet ei tiedä mitä olisi ollut elämä ilman perhettä. Kysy näiltä palstan yksinäisiltä miehiltä mitä herkkua se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosialismi suoomi. Maaailmassaon 10 miljardia ihhmistä.
Jooogaa niin paljon että pystyt imemään omaa munaaas.
Elämäni suurin virhe: väärä mies.
Vääriä alavalintoja. Jopa kolmesti olen tehnyt saman mokan, että valitsin koulutuksen väärin perustein, sen mukaan mille alalle parhaiten sovellun taitojeni ja luonteeni puolesta. Eivät ole työllistäneet mikään niistä. Kohta jatkan seuraavaan kouluun, vaan ei taida tilannettani sekään enää pelastaa, koska työkokemus puuttuu.
Olen tehnyt, mutta miksi jakaisin jotain niin henkilökohtaista tietoa tänne? Tänne vastaa ne, joiden virheet oli niin siedettäviä, että ne kestävät päivänvaloa.
Jokainen on möhlinyt - joillekin sattuu napsahtamaan yllättävät seuraukset, kun taas jotkut selviävät säikähdyksellä.
Vierailija kirjoitti:
2 väärin arvioituja avioeroa. 4 lasta ykin huollettavana ilman äijien tukea. Nyt lapset koulutettu ja omillaan. Jos saisin ottaa alusta niin en pariutuisi enkä tekisi yhtään lasta.
Voitko ruvetakampanjoimaan että ei kannata lisääntyä niin maailma paranisi?
Jokainen meistä EI todellakaan saa samoja lähtökohtia elämään. Joten en edes vastaa aloitukseen.