Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Kyllä, juuri siksi olen parisuhteessa kun tiedän olevani sopiva yksilö parisuhteeseen. Sopuisa ja söpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan!
Olen tosi vaikea pippurinen luonne.
En. Molemmat nälkäkiukkuun taipuvaisia mököttäjiä, ei siitä tulisi mitään. Mieheni on luonteeltaan lyhytpinnaisempi mutta nopeasti leppyvä, eikä ole moksiskaan minun mökötyksestä, joten sovitaan hyvin yhteen :D
Kyllä voisin seurustella. Olen sovinnollinen ja tilaa antava.
En. En ole lähelläkään omaa kauneusihannettani ja olen huono rahankäytössä : D lisäksi mulla on aika epävakaa temperamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelisin, todellakin. Tosin nalkuttaisin sille toiselle varmaan ihan samoista asioista, joista miehenikin minulle nalkuttaa :D Itse olen siis luonteeltani vähän taivaanrannan maalari, kun mieheni on taas aika pedantti. Siinä mielessä täydennämme toisiamme sopivasti. Muutoin olemme kyllä sekä älyllisesti että huumorintajultamme aika samalla tasolla.
En varmaan, eikä se toinenkaan...
Rakastan omaa rauhaa ja vapautta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kaksi kotia ja lapsia rakastava tyyppi sopii yhteen, niin joo, mutta muutoin en, oikeasti tarvitsen kiltimpää miestä, joka hillitsee mua.
En, olen vähän sotkuinen, mutta vaadin muilta siivousintoa, en osaa tapella järkevästi, kiukuttelen turhan helposti, jankutan aina omia argumentteja loppuun asti enkä anna periksi. Olen huono pyytämään anteeksi..... Tää oli itseasiassa aika hyvä ketju. Tajusin just että mähän oon vähän vittumainen.... Pitää vähän tarkastella omia tekemisiä paremmin että mies viihtyis mun kanssa vielä muutamia kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen vähän sotkuinen, mutta vaadin muilta siivousintoa, en osaa tapella järkevästi, kiukuttelen turhan helposti, jankutan aina omia argumentteja loppuun asti enkä anna periksi. Olen huono pyytämään anteeksi..... Tää oli itseasiassa aika hyvä ketju. Tajusin just että mähän oon vähän vittumainen.... Pitää vähän tarkastella omia tekemisiä paremmin että mies viihtyis mun kanssa vielä muutamia kymmeniä vuosia.
Kyllä vain tällainen toinen sinisilmäinen ja naivi sekä umpirehellinen kilttis olis ihmeellistä tavata. Tullut elämässä niin monesti parisuhteissa hyväksikäytetyksi ja petetyksi, että en edes oikeasti usko enää löytäväni koskaan rakkautta. Tilaisuuksien metsästäjistä olen saanut siipeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, kyllä jossain määrin vastakohdat tekevät elämästä jouhevampaa. Eli molemmilla heikkoutensa ja vahvuutensa.
Olisihan se mukava löytää yhtä seksihullu mies kuin mitä itse olen. Yhtä miellyttämishaluinen ja epäkäytännöllinen voisi olla jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Luonteen puolesta varmaan menisi pitkään oikein hyvin - koska natsaisimme hyvin yhteen, kiinnostuisimme samoista asioista, ja ajattelisimme samoin - mutta lopulta tilanne menisi melko huonoksi.
Emme varmaan pitkiin aikoihin kävisi missään, emme ostaisi mitään, emmekä harrastaisi seksiä, koska kumpikaan ei tekisi aloitteita kuukausiin, vaan istuisimme ja mököttäisimme illat yhdessä olemattoman seksielämän vuoksi. Lopulta laukoisimme toisillemme pisteliäitä kommentteja ja vetäytyisimme kuoreemme.
Onneksi vaimoni on erilainen ja tasapainottaa minua.
En usko, että minäkään voisin ihastua peilikuvaani.
Vierailija kirjoitti:
En.
Luonteen puolesta varmaan menisi pitkään oikein hyvin - koska natsaisimme hyvin yhteen, kiinnostuisimme samoista asioista, ja ajattelisimme samoin - mutta lopulta tilanne menisi melko huonoksi.
Emme varmaan pitkiin aikoihin kävisi missään, emme ostaisi mitään, emmekä harrastaisi seksiä, koska kumpikaan ei tekisi aloitteita kuukausiin, vaan istuisimme ja mököttäisimme illat yhdessä olemattoman seksielämän vuoksi. Lopulta laukoisimme toisillemme pisteliäitä kommentteja ja vetäytyisimme kuoreemme.
Onneksi vaimoni on erilainen ja tasapainottaa minua.
Ai niin, pakko lisätä.
Meillä tuskin olisi lapsia. Haluaisimme varmastikin molemmat saada lapsia, mutta naisena todennäköisesti minulla olisi massiivinen synnytyspelko (mahdollisesti myös raskauden / raskaaksi tulemisen pelko). Ynnä muitakin pelkoja.
On tosiaan oikein hyvä, että emme ole samanlaisia vaimoni kanssa.
Nyt olen jo vankassa keski-iässä, joten seurusteluspekulaatiot tuntuvat kaukaisilta tässä kohtaa. Mutta nuorempaa minääni voisi tarkastella: Ulkoisesti olin aika mukiinmenevä, hoikka ja pitkä, tuuheahiuksinen ja hyvännäköinen. Sisäisesti olin rikkonainen, varmaan ristiriitaisesti kiintynyt. Toisaalta ihanteeni olivat korkeat, rehellisyys, auttaminen, oikeudemukaisuus jne. olivat tärkeitä. Ehkä seurustelisin silloisen itseni kanssa, mutta minun pitäisi osata tukea tätä epävarmaa nuorta naista ja olla hyvin luotettava. Karikoita olisi siellä täällä.
Kyllä vaan.
On vain vaikea löytää toista naista, jolla arvot ja huumori kolahtaa. Lesboilla on jostain syystä antipatioita bissejä kohtaan(kuitenkin ihastun todella harvoin, yleensä naiseen).
Olen luotettava, huomioiva, tykkään keskustella, pidän huolta itsestäni.. Ulkonäkökin ok vaikka on minussa omat 'pikkuvikani' tietysti.
Kurjaa olla yksinäinen aina vaan.
Jos jonkun kanssa alkaisi seurustelemaan, niin sen pitäisi tuoda leipä pöytään ja elintaso. Mun kopiolla olisi niin matala koulutustaso, ettei tulisi onnistumaan. Siinä olisi sitten kaksi ulosottovelkaista pitkäaikaistyötöntä kaapimassa tähteitä. Mutta luonteen puolesta kyllä. Se olisi rehellinen, mukava, raitis, ei pettäisi, kusettaisi ja varastaisi. Nii, no mistäs semmoisen löytäisi?
Nuorempana en olisi voinut, mutta nyt kun ikää lähes 40 ja pahimmat särmät hioutuneet niin joo seurustelisin.