Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Vain rikkaiden kersat pääsivät. Minun piti tehdä töitä.

Meidän poika menee ehetysleirille heinäkuussa.
T.Jamppe

Seurakunnan leireillä tuli kesäisin teininä oltua.
Sanonta kiiltää kuin papin kulli, pitää muuten paikkansa ;)
T.Sonja

Vierailija kirjoitti:

Jouduin kesäsiirtolaan 1989 joka onneksi oli ensimmäinen ja viimeinen kerta 😐

No harmi. En itse ollut kesäsiirtolassa, mutta jotkut tutut lapset olivat. He kertoivat, että siellä oli vähän ankara kuri, mutta siihen aikaan kaikkialla oltiin vähäsen ankaria. Kodeissa, koulussa ja muualla, missä oli aktiviteetteja lapsille. Toisaalta se toi turvallisuuden tunnetta, kun oli selvät säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuodesta -82 vuoteen -89 yhtä kesää lukuun ottamatta joka kesä kuukauden aidatulla siirtoleirillä, jossa oli ankara kuri. Jotkut olivat siellä kaksikin kuukautta.

Silloin itketti ja pelotti, mutta se on ollut jälkeenpäin näin miehenä ajateltuna ihan opettava kokemus ja aika elämässä.

Siis minkä valtion järjestämä leiri se oli? Mikä sen tarkoitus oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin myös ja inhosin.

Vanhwmmat haluavat "omaa aikaa" niin he tunkevat lapsensa leireihin.

Eri asia jos tykkää mennä.

Omaa aikaa? Me oltiin leirillä kun vanhemmat oli töissä.. oon naiivisti aatellu että sitä varten kaikki siellä on.

Onhan niillä vanhemmilla silloinkin omaa aikaa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin, jos lapset ovat leirillä.

Olin leirillä vain kerran ja omasta pyynnöstä. Se oli maksullinen leiri. Kokemuksena mielenkiintoinen. Sain toruja, kun lipunnostovuorollani en tiennyt, ettei lippu saa koskettaa maata. Olin 8 tai 9 eikä kukaan vielä ollut kertonut minulle siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin myös ja inhosin.

Vanhwmmat haluavat "omaa aikaa" niin he tunkevat lapsensa leireihin.

Eri asia jos tykkää mennä.

Omaa aikaa? Me oltiin leirillä kun vanhemmat oli töissä.. oon naiivisti aatellu että sitä varten kaikki siellä on.

Onhan niillä vanhemmilla silloinkin omaa aikaa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin, jos lapset ovat leirillä.

 

Olin leirillä vain kerran ja omasta pyynnöstä. Se oli maksullinen leiri. Kokemuksena mielenkiintoinen. Sain toruja, kun lipunnostovuorollani en tiennyt, ettei lippu saa koskettaa maata. Olin 8 tai 9 eikä kukaan vielä ollut kertonut minulle siitä.

En ole pakottanut lastani leirille, koska minuakaan ei pakotettu. Leirikouluun jän meni, koska sinne meni koko luokka.

Vierailija kirjoitti:

Vain rikkaiden kersat pääsivät. Minun piti tehdä töitä.

Ne leirit olivat köyhille, ilmaiset paikat jaettiin sosilaaisin perustein, rikkaat lähtivät Kreikkaan ja Espanjaan. Kysyin lapseltani haluaako  reirille, ei halunnut, eikä leireile tänäkään päivänä. 

Kaikki mahdolliset leirit 70-luvulla. Partio, pioneerit, seurakunnan. Ja oltiin myös kesälapsina monta viikkoa Karjalassa.

Vanhempani halusi kesällä "omaa aikaa". Partioleirit oli ihan kivoja, lukuunottamatta hengenpelastusta, jossa leirin isoin tyttö antoi mulle sydänhierontaa ja melkeen muserruin.

Pioneerileirit oli erittäin poliittisia. Silkkaa Neuvostoliitto propagandaa. Opittiin huutamaan iskulauseita ja laulamaan neukkulauluja. Nyt näen että ne oli ihan pimeitä, mutta lapsena ei tajunnut.. 

Seurakunnan leirit oli ok, paitsi että kerran kesälapsena ollessa koko lapsilauma, meitä oli varmaan 10 siellä heivattiin helluntailaisten leirille. Oli jossain määrin ahdistavaa kun teltassa edestä huudeltiin ja saarnattiin, että "Nyt tulkaa antamaan elämä Jeesukselle tänne eteen". No en mennyt, olin liian ujo. Pastorin lapsi oli kaikista rasavillein ja huonokäytöksisin.

Se oli erilaista silloin. Lähes kaikki lähiön lapset oli leireillä. Siellä tapasi naapureita ja luokkakavereita. 

Yhden lapsen äiti kielsi omaansa leikkimästä meidän kanssa kun kuuli, että oltiin pioneerileirillä oltu. Ihan kuin oisi ollut oma valinta. Ei tainnut äitikään enää meitä sinne laittaa kun kuuli meiltä meiningistä. 

Oli leirit aikamoista vapautta. Kotiin ei ollut mitään yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin leireillä. En suinkaan koko kesää vaan taisi olla yksi viikonloppu kesässä usein talvellakin. Ja kävin siellä ihan omasta pyynnöstäni, yksi kesän kohokohtia.

Olin lapsena kaksi kertaa seurakunnan leirillä.  Ensimmäisellä kerralla olin 8-vuotias ja samalle leirille tuli ennestään tuttu tyttö. Siinä mielessä oli kivaa ja iltaisin oli nuotiota ja leikkejä ym. Mutta jos joku käyttäytyi huonosti, ohjaajat uhkasivat kaikkia saman huoneen tyttöjä rangaistuksella. Se oli pelottavaa. Otin uhkaukset todesta. Kaverini vain naureskeli ja sanoi, että jos hänen äitinsä tulee käymään sinne, äiti hämmästyy, kun ulkovessan alaosasta kuuluu oman lapsen itkua. Meidät uhattiin siis panna sinne siivoamaan jätöksiä. Leirin loppupuolella olin surullinen ja oli ihanaa päästä kotiin. Toinen leirikokemus eri paikkakunnalla oli hauskempi. Olin silloin isompi ja sielläkin oli joku tuttu tyttö. Siellä oli aika paljon uskontoa, mutta se oli  kuitenkin lapsille sopivassa muodossa. En muista mitään pelottelua. Joskus kaipasin karkkia. Joku  kävi kioskilla ja hänelle annettiin mukaan rahaa ja tarkat muistilistat. 

Oli todella kivaa leireillä. Siellä oli kavereita, hyvää ruokaa säännöllisesti ja mukavaa ohjelmaa. Mitään näistä ei kotona ollut.

Olin yhdellä leirillä, tykkäsin. Sinnekin pääsin kun aikani kinusin, harmitti kun kaverit oli aina leireillä ja hehkuttavat niitä, enkä itse päässyt kuin mökille. 

Koulun alkaessa sain aina löytää tieni kaveriporukkaan uudelleen, kun toiset olivat koko kesän olleet tekemisissä. Siihen aikaan ei ollut kännyköistä tietoakaan. Ehkä tästä jäänyt osin myös sellainen ikuinen hieman ulkopuolinen olo joka paikassa. En tiedä.

Omat ovat päässeet leirille jos ovat halunneet. Muutamilla kävivät, nyt jo tosin ovat aikuisia.

Kivoja muistoja kavereiden kanssa.

Oli vaan parin päivän juttuja kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä ollut kesäisin leireillä enkä edes talvisin päiväkodissa. Minusta kasvoi introvertti ja kömpelö. En sitten tiedä olisiko auttanut jos olisin ollut toisten lasten keskuudessa ihan pienenä mutta luulen kyllä että olisi.

Minä pääsin yhdelle leirille ja tykkäsin kovasti, mutta muistan jännittäneeni myös osaanko toimia oikein. (Olen myös introvertti ja tietyssä seurassa ambivertti.)

Äiti oli kotiäiti eli kokemusta ei tullut päiväkodistakaan ja vanhemmat myös luonteeltaan sellaisia, että asiat mielummin hyssytellään hiljaiseksi ennemmin kuin käsitellään. 

Arvatkaa onko ollut vähän vaikeaa oppia sosiaalisuuteen liittyviä asioita vasta todella myöhään. Onnekseni olen älynnyt seurata fiksumpia ja oppimaan sitä kautta, mutta edelleenkin on tehtävää itseni kanssa. 

Mä kävin ala-asteikäisenä leireillä muutamana kesänä, enkä tykännyt niistä. Olin melko ujo, ja aikataulutettua ohjelmaa oli mielestäni aina liikaa. En itse koskaan oma-aloitteisesti leireille halunnut, vaan vanhemmat ilmoittivat minut niille puoliväkisin.

Jos taas nyt voisin, kävisin mielelläni jollain vastaavalla aikuisten leirillä tutustumassa uusiin ihmisiin, osallistumassa erilaisiin ohjelmanumeroihin ja syömässä valmiissa ruokapöydässä. Lapsena inhosin kaikkea tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan vanhempien tehtävä myös yrittää tehdä lapsestaan sosiaalisia ja saattaa heitä tekemisiin vertaistensa kanssa, jos lapsi ei itse hakeudu. 

Itse olen introvertti enkä olisi lapsena mennyt sen paremmin uimakouluun kuin rippileirillekään, jos ne ihan omassa päätösvallassani olisi olleet. Ymmärrän kuitenkin vanhempien tarkoituksen tuossa taustalla kun lapsia näihin ilmoitellaan. 

Miksi ihmeessä pitäis tehdä lapsesta sosiaalinen jos lapsi ei sitä luonnostaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan vanhempien tehtävä myös yrittää tehdä lapsestaan sosiaalisia ja saattaa heitä tekemisiin vertaistensa kanssa, jos lapsi ei itse hakeudu. 

Itse olen introvertti enkä olisi lapsena mennyt sen paremmin uimakouluun kuin rippileirillekään, jos ne ihan omassa päätösvallassani olisi olleet. Ymmärrän kuitenkin vanhempien tarkoituksen tuossa taustalla kun lapsia näihin ilmoitellaan. 

Ei ole, vanhempien tehtävä on hyväksyä lapsi sellaisena kuin tämä on. Toki tukea sosiaalisuutta, jos lapsi sitä toivoo. Mutta ei ole pakko olla sosiaalinen.

Leirit jo lähtökohtaisesti ikävä ajatus, kun valmis ohjelma, ei saa tehdä mistä tykkää lomalla. Päiväleiriltä pääsee sentään kotiin, mutta yöleiri ajatuksenakin painajainen. Tykkäsin jo lapsena nukkua omassa rauhassa.

Pointtia tässäkin. Vastasin aiemmin, että olen saanut opetella sosiaalisuutta koko elämäni. En tiedä olisiko enempi leireillä käynti auttanut (pääsin kerran), mutta nyt aikuisena huomaan, että mitä enemmän menee tilanteisiin vähemmän ikävältä tuntuu. Eli kokemus tuo varmuutta ja sen kautta leireily olisi voinut tehdä hyvää. Edelleenkin opettelen sosiaalisuutta.

Erittäin tärkeä huomio tuo, että vanhempien kuuluu hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on. Niin meillä ei ole ollut ja ehkä se onkin se asian ydin. Edelleenkin aikuisena olen vääränlainen kun en ole kopio vanhemmistani.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika menee ehetysleirille heinäkuussa.
T.Jamppe

Toivotaan että poika parantuu!

En ole koskaan ollut leirillä eikä lapseni. Itse oli 4 kesänä maalaistalossa ensimmäisessä jossa olin kolmena kesänä oli lehmiä ja heinätöitä viimeisessä jossa oli sikoja ja kanoja olin vain yhtenä kesänä. 4  viikkoa oli vierailujen pituus. Tuntemattomia olivat nuo perheet aluksi.

Minä tykkäsin käydä  maalla asuassamme kesäleirillä joka kesä. Vanhemmalle pojalle kaupungissa asuassamme hain joskus mutta hän ei päässyt. Harmi kun olisi tykännyt. Nuorempi poika kävi päiväleirillä lähellä, kotona yöt.