Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parivuotias lapsi istui kerrostalon katolla Rovaniemellä – kukaan ei tiedä miten hän sinne päätyi
12.06.2021 |
Yllättävää, että tästä ei ole jo keskustelua täällä. Vai onko kaikki poistettu? Mitenköhän lapsi päätyi katolle? Luulisi, että sinne johtava ovi on lukossa.
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Pelastuslaitos voi kommentoida asiaa vain heidän osaltaan. Lapsi pelastettiin katolta ja heille jäi mysteeriksi, miten lapsi on katolle joutunut. Ei kuulu heidän tehtäviin sitä edes tarkemmin selvittää, vaan sitä hoitaa muut viranomaiset. Missään ei edes sanottu, ettei asiaa tutkittaisi. Sehän on päivänselvää, että tutkitaan.
Edelleen sanon, että ilmaisut "ei ole tiedossa" ja "jää arvoitukseksi" ovat merkitykseltään toisistaan melko kaukana. Vaikka pelastuslaitos ei sitä selvittäisikään, eihän asia mitenkään jää arvoitukseksi kun joku sen joka tapauksessa selvittää. en tarkoita pelastuslaitokselta saatua kommenttia vaan sitä, miksi se on kirjoitettu noin tuohon uutiseen ja ihan ingressissäkin puhutaan mysteeristä. Jos et ymmärrä, mikä ero näillä on, en voi nyt oikein mitään.
Mikä sua vaivaa? Tuo artikkeli perustui pelastuslaitokselta annettuun kommenttiin.Muilta viranomaisilta ei lausuntoa ollut.
Kyllä normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa, että tuollaiset asiat tutkitaan tarkasti.
Kyllä, jokainen tajuaa. Siksi juuri ihmettelenkin toimittajan tarvetta esittää tämä jonain vuosisadan mysteerinä. Lukutaito ei ole pelkkää kirjaimien ja sanojen tunnistamista vaan myös eri tyylilajien ja ilmaisujen tarkoituksien tulkintaa. Jos et näe tässä uutisessa mitenkään erikoisena tuota, että siinä on kolme kertaa viitattu asiaan mysteerinä joka ei koskaan ratkea, niin suosittelisin jollain tavalla harjoittamaan lukutaitoa tulkintojenkin osalta.
Sullahan tässä vaikeutta tuntuu olevan. Iltapäivälehden toimittaja kirjoittaa dramaattisesti, niin sinä et ymmärrä mistään mitään. Lue enemmän ja tutustu siihen, mitä tarkoittaa medialukutaito ja sensaatiolehdistö.
Vaikka kirjoitetaan dramaattisesti, silti ei saada esittää valheellisia väittämiä. Itse erotan vallan mainiosti, milloin esimerkiksi seiskan otsikko on pelkkää dramaattista paisuttelua ja silloin käytetään ilmaisuja, jossa ei oikeasti väitetä mitään. Tässä kuitenkin esitetään suora väite, jopa kahteen kertaan eikä kummassakaan yhteydessä sanota, että se on suora lainaus jonkun sanomisista. Tällöin sitä pidetään ihan oikeana toimittajan väitteenä.
Eihän tuossa ole mitään valheellista väittämää esitettykään. Uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Se, että sinä et sitä ymmärrä, ei tee asiasta valetta. Lisäksi jokainen medialukutaitoinen ihminen kyllä tietää, että iltapäivälehdillä ei ole minkäänlaista totuusvelvoitetta jutuissaan. Riittää että asia on vähän sinnepäin oikein. Asialehdistö on sitten erikseen.
Kyllä, uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Kaikki uutiset perustuvat johonkin lähteeseen. Kuitenkin toimittajalla on vastuu siitä, millä tavalla näihin lausuntoihin viittaa. Tässä tapauksessa ei voi viitata pelastuslaitoksen epämääräisiin sanavalintoihin, koska nuo sanavalinnat eivät ole lainauksia heidän sanomisistaan. Nämä ovat toimittajan omia kuvauksia tapahtumista. Uutisessa ei mitenkään kerrota, mihin perustuu väite "kukaan ei tiedä", mutta silti asia kerrotaan kolmeen kertaan.
Edelleen, tätä ongelmaa on hieman vaikeaa kuvata, jos porukan medialukutaito on luokkaa "iltalehdet valehtelee, kyllä kaikkien pitää tajuta".
Ainut, jolle jutussa on joku ongelma olet sinä. Eikö tästä voisi jo päätellä jotain?
Juu, tässä palstakeskustelussa olenkin näköjään ainoa, joka näkee tämän ongelman. Muissa yhteyksissä tämä ongelma on keskustelijoille hieman tutumpi.
Totta. Teitä medialukutaidottomia on nykyisin huolestuttavan paljon. Eikä pelkästään nuorissa, joilta sen voi vielä jollain tasolla ymmärtää.
Medialukutaito ei ole sitä, että pitää hyväksyä huono journalismi. Kyse on kritiikistä tiettyjä kirjoittamisen pelisääntöjä kohtaan eikä siitä, että jokin höpöuutinen jäisi ymmärtämättä. On ymmärrettävää, että esim palstalla ei näitä sääntöjä tunnisteta eikä tiedetä esimerkiksi argumentoinnin perusteita, mutta ammattilaisilta voisi odottaa tiettyä tasoa.
"Me medialukutaidottomat" käsittelemme tätä aihetta ihan yliopiston kursseilla. Iltalehden uutisille ei aseteta samoja vaatimuksia kuin tieteelliselle teksteille, mutta tietyt säännöt koskevat ihan jokaista tyylilajia.
Porvoon yliopistossa siis. Enpä toki muuta olettanutkaan. Ilman yliopistoakin pystyy kyllä päättelemään, millä asteikolla kanttaa mitäkin medialähdettä tulkita. Harmi, ettei teillä Porvoossa ole sitä kurssia, jossa opetetaan, mikä ero on Iltapäivälehdistöllä ja asialehdistöllä ja miten tämä ero kannattaa suhteuttaa juttujen tulkintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Motorisesti lahjakas lapsi ehtii muutamassa minuutissa yllättävän pitkälle. Ehkä saanut ulko-oven auki vanhemman ollessa vessassa, lähtenyt kiipeämään portaita, huoltomies unohtanut katolle johtavan oven tai tikkaat auki ja utelias lapsi on päässyt katolle. Aiemmin asuin 5-kerroksisessa kerrostalossa ja aika ajoin joku oli tekemässä huoltotoimenpiteitä katolla. Luukku katolle oli auki pitkään ja tikkaat kutsuvasti lapsiperheen ulko-oven edessä....näin olisi voinut käydä. Meidän naapurissa asuu iso perhe ja juuri eilen seurailin, kun konttausikäinen lapsi livahti ulos raollaan olleesta ulko-ovesta. Hän ehti konttailla monta metriä ennen aikuisen havahtumista asiaan. Olisin tietysti mennyt hätiin, jos lapsi olisi ehtinyt autotielle asti. Lapset ovat vikkeliä ja aikuinen ei aina pysy perässä.
Aika pöljä vanhempi, jos ei asenna oveen sellaista lukkoa, jota parivuotias ei saa itse auki. Se ei ole edes vaikeaa tai kallista.
Mun lapset on jo isoja, meillä on ollut ihan tavalliset ovet ja lukot. Kuinka moni oikeasti asentaa pikkulapsiaan varten uusia lukkoja ulko-oviinsa? En usko, että kovin moni. Toki jos huomaisi, että lapsella on karkailutaipumus ja saa oven auki, laittaisin lapsilukon tms. Mutta ei meillä ainakaan ole sellaisia ulko-ovissa ikinä tarvittu.
Ei meilläkään ole asennettu, mutta meillä onkin ollut sellaiset ovet, että niitä ei lapsi saa auki tai jos saa, niin vanhempi kyllä kuulee tai muuten huomaa sen.
Takalukossa ja avain suulla.
Aika vaarallista, jos aikuinen, jolla on avain saa sairauskohtauksen tai tulee tulipalo ja avain onkin kadonnut...
Minun lapsi pystyi kiipeämään vaikka mihinkä. Konttausiästä asti meni lähinnä ylöspäin. Ja teininä on käynyt kaikissa mahdollisissa kaupungin korkeissa paikoissa. Se tuntuu olevan vietti. Enkä apinan alainen jo sieltä periytyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Pelastuslaitos voi kommentoida asiaa vain heidän osaltaan. Lapsi pelastettiin katolta ja heille jäi mysteeriksi, miten lapsi on katolle joutunut. Ei kuulu heidän tehtäviin sitä edes tarkemmin selvittää, vaan sitä hoitaa muut viranomaiset. Missään ei edes sanottu, ettei asiaa tutkittaisi. Sehän on päivänselvää, että tutkitaan.
Edelleen sanon, että ilmaisut "ei ole tiedossa" ja "jää arvoitukseksi" ovat merkitykseltään toisistaan melko kaukana. Vaikka pelastuslaitos ei sitä selvittäisikään, eihän asia mitenkään jää arvoitukseksi kun joku sen joka tapauksessa selvittää. en tarkoita pelastuslaitokselta saatua kommenttia vaan sitä, miksi se on kirjoitettu noin tuohon uutiseen ja ihan ingressissäkin puhutaan mysteeristä. Jos et ymmärrä, mikä ero näillä on, en voi nyt oikein mitään.
Mikä sua vaivaa? Tuo artikkeli perustui pelastuslaitokselta annettuun kommenttiin.Muilta viranomaisilta ei lausuntoa ollut.
Kyllä normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa, että tuollaiset asiat tutkitaan tarkasti.
Kyllä, jokainen tajuaa. Siksi juuri ihmettelenkin toimittajan tarvetta esittää tämä jonain vuosisadan mysteerinä. Lukutaito ei ole pelkkää kirjaimien ja sanojen tunnistamista vaan myös eri tyylilajien ja ilmaisujen tarkoituksien tulkintaa. Jos et näe tässä uutisessa mitenkään erikoisena tuota, että siinä on kolme kertaa viitattu asiaan mysteerinä joka ei koskaan ratkea, niin suosittelisin jollain tavalla harjoittamaan lukutaitoa tulkintojenkin osalta.
Sullahan tässä vaikeutta tuntuu olevan. Iltapäivälehden toimittaja kirjoittaa dramaattisesti, niin sinä et ymmärrä mistään mitään. Lue enemmän ja tutustu siihen, mitä tarkoittaa medialukutaito ja sensaatiolehdistö.
Vaikka kirjoitetaan dramaattisesti, silti ei saada esittää valheellisia väittämiä. Itse erotan vallan mainiosti, milloin esimerkiksi seiskan otsikko on pelkkää dramaattista paisuttelua ja silloin käytetään ilmaisuja, jossa ei oikeasti väitetä mitään. Tässä kuitenkin esitetään suora väite, jopa kahteen kertaan eikä kummassakaan yhteydessä sanota, että se on suora lainaus jonkun sanomisista. Tällöin sitä pidetään ihan oikeana toimittajan väitteenä.
Eihän tuossa ole mitään valheellista väittämää esitettykään. Uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Se, että sinä et sitä ymmärrä, ei tee asiasta valetta. Lisäksi jokainen medialukutaitoinen ihminen kyllä tietää, että iltapäivälehdillä ei ole minkäänlaista totuusvelvoitetta jutuissaan. Riittää että asia on vähän sinnepäin oikein. Asialehdistö on sitten erikseen.
Kyllä, uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Kaikki uutiset perustuvat johonkin lähteeseen. Kuitenkin toimittajalla on vastuu siitä, millä tavalla näihin lausuntoihin viittaa. Tässä tapauksessa ei voi viitata pelastuslaitoksen epämääräisiin sanavalintoihin, koska nuo sanavalinnat eivät ole lainauksia heidän sanomisistaan. Nämä ovat toimittajan omia kuvauksia tapahtumista. Uutisessa ei mitenkään kerrota, mihin perustuu väite "kukaan ei tiedä", mutta silti asia kerrotaan kolmeen kertaan.
Edelleen, tätä ongelmaa on hieman vaikeaa kuvata, jos porukan medialukutaito on luokkaa "iltalehdet valehtelee, kyllä kaikkien pitää tajuta".
Ainut, jolle jutussa on joku ongelma olet sinä. Eikö tästä voisi jo päätellä jotain?
Juu, tässä palstakeskustelussa olenkin näköjään ainoa, joka näkee tämän ongelman. Muissa yhteyksissä tämä ongelma on keskustelijoille hieman tutumpi.
Olet siis onnistunut keräämään ympärillesi yhtä yksinkertaista porukkaa kuin itse olet.
Kyllä. Ei tarvitse kuin osallistua yliopiston suomen kielen kurssille. :D
Ei meille ainakaan siellä opetettu, että Iltasanomien uutisia pitää tulkita sanatarkasti ymmärtämättä kuitenkaan sisältöä kokonaisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vanhempi sisarus, naapurin lapsi tai muu mennyt pikkulapsen kanssa katolle ja unohtanut hänet sinne? Nyt myöhemmin ei uskalla kertoa totuutta kun tajusi kuinka tyhmästi tuli tehtyä.
No aikamoista järjen köyhyyttä kyllä vanhemmilta laittaa vahtimaan ketään sellaista, joka vie taaperon katolle ja unohtaa hänet sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
Mun lapseni osasi kyllä kertoa hoitopäivän tapahtumista 2-vuotiaana, enemmän alkoi pälättää noin 2,5 - vuotiaana, mikä oli melko myöhään moniin muihin verrattuna. Kun hoitokaveri sai haavan, josta tuli paljon verta, niin lapsi puhui tapauksesta vielä vuoden päästä. Oli tapahtuessa juuri täyttänyt 2. Hän muisti pitkään myös ne vierailut, jossa oli hyvää kakkua. :) Osaa myös yhä kuvailla junan leikkivaunua, ainoa junamatka alle 2-vuotiaana.
Itsekin muistan tapauksia ajalta kun olin 2 (muutimme vähän ennen 3-vuotispäivää). Kerran tulin hoidosta uusi koru päällä. Mummi kysyi, mistä se on tullut. Tiesin ja yritin selittää, mutta valitettavasti ääntämisvaikeuksien takia en saanut häntä ymmärtämään. Ensimmäistä sähkökatkoa olin selittänyt pitkään. Muistan myös edelleen nyt aikuisena kun uutta asuntoa etsittiin ja muutamia muita pätkiä.
Etkö oikeasti ymmärrä, mitä eroa on kakun saamisella ja valvomatta katolle joutumisessa? Tai mitä eroa on yksittäisen tapauksen yleisluontoisella muistamisella ja yksityiskohtien muistamisella. Se, että lapsi tässä tapauksessa osaisi kertoa menneensä katolle, ei auta tutkinnassa mitenkään. Kun ei se vastaa kysymykseen MITEN lapsi katolle päätyi. Ja sitä lapsi 99,9999999999% todennäköisyydellä ei osaa kertoa, vaikka olisi huippuälykäs lapsinero, joka osaa luetella kaikki kemialliset merkit jne. Uskomattoman vaikeaa joillekin tajuta, että tämä kattojuttu ei ole sama asia kuin lapsen arkisen sattumukset.
Mikä tarve sinulla on edustaa kaikkia maailman 2-vuotiaita? Onko aivan mahdoton ajatus, että joku 2-vuotias ei ehkä olisikaan tuossa tilanteessa niin traumatisoitunut, että osaisikin kertoa miten on katolle päätynyt? Parhaimmilaan asia selviäisi jopa sillä, että lapsi osoittaa takanaan olevaa ovea. Lapsi reagoi aikuisen käytökseen: jos sieltä nosturiautolla onkin tullut hymyilevä ja vitsaileva palomies, 2-vuotias on voinut olla suorastaan haltioitunut tai vain hämmästynyt. Ei hän itse tajua missä vaarassa on ollut. Jos sieltä tulee panikoiva ja kiihtynyt aikuinen, lapsi oivaltaa heti, että nyt on joku hätä kyseessä.
Ei mikään tarve. Enhän missään kohtaa sanonut, että 100% 2-vuotiasta ei osaa sanoa. Jätin pienen mahdollisuuden, että joku osaa. Lisäksi käytin ilmaisua "ei TODENNÄKÖISESTI osaa". Se ei tarkoita samaa kuin "ei VARMASTI IKINÄ MISSÄÄN TILANTEESSA osaa". Suosittelen peruskoulun kertaamista niin alkaa ehkä luetun ymmärtäminenkin luistaa.
Suosittelen sinulle vihanhallintaretriittiä :-D
Kiitos suosituksesta, mutta ei ole tarvetta. En nimittäin ole lainkaan vihainen. Sanoin asiat vain hieman selkokielisemmin, kun lainaamallani kirjoittajalla oli puutteita luetun ymmärtämisessä. Arvelin tikkukirjainten auttavan ymmärtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vanhempi sisarus, naapurin lapsi tai muu mennyt pikkulapsen kanssa katolle ja unohtanut hänet sinne? Nyt myöhemmin ei uskalla kertoa totuutta kun tajusi kuinka tyhmästi tuli tehtyä.
Toivottavasti ei. On nimittäin todella pelottavaa, jos vanhemmat jättävät 2-vuotiaan lasten vahdittavaksi yhtään missään tilanteessa pikaista vessakäyntiä tms. lukuun ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vanhempi sisarus, naapurin lapsi tai muu mennyt pikkulapsen kanssa katolle ja unohtanut hänet sinne? Nyt myöhemmin ei uskalla kertoa totuutta kun tajusi kuinka tyhmästi tuli tehtyä.
Tätä veikkaan itsekin, että on laitettu lapset vahtimaan lasta ja harkintakyky on heillä pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsi pystyi kiipeämään vaikka mihinkä. Konttausiästä asti meni lähinnä ylöspäin. Ja teininä on käynyt kaikissa mahdollisissa kaupungin korkeissa paikoissa. Se tuntuu olevan vietti. Enkä apinan alainen jo sieltä periytyvä.
Minulla on samanlainen apina. Ei tarvinnut, kun räpäyttää silmiään niin hän oli kiivennyt jonnekin ja pudonnut tai juuri putoamassa. Tämä alkoi jo konttausiässä. Nousi 6kk ikäisenä seisomaan tukea vasten ja siitä alkoi ylös päin yrittäminen keinolla millä hyvänsä. Se näkyy uravalinnassakin. Onneksi työelämässä on turvavaijerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Pelastuslaitos voi kommentoida asiaa vain heidän osaltaan. Lapsi pelastettiin katolta ja heille jäi mysteeriksi, miten lapsi on katolle joutunut. Ei kuulu heidän tehtäviin sitä edes tarkemmin selvittää, vaan sitä hoitaa muut viranomaiset. Missään ei edes sanottu, ettei asiaa tutkittaisi. Sehän on päivänselvää, että tutkitaan.
Edelleen sanon, että ilmaisut "ei ole tiedossa" ja "jää arvoitukseksi" ovat merkitykseltään toisistaan melko kaukana. Vaikka pelastuslaitos ei sitä selvittäisikään, eihän asia mitenkään jää arvoitukseksi kun joku sen joka tapauksessa selvittää. en tarkoita pelastuslaitokselta saatua kommenttia vaan sitä, miksi se on kirjoitettu noin tuohon uutiseen ja ihan ingressissäkin puhutaan mysteeristä. Jos et ymmärrä, mikä ero näillä on, en voi nyt oikein mitään.
Mikä sua vaivaa? Tuo artikkeli perustui pelastuslaitokselta annettuun kommenttiin.Muilta viranomaisilta ei lausuntoa ollut.
Kyllä normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa, että tuollaiset asiat tutkitaan tarkasti.
Kyllä, jokainen tajuaa. Siksi juuri ihmettelenkin toimittajan tarvetta esittää tämä jonain vuosisadan mysteerinä. Lukutaito ei ole pelkkää kirjaimien ja sanojen tunnistamista vaan myös eri tyylilajien ja ilmaisujen tarkoituksien tulkintaa. Jos et näe tässä uutisessa mitenkään erikoisena tuota, että siinä on kolme kertaa viitattu asiaan mysteerinä joka ei koskaan ratkea, niin suosittelisin jollain tavalla harjoittamaan lukutaitoa tulkintojenkin osalta.
Sullahan tässä vaikeutta tuntuu olevan. Iltapäivälehden toimittaja kirjoittaa dramaattisesti, niin sinä et ymmärrä mistään mitään. Lue enemmän ja tutustu siihen, mitä tarkoittaa medialukutaito ja sensaatiolehdistö.
Vaikka kirjoitetaan dramaattisesti, silti ei saada esittää valheellisia väittämiä. Itse erotan vallan mainiosti, milloin esimerkiksi seiskan otsikko on pelkkää dramaattista paisuttelua ja silloin käytetään ilmaisuja, jossa ei oikeasti väitetä mitään. Tässä kuitenkin esitetään suora väite, jopa kahteen kertaan eikä kummassakaan yhteydessä sanota, että se on suora lainaus jonkun sanomisista. Tällöin sitä pidetään ihan oikeana toimittajan väitteenä.
Eihän tuossa ole mitään valheellista väittämää esitettykään. Uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Se, että sinä et sitä ymmärrä, ei tee asiasta valetta. Lisäksi jokainen medialukutaitoinen ihminen kyllä tietää, että iltapäivälehdillä ei ole minkäänlaista totuusvelvoitetta jutuissaan. Riittää että asia on vähän sinnepäin oikein. Asialehdistö on sitten erikseen.
Kyllä, uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Kaikki uutiset perustuvat johonkin lähteeseen. Kuitenkin toimittajalla on vastuu siitä, millä tavalla näihin lausuntoihin viittaa. Tässä tapauksessa ei voi viitata pelastuslaitoksen epämääräisiin sanavalintoihin, koska nuo sanavalinnat eivät ole lainauksia heidän sanomisistaan. Nämä ovat toimittajan omia kuvauksia tapahtumista. Uutisessa ei mitenkään kerrota, mihin perustuu väite "kukaan ei tiedä", mutta silti asia kerrotaan kolmeen kertaan.
Edelleen, tätä ongelmaa on hieman vaikeaa kuvata, jos porukan medialukutaito on luokkaa "iltalehdet valehtelee, kyllä kaikkien pitää tajuta".
Ainut, jolle jutussa on joku ongelma olet sinä. Eikö tästä voisi jo päätellä jotain?
Juu, tässä palstakeskustelussa olenkin näköjään ainoa, joka näkee tämän ongelman. Muissa yhteyksissä tämä ongelma on keskustelijoille hieman tutumpi.
Olet siis onnistunut keräämään ympärillesi yhtä yksinkertaista porukkaa kuin itse olet.
Kyllä. Ei tarvitse kuin osallistua yliopiston suomen kielen kurssille. :D
Ei meille ainakaan siellä opetettu, että Iltasanomien uutisia pitää tulkita sanatarkasti ymmärtämättä kuitenkaan sisältöä kokonaisuutena.
Onpas erikoista, jos teille on kerrottu, että argumentaatio ei liity viestintään ja journalistiikkaan millään tavalla. Sama ongelmahan tuntuu olevan esimerkiksi markkinoinnissa, että ei oikein ymmärretä, mikä on sallittua ja mikä ei "kun kaikkihan tietää, että mainokset ovat humpuukia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vanhempi sisarus, naapurin lapsi tai muu mennyt pikkulapsen kanssa katolle ja unohtanut hänet sinne? Nyt myöhemmin ei uskalla kertoa totuutta kun tajusi kuinka tyhmästi tuli tehtyä.
Tätä veikkaan itsekin, että on laitettu lapset vahtimaan lasta ja harkintakyky on heillä pettänyt.
Heillä eli vanhemmilla harkintakyky pettänyt tuossa tilanteessa. Ei se lasten syytä ole, jos aikuiset laittavat heidät vastuuseen asioista, joihin eivät ole vielä valmiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos vanhempi teki itsarin ja kaka
ra jäi katolleNo melko erikoinen itsari olisi, jos ei maassa näy ketään.
Menny kerrostalon vintille hirttäytymään. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
Mun lapseni osasi kyllä kertoa hoitopäivän tapahtumista 2-vuotiaana, enemmän alkoi pälättää noin 2,5 - vuotiaana, mikä oli melko myöhään moniin muihin verrattuna. Kun hoitokaveri sai haavan, josta tuli paljon verta, niin lapsi puhui tapauksesta vielä vuoden päästä. Oli tapahtuessa juuri täyttänyt 2. Hän muisti pitkään myös ne vierailut, jossa oli hyvää kakkua. :) Osaa myös yhä kuvailla junan leikkivaunua, ainoa junamatka alle 2-vuotiaana.
Itsekin muistan tapauksia ajalta kun olin 2 (muutimme vähän ennen 3-vuotispäivää). Kerran tulin hoidosta uusi koru päällä. Mummi kysyi, mistä se on tullut. Tiesin ja yritin selittää, mutta valitettavasti ääntämisvaikeuksien takia en saanut häntä ymmärtämään. Ensimmäistä sähkökatkoa olin selittänyt pitkään. Muistan myös edelleen nyt aikuisena kun uutta asuntoa etsittiin ja muutamia muita pätkiä.
Etkö oikeasti ymmärrä, mitä eroa on kakun saamisella ja valvomatta katolle joutumisessa? Tai mitä eroa on yksittäisen tapauksen yleisluontoisella muistamisella ja yksityiskohtien muistamisella. Se, että lapsi tässä tapauksessa osaisi kertoa menneensä katolle, ei auta tutkinnassa mitenkään. Kun ei se vastaa kysymykseen MITEN lapsi katolle päätyi. Ja sitä lapsi 99,9999999999% todennäköisyydellä ei osaa kertoa, vaikka olisi huippuälykäs lapsinero, joka osaa luetella kaikki kemialliset merkit jne. Uskomattoman vaikeaa joillekin tajuta, että tämä kattojuttu ei ole sama asia kuin lapsen arkisen sattumukset.
Mikä tarve sinulla on edustaa kaikkia maailman 2-vuotiaita? Onko aivan mahdoton ajatus, että joku 2-vuotias ei ehkä olisikaan tuossa tilanteessa niin traumatisoitunut, että osaisikin kertoa miten on katolle päätynyt? Parhaimmilaan asia selviäisi jopa sillä, että lapsi osoittaa takanaan olevaa ovea. Lapsi reagoi aikuisen käytökseen: jos sieltä nosturiautolla onkin tullut hymyilevä ja vitsaileva palomies, 2-vuotias on voinut olla suorastaan haltioitunut tai vain hämmästynyt. Ei hän itse tajua missä vaarassa on ollut. Jos sieltä tulee panikoiva ja kiihtynyt aikuinen, lapsi oivaltaa heti, että nyt on joku hätä kyseessä.
Ei mikään tarve. Enhän missään kohtaa sanonut, että 100% 2-vuotiasta ei osaa sanoa. Jätin pienen mahdollisuuden, että joku osaa. Lisäksi käytin ilmaisua "ei TODENNÄKÖISESTI osaa". Se ei tarkoita samaa kuin "ei VARMASTI IKINÄ MISSÄÄN TILANTEESSA osaa". Suosittelen peruskoulun kertaamista niin alkaa ehkä luetun ymmärtäminenkin luistaa.
Suosittelen sinulle vihanhallintaretriittiä :-D
Kiitos suosituksesta, mutta ei ole tarvetta. En nimittäin ole lainkaan vihainen. Sanoin asiat vain hieman selkokielisemmin, kun lainaamallani kirjoittajalla oli puutteita luetun ymmärtämisessä. Arvelin tikkukirjainten auttavan ymmärtämistä.
Miten huomaavaista sinulta. Kieltämättä teksteistäsi välittyy lämpö ja rakkaus meitä kanssaihmisiä kohtaan :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
Mun lapseni osasi kyllä kertoa hoitopäivän tapahtumista 2-vuotiaana, enemmän alkoi pälättää noin 2,5 - vuotiaana, mikä oli melko myöhään moniin muihin verrattuna. Kun hoitokaveri sai haavan, josta tuli paljon verta, niin lapsi puhui tapauksesta vielä vuoden päästä. Oli tapahtuessa juuri täyttänyt 2. Hän muisti pitkään myös ne vierailut, jossa oli hyvää kakkua. :) Osaa myös yhä kuvailla junan leikkivaunua, ainoa junamatka alle 2-vuotiaana.
Itsekin muistan tapauksia ajalta kun olin 2 (muutimme vähän ennen 3-vuotispäivää). Kerran tulin hoidosta uusi koru päällä. Mummi kysyi, mistä se on tullut. Tiesin ja yritin selittää, mutta valitettavasti ääntämisvaikeuksien takia en saanut häntä ymmärtämään. Ensimmäistä sähkökatkoa olin selittänyt pitkään. Muistan myös edelleen nyt aikuisena kun uutta asuntoa etsittiin ja muutamia muita pätkiä.
Etkö oikeasti ymmärrä, mitä eroa on kakun saamisella ja valvomatta katolle joutumisessa? Tai mitä eroa on yksittäisen tapauksen yleisluontoisella muistamisella ja yksityiskohtien muistamisella. Se, että lapsi tässä tapauksessa osaisi kertoa menneensä katolle, ei auta tutkinnassa mitenkään. Kun ei se vastaa kysymykseen MITEN lapsi katolle päätyi. Ja sitä lapsi 99,9999999999% todennäköisyydellä ei osaa kertoa, vaikka olisi huippuälykäs lapsinero, joka osaa luetella kaikki kemialliset merkit jne. Uskomattoman vaikeaa joillekin tajuta, että tämä kattojuttu ei ole sama asia kuin lapsen arkisen sattumukset.
Kyllä muistan myös pari tuontyyppistä karkaamista ja tarkkaan miten se tehtiin. Ja olin 2. Jännät ja muuten vaikuttavat tapaukset jäävät hyvin mieleen. Jos palokunta hakee nostolavan avulla, niin voi olla yhtä kova juttu kuin junamatka. Mutta hei, voithan toki jankata iän kaiken! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä tutkita mitenkään? Jää arvoitukseksi... Huh! Kyllä ihmiset on idi*tteja. Näköjään mitä vain voi tehdä ja selvitä ilman vastuuta. Ensinnäkin jos katolle johtaa vain tikkaat, miten ihmeessä kaksivuotias kiipeää tikkaita, joiden askelväli keskimääräisissä kerrostalon tikkaissa on puoli metriä? Ja vielä kolme kerrosta? Miten ihmeessä parivuotias voisi päätyä parvekkeen kautta katolle? Ei oikein mitenkään. Ainoa järkevä vaihtoehto on katolle johtava ovi, joka oli auki. Jos sitä ei ole, tutkisin tapahtumat lapsen hyvinvoinnin ja turvan kannalta hyvin tarkkaan.
No totta hitossa tutkitaan :D Ei tällaisia tapauksia jätetä selvittämättä. Sen voi ihan järjellä päätellä. Tutkimukset vaan eivät valmistu ihan hetkessä eikä niistä raportoida av:lle.
Silloin ei varmaan kannata antaa lehdistölle lausuntoa, että "arvoitukseksi jää" miten lapsi katolle päätyi vaan todeta, että lapsen päätymistä katolle selvitellään. Eikö niin?
Toki kannattaa. Sillä saadaan uteliaat urkkijat paremmin aisoihin kuin lausunnolla, että asian selvittely on vielä kesken. Jos sanottaisin, että asiaa vielä selvitellään, urkkijat pyrkisivät saamaan kaikki yksityiskohdat tietoonsa, jotta voisivat repostella niillä pitkin palstoja. "Jää arvoitukseksi" tukki urkkijoiden suut ja antaa työrauhan tutkinnalle. Toki on mahdollista, että tapaus jää perusteellisista tutkimuksista huolimatta arvoitukseksi. Maailmassa sattuu paljon asioita, joille ei koskaan saada tarkkaa selitystä.
minusta nimenomaan päinvastoin. Jos sanotaan noin "jää arvoitukseksi", se kuulostaa ikään kuin asia tiedettäisiin jo, mutta se halutaan salata eikä viitsitä kovin tarkasti tutkia. Jos taas sanotaan, että asiaa tutkitaan, se kertoo ihan normaalista toimintatavasta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä, onko joku nyt tässä pimittämässä jotain tietoa. Joku selityshän tuolle asialle on, joten on hassua sanoa, että se olisi nyt jokin arvoitus, jos asiaa kuitenkin vielä tutkitaan. "Ei vielä tiedetä" on eri asia kuin "jää arvoitukseksi". Ensimmäinen antaa minulle lukijana "rauhan", että asia etenee niin kuin sen kuuluukin edetä. Jälkimmäisestä herää kysymys, miksi ihmeessä tämä jäisi arvoitukseksi. Tiedetäänkö jo, että syytä ei löydetä (eli ei tutkita)?
No, sinulle ei kuitenkaan tulla raportoimaan, vaikka jotain tiedettäisiinkin, joten koeta nyt vain kestää.
Kyllä kestän varsin hyvin, kiitos huolenpidostasi. (Sinäkin olet tässä ketjussa keskustelemassa, joten ilmeisesti olet tämän lehtijutun lukenut ja asia sinuakin on jossain määrin kiinnostanut. Turha siis vetää mitään uteliaisuuskortteja tähän.) Ihmettelen vain, miten kenellekään tulee mieleen käyttää tuollaista ilmaisua yksinkertaisessa lyhyessä uutisessa, kun kyse on päivänselvästi normaalilla tavalla käsiteltävästä tilanteesta eikä mistään vuosikymmeniä puhuttaneesta mysteeristä.
Pelastuslaitos voi kommentoida asiaa vain heidän osaltaan. Lapsi pelastettiin katolta ja heille jäi mysteeriksi, miten lapsi on katolle joutunut. Ei kuulu heidän tehtäviin sitä edes tarkemmin selvittää, vaan sitä hoitaa muut viranomaiset. Missään ei edes sanottu, ettei asiaa tutkittaisi. Sehän on päivänselvää, että tutkitaan.
Edelleen sanon, että ilmaisut "ei ole tiedossa" ja "jää arvoitukseksi" ovat merkitykseltään toisistaan melko kaukana. Vaikka pelastuslaitos ei sitä selvittäisikään, eihän asia mitenkään jää arvoitukseksi kun joku sen joka tapauksessa selvittää. en tarkoita pelastuslaitokselta saatua kommenttia vaan sitä, miksi se on kirjoitettu noin tuohon uutiseen ja ihan ingressissäkin puhutaan mysteeristä. Jos et ymmärrä, mikä ero näillä on, en voi nyt oikein mitään.
Mikä sua vaivaa? Tuo artikkeli perustui pelastuslaitokselta annettuun kommenttiin.Muilta viranomaisilta ei lausuntoa ollut.
Kyllä normaalilla järjellä varustettu ihminen tajuaa, että tuollaiset asiat tutkitaan tarkasti.
Kyllä, jokainen tajuaa. Siksi juuri ihmettelenkin toimittajan tarvetta esittää tämä jonain vuosisadan mysteerinä. Lukutaito ei ole pelkkää kirjaimien ja sanojen tunnistamista vaan myös eri tyylilajien ja ilmaisujen tarkoituksien tulkintaa. Jos et näe tässä uutisessa mitenkään erikoisena tuota, että siinä on kolme kertaa viitattu asiaan mysteerinä joka ei koskaan ratkea, niin suosittelisin jollain tavalla harjoittamaan lukutaitoa tulkintojenkin osalta.
Sullahan tässä vaikeutta tuntuu olevan. Iltapäivälehden toimittaja kirjoittaa dramaattisesti, niin sinä et ymmärrä mistään mitään. Lue enemmän ja tutustu siihen, mitä tarkoittaa medialukutaito ja sensaatiolehdistö.
Vaikka kirjoitetaan dramaattisesti, silti ei saada esittää valheellisia väittämiä. Itse erotan vallan mainiosti, milloin esimerkiksi seiskan otsikko on pelkkää dramaattista paisuttelua ja silloin käytetään ilmaisuja, jossa ei oikeasti väitetä mitään. Tässä kuitenkin esitetään suora väite, jopa kahteen kertaan eikä kummassakaan yhteydessä sanota, että se on suora lainaus jonkun sanomisista. Tällöin sitä pidetään ihan oikeana toimittajan väitteenä.
Eihän tuossa ole mitään valheellista väittämää esitettykään. Uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Se, että sinä et sitä ymmärrä, ei tee asiasta valetta. Lisäksi jokainen medialukutaitoinen ihminen kyllä tietää, että iltapäivälehdillä ei ole minkäänlaista totuusvelvoitetta jutuissaan. Riittää että asia on vähän sinnepäin oikein. Asialehdistö on sitten erikseen.
Kyllä, uutinen perustuu pelastuslaitoksen lausuntoon. Kaikki uutiset perustuvat johonkin lähteeseen. Kuitenkin toimittajalla on vastuu siitä, millä tavalla näihin lausuntoihin viittaa. Tässä tapauksessa ei voi viitata pelastuslaitoksen epämääräisiin sanavalintoihin, koska nuo sanavalinnat eivät ole lainauksia heidän sanomisistaan. Nämä ovat toimittajan omia kuvauksia tapahtumista. Uutisessa ei mitenkään kerrota, mihin perustuu väite "kukaan ei tiedä", mutta silti asia kerrotaan kolmeen kertaan.
Edelleen, tätä ongelmaa on hieman vaikeaa kuvata, jos porukan medialukutaito on luokkaa "iltalehdet valehtelee, kyllä kaikkien pitää tajuta".
Ainut, jolle jutussa on joku ongelma olet sinä. Eikö tästä voisi jo päätellä jotain?
Juu, tässä palstakeskustelussa olenkin näköjään ainoa, joka näkee tämän ongelman. Muissa yhteyksissä tämä ongelma on keskustelijoille hieman tutumpi.
Olet siis onnistunut keräämään ympärillesi yhtä yksinkertaista porukkaa kuin itse olet.
Kyllä. Ei tarvitse kuin osallistua yliopiston suomen kielen kurssille. :D
Ei meille ainakaan siellä opetettu, että Iltasanomien uutisia pitää tulkita sanatarkasti ymmärtämättä kuitenkaan sisältöä kokonaisuutena.
Onpas erikoista, jos teille on kerrottu, että argumentaatio ei liity viestintään ja journalistiikkaan millään tavalla. Sama ongelmahan tuntuu olevan esimerkiksi markkinoinnissa, että ei oikein ymmärretä, mikä on sallittua ja mikä ei "kun kaikkihan tietää, että mainokset ovat humpuukia".
En minä mitään tuollaista sanonut. Sinun sen sijaan on todellakin suositeltavaa opiskella medialukutaitoa ja paljon. Eikä pelkästään lehdistön osalta. Ihan markkinoinnin peruskurssilla jo opetetaan, että mainonta ei ole sama asia kuin tieteellinen fakta, joka pitää aukottomasti todistaa. Eikä se liity mitenkään siihen, millä tavalla Iltasanomien toimittaja juttunsa muotoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
Mun lapseni osasi kyllä kertoa hoitopäivän tapahtumista 2-vuotiaana, enemmän alkoi pälättää noin 2,5 - vuotiaana, mikä oli melko myöhään moniin muihin verrattuna. Kun hoitokaveri sai haavan, josta tuli paljon verta, niin lapsi puhui tapauksesta vielä vuoden päästä. Oli tapahtuessa juuri täyttänyt 2. Hän muisti pitkään myös ne vierailut, jossa oli hyvää kakkua. :) Osaa myös yhä kuvailla junan leikkivaunua, ainoa junamatka alle 2-vuotiaana.
Itsekin muistan tapauksia ajalta kun olin 2 (muutimme vähän ennen 3-vuotispäivää). Kerran tulin hoidosta uusi koru päällä. Mummi kysyi, mistä se on tullut. Tiesin ja yritin selittää, mutta valitettavasti ääntämisvaikeuksien takia en saanut häntä ymmärtämään. Ensimmäistä sähkökatkoa olin selittänyt pitkään. Muistan myös edelleen nyt aikuisena kun uutta asuntoa etsittiin ja muutamia muita pätkiä.
Etkö oikeasti ymmärrä, mitä eroa on kakun saamisella ja valvomatta katolle joutumisessa? Tai mitä eroa on yksittäisen tapauksen yleisluontoisella muistamisella ja yksityiskohtien muistamisella. Se, että lapsi tässä tapauksessa osaisi kertoa menneensä katolle, ei auta tutkinnassa mitenkään. Kun ei se vastaa kysymykseen MITEN lapsi katolle päätyi. Ja sitä lapsi 99,9999999999% todennäköisyydellä ei osaa kertoa, vaikka olisi huippuälykäs lapsinero, joka osaa luetella kaikki kemialliset merkit jne. Uskomattoman vaikeaa joillekin tajuta, että tämä kattojuttu ei ole sama asia kuin lapsen arkisen sattumukset.
Kyllä muistan myös pari tuontyyppistä karkaamista ja tarkkaan miten se tehtiin. Ja olin 2. Jännät ja muuten vaikuttavat tapaukset jäävät hyvin mieleen. Jos palokunta hakee nostolavan avulla, niin voi olla yhtä kova juttu kuin junamatka. Mutta hei, voithan toki jankata iän kaiken! :D
Harmi ettet kuitenkaan ylivertaisesta muististasi huolimatta ymmärrä lukemaasi kunnolla. Etkä myöskään tunne numeroita. No, jostain se superlahjakkuus yleensä aina on pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
Mun lapseni osasi kyllä kertoa hoitopäivän tapahtumista 2-vuotiaana, enemmän alkoi pälättää noin 2,5 - vuotiaana, mikä oli melko myöhään moniin muihin verrattuna. Kun hoitokaveri sai haavan, josta tuli paljon verta, niin lapsi puhui tapauksesta vielä vuoden päästä. Oli tapahtuessa juuri täyttänyt 2. Hän muisti pitkään myös ne vierailut, jossa oli hyvää kakkua. :) Osaa myös yhä kuvailla junan leikkivaunua, ainoa junamatka alle 2-vuotiaana.
Itsekin muistan tapauksia ajalta kun olin 2 (muutimme vähän ennen 3-vuotispäivää). Kerran tulin hoidosta uusi koru päällä. Mummi kysyi, mistä se on tullut. Tiesin ja yritin selittää, mutta valitettavasti ääntämisvaikeuksien takia en saanut häntä ymmärtämään. Ensimmäistä sähkökatkoa olin selittänyt pitkään. Muistan myös edelleen nyt aikuisena kun uutta asuntoa etsittiin ja muutamia muita pätkiä.
Etkö oikeasti ymmärrä, mitä eroa on kakun saamisella ja valvomatta katolle joutumisessa? Tai mitä eroa on yksittäisen tapauksen yleisluontoisella muistamisella ja yksityiskohtien muistamisella. Se, että lapsi tässä tapauksessa osaisi kertoa menneensä katolle, ei auta tutkinnassa mitenkään. Kun ei se vastaa kysymykseen MITEN lapsi katolle päätyi. Ja sitä lapsi 99,9999999999% todennäköisyydellä ei osaa kertoa, vaikka olisi huippuälykäs lapsinero, joka osaa luetella kaikki kemialliset merkit jne. Uskomattoman vaikeaa joillekin tajuta, että tämä kattojuttu ei ole sama asia kuin lapsen arkisen sattumukset.
Kyllä muistan myös pari tuontyyppistä karkaamista ja tarkkaan miten se tehtiin. Ja olin 2. Jännät ja muuten vaikuttavat tapaukset jäävät hyvin mieleen. Jos palokunta hakee nostolavan avulla, niin voi olla yhtä kova juttu kuin junamatka. Mutta hei, voithan toki jankata iän kaiken! :D
Juujuu. Minäkin muistan yksityiskohtaisesti kuinka tulin ulos äidin kohdusta. Osaan myös kuvailla tarkasti kaiken, mitä tapahtunut sen jälkeen. Yhtään yksityiskohtaa en ikinä unohda ja edes lapsena en kertonut asioista, jotka eivät ole totta. Eikö olekin mahtavaa, että maailmassa on meidän kaltaisiamme superlapsia :D
Miten te palstaemakot jaksatte jankata täällä. En yhtään ihmettele, jos ukkonne on lähtenyt tai löytyy katolta itkemästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö siltä lapselta voi kysyä miten se sinne joutui?
Et ilmeisesti koskaan ole tavannut parivuotiasta, kun kuvittelet, että sellainen osaa vastata tuohon kysymykseen aukottomasti. Moni ei osaa 2-vuotiaana vielä edes muodostaa pidempiä lauseita.
Kyllä ihan itsellänikin on parivuotias lapsi. Ei välttämättä osaisi tarkasti kertoa, mitä on tapahtunut, mutta ehkä lapsen sanomisista jotain voisi päätellä. Tiedän ettei kaikki kaksivuotiaat puhu. Toiset taas puhuu hyvinkin sujuvasti pitkiäkin lauseita, esimerkiksi omani. Me ei tiedetä osaako tämä katolla ollut lapsi puhua, voi vaikka osatakin.
No ei se sinun 2-vuotiaasikaan niin poikkeavan lahjakas ole, että osaisi kuvailla, miten lähti kotoaan ja kiipesi katolle. Älä edes kuvittele, että uskomme sellaista. Vaikka lapsi osaisi puhua kuinka sujuvasti, ei hän tuossa iässä osaa vielä kertoa menneistä tapahtumista tarkasti.
No osaisi varmasti vastata kysymyksiin esim. Oliko ovi auki. Nousitko portaita. Kantoiko setä katolle tms.
Ei osaisi.
t. lastensuojelussa työskennellyt
Ei pidä paikkaansa. Meidän perhe ei ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, mutta lapseni puhui 2-vuotiaana jo kokonaisia lauseita. Hän olisi osannut selittää tapahtuneen aikuiselle. Jotkut oppivat varhain puhumaan.
Se, että lapsi osaa puhua kokonaisia lauseita, ei tarkoita että hän osaisi tuollaisessa tilanteessa kuvailla tarkasti tapahtumia ennen katolle joutumista. Voit todistaa tämän pyytämällä lastasi kuvailemaan, mitä teitte tänään aamulla. Mitä söitte aamupalaksi? Mitä äiti puhui? jne. Huomaat hyvin äkkiä, ettei se sujuvasti puhuva lapsesi muista niitä asioita. Siihen kun lisätään, että tällainen kattotapaus on lapselle varmasti hyvin pelottava kokemus, muisti on vielä tavallistakin heikompaa. Et voi sanoa tuollaista kokematta, että lapsesi olisi osannut selittää tapahtumat. Ethän voi kokematta tuollaista tietää, miten lapsesi toimii tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Et voi tietää edes sitä, miten itse toimisit.
Mun lapseni osasi kyllä kertoa hoitopäivän tapahtumista 2-vuotiaana, enemmän alkoi pälättää noin 2,5 - vuotiaana, mikä oli melko myöhään moniin muihin verrattuna. Kun hoitokaveri sai haavan, josta tuli paljon verta, niin lapsi puhui tapauksesta vielä vuoden päästä. Oli tapahtuessa juuri täyttänyt 2. Hän muisti pitkään myös ne vierailut, jossa oli hyvää kakkua. :) Osaa myös yhä kuvailla junan leikkivaunua, ainoa junamatka alle 2-vuotiaana.
Itsekin muistan tapauksia ajalta kun olin 2 (muutimme vähän ennen 3-vuotispäivää). Kerran tulin hoidosta uusi koru päällä. Mummi kysyi, mistä se on tullut. Tiesin ja yritin selittää, mutta valitettavasti ääntämisvaikeuksien takia en saanut häntä ymmärtämään. Ensimmäistä sähkökatkoa olin selittänyt pitkään. Muistan myös edelleen nyt aikuisena kun uutta asuntoa etsittiin ja muutamia muita pätkiä.
Etkö oikeasti ymmärrä, mitä eroa on kakun saamisella ja valvomatta katolle joutumisessa? Tai mitä eroa on yksittäisen tapauksen yleisluontoisella muistamisella ja yksityiskohtien muistamisella. Se, että lapsi tässä tapauksessa osaisi kertoa menneensä katolle, ei auta tutkinnassa mitenkään. Kun ei se vastaa kysymykseen MITEN lapsi katolle päätyi. Ja sitä lapsi 99,9999999999% todennäköisyydellä ei osaa kertoa, vaikka olisi huippuälykäs lapsinero, joka osaa luetella kaikki kemialliset merkit jne. Uskomattoman vaikeaa joillekin tajuta, että tämä kattojuttu ei ole sama asia kuin lapsen arkisen sattumukset.
Kyllä muistan myös pari tuontyyppistä karkaamista ja tarkkaan miten se tehtiin. Ja olin 2. Jännät ja muuten vaikuttavat tapaukset jäävät hyvin mieleen. Jos palokunta hakee nostolavan avulla, niin voi olla yhtä kova juttu kuin junamatka. Mutta hei, voithan toki jankata iän kaiken! :D
No se ei kyllä tutkinnassa mitenkään auta, jos lapsi muistaa palokunnan ja nostoauton. Ei ole jankkaamista kertoa tosiasioita siitä, että 2-vuotiaat eivät yleensä osaa kertoa menneistä niin luotettavasti, että niitä voisi esimerkiksi rikostutkinnassa käyttää todistusaineistona. En nyt toki vihjaa, että tähän liittyisi rikosta, mutta sekin mahdollisuus näissä aina tutkitaan. 2-vuotiaan "lausunnolla" ei siinä ole kyllä minkäänlaista painoarvoa, koska poliisitkin ymmärtävät, että kehitystasosta riippumatta sen ikäisen sanomisiin ei kovin vahvasti voi luottaa. Kun ei ne 2-vuotiaan aivot ole aikuisen tasolla, vaikka täällä kovasti niin yritetään vakuutellakin :D
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Ei tarvitse kuin osallistua yliopiston suomen kielen kurssille. :D