Lue keskustelun säännöt.
Vauva tulossa ja mies ei kosi
Olemme 30-40 välillä oleva pariskunta, yhdessä 3 vuotta. On yhteinen talo. Tein pos.raskaustestin, yllättäen, mutta mies on toivonut lasta. Ongelma on ettei mies kosi/sovi päivää. Itselleni riittäisi vaikka kahden naimisiin meno maistraatissa. En vain haluaisi lasta ennen avioliittoa. Yhdessä liitossa jo olin, jossa mies ei halunnut naimisiin..mielestäni se kertoo jostain. Mitä ihmettä tehdä...
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on joku sitoutumiskammoinen. Tossa yhdessä ketjussahan TKH kirjoitti joku 160 sivua siitä, kuinka teinikihlat on parempia kuin oikeat kihlat, koska oikeat kihlat vaatii sitoutumista ja ajatuksen naimisiinmenosta.
Puhutko nyt aloittajasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eli pamahdit paksuksi ihan vain kiristääksesi miestä. hienoa toimintaa
Kukaan ei kyllä ikinä oikeasti tuosta noin vaan pamahda paksuksi miehen siihen mitenkään osallistumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt ainakaan päästäkö niitä ukkoja kuin uroskoirat veräjästä. Sitä ne ovat tehneet aikojen alusta ja tekevät edelleen, ellei sitä estetä naisten toimesta.
Tarkoitatko ukoilla lapsen biologista isää ja "isää" joka huijataan maksamaan elatus?
Tätä on naiset tehnyt aikojen alusta ja tekevät edelleen, ellei sitä estetä isyystestin toimesta.
Ei ne naiset ole miehiä rai ska nneet, kyllä ovat pötkylä pystyssä olleet ihan vapaaehtoisesti!!!! Miehillä kun sattuu olemaan nuo aivonnystyrät siellä jalkojen välissä! Sitten valitettaan, että muka huijattiin sänkyyn voi prkl een perkle, että osaavat edelleen olla yksiä mu lu kk uja!
No eiköhän se tarkoittanut tätä:
Takerruin sanaan HUIJAUS.
Joo olisi pitänyt takerua vain isyyteen. Eipä miehet joutuisi tälläisiin tilanteisiin, jos pitäisivät ehkäisystä huolen ja pötkylät housuissaan.
Varaat maistraatista päivän ja ilmoitat miehelle. Niin mä tein. Oltiin siis yrittämässä lasta yhteisestä sopimuksesta jo kuukausia ja sovittu myös se, että naimisiin mennään. Se ei vaan saanut aikaiseksi kosintaa. Mua stressasi asia kai sen verran, etten tullut edes raskaaksi. Tulin sitten raskaaksi heti mentyämme naimisiin, itse asiassa häämatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa taas, miksi olet mennyt edes yhteen ennen noin tärkeän asian sopimista?
Parisuhteessa pitäisi pystyä keskustella ja sopia asioista avoimesti. Miksi mies ei halua avioliittoon, kysy häneltä, ja kerro että haluaisit naimisiin ennen lapsen syntymää. Et ole satuprinsessa, joka odottaa passiivisena kosintaa.
En ymmärrä, miksi nämä naimahaluttomat miehet on valmiita ostamaan yhteisiä taloja ja hankkimaan lapsia, mutta naimisiinmenosta ei saa edes mainita. En ole ikinä halunnut naimisiin ja olen asian aina parisuhteissa kertonut ja perustellut. Olen lapseton, joten avioliitto ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestä häät, ja ota mies mukaan hänelle yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt ainakaan päästäkö niitä ukkoja kuin uroskoirat veräjästä. Sitä ne ovat tehneet aikojen alusta ja tekevät edelleen, ellei sitä estetä naisten toimesta.
Tarkoitatko ukoilla lapsen biologista isää ja "isää" joka huijataan maksamaan elatus?
Tätä on naiset tehnyt aikojen alusta ja tekevät edelleen, ellei sitä estetä isyystestin toimesta.
Ei ne naiset ole miehiä rai ska nneet, kyllä ovat pötkylä pystyssä olleet ihan vapaaehtoisesti!!!! Miehillä kun sattuu olemaan nuo aivonnystyrät siellä jalkojen välissä! Sitten valitettaan, että muka huijattiin sänkyyn voi prkl een perkle, että osaavat edelleen olla yksiä mu lu kk uja!
No eiköhän se tarkoittanut tätä:
Takerruin sanaan HUIJAUS.
Joo olisi pitänyt takerua vain isyyteen. Eipä miehet joutuisi tälläisiin tilanteisiin, jos pitäisivät ehkäisystä huolen ja pötkylät housuissaan.
Eli aviomies on vastuussa jos joku muu pamauttaa vaimon raskaaksi? Hieno ajatusmaailma sinulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että sinun suvussasi ei äpäröitä hyvällä katsota.
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan etta lapselle tulee sitten sinun sukunimesi.
Vanhoissa 1800-luvun kirkonkirjoissa lapselle tuli äidin sukunimi ainoastaan jos lapsen isää ei tiedetty (ökändä = tuntematon). Länsi-Suomessa esimerkiksi Antti Marianpoika (Anders Mariasson) tarkoitti sitä että hänen isänsä oli tuntematon. Jos hänen nimensä olisi Antti Antinpoika (Anders Andersson), niin silloin hän isänsä oli Antti.
Itä-Suomessa oli 1800-luvulla tavallista että vaimo piti oman sukunimensä mutta lapsille tuli isän sukunimi. Toisin sanoen Matti Korhosen vaimon nimi saattoi olla Anna Rissanen ja heidän lastensa sukunimeksi tuli Korhonen. Naisen sukunimi Rissanen viittaisi tällöin hänen isänsä sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjestä häät, ja ota mies mukaan hänelle yllätyksenä.
No on siinä taas avuton naisihminen. Mies ei kosi, yhy yhy. Jos teillä on tasapainoinen parisuhde, niin sopikaa yhdessä miten haluatte elää. Jos taas ei ole, niin turhaan tuppisuuna odottelet jotain kosintaa ja sen pelastavaa voimaa kaiken suhteen. Elämä on sitä millaiseksi sen itselleen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaat maistraatista päivän ja ilmoitat miehelle. Niin mä tein. Oltiin siis yrittämässä lasta yhteisestä sopimuksesta jo kuukausia ja sovittu myös se, että naimisiin mennään. Se ei vaan saanut aikaiseksi kosintaa. Mua stressasi asia kai sen verran, etten tullut edes raskaaksi. Tulin sitten raskaaksi heti mentyämme naimisiin, itse asiassa häämatkalla.
Tosi kestävä varmasti tulee olemaan tuollainen pakkoavioliitto, johon toinen raahataan :D
Sanoin miehelle ihan suoraan, että lapselle tulee sitten minun sukunimi. Kerroin että naimisiin meno on minulle tärkeää ja jos tämä on miehelle ei, niin joudun todella miettimään suhteen jatkoa, koska mielestäni suhteemme ei ole silloin riittävän vakaalla pohjalla. Mies ei halunnut häitä, tämä käy minulle. Mies ei halua juhlia, tämä käy minulle. Ja minäkin haluan avioehdon, tämä käy miehelle. Menemme siis maistraatissa kevään aikana naimisiin, pidämme päivän palkallisena vapaana. Ja ennen kuin joku miesasiainmies alkaa vänkyttää: tienaan enemmän kuin mieheni ja olen korkeammin koulutettu. Minua ei tarvitse elättää, mutta haluan lapsellemme yhtenäisen perheen ja saman sukunimen. Hääjuhlia en minäkään halua, turhaa rahan menoa ja liikaa stressiä yhden päivän vuoksi.
Ap:lle vinkkinä: toisinaan miehet pitää laittaa kovaa kovaa vasten. Ei tarvitse aina olla se mukautuvainen ja helppo ja kiva nainen, joka aina vain ymmärtää ja joustaa omista tarpeistaan. Itselle tärkeistä asioista saa ja pitää pitää kiinni, ne voi miehelle perustella ja vaatia myös ottamaan huomioon sinun tarpeesi. Jos mies ei edelleenkään halua kanssasi tulevaisuudelta samoja asioita, niin alkaisin tosissani miettimään ja järjestelemään eroa. En nukkuisi enää samassa sängyssä enkä eläisi yhteistä elämää, ottaisin aikaa itselleni rutkasti ja tekisin omia juttuja. Jos sinun tarpeita ei tarvitse ottaa huomioon, niin ei tarvitse miehenkään. Itse väsyin suhteissani olemaan aina se kiltti ymmärtäjä, tajusin että sillä roolilla en saa todellisuudessa itselleni yhtään mitään. Nykyään osaan ja uskallan vaatia ja kerron suoraan ja rehellisesti mitä tarvitsen, jotta jaksan tuhlata elämääni toisen kanssa. Ja tämä on toiminut. Olen myös oppinut elämään yksin, sillä yksinkin on paljon parempi olla, kuin huonossa suhteessa joka palvelee vain toisen etuja ja tarpeita. Toisinaan naiset pelkää ihan liikaa ”vaikean naisen” leimaa ja pelkää asettaa rajoja, pelkäävät vaatia. Me niin herkästi yritetään sopeutua ja mukautua toisten tarpeisiin - niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Minä kyllästyin kiltin tytön rooliin ja vaadin sitä mitä ansaitsen ja tarvitsen. Ei minusta silti itsekästä kuspäätä tullut, edelleen otan muitakin huomioon ja pyrin elämään harmoniassa muiden kanssa, mutta enää en tee sitä itseni kustannuksella. Minun tarpeeni ja oikeuteni ovat ihan yhtä tärkeät mitä muidenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelle ihan suoraan, että lapselle tulee sitten minun sukunimi. Kerroin että naimisiin meno on minulle tärkeää ja jos tämä on miehelle ei, niin joudun todella miettimään suhteen jatkoa, koska mielestäni suhteemme ei ole silloin riittävän vakaalla pohjalla. Mies ei halunnut häitä, tämä käy minulle. Mies ei halua juhlia, tämä käy minulle. Ja minäkin haluan avioehdon, tämä käy miehelle. Menemme siis maistraatissa kevään aikana naimisiin, pidämme päivän palkallisena vapaana. Ja ennen kuin joku miesasiainmies alkaa vänkyttää: tienaan enemmän kuin mieheni ja olen korkeammin koulutettu. Minua ei tarvitse elättää, mutta haluan lapsellemme yhtenäisen perheen ja saman sukunimen. Hääjuhlia en minäkään halua, turhaa rahan menoa ja liikaa stressiä yhden päivän vuoksi.
Ap:lle vinkkinä: toisinaan miehet pitää laittaa kovaa kovaa vasten. Ei tarvitse aina olla se mukautuvainen ja helppo ja kiva nainen, joka aina vain ymmärtää ja joustaa omista tarpeistaan. Itselle tärkeistä asioista saa ja pitää pitää kiinni, ne voi miehelle perustella ja vaatia myös ottamaan huomioon sinun tarpeesi. Jos mies ei edelleenkään halua kanssasi tulevaisuudelta samoja asioita, niin alkaisin tosissani miettimään ja järjestelemään eroa. En nukkuisi enää samassa sängyssä enkä eläisi yhteistä elämää, ottaisin aikaa itselleni rutkasti ja tekisin omia juttuja. Jos sinun tarpeita ei tarvitse ottaa huomioon, niin ei tarvitse miehenkään. Itse väsyin suhteissani olemaan aina se kiltti ymmärtäjä, tajusin että sillä roolilla en saa todellisuudessa itselleni yhtään mitään. Nykyään osaan ja uskallan vaatia ja kerron suoraan ja rehellisesti mitä tarvitsen, jotta jaksan tuhlata elämääni toisen kanssa. Ja tämä on toiminut. Olen myös oppinut elämään yksin, sillä yksinkin on paljon parempi olla, kuin huonossa suhteessa joka palvelee vain toisen etuja ja tarpeita. Toisinaan naiset pelkää ihan liikaa ”vaikean naisen” leimaa ja pelkää asettaa rajoja, pelkäävät vaatia. Me niin herkästi yritetään sopeutua ja mukautua toisten tarpeisiin - niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Minä kyllästyin kiltin tytön rooliin ja vaadin sitä mitä ansaitsen ja tarvitsen. Ei minusta silti itsekästä kuspäätä tullut, edelleen otan muitakin huomioon ja pyrin elämään harmoniassa muiden kanssa, mutta enää en tee sitä itseni kustannuksella. Minun tarpeeni ja oikeuteni ovat ihan yhtä tärkeät mitä muidenkin.
Juuri näin! T:toinen "vaikean naisen"- leimaa jo lapsuudesta saakka kantanut (muiden mielestä siis)
Vierailija kirjoitti:
Hommaa kuulutukset ja varaa vihkiminen. Mikä siinä on niin vaikeaa?
No oisko vaikka se, että toinen ei selvästi halua naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaat maistraatista päivän ja ilmoitat miehelle. Niin mä tein. Oltiin siis yrittämässä lasta yhteisestä sopimuksesta jo kuukausia ja sovittu myös se, että naimisiin mennään. Se ei vaan saanut aikaiseksi kosintaa. Mua stressasi asia kai sen verran, etten tullut edes raskaaksi. Tulin sitten raskaaksi heti mentyämme naimisiin, itse asiassa häämatkalla.
Tosi kestävä varmasti tulee olemaan tuollainen pakkoavioliitto, johon toinen raahataan :D
Ei ollut pakko. Ja edelleen naimisissa ollaan jo 14 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin miehelle ihan suoraan, että lapselle tulee sitten minun sukunimi. Kerroin että naimisiin meno on minulle tärkeää ja jos tämä on miehelle ei, niin joudun todella miettimään suhteen jatkoa, koska mielestäni suhteemme ei ole silloin riittävän vakaalla pohjalla. Mies ei halunnut häitä, tämä käy minulle. Mies ei halua juhlia, tämä käy minulle. Ja minäkin haluan avioehdon, tämä käy miehelle. Menemme siis maistraatissa kevään aikana naimisiin, pidämme päivän palkallisena vapaana. Ja ennen kuin joku miesasiainmies alkaa vänkyttää: tienaan enemmän kuin mieheni ja olen korkeammin koulutettu. Minua ei tarvitse elättää, mutta haluan lapsellemme yhtenäisen perheen ja saman sukunimen. Hääjuhlia en minäkään halua, turhaa rahan menoa ja liikaa stressiä yhden päivän vuoksi.
Ap:lle vinkkinä: toisinaan miehet pitää laittaa kovaa kovaa vasten. Ei tarvitse aina olla se mukautuvainen ja helppo ja kiva nainen, joka aina vain ymmärtää ja joustaa omista tarpeistaan. Itselle tärkeistä asioista saa ja pitää pitää kiinni, ne voi miehelle perustella ja vaatia myös ottamaan huomioon sinun tarpeesi. Jos mies ei edelleenkään halua kanssasi tulevaisuudelta samoja asioita, niin alkaisin tosissani miettimään ja järjestelemään eroa. En nukkuisi enää samassa sängyssä enkä eläisi yhteistä elämää, ottaisin aikaa itselleni rutkasti ja tekisin omia juttuja. Jos sinun tarpeita ei tarvitse ottaa huomioon, niin ei tarvitse miehenkään. Itse väsyin suhteissani olemaan aina se kiltti ymmärtäjä, tajusin että sillä roolilla en saa todellisuudessa itselleni yhtään mitään. Nykyään osaan ja uskallan vaatia ja kerron suoraan ja rehellisesti mitä tarvitsen, jotta jaksan tuhlata elämääni toisen kanssa. Ja tämä on toiminut. Olen myös oppinut elämään yksin, sillä yksinkin on paljon parempi olla, kuin huonossa suhteessa joka palvelee vain toisen etuja ja tarpeita. Toisinaan naiset pelkää ihan liikaa ”vaikean naisen” leimaa ja pelkää asettaa rajoja, pelkäävät vaatia. Me niin herkästi yritetään sopeutua ja mukautua toisten tarpeisiin - niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Minä kyllästyin kiltin tytön rooliin ja vaadin sitä mitä ansaitsen ja tarvitsen. Ei minusta silti itsekästä kuspäätä tullut, edelleen otan muitakin huomioon ja pyrin elämään harmoniassa muiden kanssa, mutta enää en tee sitä itseni kustannuksella. Minun tarpeeni ja oikeuteni ovat ihan yhtä tärkeät mitä muidenkin.
Jep, ja tosiaan parempi ymmärtää, että jos ei yhteistä säveltä löydy niin JÄRJESTELEE sitten itselleen paremman elämän. Turha vain odotella, että mies "älyäisi kosia". Ole oman elämäsi toimija!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaat maistraatista päivän ja ilmoitat miehelle. Niin mä tein. Oltiin siis yrittämässä lasta yhteisestä sopimuksesta jo kuukausia ja sovittu myös se, että naimisiin mennään. Se ei vaan saanut aikaiseksi kosintaa. Mua stressasi asia kai sen verran, etten tullut edes raskaaksi. Tulin sitten raskaaksi heti mentyämme naimisiin, itse asiassa häämatkalla.
Tosi kestävä varmasti tulee olemaan tuollainen pakkoavioliitto, johon toinen raahataan :D
Ei ollut pakko. Ja edelleen naimisissa ollaan jo 14 vuotta.
No moni avioliitto nyt ei kuitenkaan pidemmän päälle onnistu, jos toinen on perässävedettävä, joka "ei vaan saa aikaiseksi". Harvoin se saamattomuus tuohon yhteen asiaan jää. Kyllä asiat hoituu, jos ihmistä kiinnostaa.
Paremmin ansaitsevana ja korkeammin koulutettunakin sua kuitenkin kiinnostaa elatusmaksut, jos/kun ukkosa päättää ottaa ja lähteä tai sinä päätät ottaa ja lähteä suhteesta. Tuskin jätät käyttämättä tilaisuutta hyväksi.
Ei kyllä kirjoituksessani ollut kyse isyydentunnustamisesta. Tottakai isyyden tunnstus on tehtävä ja se tehdäänkin silloin , jos pari ei ole aviossa. Omaaloitteisesti voi isyydenselvityksen tehdä vaikka olisi aviossakin.