Lue keskustelun säännöt.
Vauva tulossa ja mies ei kosi
Olemme 30-40 välillä oleva pariskunta, yhdessä 3 vuotta. On yhteinen talo. Tein pos.raskaustestin, yllättäen, mutta mies on toivonut lasta. Ongelma on ettei mies kosi/sovi päivää. Itselleni riittäisi vaikka kahden naimisiin meno maistraatissa. En vain haluaisi lasta ennen avioliittoa. Yhdessä liitossa jo olin, jossa mies ei halunnut naimisiin..mielestäni se kertoo jostain. Mitä ihmettä tehdä...
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi 2021 ja muijat itkee avioliiton perään. Lapsi kyllä tehdään, mutta sitä ei nähdä sitoumuksena ja itketään paperin palan perään.
eikö tämä sama mene toisinkin päin? Mies haluaa sitoutua lapsen tekoon mutta yksi paperinpala on liikaa sitoumusta?
Nythän oli kyse nimenomaan siitä että nainen ei ole kosinut. Onko yksi paperinpala liikaa sitoumusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pitää vaimon paikkaa auki sille oikealle. Sori, on kauhean yleistä. Ilmeisesti sun kanssa on päätynyt yhteen ehkä vähän vahingossa, mutta ei koe olevansa sen oikean kanssa.
Älä ihmeessä enää mene naimisiin. Jos mies on noin vastahankaan, ero tulee kolmen vuoden sisällä. Ei tule kestämään vauva-arkea.
Sun on paljon helpompi erota kun ette ole naimisissa. Lapselle annat sun sukunimen.
En minäkään kyllä kosisi jos naisystävä tärähtäisi paksuksi, vaan muuttaisin livakasti asuinpaikkakuntaa.
Vielä lisäksi kun nykynaisten kanssa mies ei koskaan voi olla varma, että onko hän edes syntyvän lapsen isä vaiko vaan sponsori.
Parempi ottaa pitkät.
Kihloissa ollessani, aloin odottamaan esikoista, menimme viikko ennen synnytystä maistraatissa naimisiin.
Mä olin ostanut kihlat, yhdessä valittiin hääsormukset, häätoimituksen jälkeen juostiin räntäsateessa hotellin kahvilaan syötiin leivokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa päivämäärää, kyllä on jo lapsikin syntynyt tässä ajassa. Olis aapeen kannattanu pitää jalat ristissä kosintaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan etta lapselle tulee sitten sinun sukunimesi.
Mikä ongelma tässä on? Voihan se tulla oli naimisissa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo sen ikäinen (jos et ole trolli) että sun pitää pystyä pistämään mies seinää vasten noin vakavassa asiassa ja myös hyväksyä vastauksen seuraukset.
Naisen ei koskaan pidä tehdä lasta ellei itse halua ja ole valmis hoitamaan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kyllä kosisi jos naisystävä tärähtäisi paksuksi, vaan muuttaisin livakasti asuinpaikkakuntaa.
Vielä lisäksi kun nykynaisten kanssa mies ei koskaan voi olla varma, että onko hän edes syntyvän lapsen isä vaiko vaan sponsori.
Parempi ottaa pitkät.
Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, voi mies aina vaatia isyystestiä. Tämä on tietysti yksi syy miksi miehen ei kannata avioitua ennen kuin lapsi on syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää vaimon paikkaa auki sille oikealle. Sori, on kauhean yleistä. Ilmeisesti sun kanssa on päätynyt yhteen ehkä vähän vahingossa, mutta ei koe olevansa sen oikean kanssa.
Pitääkö ap siis miehen paikkaa auki sille oikealle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään jaksa käsittää näitä...on periaate, että ei lasta ennen naimisiinmenoa, mutta sitten huidellaan menemään ilman ehkäisyä, ennen sitä avioliittoa.
Ja sitten...jos naimisiinmeno on tärkeää, sitten valitaan sellainen mies, joka haluaa naimisiin. Ei kerjätä.
Mille vuosisadalle on palattu? Tuntuu siltä, että nykyään ollaan tosi tiukkapipoja lasten kasvatuksessa ja tässä naimisiinmenossa. Kyllä sormuksia voi vaihtaa ja sopia ihan omat parisuhdesäännöt ilman avioliittoakin tai olla ihan ilman sormuksia ja saada lapsia ihan säädyllisesti nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se on että odottelu eikä pakottelu välttämättä auta.
Tässä on ollut ongelmana ehkä tämä: Miestä olisi ollut hyvä juoksuttaa perässä alkuvaiheessa, olla vaikeammin saatava tai tavoitteva. Miehillä on joku saalistusvietti, ja tavoitetun naisen naimisiinmeno haluilla olisi ehkä ollut enemmän voimaa.
Tai sitten tämä: Mies on "huonosti" kasvatettu, syitä ovat esim. juhlia ei tarvita (vievät rahaa jne.), puolison kanssa olemista ei juhlisteta ja arvosteta (kotona ei ole ollut juhlia, äiti ei ole opettanut miten naisia kohdellaan., hyvä arki on ihan riittävää)
Nuo on niin tyypillisiä asioita "tavallisten, en halua esiintyä, ei tehdä tästä numeroo" ihmisissä.
Silti mies voi olla oikein hyvä sinulle ja lapsellenne.
Jos muuten elämänne on hyvää ja mukavaa, voihan sitä elää onnellisesti ilman häitäkin. Aktiivisesti unohtaen sen, sitä paitsi kaikki eivät löydä hyvää kumppania ja saa lapsiakaan.
Viet miehen ISYYSTESTIIN sitten voitte keskustella miten laskut puoliksi ja kulut sekä paljonko lapsilisä kattaa vauvan ruokia.Älä vaan ala pakottaa tai vaatia vaan muistuta että mies itse halusi lapsen. Sitten sovitte miten hoidatte yhdessä lasta.Sekin on kauheaa kun mies ei halua lasta siis odottaa parempaa puolisoa. Siinä menee aika hukkaan.
Olen seurustellut 39 vuotta, meillä on hyvä elämä ilman naimisiinmenoa. eikä tullut mieleenkään kummallekkaan että olisi pakko mennä naimisiin kun lapsikin tulossa. Tosin ajattelimme kun olemme olleet yhdessä 50 v. josko menisimme naimisiin, mutta päättelimme, että mitä sitten jos tulee ero, tai ollaanko edes hengissä enää. meillä on Kolme lasta. (heillä isänsä sukunimi, eikä oo kyllä v..tunkaan väliä kummanko sukunimi) 2 lastenlasta. Oma talo, melkein kaikki omat hampaat. Neuvona teille nuoret. Tutustukaa ensin kumppaniin, enemmän kuin puoli vuotta, muuttakaa yhteen, kokeilkaa miltä yhteiselämä sujuu, mutta älkää alkako heti lapsia tekemään. Lapsen tullessa elämä ei ole samanlaista kuin ennen lasta. Silloin mennään lapsen ehdoilla. Ja lapset tehdään jos kumpikin haluaa ei niin, että kun mieheni tai vaimoni halusi, se ei tule toimimaan, ensimmäisen riidan jos se koskee lasta sanotaan, että itse halusit lasta, hoida myös.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kyllä kosisi jos naisystävä tärähtäisi paksuksi, vaan muuttaisin livakasti asuinpaikkakuntaa.
Vielä lisäksi kun nykynaisten kanssa mies ei koskaan voi olla varma, että onko hän edes syntyvän lapsen isä vaiko vaan sponsori.
Parempi ottaa pitkät.
Nykyaikana nimenomaan voi olla varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kyllä kosisi jos naisystävä tärähtäisi paksuksi, vaan muuttaisin livakasti asuinpaikkakuntaa.
Vielä lisäksi kun nykynaisten kanssa mies ei koskaan voi olla varma, että onko hän edes syntyvän lapsen isä vaiko vaan sponsori.
Parempi ottaa pitkät.
Nykyaikana nimenomaan voi olla varma.
Siehä se vitsin väänsit !
Mutta kiitos illan parhaista nauruista.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelle ihan suoraan, että lapselle tulee sitten minun sukunimi. Kerroin että naimisiin meno on minulle tärkeää ja jos tämä on miehelle ei, niin joudun todella miettimään suhteen jatkoa, koska mielestäni suhteemme ei ole silloin riittävän vakaalla pohjalla. Mies ei halunnut häitä, tämä käy minulle. Mies ei halua juhlia, tämä käy minulle. Ja minäkin haluan avioehdon, tämä käy miehelle. Menemme siis maistraatissa kevään aikana naimisiin, pidämme päivän palkallisena vapaana. Ja ennen kuin joku miesasiainmies alkaa vänkyttää: tienaan enemmän kuin mieheni ja olen korkeammin koulutettu. Minua ei tarvitse elättää, mutta haluan lapsellemme yhtenäisen perheen ja saman sukunimen. Hääjuhlia en minäkään halua, turhaa rahan menoa ja liikaa stressiä yhden päivän vuoksi.
Ap:lle vinkkinä: toisinaan miehet pitää laittaa kovaa kovaa vasten. Ei tarvitse aina olla se mukautuvainen ja helppo ja kiva nainen, joka aina vain ymmärtää ja joustaa omista tarpeistaan. Itselle tärkeistä asioista saa ja pitää pitää kiinni, ne voi miehelle perustella ja vaatia myös ottamaan huomioon sinun tarpeesi. Jos mies ei edelleenkään halua kanssasi tulevaisuudelta samoja asioita, niin alkaisin tosissani miettimään ja järjestelemään eroa. En nukkuisi enää samassa sängyssä enkä eläisi yhteistä elämää, ottaisin aikaa itselleni rutkasti ja tekisin omia juttuja. Jos sinun tarpeita ei tarvitse ottaa huomioon, niin ei tarvitse miehenkään. Itse väsyin suhteissani olemaan aina se kiltti ymmärtäjä, tajusin että sillä roolilla en saa todellisuudessa itselleni yhtään mitään. Nykyään osaan ja uskallan vaatia ja kerron suoraan ja rehellisesti mitä tarvitsen, jotta jaksan tuhlata elämääni toisen kanssa. Ja tämä on toiminut. Olen myös oppinut elämään yksin, sillä yksinkin on paljon parempi olla, kuin huonossa suhteessa joka palvelee vain toisen etuja ja tarpeita. Toisinaan naiset pelkää ihan liikaa ”vaikean naisen” leimaa ja pelkää asettaa rajoja, pelkäävät vaatia. Me niin herkästi yritetään sopeutua ja mukautua toisten tarpeisiin - niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Minä kyllästyin kiltin tytön rooliin ja vaadin sitä mitä ansaitsen ja tarvitsen. Ei minusta silti itsekästä kuspäätä tullut, edelleen otan muitakin huomioon ja pyrin elämään harmoniassa muiden kanssa, mutta enää en tee sitä itseni kustannuksella. Minun tarpeeni ja oikeuteni ovat ihan yhtä tärkeät mitä muidenkin.
Juuri näin. Vihdoinkin nainen, joka on tajunnut oman arvonsa ja vaatii myös mieheltä kunnioitusta. Toimisivatpa kaikki naiset näin.
Se on nyt sillee, että jos haluat naimisiin, niin sitten töpinäksi.
Sitten kun on tovi eletty lapsiperhearkea ja toinenkin mukula jo tuloillaan niin miestä ei saa enää rautakangellaan kammettua naimisiin.
Toimi nyt.